Vaativa

Vaativuus väsyttää työelämässä, häiritsee tai pahimmillaan tuhoaa ihmissuhteet. Takuuvarmasti korostunut vaativuus väsyttää kantajansa ennen pitkään. Vaativia piirteitä on monella, persoonallisuushäiriöstä ei ole aina kyse. Vaativa persoonallisuus diagnoosi on suomalaisista muutamalla prosentilla. Diagnoosi tai ei, jos ihminen kärsii ylimitoitetusta perfektionimista ja hänellä on pakonomainen tarve kontrolloida kaikkea, lisäksi hän on kyvytön delegoimaan, niin ihminen kärsii ja kovasti.

Psykiatrian erikoislääkäri ja psykoterapeutti Jyrki Korkeila toteaa lehtijutussa  Pärjäämisen eetos ja paine suorittaa lietsoo vaativan persoonallisuushäiriön oireita: ”Moni persoonallisuushäiriöinen saattaa tiedostaa olevansa hyvin vaativa, mutta ei tajua, että sen taustalla voi olla jokin ongelma, Korkeila sanoo.Tämän vuoksi ihmiset eivät hakeudu ammattiauttajalle vaativan persoonallisuushäiriön vuoksi. Taipumus vaativuuteen paljastuu usein muiden tilojen kautta, kuten masennuksen ja ahdistuneisuuden myötä.”

Tämä näkyy terapiavastaanotoilla. Pitkittynyt masennus- ja / tai ahdistusoireisto, sekä usein pitkittynyt sairausloman tarve viittaavat siihen, että oireiston taustalla on persoonallisuuteen liittyvää problematiikkaa.

Yksi syy miksi juuri vaativan persoonallisuuden hoitaminen on haasteellista liittyy siihen, että vaativuus on hyve. Vaativuudesta on monessa yhteydessä todella paljon hyötyä. Tätä piirrettä arvostetaan ja siitä on todennäköisesti saatu elämän varrella monet kiitokset ja kehut. Toki monista muistakin  häiriöiden yhteydessä tunnistettavista persoonallisuuden piirteistä on myös hyötyä, mutta jos verrataan samaan persoonallisuushäiriöryhmään, C-klusteriin kuuluvia estynyttä persoonallisuutta ja riippuvaista persoonallisuutta vaativaan, niin  harvemmin noita kahta jälkimmäistä hyveenä korostetaan.

Tuossa samaisessa lehtijutussa, jossa on haastateltu psykiatri Korkeilaa, on myös haastateltu kokijaa Sannaa, joka kertoo seuraavaa: ”Minulla on yleensä vähintään yksi iso huoli, joka hallitsee elämää. Jos sellaista ei luontojaan ole, kehitän sellaisen kyllä helposti. Työasioissa saatan vatvoa mahdollisia ongelmatilanteita öisin jo ennen kuin varsinaista ongelmaa on syntynytkään. Kotona pelkään, että lapset joutuvat koulukiusatuiksi tai sairastuvat vakavasti, vaikkei kummastakaan olisi varsinaisia merkkejä. Jos ei muita ongelmia ole, vähintään epäilen, että joku päivä aviomieheni vielä väsyy hankalaan persoonaani ja haluaa eron.”

Hyvin tyypillinen tarina.

Elokuun loppu

Elokuun viimeisiä päiviä viedään. Kesä loppumassa…juu…kesäiset säät saattavat jatkua. Venetsialaisten aikaa, murrosvaihetta.  Syyskuu kuulostaa niiiiin syksyltä….sateelta, koleudelta….vai miltä se kuulostaa? Sitä kysytään tähän aikaan monessa yhteydessä….miltä kesän loppuminen tuntuu, mitä se merkitsee?

Vähän haikeutta siihen liittyy, että valo ja lämpö vähenevät. Välillä tuntuu, että on niin turkasen pitkä matka seuraavaan kevääseen, mutta tietäähän tuon, että nopsasti menee telvi, kuitenkin. Totta on myös se, että elämä on vähän hankalampaa talvella, ihan noin konkreettisesti, mutta, mutta eihän tässä vielä kuitenkaan talvesta puhuta vaan syksystä.

