Mentalisaatiokyky on kykyä eläytyä ja kuvitella mitä toinen ihminen kokee. Samalla se on kyky säilyttää yhteys omiin tunteisiin ja ajatuksiin jolloin mielessä on tilaa sekä itselle että toiselle. Mentalisaatiokykyyn kuuluu halu pyrkiä kommunikoimaan ja kyky viestiä omia kokemuksia.
Kun mentalisoin, kerron avoimesti mitä ajattelen. Kysyn muilta, kuuntelen, huomioin ja tulen myös itse ymmärretyksi. En oleta tietäväni miltä toisesta tuntuu ja arvostan sitä, ettei kukaan väitä tietävänsä mitä minä koen. Mentalisaatokyky vaimenee stressin myötä.
Mentalisaatio ei ole toisen puolesta tietämistä, sanojen laittamista toisen suuhun, viisastelua, nokkavuutta, asiantuntijuutta, mielen ’lukemista’, ennustamista jne. Mikä olisi ärsyttävämpää, kuin se, että toinen luulee liian nopeasti tietävänsä miltä sinusta tuntuu? Tai pahimmillaan luulee koko ajan ihan väärin?
Noidankehistä voi päästä eroon. Mentalisaatiota voi parantaa ja harjoitella. Erilaisilla tekniikoilla voi auttaa itseä säätelemään omia hankalia tunteitaan. Se ei kuitenkaan yksinään riitä. Mentalisaatio ei ole vain omien tunteiden hallintaa. Siihen kuuluu oleellisten uteliaan, kyselevän ja aktiivisesti ihmettelevän asenteen omaksuminen. Yksinkertaisesti sanottuna – lakkaa olettamasta tietäväsi, mitä lapsesi tai kumppanisi haluavat tai ajattelevat!
Yllä oleva teksti on poimittu Fammin blogista: Lopetetaan riitely meidän perheessä
Kirjoituksessa käsitellään mentalisaatiota lähisuhteiden, etenkin perheen näkökulmasta. Yhtä lailla oikean meantalisaation tarve ja merkitys voidaan laajentaa kaikkiin suhteisiin tai oikeastaan kaikkiin kohtaamisiin. Mikä sen ärsyttävämpää….ja turhempaa kuin luulla tietävänsä mitä toiselle kuuluu tai mitä toinen tarkoittaa, ilman että on siitä asianomaisen kanssa puhunut. Samoin olettaa, että toinen tietää mitä ajattelen tai tarvitsen, jos en ole sitä sanonut.
Okkei, kaikki kohtaamiset eivät ole yhtä merkittäviä. Kaikkien vastaantulevien ajatuksiin ja asenteisiin ei tarvitse yrittääkään tarttua, kaikkia ei tarvitse ymmärtää, mutta ei myöskään tulkita. Aina kun ei oikeasti tiedä, niin ei kannata olla tietävinään, eli ei kannata tulkita. Menee aika varmasti pieleen siinä suhteessa, minkä kuvan muodostaa tuosta tulkitusta. Sitä vastoin tulkinta kertoo tulkitsijasta ja tästä näkökulmasta antaa oikeaa tietoa, mutta siis vain kun yrittää ymmärtää itse, ei sitä toista.
Psykoterapiassa on tavoitteena sekä ymmärtää asiakasta että ohjata häntä muutokseen. Psykoterapiatyö haastaa myös terapeutin oman mentalisaatiokyvyn. Ilman sitä ei pysty aidosti kuulemaan asiakasta eikä itseä, mikäli näin käy, ei pysty auttamaan asiakasta.
Duodecimin artikkelissa Mentalisaatio – kyky pitää mieli mielessä Anneli Larmo kirjoittaa: Kognitiivisen käyttäytymisterapian päämääränä on muuttaa ei-tietoinen mentalisaatio tietoiseksi kognitiivisin keinoin. Ihminen saattaa olla itseä koskevien tiedostamattomien kielteisten uskomusten tai sopeutumista haittaavien skeemojen vanki. Ei-tietoinen mentalisaatio johtaa silloin toistamaan edellä mainittuihin uskomuksiin ja skeemoihin perustuvia toimintamalleja, jotka estävät sopeutumista nykytilanteeseen. Skeemakeskeisessä terapiassa ajatellaan ihmisen aikuisena toistavan varhaislapsuudessa tai nuoruudessa syntyneitä kuvioita, skeemoja, jotka sisältävät tunteita, ajatuksia, muistoja ja jopa ruumiillisia kokemuksia, jotka saattavat haitata sopeutumista.
Potilas pysäytetään miettimään sopeutumista haittaavia vääristyneitä, negatiivisia käsityksiään, uskomuksiaan ja skeemojaan, jotka liittyvät usein ihmissuhteitten tulkintaan ja siten juuri mentalisaatioon. Apuna käytetään mindfullness-harjoituksia, joissa opetellaan syventymään omaan tunnetilaan ruumiillisen kokemuksen, etenkin hengityksen avulla ja siten lisäämään mentalisaatiokykyä. Harjoitusten päämääränä on lisätä ajattelun monimuotoisuutta ja auttaa potilasta näkemään, että hän voi vaikuttaa omiin ajatuksiinsa ja tunnetiloihinsa
Larmo myös jatkaa, että kaikki tulokselliset psykoterapiat kehittävät mentalisaatiokykyä, eli kyse on keskeisestä ilmiöstä, jota kannattaa lähestyä monesta näkökulmasta ja johon voi vaikuttaa monella lähestymistavalla.
2. Avioero yllätti vai ystävä jätti? Hevoshullu ei murru, onhan talli täynnä suurempiakin murheita ja ilon aiheita.
8. Ulkonäköasiat eivät hevoshullua liikoja paina. Hevosta ei kiinnosta, joten miksi hevoshullua pitäisi kiinnostaa?
