Oman elämänsä sankari

 

oman-elamansa-sankari

Kauan sitten oli lapsi. Lapsesta kasvoi lupaava urheileva nuori. Oli tavoitteita ja päämääriä, maaleja joihin pyrkiä. Oli mahdollisuuksia ja koko elämä edessä. Oli ihmisiä ympärillä ja oli tervettä, tavallista elämää. Elämässä oli paljon valoa.

Elämä kulki omalla painollaan ja nuoresta varttui ulospäinsuuntautunut aikuinen. Aikuinen opiskeli, teki töitä ja väsyi. Elämä irtaantui ja aikuinen sairastui. Valo painui varjon alle.

Alkoi potilaan taival. Pitkä, kivulias ja kivikkoinen. Elämän halu oli kadoksissa ja kompassi hukassa.

Hän sulki ihmiset ympäriltään ja elämästään. Hän eli ykseydessä, jonka kilpeä kukaan ei täysin murtanut.

Hän kaipasi turvaa ja syliä. Hän palasi pienen lapsen kenkiin, varttui nuoreksi ja hänestä tuli nuoren verran eheämpi aikuinen. Aikuinen, joka päästi ihmisiä elämäänsä. Aikuinen, jonka elämässä oli jälleen pilkahdus valoa.

Hiljalleen aikuisen sisin alkoi puhua ja puhutella. Hän tarttui ja takertui sanoihin, vieraisiin.

Hän kulutti ja kulki. Sairaalloinen unelma alkoi elää ja tulla todeksi. Hänestä tuli vaa’an ja peilin orja. Ruoka oli vihollisen tavoin ystävä ja ystävän tavoin vihollinen. Grammat muuttuivat kiloiksi ja millit senteiksi. Toivo oli yhtä olematon kuin hänen hento ja hauras kehonsa. Tultiin hetkeen, jolloin alkoi vastentahtoinen taistelu elämästä. Valo oli poissa.

Alkuun elämänlankoja kannateltiin kirjaimellisesti tarjottimella. Matkaan tuli ihminen, joka kosketti teoillaan ja sanoillaan. Ihminen, joka piti huolta ja huolehti, loi toivoa.

Oli sääntöjä ja oli aikatauluja. Oli pakkohoitoa, mutta ennen kaikkea oli ja sai apua. Ilman apua ei olisi ollut mahdollisuutta tarttua toivoon, ei elämään, ei valoon.

Tänään, 13-vuotta myöhemmin, on vastoinkäymisiä ja on haasteita. On mahdollisuuksia ja on toivoa. On terveyttä ja mielekästä elämää. On tavoitteita, muttei päämääriä. On haaveita ja on unelmia ja uskallusta toteuttaa niitä. On kykyä ja rohkeutta tehdä päätöksiä ja kantaa vastuu päätöksistään. Tänään, 13-vuotta myöhemmin, on vahva usko omaan polkuun ja siihen että elämä kantaa ja valo valaisee.

Hän, oman elämänsä sankari – visuaalinen elämään totuttelija.

Henkinen vahvuus

IMG_4849

-Vahvuus on herkkyyttä-

Verkossa kiertää monenlaisia listoja siitä mitä on, tai ei ole henkinen vahvuus. Tässä yksi niistä, Kodinkuvalehdessä julkaistu LUE 12 asiaa, joita  henkisesti vahvat ihmiset eivät teeHyvä listaus asioista, jotka ovat keskeisesti  yhteydessä henkiseen hyvinvointiin, muitakin toki on. Henkisesti vahvaksi ryhtyminen ei aina onnistu pelkästään listaa lukemalla ja tulemalla tietoiseksi siitä, mihin kannattaisi pyrkiä. Joskus toki riittää sekin, että nimetään esimerkiksi omia oikeuksia ja sanallistetaan tervettä rajan vetämistä itsen ja toisten välille. Tällaiset listaukset toimivat hyvinä muistutuksina siitä, että näinkin asiat voisivat olla, myös sinun kohdallasi.