Jos syksy on kaunis ja antaa valoa niin paljon, kuin se ylipäätään on mahdollista päivän pituuden puitteissa, niin syksy on kuulas, raikkaan ja lämpimän sekoitus. Muisto kesästä – lupaus talvesta. Syksy on nykyisin pitkähkö, kun lumen tuleminen on siirtynyt  myöhemmäksi. Pimeys on oma juttunsa ja toisille ihan mörkö, ei siitä pääse mihinkään. Silloin on tehtävä valoa ja siihen on nykyisin laitteita olemassa.

Kaikille pimeys ei ole paha juttu. Se voi olla myös suojaisa, rauhoittava, tunnelmallinen, hyvä tausta kynttilän valolle. Ajattele miltä kynttilä näyttää päivän valossa poltettuna, näyttääkö miltään? Kyllä siihen tarvitaan pimeys, jotta liekki alkaa loistaa ja hehkua.

Kesästä kannattaa säilöä valoa ja lämpöä, siihenkin on nykyisin laitteita vaikka kuin. Kun kuuntelet hellepäivänä tiettyä biisiä pyörälenkillä ja laitat samat musat korviin talvi-illan lenkillä, niin mieleen tulvahtaa kesän tunnelma monin aistein tallennettuna.

Tuohon liikkumiseen kun taas päästiin, niin syksyllä liikutaan yleensä aika aktiivisesti, hyvä niin. Kaamoksen karkotustahan se on. Talvella sitten nukutaan vähän enemmän, kuin muina vuodenaikoina. Sen jokainen itselleen sallikoon, koska se on luonnollista ja sen voi perustella ihan järjellä. Hullua olisi yrittää pitää sama meno päälle kesät talvet, kun ne kesät ja talvet kuitenkin eroavat paljon toisistaan.

Mutta, vielä on mukava jättää yöksi ikkuna auki (ei tule pakkanen sisään) ja nauttia raikkaasta tuulen henkäyksestä täkin alta pilkottavassa nenän päässä. Aamulla voi vielä ihan hyvin pulahtaa uimaan ja herätellä keho sekä mieli virkistävän raikkaassa ilmanvireessä. Jos päiväsaikaan oikein  enemmin aurinko paistaa, on se mukava muistuma kesän lämmöstä, mutta nyt ei mene enää tukalan helteen puolelle. Kyllä alkavassa syksyssä on monta hyvää juttua ja… ei ole paha tuo elokuun kuutamokaan!

Osaatko nukkua, itkeä ja nauttia yksin?

”Jotkut ihmiset tarvitsevat paljon yksinoloa palautumiseen ja rauhoittumiseen ja ovat ilman sitä kiukkuisia. Se on heille perustarve ihan kuin uni ja ruoka”,  sanoo psykologi ja psykoanalyytikko Anna Collander Kodinkuvalehden jutussa: On kolme asiaa, jotka jokaisen pitäisi pystyä tekemään yksin

Nukkuminen – Itkeminen – Nauttiminen

Ihminen tarvitsee molempia, yhteyttä ja ykseyttä. Toiset nauttivat yksinolosta, mutta heillekin, joille yksin oleminen ei ole houkutteleva asia on hyödyllistä opetella olemaan yksin, ehkä juuri etenkin heille.

Collander jatkaa: ”Kun osaa nukkua yön yksin, ei ole niin riippuvainen muista. Kun osaa itkeä yksin, antaa hankalillekin tunteille tilaa ja pystyy lohduttamaan itseään. Kun osaa nauttia omasta seurastaan, ei aina tarvitse muita tekemään itseään onnelliseksi”.

Tähänkin asiaan taitaa päteä se yleistynyt odotus, että pitäisi tuntua kivalta. Niin, kyllä pääsääntöisesti pitäisikin, elämä ei ole pelkkää kärsimystä, ei jatkuvaa haastamista, eikä kirvoittelu ja kilvoittelu tee ihmisestä jalompaa sen kummemmin kuin elämästä parempaa. Mutta suhteellisuudentajua tässäkin, ei aina tarvitse tuntua kivalta.  Riittää kun onnistuu olemaa yksin itsensä kanssa. Voi olla, että lopulta tuntuukin kivalta, mutta toisella tavalla, mitä on osannut alkujaan odottaa. Tuntuu kivalta, kun huomaa, että oppii tuntemaan itseään kokonaisuutena, kuulee omat ajatuksensa, HUOM! todellakin omat ajatuksensa. Enkä tarkoituksella kirjoita että, ”vain omat ajatuksensa”. Nimenomaan omat, ne jotka kumpuavat minusta, juuri sillä hetkellä, sillä tunnetilalla, sillä aktiivisuuden tasolla missä nyt sattuu kulloinkin olemaan.

