0

Riippuvuus

riippuvuus

Riippuvuus, mitä se on minulle?

Se on sitä, kun tulee mahdollisuus ja tilaisuus. Se on sitä, kun tulee muistutus, joka muistuttaa siellä jossain syvällä sielun sopukoissa jostain. Se on sitä, kun se jokin nousee sieltä sielun sopukoista lähelle pintaa ja etsii sopivaa hetkeä iskeäkseen. Tarvitaan ärsyke, joka toimii. Milloin se on väline, milloin se on päämäärä,

milloin se on jotain siltä väliltä. Pahimmillaan se täyttää kaiken, se vie ja se ottaa kaiken. Se on läsnä koko ajan, niin ajatuksissa kuin kaikessa muussakin. Se kontrolloi ja hallitsee ja se ohjaa toimintaa ja tekoja.

Riippuvuus on minulle turva ja työväline, riskisijoituskin se on. Se on minulle opittua käyttäytymistä ja tapa reagoida vaikeisiin ja ahdistaviin asioihin, muutokseenkin. Se on minulle opittu, toimiva toimintamalli.

Olen ”riippuvuusherkkä” persoona ja olen kulkenut pitkän tien eri riippuvuuksien kanssa – juominen, lääkkeet, viiltely, syöminen, laihduttaminen, liikunta… Riippuvuus on vaihtunut yhdestä eroon päästyäni aina uuteen riippuvuuteen. Tiedän, kuinka minulla homma toimii. Tiedostan vaarat ja tiedostan riskit. Tiedostan myös houkutuksen ja tiedostan vietit. Tiedostan tänä päivänä myös sen, että valinnoillani voin vaikuttaa siihen, ohjaanko minä riippuvuutta vai se minua.  Vaikka olen hyvin riippuvuuteni oppinut tuntemaan ja tunnistamaan, niin aina se osaa ilmaantuessaan jollain muotoa yllättää. Se ei lähesty täysin samalla tavalla, samassa muodossa tai samoja askeleita käyttäen.

Hiljattain minulla oli tilanne ja mahdollisuus. Oireena oli kipu ja välineenä lääkkeet. Kokeilin, mutta pysähdyin. Pohdin ja puntaroin. Tiedostin vaarat ja tiedostin riskit. Totesin, että muuta ei tarvita – se jokin nousi sieltä sielujen sopukoista ja odotti hetkeä iskeäkseen syvälle pintaan. Tein vaikean, mutta välttämättömän päätöksen. Jätin lääkkeet. Kysyin itseltäni ”Mikä on minulle hyväksi ja mikä minua oikeasti auttaa, juuri nyt?” Olin hetken hiljaa, kuuntelin itseäni ja sisintäni.  Sain vastauksia, kysymyksiäkin. Mikä on tärkeintä tässä ja nyt? Mikä minua ohjaa, kuka ovia avaa ja kuka niitä sulkee – minä vai riippuvuus?

-Koskikara-