Vihat pihalle

 Viha on hyödyllinen tunne, mutta se on eri asia kuin hyökkäävä tai alistuva käyttäytyminen. Tunteiden hallitseminen on taito, jonka voi oppia.

Liian kiltti ihminen tukahduttaa oikeutetunkin vihan, kiivas käy kimppuun ilman syytä. Jämäkkyyden opetteleminen auttaa molempia.

Viha on ihmiselle jo varhaisessa kehitysvaiheessa syntynyt perustunne. Yksi tunteidensäätelyjärjestelmistämme on uhkajärjestelmä. Ihmiselle on lajityypillistä, että kun koemme uhkaa, tunnemme sen vihan ja pelon tunteina. Yleinen väärinkäsitys on, että viha olisi huono tunne ja ilo hyvä tunne. Vihaan voi liittyä häpeää ja ajatus, että se on paha tunne, jota ei saa ilmaista millään tavoin. Näin ei kuitenkaan kannata ajatella, koska tunteet eivät ole hyviä tai huonoja, vaan liittyvät aina tilanteeseen, jossa ne koetaan. Jotta tunteiden aiheuttamia reaktoita voisi hallita, tunteet on ensin opittava tunnistamaan. Vihan taustalla on aina tarpeita, jotka ovat jääneet kuulematta.

Kiltiksi kasvatetut

Vihan tukahduttaminen alkaa jo lapsena.

Kovin miellyttämishaluisilla, sopeutuvaisilla ja empaattisilla ihmisillä – jotka usein ovat naisia – voi olla vaikeuksia tunnistaa omaa ääntä. Viha usein auttaa tässä, koska se kertoo myös siitä, mikä sinulle on tärkeää ja mikä herättää sinussa tunteita. Fiksu lapsi kiltistyy huomatessaan, etteivät vanhemmat kuule hänen vihaansa. Kiltiksi kasvatettua helpottaa usein jo tieto siitä, että kaikki tunteet ovat oikeutettuja, myös viha. Se kertoo, mihin voin suostua ja mihin en.

Oman lapsen viha voi tuntua sietämättömältä, jos on itse joutunut samassa iässä nielemään raivonsa. Kielletyt tunteet ryöpsähtävät esiin, ja äiti alkaa pelätä käyvänsä raivoavan lapsen kimppuun. Ja hei, myös äiti saa olla vihainen. Tunne ei tee hänestä huonoa äitiä, eivätkä pelkät ajatukset vielä vahingoita ketään.

Mitä varhaisemmassa vaiheessa vihan tunnistaa, sitä paremmin saa kiinni siitä, mistä viha kertoo.Voit miettiä, miksi sinua tietyssä tilanteessa alkaa ärsyttää. Onko kyse esimerkiksi siitä, että dominoivassa porukassa et saa ääntäsi kuuluville? Viha voi toimia hyödyksesi, jos se ikään kuin tuuppaa sinua eteenpäin ja auttaa ylittämään epävarmuuden.”

 Viha tuntuu

Harjaantumaton pelkää hallitsemattomuutta, mutta muuten ei voi oppia kuin harjoittelemalla.

Miten pitkä matka ajatuksista sitten on tekoihin? Moni on selittänyt silmitöntä väkivaltaansa sillä, että päässä pimenee ja itsehillintä vain katoaa yhtäkkiä. Voiko kenelle tahansa käydä niin?

Ei voi. Väkivalta ei tule yllättäen, vaikka tekijä niin kokisi. Esimerkiksi parisuhteessa on voinut olla ongelmia kauan, mutta niistä ei ole keskusteltu eikä niihin ole haettu apua. Paine on kasautunut ja lopulta purkautunut väkivaltana.