Yksin olemisen harjoittelua pienin askelin, pienin tavoittein. Altistusharjoittelua….sopii siis moneen. Moni vaan ajattelee, ettei yksin olemista pidä tavoitella, päinvastoin pitää ehkäistä kaikin tavoin. Yksin ololle annetaan niin kielteisiä merkityksiä. Rinnastetaan yksinäisyyteen, mikä on negatiivinen määre. Itsenäinen, omassa rauhassa viihtyvä, introvertti ovat parempia, mutta ei niitäkään yleisesti hehkuteta, ovat ikäänkuin luvanvaraisia. Vaatii vähän pokkaa sanoa, että viihtyy yksin. Ajatellaanko sellaisesta ihmisestä, että onpa omahyväinen, kun ei tarvitse muita….Vai ajatellaanko, että onpa sinut itsensä kanssa….? Varmaan molemmin tavoin ja mitä muuta sitten ajatellaankaan, mutta onkos sillä niin merkitystä, mitä muut ajattelevat? Kunhan antaisi itselleen oikeuden opetella olemaan yksinkin.

Sanon asiakkaille usein samaa, mihin Collanderkin tämän lehtijutun lopussa viittaa. Voisi opetella yksin olemista jo siitä syytsä, että siitä hyötyvät myös läheiset. Siis siitä, että ihminen oppii olemaan sinut itsensä kanssa ja on ehkä rennompi, mutkattomampi, jaksavampi, jne. toistenkin seurassa. Siis hyvä alkumotivaatio tehdä muutos toisten takia, jatkojalostuksessa alletaan tehdä muutoksia sitten ihan itsen hyvinvoinnin vuoksi =).

Henkisesti vahvat

Henkinen vahvuus ei ole pelkästään ominaisuus, vaan se on paljon tekoja ja asenteita, jotka vapauttavat ihmisen tarpeettomista taakoista. Kun kyse ei ole pelkästään synnyinlahjana saadusta piirteestä, niin henkiseen vahvuuteen tarvittavia taitoja voi opetella!

Aika usein törmää käsitykseen, että vahvojen ajatellaan olevan siinä määrin onnekkaita, että heillä ei ole suurempia vastoinkäymisiä elämässä, he ovat taitavia, eivät juurikaan tee virheitä tai huonoja valintoja, olosuhteet ovat mainiot ja mahdollistavat, ihmissuhteet hyvällä mallilla. Ei tulla ajatelleeksi, että vahvat tekevät paljon virheitä, yleensä enemmän kuin ne ”ei vahvat”, koska vahvat uskaltavat mennä ja tehdä, heittäytyä elämään, vaikka eivät täysin tiedä tulevasta, eivätkä kontrolloi kaikkea. He tietävät, ettei moniakaan asioita voi osata automaattisesti, mutta paljon voi oppia. He tietävät että virheet kuuluvat elämään ja luottavat siihen, että epäonnistumisista selviää. He ovat oppineet, että pitkäjänteisellä toiminnalla rakennetaan toimivia kokonaisuuksia ja voidaan päästä pitkälle, pikavoittoja ei ole. He ovat armollisia itselleen, sallivat lepoa silloin kun sitä tarvitaan. He ovat opetelleet olemaan kokematta huonoa omaatuntoa siitä, että kuuntelevat itseään ja asettavat rajoja, niin toisille kuin itselleenkin. Ja monia, monia muita asioita, jotka eivät ole lähtökohtaisesti helppoja, mutta tekevät elämästä helpomman. Vahva on oppinut tukemaan jaksamistaan, varjelemaan vahvuuttan. He myös ymmärtävät, ettei vahva tarkoita särkymätöntä.

12 asiaa joita henkisesti vahvat eivät tee

Henkisesti vahvat osaavat tukea omaa hyvinvointiaan hallitsemalla tunteitaan, ajatuksiaan ja käyttäytymistään. He eivät tee näitä asioita:

1. Eivät haaskaa aikaa itsesääliin.

Henkisesti vahvat eivät surkuttele olosuhteita tai sitä, miten muut ovat heitä kohdelleet. Sen sijaan he ottavat vastuun elämästään ja roolistaan siinä. Elämä ei aina ole helppoa tai reilua.

