Ensimmäinen vuosi kokopäiväisenä yrittäjänä

Edelliseen tekstiin viitaten suurien haaveiden tavoitteleminen kannattaa. Mikä sitten on kenellekin suuri, jopa epärealistiselta haaveelta vaikuttava tavoite, eroaa suuresti. Minulle psykoterapiayrittäjäksi ryhtyminen tuntui pitkään aivan mahdottoman jännittävältä ja kaikin tavoin mahdottomalta.  Mahdottomalta, vaikka itse työ oli tuttua ja sitä, minkä omimmaksi koen.

Mietin asiaa varmaan ainakin viisi vuotta. Sinä aikana kävin kolmesti Uusiyrtyskeskuksessa tms., nimi taisi ehtiä vaihtua tuona aikana ainakin kerran. Sitten vihdoin aloittelin yhtenä iltana viikossa vuokralla kollegalla ja siitä sitten varovasti hivutellen lisää ja lisää. Tarkalleen 1.2.2017 jäin kokonaan pois muista töistä ja siirryin ihan itseni varaan. Olin laskenut ainakin sataan kertaan eteen ja taaksepäin, että homma kannattaa niin, että elän työlläni. Silti piti vielä kerran käydä siellä Uusyrityskeskus Dynamossa lasketuttamassa asiantuntijoilla, että onko riskibusiness? Sanoivat että ”No ei ole, annahan vuoan männä”! Sitten siis uskalsin ja kliseisesti , mutta onnellisesti voin sanoa, että ”sitä ainoatakaan päivää en ole katunut”.

Kaiken kaikkiaan näitä yrityshommia on nyt siis tullut tehtyä viisi ja puoli vuotta. Joka vuosi oppii jotakin uutta. Täsmentyy se, mihin aikansa kannattaa käyttää. Ulkopuolelta tietysti tulee uusia vaateita ja mitä sitten Sote tuokaan aikanaa tullessaan. Sitä ei ihan halua vielä ajatellakkaan, kun tuntuu nuo suunnitelmat muuttuvan vielä vauhdikkaasti. Tällä erää ollaan siinä uskossa, että näihin pskoterapiahommiin ei tarvitse odottaa suurempia muutoksia ennen vuotta 2025. Äkkiäkkös tuokin jo eteen tulee, mutta sinne saakka nyt vissiin psykoterapiat kulkevat Kelan kautta, mikä on ollut hyvä systeemi. Ainut huono asia on se, että Kelaterapioihin pitää olla jo diagnoosi, eli todettu sairaus. Elikkä on joutunut sairastelemaan melkoisen kauan. Toisaalta, tuuppaa olemaan kuitenkin niin, että ihmiset odottavat valtavan kauan joka tapauksessa, ennen kuin lähtevät hakemaan apua. Kuitenkin, ei olisi huono uudistus se, että terapiaan pääsisi nopeammin ja helpommin. Ehkä ihmiset alkaisivat myös herätä asialle aiemmin, kun hoitoon pääseminen ylipäätään olisi helppompaa.

Jos vielä tähän yrittäjän arkeen. On ihan tosissaan oikein mukava mennä työhuoneelle, omaan rauhalliseen soppeen. Työ on mukavaa, no eihän se ihan kevyemmästä päästä ole, mutta minulle sopivaa ja asiakkaat ovat huippuja. Työn mielekkyys ja sopiva kuormitus ovat myös vahvasti kytköksissä siihen, miten työmääränsä ja aikataulunsa suunnittelee. Itseäni kiitän siitä, että vaikka ahkerasti työskentelen, niin osaan kuitenkin vetää rajat sille paljonko otan asikkaita ja paljonko työtä teen. Joka päivälle maltan jättää tunnin lounastauon ja päivät aloitan hyivnkin inhimillisen myöhään. Työhän on kuitenkin hievenen iltapainotteista.