Hetkellinenkään suuttumus ei tule yllättäen, sillä se tuntuu kehossa. Viha voi kiihdyttää hengitystä tai rypistää otsan. Se pusertaa huulet yhteen ja kädet nyrkkiin, tai rintaa alkaa puristaa ja kasvot lehahtavat punaisiksi. Kun tuntee oman ruumiinsa antamat merkit, saa lisäaikaa päättää, onko suuttuminen tarpeen ja voiko sen estää. Tunteet ja ajatukset myös ruokkivat toisiaan.

Vihan kanssa pärjääminen ja vihasta oppiminen

Alla ”rauhallisia”  tyynnyttely- ja neutralisointikeinoja, joilla hallita / sietää viha, jotta voi päästä miettimään mitä vihan tunteen takana on.  MUTTA, toisille toimivat paremmin ”rajummat” fyysiset keinot. Juokse, huuda, hakkaa säkkiä, potki tyynyä, revi lehtiä, kirjoita kaikki viha kaunistelematta paperille JA sitten, kun tunnekuohu on laantunut, MIETI mitä vihan takana on.

Kokeile molempia tapoja!

1. Pysähdy

Jos tunnet vihan nousevan niin voimakkaaksi että menetät oman käyttäytymisesi hallinnan, ota aikalisä. Jos pysäytät tilanteen ja lähdet siitä pois, et saa enää vihaa tuottavia ärsykkeitä.

2. Neutraloi tunteesi

Kun keskityt aktiivisesti johonkin neutraaliin asiaan ja lopetat vihan ruokkimisen katkerilla ajatuksilla, tunnereaktio laantuu itsestään. Keskity vaikka katsomaan, miltä puut näyttävät ulkona, tai laske vastaantulevia autoja.

3. Vaihda näkökulmaa

Kun fysiologinen reaktio on vähän laantunut, voit palata tilanteeseen. Mieti sitä vastapuolen näkökulmasta. Mikä hänen tilanteensa oli, kun hän sanoi tai teki jotain, minkälainen päivä hänellä oli mahtanut olla, ja niin edelleen. Näkökulman vaihtaminen edesauttaa oman reaktion laantumista.

4. Onko vihan alla muita tunteita?

Viha on usein sekundaaritunne, eli jonkin toisen tunteen herättämä tunne. Esimerkiksi omaan tarvitsevuuteen liittyvät tunteet voivat olla kasvualusta vihareaktioille. Onkin kiinnostavaa pohtia, mitä vihan alla on. Mieti, mitä toivot ja tarvitset ihmiseltä, joka herättää sinussa näin voimakkaita reaktioita. Mitä muuta kuin vihaa tunnet tätä ihmistä kohtaan?

5. Jaa nämä tunteet toiselle

Jos huomaat, että jollakin ihmisellä ja hänen sanomisillaan on sinulle muita suurempi painoarvo, nämä tunteet on hyödyllistä jakaa toiselle. Tällä tavalla vihareaktio voi auttaa parantamaan ihmissuhdetta.

Viha kääntyy voimaksi

Psykoterapeutti kertoo miksi viha voi olla hyvä asia

Onko vihan höyryt hyvä päästää ulos?

Lopuksi, sallinette…… Antti Holma / V-laulu 

Ai, että helpottaa 😉

<

Puhu kuin ystävälle…

…itsellesi. Puhu itsellesi kuin ystävälle, sillä neljä viidestä ihmisestä on itseään kohtaa yltiökriittinen samoissa tilanteissa, joissa hän on sallivan ymmärtäväinen ystävälle. Moni tunnistaa tämän piirteen itsessään, mutta ikävä kyllä toteaa vain, että näin se on ilman että tulisi kyseenalaistaneeksi asennetta. Juu, mihin on tottunut, tuntuu ainoalta totuudelta, näinhän se on, mutta silti….kyllä voi itseenkin liittyviä ajatuksia ja asenteita kyseenalaistaa. Helppoa se ei ole, mutta onko moni muukaan asia helppoa?