2. Eivät anna pois omaa voimaansa.

 Henkisesti vahvat eivät anna muiden määrätä itseään. He eivät syytä pomoa, joka ”tekee työstäni kamalaa”. He ymmärtävät, että voivat hallita omia tunteitaan ja valita, miten reagoivat asioihin.

3. Eivät karta muutosta.

Henkisesti vahvat eivät yritä välttää muutoksiin joutumista. He ymmärtävät, että joskus muutos on väistämätöntä, ja uskovat kykyynsä selvitä siitä.

4. Eivät haaskaa aikaa asioihin, joita eivät voi hallita.

Henkisesti vahvat eivät marise kadonneesta matkalaukusta tai pahasta liikenneruuhkasta. He keskittyvät asioihin, joille voivat tehdä jotakin. Ja tietävät, että joskus eivät voi tehdä millekään muulle mitään paitsi omalle asenteelleen.

5. Eivät huolehdi kaikkien miellyttämisestä.

Henkisesti vahvat ymmärtävät, ettei kaikkia tarvitse koko ajan miellyttää. He osaavat tarpeen tullen avata suunsa tai kieltäytyä. Mieluiten he ovat ystävällisiä, mutta kestävät senkin, jos joku ei tullut heidän toimistaan onnelliseksi.

6. Eivät pelkää harkittujen riskien ottamista.

Henkisesti vahvat voivat ottaa riskejä, jotka ovat järkeviä. He harkitsevat asioita ennen päätöksen tekemistä ja tiedostavat mahdollisesti syntyvät haitat.

7. Eivät vello menneessä.

Henkisesti vahvat eivät kuluta aikaa sen pohtimiseen, miten asiat olisivat voineet mennä toisin. Menneestä he ottavat lähinnä opikseen. He eivät palauta mieleensä pieleen menneitä tapahtumia vähän väliä, vaan elävät tässä ja nyt. Ja suunnittelevat tulevaa.

8. Eivät toista samoja virheitä.

Henkisesti vahvat ottavat vastuun omasta käytöksestään ja oppivat virheistään. Siksi he eivät toista samoja virheitä yhä uudestaan.

9. Eivät paheksu toisten menestystä.

Henkisesti vahvat arvostavat ja kunnioittavat toisten menestystä eivätkä kadehdi sitä. He ovat valmiita tekemään töitä, jos haluavat myös itse menestyä.

10. Eivät anna periksi ensimmäisen epäonnistumisen jälkeen.

Henkisesti vahvat eivät näe epäonnistumista syynä antaa periksi vaan syynä oppia lisää. He harjoittelevat, kunnes onnistuvat.

11. Eivät pelkää yksin olemista.

Henkisesti vahvat viihtyvät myös yksin ja hiljaisuudessa. He eivät pelkää olla yksin ajatustensa kanssa, vaan viihtyvät omassa seurassaan. Muiden ei tarvitse olla heitä jatkuvasti viihdyttämässä.

12. Eivät tunne, että maailma on heille mitään velkaa.

Henkisesti vahvat eivät ajattele olevansa erityisesti oikeutettuja mihinkään. Heistä muiden ei kuulu pitää heistä huolta eikä maailma ole heille velkaa. He pyrkivät siihen, mihin omilla voimillaan pystyvät.

Arkeen paluu

Loma alkaa olla kohta muisto vain ja työhön paluu häämöttää ylihuomenna. Saattaa monesti tuntua siltä, että kumpa loma vain jatkuisi, mutta ei vapaa-aika tuntusi niin spesiaalilta, jos sitä olisi aina tai liikaa. Jossain vaiheessa elämää saattaa tuntua siltäkin, että on valmis jättäytymään kokonaan vapaalle, mutta se aika ei ole vielä. Ainut asia mikä hirvittää, on työhuoneen kuumuus, mutta jos sitä saisi vähän viilenneltyä ennen aloitusta. Tosin ensimmäisille työpäiville on ennustettu helteitä, mutta sitten pitäisi säiden viilentyä. Ensi kesää ajatellen täytyy varautua viilennyslaitteilla, tänä kesänä niitä ei enää ollut saatavilla.