Mutta, siis huolehdin siitä, että päivät alkavat kiireettömästi ja aikaa jää harrastuksille. Aika hyvinkin jää nykyisin aikaa. Hepsuilu (ratsastus) on lisääntynyt ja palasin takaisin kuntosalille. Hups, kun huomasin mennessäni, että olin edellisen kerran käynyt puntilla 1900-luvulla! Eikä ne hommat ole kuulkaas kovin paljon muuttuneet. Enkä pelkästään venkoile punttien kanssa, vaan juoksentelen, soutelen ja pyöräilen. Ajattelen tietoisesti kuntoillessa tätä yrittäjän työtäkin. Kannattaa olla kohtalaisessa kunnossa, että jaksaa työssä ja jaksaa työn ulkopuolella. Kukkaan ei tee näitä hommia minun puolesta, eikä kukkaan maksa minulle palkkaa, jos en tee työtä. Kuntoilen myös omaksi ilokseni ja nautinnokseni, on se vaan niin mukavaa =).

Kai tässä voi lopuksi todeta, että ihan hyvin meni 2017. Parin tunnin päästä kääntyy vuosiluku ja toivotaan, että hyvin  menisi  tuo Uusi Vuosikin!

Täh, menetteks te jo nukkumaan?

Vaihdetaan vuotta….

….vaihtuuko mikä muu kuin vuosiluku? Ainakin monissa suunnitelmissa ja puheissa tulee muutosta muutoksen perään, parannuksia. Toivottavassti eivät jää puheen tasolle. Saa myös miettiä, tarvitseeko mikä muuttua ja jos, niin miksi?

Muutoksia miettivälle muutamia näkökulmia: Ensinnä Visualaddict blogin pitäjän Fridan julkaisu:

Lisää elämääsi asioita, jotka tuovat sinulle iloa

Kirjoittaja toteaa, että ”Olen ottanut missiokseni ja elämäntehtäväkseni taltioida paljon kaunista (ja vähän rumaa) isolla Canonillani ja jakaa sitä siekailematta ympärilleni. Ala järjestelmällisesti karsimaan elämästäsi asioita, joista et pidä, ja lisäämään niitä, jotka tuovat sinulle iloa. Tämä on minun ohjenuorani ihan kaikille.”

Toinen seikka, johon kirjoittaja kiinnittää huomiota on se, että valittamisen sijaan kannattaa keskittyä siihen, miten suhtaudumme asioihin. ”Valittamalla asiat eivät parane. Eivät koskaan. Elämä on täynnä valintoja. Ja niitä pitää osata aktiivisesti itse tehdä. On tietenkin paljon asioita, joihin me emme voi vaikuttaa, mutta silloinkin voimme kehittää omaa suhtautumistamme niihin.”

Bloggaaja mainostaa samalla julkaisemaansa Hyvä Vuosi 2018 kalenteria, mutta menköön tässä nyt samalla mainos hyvän asian puolesta.

Toinen juttu, jonka tähän haluan linkittää on Ylen uutisointi Uuden Vuoden lupauksista:

Hyvä tavoite on sellainen, että itseäkin pelottaa

 

Psykologi Satu Kasken mielestä on tärkeää, että unelmoimme, pyrimme kohti asettamiamme tavoitteita tai annamme uudenvuodenlupauksia. – ”Se on erittäin hyvä. Muuten menisimme kuin lastu laineilla, ilman mitään suuntaa”.

Ajatuksena se, että tavoitteet kannattaa asettaa korkealle ja nyt ei puhuta ylivaativuudesta eikä perfektionismista vaan siitä, että uskalletaan haaveilla asioista, joiden ei ihan uskota olevan edes mahdollisia. No monet eivät varmaan olekaan, mutta on myös paljon niitä haaveita, jotka muuttuvat asteittain konkreettisiksi, realistisiksi tavoitteiksi ja siitä ajan kanssa vähitellen saavutetuiksi asioiksi. Kyllähän se on vaan aika usein niin, että alisuoriudumme jo heti lähtöviivalla, emmekä uskalla antaa itsellemme edes mahdollisuutta yrittää.