Nykypäivänä ollaan yleisesti sitä mieltä, että hyvän kautta oppi menee perille. Jätä huomiotta virheet, kannusta onnistumisista. Kepin sijaan porkkanaa. Kehut motivoivat. Etteikö tämä toimisi myös, kun on kyse itsestä. Toimii se.

Ulkopuolelta saadut kehut ovat plussaa myös itsen työstämisessä, mutta ilman sisäisiä kehuja ja kannustuksia ei kovin pitkälle pötkitä. Kukaan muun kuin itse ei voi tietää missä asiassa ja missä kohtaa juuri sinä tarvitset ne kannutavat sanat tai ne myötätuntoiset kommentit. Ihminen itse pystyy toteuttamaan täsmäkannusteen. Sisäisen tyytyväisyyden ja sallivuuden kautta kasvaa se sisäinen kantti, joka mahdollistaa paremman olon ja elon.

Seuraavassa Aamulehdestä poimittua.

Annatko itsellesi enemmän risuja kuin ruusuja? Jatkuvalla itsensä mollaamisella surkeat seurauksetPuhu kuin ystävälle:

Kun sisäinen kriitikkosi alkaa sättiä sinua, pysähdy hetkeksi. Koeta päästä jyvälle, millaisissa tilanteissa mollaaminen alkaa.

Kirjaa ajatukset ylös. Mitä mielessä pyörii?

Miltä kritiikki tuntuu kehossa? Joillekin se aiheuttaa jännityspäänsärkyä tai vatsaoireita. Mitä selkeämmän kuvan saat tilanteesta, sitä helpompi kritiikki on huomata.

Pohdi, mihin sisäinen kriitikko pyrkii. Patistaako se terveellisiin elämäntapoihin tai työn laadukkaaseen lopputulokseen? Jos pyrkimykset ovat hyvät, mieti, miten antaisit itsellesi palautetta toisin.

Hae siis näkökulman vaihtoa. Miten tuossa tilanteessa rohkaisisit parasta ystävääsi tai lastasi?

Kun jotain ikävää tapahtuu, lohduta itseäsi. ”Tosi kurjaa, että olet yrittänyt parhaasi ja sitten käy näin. Tällaista ihmisen elämä on, mutta hienoa, kun jaksoit yrittää.”

Mieti, mikä virheestä huolimatta meni ihan hyvin.

Joillakin konkreettiset teot toimivat ajatuksia paremmin. Kun alat soimata itseäsi, koeta katkaista ajatukset esimerkiksi silittämällä rauhoittavasti käsiäsi tai jalkojasi. Voit myös soittaa ystävälle tai tehdä yksinkertaisia hengitysharjoituksia.

Opettele ylipäätään tekemään jotakin täysin ei-tuottavaa ja ei-suorittavaa. Huolehdi, että sinulla on aikaa myös vain olla, ei vain tehdä.


”Miellän itseni kolmessa osassa”

 

Tehy-lehden artikkelissa ”Miellän itseni kolmessa osassa” – dissosiaatiossa traumat kapseloituvat  psykiatri, terapeutti ja kirjailija Anssi Leikola, sekä kolme traumatisoitunutta henkilöä kertovat traumamuistoista ja dissosiaatiosta.

”Trauma on vaurio, joka syntyy ihmisessä ylivoimaisen vaikean tapahtuman seurauksena. Jotta ihminen selviytyisi elämässä eteenpäin, traumamuistot kapseloituvat erilleen muusta persoonallisuudesta. Dissosiaatio on se kuilu tai muuri, joka syntyy kapseloitujen muistojen ja muun persoonallisuuden välille.

Pohjimmiltaan rakenteellisessa dissosiaatiossa on kyse siitä, että ihmisen persoonallisuus jakautuu traumatisoitumisen seurauksena vähintään kahteen osaan. Osa persoonallisuudesta juuttuu menneisyyteen ja toinen osa persoonallisuutta pyrkii jatkamaan elämää kuin mitään ei olisi tapahtunut.Tapahtumat jäävät irralliseksi omasta elämäntarinasta, koska ihminen ei pysty realisoimaan tiettyjen tapahtumien merkitystä elämälleen. Totuus ikään kuin katkeaa.