Hyvillä mielin työn ääreen. Arjessa on puolensa ja kesä jatkuu, joskaan siitä ei ehdi näin täysillä nauttia, kuin mitä lomalla on pystynyt tekemään. Syksykin on huippuaikaa, toivottavasti syksystä tulee lämmin ja aurinkoinen. Arkea kohti siis!

Kesää ja mietteitä

Kävin hiljattain katsomassa Mikkelin Naisvuorella kesäteatterin ”506 ikkunaa”. Se
herkisti ajattelemaan elämää ja ihmisiä, joita matkan varrella olen tullut
kohdanneeksi.

Kirjoitin noin puoli vuotta sitten blogi tekstin ”Kun askeleet eivät olekaan
itsestäänselvyys”. Tuota tekstiä kirjoittaessa kuntoutumiseni oli aluillaan ja arkea
elin kirjaimellisesti hetkessä, askel kerrallaan. Mietin tuon teatteri esityksen jälkeen sitä tilannetta puoli vuotta sitten, kun kulkuvälineinä oli pyörätuoli ja rollaattori. Kun mitään täysiä takeita kuntoutumisesta ei annettu, jotta millä ihmeen voimalla sieltä nousin. Se nousu ei olisi onnistunut ilman ammattiauttajia ja viranomaisia. Se nousu ei olisi onnistunut ilman ystäviä. Se nousu ei olisi onnistunut ilman kavereita tai satunnaisia kohtaamisia tuntemattomien ihmisten kanssa. Ja se nousu ei olisi onnistunut ilman motivaatiota ja kovaa työtä.

Jos elämä on tarjonnut paljon ikävää, on siinä ikävässä kuitenkin ollut myös hyvää. Se hyvä on näyttäytynyt aitona välittämisenä ja rakkautena. Olen ollut onnekas, että elämääni on tullut ihmisiä ja asioita, jotka ovat saaneet näkemään elämän elämisen arvoisena. Ihan vaan siksi, että se on elämää.

Toisinaan mietin, näkyykö psyykkinen tai fyysinen sairauteni minusta ulospäin. Kuitenkaan tuolla teatterissa, suuressa ihmisjoukossa, en ajatellut sen enempää sairauttani. Olin yksi muiden joukossa. Se on yksi tärkeimpiä asioita, minkä olen tämän vuoden puolella oivaltanut. Minun eikä kenenkään toisen ihmisarvoa alenna se, että on jokin sairaus. Se ei tee meistä kenestäkään huonompaa tai alempiarvoisempaa ihmistä.

Se, että elämä aika ajoin haastaa meistä kutakin, ei mielestäni anna lupaa luovuttaa. Silloin on vaan löydettävä toivoa ja voimaa jostakin. Se toivo voi olla jonkun sanat, katse tai kosketus tai tunne jostakin. Se voi olla jokin muisto tai hetki lähimmäisen kanssa tai vaikka vain tuntemattoman ohikulkijan kaunis ele. Se mikä toiselle voi merkitä paljon, voi toiselle olla pelkkä huomaamaton, pieni hyvä teko.

Muistetaan siis olla ystävällisiä ja kohdella jokaista siten, kuin toivoisi itseä kohdeltavan. Muistetaan kunnioittaa toista ja toisen rajoja. Muistetaan, että jokainen meistä voi joskus tarvita apua. Muistetaan myös, että aina sitä apua ei ole helppoa vastaanottaa. Muistetaan sanat – ole hyvä, kiitos ja anteeksi. Ja muistetaan kysyä ja kuulla – mitä Sinulle kuuluu nyt ja mitä Minulle kuuluu nyt.

Katso tästä video Kesä prod2.

-Ritva Valjakka-

Hyväksy ittes ihan kertakaikkiaan…

….ja muita 100-vuotiaitten elämänohjeita:

Arvi 100-v.

1. Ihmisellä ei ole mitään muuta kuin itsensä. Siksi itsensä kanssa pitää yrittää tulla toimeen. Hyväksy ittes ihan kerta kaikkiaan, melkein rakasta itseäsi! Mutta älä anna sen näkyä.