”Köyhä on se, joka ei ole koskaan unelmoinut”.

”Usein onnistujat ovat uskaltaneet mennä elämässään vastavirtaan”.

”Et voi vaikuttaa siihen, minkälaiset kortit saat syntyessäsi. Siihen voit vaikuttaa, miten niillä pelaat”.

Mainosta pukkaa täältäkin. Satu Kasken ja Marianne Miettisen kirja Onnistumisen taidot, löydä tie tavoitteisiin julkaistaan keväällä.

Hyvää Uutta Vuotta 2018. Jos 2017 meni hyvin, niin älä muuta mitään, mutta ellei, niin voihan sitä jotakin yrittää, tai siis kannattaa yrittää!

Sopeuttamisterapiaa….ja huumoria =)

Mennään nyt vuoden loppua kohden ihan kevyellä linjalla. Ehdoton ykköshahmo Kissi Vähä-Hiilari auttaa asiassa kuin asiassa. Pelkoja hän hoitaa sopeuttamisterapialla…ja aika vauhdilla. Videossa on ihan oikeita elementtejä altistusterapiasta, mutta on siinä otettu reipppaasti taiteilijan vapauksiakin. Kissi vetää kaiken tyylillä, mutta elikkä tosissaan…..oikeassa altistusterapiassa ei sitten tule mitään eteen yllättäen.

Video on hyvinkin osuva itselleni, sillä aikoinaan pelkäsin hevosia, käärmeitä pelkään edelleen. Hevospelon voitin altistumalla lapsen harrastuksen mukana hevosille ja tallitouhuille  viikoittain. Neljän vuoden jälkeen kapusin itse ratsun selkään ja loputkin heppakammosta karisi sitä tietä. Tallilla käy ja kävisi enemmänkin pienten ratsastajien vanhempia, mikäli he saisivat sopeutum…altistusterapiaa omalle pelolleen. Mikäpä olisikaan mukavampaa, kuin vetää sellaista ryhmää….harkintaan.

Elikkä tosissaan…. katsohan linkistä miten Kissi hoitaa:

Sopeuttamisterapeutti Kissi Vähä-Hiilari

Psykoterapia…myös miehille!

Kuva ei varsinaisesti liity tekstiin mitenkään. Onpahan vaan piilomainontaa miehekkään Kyöstin miehekkäistä ajatuksista.

Puhuttiin tässä päivänä muutamana asiakkaiden kanssa miehen psykoterapiaan hakeutumisen vaikeudesta. Todettiin, että oman asiakaskuntani nais – mies suhdeluku 80 -20 saattaa hyvinkin heijastella yleistä linjaa psykoterapia-asiakkuuksista, kuten muutenkin vapaaehtoisesti psyykkisen avun piiriin hakeutumisesta.

Mietittiin, miten miehille olisi hyvä viestiä siitä, että psykoterapiat ovat myös heitä varten? Asiantuntija, eli mies totesi, että vertaiskokemuksen kautta ja yhteyksissä, joissa yhteenkokoontumisen teema on joku muu, koska esim. miesten keskusteluryhmiin osallistuvat ne miehet, jotka ovat jo astuneet yli tuon avun hakemisen ja vastaanottamisen kynnyksen. Ja tavalla, joka ei ole julistava, osoitteleva, tunkeva….vaan hienovaraisesti omasta kokemuksesta kertova, tai oikeastaan tiedottava, että ”mulla on kuule tällaista, halutessasi voin kertoa lisää.”

Alla miesten psykoterapiaan erikoistuneen psykoterapeutin näkemyksiä miehen vaikeudesta tunnistaa ja käsitellä tunteitaan.