TRAUMAMUISTO on välillä sammuneena. Kun jokin ärsyke laukaisee sen, traumamuisto voi pulpahtaa pintaan erilaisina oireina: sietämättöminä tunnetiloina, takautumina, aistivääristyminä sekä kokemuksena, että oma itse tai ympäristö on vieras. Moni kokee elävänsä kuin elokuvassa tai unessa tai toimivansa kuin robotti.

Oireet voivat olla myös puhtaasti fyysisiä kuten kipua, tunnottomuutta ja lihasheikkouksia tai -nykäyksiä. Oireet vaihtelevat ja niistä voi olla vaikeaa saada otetta. Joskus ihmistä ei edes uskota, kun hän kertoo oireistaan,” Leikola toteaa.

Artikkelin kolme kokijaa ovat kaikki joutuneet lapsuudessaan seksuaalisen hyväksikäytön kohteiksi, mutta on syytä muistaa, että ihmiset traumatisoituvat hyivn erilaisista syistä. Joskus jopa syistä, jotka jonkun toisen mielestä eivät ylitä hänen näkemystään traumasta. Traumakokemusta ei pidä yleistää, eikä vähätellä.

Psykiatrisessa hoitotyössä ja psykoterapiassa kohdataan paljon asiakkaita, joilla on jonkinlainen traumatausta. Kohdataan myös paljon asiakkaita, joiden traumaa ei ole tunnistettu ja jotka ovat saaneet väärän diagnoosin. Tällaiset henkilöt ovat saattaneet ajautua entistä suuremman hämmennyksen valtaan, koska väärä hoito ei auta. Tällainen kokemus luonnollisesti vahvistaa myös käsitystä siitä, että omille ongelmille ei voida tehdä mitään. Usein on myös niin, että traumaan ei päästä kiinni, kuin pidemmän tutkimisen / arvioimisen jälkeen. Eli on joka tapauksessa hyvä, että henkilö on tullut hoidon piiriin, vaikka ytimeen pääsy viivästyisikin. Trauman hoito itsessään on pitkä matka, mutta kuten kyseisen artikkelin kokijatkin kertova, matka joka kannattaa kulkea.

 

 

Kevät

Ihmisellä on valon ja vihreän tarve. Terminenkevät ei nyt huhtikuussa ole juurikaan edennyt ja vielä on odotettava vihreyttä luontoon. Sitä odotellessa pitää saada kotiin kukkia, viherkasveja, yrttejä. Helpottaa vähän. Tulppaanit vaihtuvat muihin kukkiin. Värimaailma muuttuu, silmää alkavat pehmeiden sävyjen sijaan miellyttää kaikki, mikä viittaa raikkaaseen, pastellitkin menevät.

Piti jo käydä kokeilemassa pääsisikö juoksemaan metsäpoluille. Nyt alkaa poluilta jää hellittää, mutta on siellä märkää, vielä on odotettava. No, en kokonaan malta olla poissa, pienimmätkin riittävän kuivat polkupätkät tuntuvat tarpeelliselta hyödyntää.

Entä sitten vapaa vesi! Jäitten lähtö on huimaa. Sitä jaksaa ihastella vuodesta toiseen. Huikeaa on sattua paikalle silloin, kun ”jääkellot soivat”. Kun viimeisiä vetelevä tummunut jääpeite murenee auringon lämmössä ja tuuli helisyttää jääpuikkoja. Ääni on hiljainen, mutta kantava. Helinä hentoudessaan kuvastaa auringon valtavaa voimaa.

Vappukin on jo ihan käsillä. Siitäkin huolimatta, että Vappusää on välillä räntää ja vihmovaa viimaa, niin Vappu edustaa minulle valon ja lämmön voittoa, sen on kevään juhla.