Psykoterapiassa tarkastellaan tekijöitä, jotka ovat vaikuttaneet siihen, että henkistä hyvinvointia tukevat elementit eivät ole käytössä tai eivät ole edes päässeet rakentumaan. Tutkitaan esteitä, miksi ei tunnu mahdolliselta ottaa käyttöön näitä elementtejä tässä hetkessä. Kyseenalaistetaan näkemyksiä, jotka estävät tervehdyttävän muutoksen. Totutellaan ajatukseen, että paremmin voiminen on mahdollista myös itselle. Sitten lähdetään totuttelemaan käytännön tasolla. Pieniä, toipumista mahdollistavia ja hyvinvointia tukevia muutoksia lähdetään tekemään omassa arjessa.

Jos jotenkin halutaan yleistää muutoksen luonnetta ja henkisen hyvinvoinnin peruskiveä, niin tiivistetään vaikka näin: Henkisen vahvuuden pohja on itsetuntemus, joka rakentuu inhimilliselle ymmärrykselle omista tarpeista, toiveista, onnistumisista ja pettymyksistä. Tältä pohjata on mahdollista nähdä hyvinvointi oman vastuun piiriin kuuluvana ominaisuutena, johon itsellä on oikeus ja mahdollisuus vaikuttaa.

Kenellä on varaa mennä leimaamaan toinen ihminen toivottomaksi tapaukseksi?

Kantaako ne siivet?

Tai miksi ylipäätään tällaisia kannaottoja tarvitaan?

Päivi Nurminen kirjoittaa Potilaan lääkärilehdessä julkaistussa artikkelissaan Toivottomasta tohtoriksi: ”Hoi­don ja kuntou­tuksen tulisi pyrkiä siihen, että ihmisellä on mahdol­lisuus elää elä­määnsä sai­rauden ja oi­reiden kans­sa tai il­man nii­tä, mut­ta elää hy­vää, oman­nä­köistä ja aktii­vista elämää. Kes­keistä täs­sä on yk­silön koke­muksen kunnioit­ta­minen, oi­keus päät­tää omista asioistaan ja vai­kuttaa elä­määnsä se­kä muut­taa asioita it­se.  Mitäpä muuta se voisikaan olla, tekisi mieli sanoa… mutta jos ihan rehellisiä ollaan, niin toteutuuko tämä tavoite meidän hoitamisen kulttuurissa?

Niin, kantaako ne siivet? Ei tiedä, ellei yritä. Jos väsähtää, se ei ole epäonistuminen. Tarvitaan vain uusia, parempia suunnitelmia. Aina voi tarvittaessa palata takaisin tukevampiin auttamisen rakenteisiin. Sinne vaan, seilaamaan kohti elämää!

Ei se aina näin tyyntä ole, mutta kelluu se!

Hakusessa kohtuus, kokonaisvaltaisuus, pitkäjänteisyys ja normaalijärki …

rrrr

… uups…. vierasta, tylsää, ehkä pelottavaakin.?  Eihän näillä periaatteilla tule  nopeasti mahtavia tuloksia. Markkinavoimien näkökulmasta täysin kannattamatonta.  Osta pikavalmennus, lisäravinteet, ravinto-ohjeet ja ruoan korvikkeet… osta, osta, osta! Kohtuus ja pitkäjänteisyys eivät ole muodissa ja näitä tavoitellessa joutuu vastustamaan joka puolella vellovia pikahoukutuksia. Dietit, liäsravinteet, kuntokuurit, kaikki määräaikaisia ja määräkohteisia