2. Huolehdi itsestäsi. Itse aloitan jokaisen aamuni polkemalla viisi minuttia kuntopyörää. Kerran viikossa teen sata toistoa 15 kilon käsipainoilla.

3. Kun sidot metalliputken päähän rätin, saat nuohottua jalkalistojen välit puhtaaksi kyyristymättä.

4. Rakkaudesta puhutaan nykyään aika pirusti. Minusta se tarkoittaa kivaa ja miellyttävää ihmistä, jonka kanssa tulee toimeen.

 5. Salaatti on helpompi juoda kuin syödä, joten soseuta se sauvasekoittimella. Maistuu paremmalta kuin punaviini.

6. Kun tytärtäni pienenä kiusattiin pihalla, opetin hänet nyrkkeilemään ja väistämään iskuja. Siihen loppui kiusaaminen. Ei tytöstä tappelijaa tullut, mutta puolustautumaan hän oppi.

7. Nauti nuoruudesta. Kun tulet satavuotiaaksi, elämä muuttuu jotenkin painavammaksi. Aivotkin alkavat toimia vasta iltapäivällä kolmen jälkeen.

8. Vaikka häviäisit shakkikoneelle joka pelin, pelaa silti. Itse pelaan kaksi ottelua päivässä. Häviän aina mutta hanttiin pistän. Se tekee aivoille hyvää.

9. Kun alkoholia lievästi käyttää, kyllä se pitkän työpäivän jälkeen rentouttaa. Mutta paljon ei parane ottaa. Itteään pitää kontrolloida.

10. Älä käytä sauvakävellessäsi liian pitkiä sauvoja. Ne ovat hölmönnäköiset.

11. Vaikka tietäisinkin pitkän iän salaisuuden, en varmana paljastaisi. Mutta sen sanon, että turhia en jännitä. Jos jotain tapahtuu, antaa tapahtua vaan.

Helvi 100-v.

1. Kiinnostu! Innostu!

”Olen utelias. Ehkä siksi olen pysynyt henkisesti näin hyvässä kunnossa. Minua kiinnostaa ihan kaikki: ihmiset, tiede, taide, urheilu. Joka aamu tyttäreni soittaa ja pitää minulle ulkomaan uutiskatsauksen. Kimi Räikkösestä olen niin innostunut, että tilasin maksullisen urheilukanavan, jotta voin katsoa formulakisat suorana.

Kalenterini on yhä koko ajan täynnä. Maailma on minusta niin kiinnostava paikka ja elämä niin hauskaa.”

2. Kun kaikki on surkeasti eikä mikään muu auta, istahda alas ja naura itsellesi.

”Se helpottaa aina.”

3. Valita vähemmän.

”Keskity siihen, mitä sinulla on. Älä siihen, mitä sinulta puuttuu.”

 4. Ole onnellinen elämästä. Yritä olla!

”Muista, että sinulla on vain yksi elämä. Ei ole nappulaa, jota painamalla elämä tulisi elettäväksi uudelleen.”

5. Pettymykset kuuluvat hyvään elämään.

”Harva asia on mennyt näiden sadan vuoden aikana juuri niin kuin suunnittelin, mutta miksi pitäisikään mennä? Ihan hyvä elämä tästä silti tuli.”

6. Mitä tahansa voi tapahtua ja mistä tahansa voi selvitä.

”Äitini kuoli yllättäen aivoverenvuotoon, kun olin 12-vuotias. Silloin olin varma, että maailma loppuu, mutta ei se loppunut. Elämä jatkui, ja vähitellen minä totuin. Ihmisellä on kyky sopeutua.”

7. Varaa aikaa ystäville, vaikka tuntuisi, ettei aikaa olisi.

”Kun olin lapsi, äiti opetti, että pienestä ei pidä riitaantua. Hänelle oli tärkeää, että tulin leikkitovereitteni kanssa toimeen.

Minulla on yhä paljon ystäviä, kännykkäni pirisee monta kertaa päivässä. Aikaahan puhelimessa jutteluun kuluu, mutta nautin siitä. Ystävät ovat arvokkaita.”

8. Ole rehellinen.

”Tuo oli äitini tärkein neuvo. Painoin sen aivoihini kultakirjaimin, ja siellä se on yhä. Täysi rehellisyys on joskus kauhean vaikeaa. Pyrin siihen silti.”

9. