0

Selviytyjä

 

selviytyja

Blogikirjoitus ”Selviytymiskeinoja” laittoi miettimään omaa tarinaani ”selviytyjänä”. Mietin tuota tekstiä lukiessani mennyttä kesää ja omia selviytymiskeinoja kohtaamani vaikean tilanteen edessä.

Tilanteen alussa, olin vahvasti sillä mentaliteetilla, että ”ranteet auki” ja let’s go. Keinoja tai välineitä, saati omaa halua päästä eteenpäin ei tuntunut olevan. En uskaltanut puhua tilanteesta, koska häpesin. Olin umpikujassa, ahdingossa, josta ei ollut ulospääsyä. Tai ainakin vahvasti siltä tuntui ja itselle tilanne sellaisena näyttäytyi. Olin neuvoton ja olin toivoton.

Terapiasta saadun avun ja tuen turvin, pienen ”herättelyn” myötä, omia työvälineitä ja keinoja selvitä, alkoi löytyä. Toivottomuuden sijalle nousi toivo. Silti tilanne ei ollut helppo ottaa haltuun, koska ensimmäisenä mieleen puski alitajuntaan juurtuneet, itseä vahingoittavat ja ei-rakentavat selviytymiskeinot.

Hiljalleen, ahdinko alkoi helpottaa. Ehkä pohja, mistä ponnistaa, on ollut vahvempi kuin aiemmin. Verrattuna aiempaan, suurimpana eroavuutena näen rakentavien keinojen hyödyntämisen. En enää hakannut nyrkkiä seinään, ottanut yliannostusta lääkkeitä tai ”rapsutellut” itseäni. Mieleen tosin tuli naarmuja, yliannostus kyyneleistä ja pään sisällä kolisi, mutta ei mitään näkyvää tai sellaista jota jälkikäteen katuisi.

Mitä opin? On tärkeää keskittyä olennaiseen – siihen mihin pystyy vaikuttamaan ja siihen mille voi jotain tehdä. On hyvä keskittää voimavaransa asioihin, jotka antavat voimia ja voimauttavat, eikä päinvastoin. On hyvä muistaa ja pitää mielessä, että tekee sen minkä pystyy ja se riittää. Mitä ei osaa tai ei hallitse, niin siihen on lupa pyytää ja saada apua. Kaikesta ei tarvitse selvitä yksin tai olla maailman vahvin nalle. On lupa myös olla heikko. (SE on minusta mitä suurinta vahvuutta). Ihminen erehtyy ja tekee virheitä – se on inhimillistä. Myös minä teen virheitä.

Opin myös sen, että keinoja ja välineitä selvitä kyllä on. Meillä jokaisella. Jos niitä on minulla, niin niitä on varmasti myös sinulla. Omalla kohdallani noita keinoja, vuosien harjoittelun myötä, on olemassa monella tasolla ja monenlaisia. Jos jokin keino ei toimi, voin aina kokeilla toista.

Tätä kirjoittaessani olen uuden edessä. Muutoksen tuoman tilanteen, joka tuo tullessaan hienon mahdollisuuden elää unelmaani ja toteuttaa haaveitani. Muutos, joka pelottaa ihan hemmetisti ja joka parhaimmillaan avaa ovia, joista olen tähän saakka vain haaveillut.

Voisin vielä painaa jarrua ja antaa kaiken olla. Jäädä paikalleen ja uskoa niihin ”eväisiin” mitä minulle on annettu – ”susta ei koskaan tule mitään tai et koskaan ole mitään”. Mutta ei. Niille en anna valtaa tai edes mahdollisuutta ottaa tilaa, nujertaa sitä voimaa ja vahvuutta, joka minussa on.

Selviytyjä, monella tasolla, monella tapaa ja monesta.

-Selviytyjä-

 

 

 

0

Selviytymiskeinoja

Viininpunkukka

Välillä huomio selviytymiseen: Ahdingossa tuntuu ettei ole mitään keinoa tilanteen korjaamiseksi. Selviytymisen toiveikkuudesta voi ajautua todella kauas ja matkaa toipumiseen onkin kuljettava melkoinen taival, ennen kuin tuntuu siltä, että helpottaa. Tärkeää on kuitenkin tiedostaa, että toivoa on, samoin keinoja, kunhan ne saa käyttöön. Tähän tarvitaan välilä ulkopuolista apua.

Mielenterveysseuran sivuilla on kirjoitus psykoterapeutti  Ofra Ayalonin listaamista selviytymistyypeistä. Käytössä voi olla yhtäaikaa useita selviytymiskeinoja. Tunnistatko näistä omasi?

Älyl­li­ses­ti suun­tau­tu­nut sel­viy­ty­jä

Älyllisesti suuntautunut selviytyjä keskittyy selviytymään tilanteesta pohdiskelemalla. Hän kerää tietoa tapahtuneesta, pohtii tapahtunutta ja ongelmaa monelta eri suunnalta ja yrittää löytää uusia näkökulmia siihen. Hän listaa asioita tärkeysjärjestykseen ja pohtii, mitä voisi seuraavaksi tehdä, mitä jättää tekemättä ja mikä on juuri nyt tärkeää.

Tun­teel­li­ses­ti suun­tau­tu­nut sel­viy­ty­jä

Tunteellisesti suuntautunut selviytyjä ilmaisee tunteitaan esimerkiksi itkemällä ja nauramalla ja kertoo tunteistaan muille ihmisille. Hän näyttää tunteensa ja käyttää tunteiden ilmaisuun myös ei-kielellisiä keinoja, kuten piirtämistä, soittamista ja tanssimista.

So­si­aa­li­ses­ti suun­tau­tu­nut sel­viy­ty­jä

Hakee tukea muilta ihmisiltä esimerkiksi osallistumalla ryhmään. Hän saattaa keskittyä organisoimaan asioita. Sosiaalisesti suuntautunut selviytyjä ottaa vastaan muiden tuen ja antaa myös itse muille tukea ja käsittelee vaikeuksia yhdessä toisten kanssa.

Luo­va sel­viy­ty­jä

Luova selviytyjä käyttää mielikuvitustaan joko tapahtumasta muistuttavien ajatusten välttelemiseen tai sitten löytääkseen ratkaisun ongelmiinsa.  Hän yrittää ajatella positiivisia asioita, tulkitsee uniaan, luottaa intuitioonsa ja luo selviytymistä tukevia mielikuvia.

Hen­ki­ses­ti suun­tau­tu­nut sel­viy­ty­jä

Henkisesti suuntautuneelle selviytyjälle antaa tukea ja merkitystä elämään uskonto, sosiaalinen vastuunkanto, arvojärjestelmä tai ideologia.

Fy­sio­lo­gi­ses­ti suun­tau­tu­nut sel­viy­ty­jä

Fysiologisesti suuntautunut selviytyjä hakee tukea ja voimaa selviytymiseen fyysisestä toiminnasta, kuten liikunnasta, yrittää rentoutua, syö ja nukkuu paljon. Fysiologisesti suuntautuneelle selviytyjälle myös luonnossa liikkuminen on usein tärkeää.