Mies: Tunnista oma murtumispisteesi – ”Kun joku sorkkii mielen miinoja, joudumme alligaattorimoodiin”


Jukka Valkosen & Olavi Lindforsin tutkimusartikkelissa syvällinen tarkastelu perinteisen rooliajattelun vaikutuksesta ulkopuolisen avun vastaanottamiseen. Ajatuksia myös miehen masennuksen tunnistamisen vaikeudesta, sekä miehen itsensä, että myös ammattilaisten vaikeudesta, sillä miehen masennus saattaa ilmetä tavoilla, joita perinteiset masennuskyselyt eivät tavoita. 

Perinteinen maskuliinisuus miesten psykoterapian haasteena

Viimeisenä masennuksen ja terapiaan hakeutumisen kokenut mies, joka on osana omaa muuttumisprosessiaan alkanut kirjoittamaan blogia Sieluni silmin. Sieltä teksti

Terapian tarpeessa

Pitäiskö vähän hössöttää, touhottaa ja vouhottaa?

Harmi kun olen hukannut, enkä verkostakaan löydä (saattaa olla niin vanha, ettei vielä ollut aateekoota) Joukon pilapiirrosta, jossa mies kysyy toiselta: Mites Joulukiireet, vieläkö on tekemistä? Kaikki on muuten tehty, mutta vielä pitäis vähän hössöttää, touhottaa ja vouhottaa.”

Joukon pilakuva oli vuosia jääkaapin ovessa muistutuksena siitä, ettei tarvitsisi vouhottaa, mutta aina sitä lopulta sai kehitettyä jonkinlaisen paineen tunteen. En kyllä ole vuosiin (reiluun pariin kymmeneen vuoteen) valmistellut Joulua viimeisen päälle siivoten, leipoen, ym. massiivisesti koristellen, mutta silti on ollut mahdollista saada aikaiseksi kiireen tuntua. On se vähentynyt, mutta esimerkiksi Joulukortit täytyy laittaa aina viimeisenä mahdollisena päivänä ja osoitteet on oltava hukassa. Lahjojen hankinta kuuluu myös jättää Jouluviikolle, se on paha, vaikka lahjojenkin ostaminen on onneksi vähentynyt. Joulun ruokia kuuluu miettiä sen verran myöhään, että on vähän vaakalaudalla saako tarvikkeita enää kaupoista….siitä saa aikaiseksi jännitystä, koska kuitenkin joka joulu on oltava ne tärkeimmät pöperöt pöydässä.

Aina kannattaa myös kokeilla jotain uutta, joka ei ehkä ihan onnistu ja sitten se on tehtävä uusiksi tai sen tilalle on tehtävä jotakin muuta ja tämä prosessi ajoittuu aikaisintaa Aaton aatto iltaan. Tottakai jotakin ruokaostoslistalta unohtuu, niin että vähintään kerran pitää käydä kaupassa vähän ennen Lumiukkoa. Saa kokea hurjan kiitollisuuden tunteen, kun pienessä Siwassa on kuin onkin juuri se (tai aika melkein) se mitä minulta oli unohtunut. No tää osio kyllä on helpottunut nykyisin, kun kaikki kaupat ovat aina auki. Mutta ei ne ole 25.12., joten silloin turvaudutaan R-kioskiin ja ABC-myymälöihin, joissa on paljon muitakin viimehetken hajamielisiä.

Eli itseaiheutettua kiirettä ja jännitystä viime tippaan jättämisen takia. Mutta kun sitä elää niin hetkessä, ihan vaan siksi että joka hetkessä on aika paljon tekemistä, joten Jouluasiat pitää jättää Jouluun ja silleen. Ei se minua haittaa, joutaahan tuota sitten Jouluna vähän hössöttämäänkin, kun Jouluna on nykyisin vapaata. Toista se oli silloin kun tein kolmivuorotyötä ja Joulukiireiden lisäksi piti ehtiä käymään töissä…..niitä aikoja ei haluta muistella.

Hössötetään ja vouhotetaan sillai sopivasti, ihan vaan tavan vuoksi, mutta ei niin että hermot menis.

Pahaa Joulua!

Ei kun ihan oikeesti, Hyvää Joulua!

Have Yourself a Merry Little Christmas