Tehkää pieniä suuria huomioita ympäristöstä, luonnosta ja ihmisistä. Niin, kyllä se kevät alkaa näkyä meissä ihmisissäkin. Katse kääntyy kohti aurinkoa, huulet kääntyvät hymyyn, saattaa jopa tulla vilkaistuksi vastaantulijaakin, hymyilisikö…kehtaako sitä?  Kyllä sitä kehtaa. Hei, torikahvilatkin aukeavat toinen toisensa perään!

Lupa rakastaa ja tulla rakastetuksi

Päiväys: maaliskuu 2017

En tiedä mistä tulit tai minne olet menossa. Oletko minussa harha-askel ja harhaa vai jotain pysyvämpää. Oletko keskenjäänyttä kaipausta ja himoa, vaille jäänyttä rakkautta. Vai oletko jotain, joka on kehooni valmiiksi kirjoitettu ja joka odotti vain oikeaa hetkeä ja oikeaa ihmistä.

Rakkaus – tuo minulle niin tabu. On pitänyt elää pitkä matka elämää, tulla jollain tapaa sinuiksi itsensä kanssa, jotta sana Rakkaus ei ole enää jokin minulta saavuttamattomissa oleva asia.

Rajojani on rikottu ja riistetty aiemmin liiaksi. Viety se, josta en koskaan uskonut pääseväni yli. Sieltä olen kulkenut pitkän matkan, erehdyksen ja opin tien tullakseni tähän päivään ja tähän hetkeen.

Rakkaus, tunne ja asia, joka on uutta minulle. Se on herättänyt hämmennystä, pelkoa, epävarmuuttakin. Mutta se on herättänyt myös paljon itsestään ja toisesta välittämistä ja huolehtimista. Se on tuonut elämään iloa ja aurinkoa. Mukanaan ihania tunteita ja asioita, joille en vielä tiedä edes nimeä.

Läheisyyttä ja lähellä oloa tavalla, että sinut huomioidaan sinuna. Ihmisenä, jota ei satuteta tai jolle ei tehdä väkivaltaa tai vasten omaa tahtoa. Alkuun se herätti paljon kysymyksiä – Voinko luottaa? Entä jos jälleen tulen satutetuksi? Entä jos en kykene vastaamaan parisuhteen asettamiin haasteisiin? Entä jos jälleen tulen pettymään? Ja entä onko minulla lupa tähän kaikkeen?

Rakkaus. Minulla on siihen lupa. Lupa rakastaa ja tulla rakastetuksi. Se ei aina ole helppoa tai mutkatonta, mutta kaikessaan se on kuitenkin voimauttavaa ja eheyttävää – ainakin minulle. Jalat tukevasti maassa ja pää sopivasti pilvissä. En liikoja unelmoi, mutta haaveilen ja nautin jokaisesta hetkestä, jota Rakkaus juuri nyt minulle tarjoaa. Voi olla, että tulen jälleen pettymään, mutta silti lopputulos olisi eri kuin kertaakaan aiemmin. Sillä eroavuudella, että olisin pettynyt, mutta kokenut palan siitä mitä Rakkaus on.

Tässä hetkessä, elän elämää ja nautin. En ongelmitta tai haasteitta, mutta onnellisena ja ensi kertaa oikeasti Rakastuneena.

Päiväys: huhtikuu 2017

Tänään, hiljaisuus ja voimattomuus. Pettymys. Vastauksia tuohon, mitä aiemmin kirjoitin. Huomisen haikeutta ja eilisen ikävää. Kosketusta, lämpöä ja sinun läheisyyttäsi vailla.

Tällä kertaa kysyin, mikä on minulle juuri nyt parhaaksi. Kysyin, mikä tukee minun hyvinvointiani ja mitä minä toivon ja haluan ja mitä minä tarvitsen – nyt ja tulevassa.