Liikunta-alan moniosaaja Jarno Härkönen totesi tässä eräänä aamuna Ylen Aamu TV:ssä, että ” lepo on paras lisäravinne, sitten vettä ja normaaliruokaa sopivasti”, nämä asiat on ensin oltava kunnossa, sitten vasta kannattaa miettiä tarvitseeko liikunnan kyytipojaksi erikoistuotteita, palautusjuomia, ym. Ravitsemusasiantuntija Patrik Borg on jo vuosia kouluttanut laittamaan ensin kohdalleen ruokailun perusasiat: monipuolista ruokaa, riittävästi ja tasaisin väliajoin. Kun nämä asiat on korjattu, katsotaan liittyykö syömiseen ongelmia. Mikäli, niin  paneudutan niihin syvällisesti…mutta siis nuo perusasiat ensin kuntoon. Ei kai alkoholiongelmaakaan voida korjata ilman, että asiakas on motivoitunut pysymään selvinpäin!

Ohjeistuksia tarvitaan. On hyvä liikkua kolmesti viikossa reippaasti, mutta se ei riitä, jos muun ajan elämästä kököttää tietokoneella. Tämän päivän 70-vee ihmiset ovat meihin verrattuna käyttäneet kehoaan niiiiiiin paljon enemmän elämänsä aikana, ettemme taida  yltää samaan millään aktiivitreeniohjelmilla, mikäli liikkumisemme keskittyy vain noihin treenihetkiin.

Mikäpä avuksi? Esimekiksi työmatkalla enenmmän jalkaa toisen eteen tai fillari alle. Hissit pannaan ja portaikkoon. Istuttavan ruohonleikkurin tilalle työnneltävä malli ja kaupan päälle hyvä määrä askeleita.  Ruumiillisen työn puutteen paikkaamiseen löytyy monia keinoja. Nyt joku sanoo, ettei ole aikaa, kun kone tekee nopeammin ja auto vie nopsasti. On ne tehokkaita, mutta sitten se toinen ”yllätystieto”:Luomme itse kiireemme ja itse voimme siihen myös vaikuttaa!

Laihdutuksesta luopuminen

Patrik Borg kirjoittaa Pöperöproffa blogissaan Laihduttamisen aloittamisesta – ja jos ei aloittaisikaan laihtumiseen liittyvistä ”systeemeistä” seuraavaa:

– jos systeemi kieltää sinulta jonkin syömisen mitä haluat syödä niin systeemi on todennäköisesti huono
– jos joku systeemi saa sinut stressaamaan tai jopa ahdistumaan enemmän syömisestä niin se on huono
– jos joku systeemi saa sinut himoamaan herkkuja tai ruokaa niin se on huono
– jos joku systeemi laukaisee sinulla enemmän ahmimisia niin se on huono
– jos systeemi ”pakottaa” sinua johonkin mitä et haluaisi tehdä niin se lienee huono
– jos systeemi kehottaa tekemään juuri kuten he sanovat se lienee huono. Hyvä systeemi antaa raamit, joiden sisällä asioita voi tehdä monella tavalla ja etsiä itselle sopivan
– jos systeemi puhuu nopeista tuloksista niin se todennäköisesti ei puhu pysyvistä tuloksista. Valmistaudu laihtumaan jatkossa uudelleen
– jos jokin systeemi luo syömiseesi tunnelman, jossa alat kokemaan syyllisyyttä syömisestä tai liikkumattomuudesta niin se on todennäköisesti huono
– jos systeemissä ei syödä ruokaa niin voi olla vaikea oppia syömään fiksua ruokaa fiksulla otteella
– jos systeemi ei puhu jaksamisesta, unesta, stressistä osana painonhallintaa niin se on lienee huono
– jos systeemi sanoo että sinun pitää tsempata ja ne tsemppaajat on niitä onnistujia niin se lienee huono

Voisiko psyykkisen ja fyysisen terveyden kohentamisessa olla kyse sittenkin aivan pienistä teoista – sellaisista, jotka tarjoavat välittömän onnistumisen tunteen ja vaikuttavat pikku hiljaa myös pysyvämpiin muutoksiin?

Tutustu vaikkapa tähän:  Pieni Päätös Päivässä kannustaa tekemään asioita, jotka saavat juuri sinut voimaan hieman paremmin!