Annoin itsestäni paljon, liikaakin. Tulin sinua vastaan monessa ja monella tapaa. Menin oman mukavuusalueen ulkopuolelle, en pakotettuna, mutta painostettuna kylläkin. En löytänyt uskallusta pitää omia rajojani ja lopulta olin vieras ihminen omassa kehossani. Tulin käytetyksi ja pala minusta revittiin jälleen auki.

Sinun toiveesi ja tarpeesi vaiensivat minun ääneni. En kuullut enää itseäni, en tarpeitani, en toiveitani. Jos olisin jatkanut, olisin kadottanut kokonaan yhteyden itseeni ja siihen, kuka minä oikeasti olen.

Päätös oli vaikea, sillä välitän sinusta edelleen ja tiedän, että sinä välität minusta. Minun tarpeet ja toiveet vaan eivät olisi koskaan kohdanneet sinun tarpeitasi ja toiveitasi. Olimme kaksi ääripäätä, jotka kohtalo toi yhteen hetkeksi. Siinä hetkessä oli enemmän minua tuhoavaa kuin minua rakentavaa. Ja se hetki sokaisi ja melkein tuhosi kaiken sen, mitä olin pitkään ja hartaudella rakentanut.

Mitä minulle jäi voimattomuuden, hiljaisuuden, pettymyksen, haikeuden ja ikävän jälkeen?

Se, että olin saanut palan Rakkautta ja uskon, että se pala oli aito ja pyyteetön. Se, että lopulta ymmärsin rakastaa enemmän aitoa omaa itseäni, kuin kuvaa, jota kyynelehtivin silmin katsoin.

Minulle jäi myös ne muistot siitä hyvästä, jota meillä oli. Voi olla, että juuri ne muistot, antavat minulle rohkeutta päästää vielä joku jossain vaiheessa lähelle.

Tärkein mikä minulle jäi, on että tänään en hylkää enkä laiminlyö itseäni. Kuuntelen toiveitani ja tarpeitani ja annan itselleni sen kunnioituksen ja arvon, mikä minulle kuuluukin.

-Yöperhotar-

Ongelmanratkaisupelit, todellakin!

Tetriksestä apua traumastressin ehkäisyyn?

Tetriksen pelaaminen vähensi traumatakaumien määrää seuraavan viikon aikana, kun pelia pelattiin 6 tunnin kuluessa liikenneonnettomuuden näkemisestä tai siihen joutumisesta. Tutkijoiden hypoteesi oli, että visuaalisesti vaativa peli voisi kilpailla mielikuvien kiinnittymisen kanssa ja näin estää traumaattisten  mielikuvien kiinnittymisen muistiin. Tässä koeasetelmassa hypoteesi sai vahvistusta, Tetristä pelanneilla oli viikon kuluttua 62% vähemmän takaumia kuin verrokeilla.

Terapiapsifi-kosketuksen taikaa toivottaa tervetulleeksi mobiililaitteiden maailmaan.

Sivustolle kootaan kuntoutukseen sopivia sovelluksia ja niiden käyttäjäkokemuksia. Kuka tahansa voi lähettää vinkkejä uusista sovelluksista, joten jokainen voi osallistua tämän sivuston rakentamiseen. Lisäksi sivustolta löytyy tietoa mobiililaitteen, tablettitietokoneen tai älypuhelimen, hankinnasta ja sen käytöstä kuntoutuksessa.

Sivut ovat koottu toimintaterapiakuntoutuksen näkökulmasta, mutta niiden sisältöä voi hyödyntää myös muussa kuntoutus- ja opetustyössä, sekä jokapäiväisessä kotiarjessa!

Tutustu ja ihastu! Sivustolta löytyviä sovelluksia öytyy seuraavien linkkien takaa:

Pelisovelluksia aikuisille.

 

 

 

Pelisovelluksia lapsille (ja aikuisille). Hahmottaminen,logiikka ja muisti.

 

Mä niin tykkään =)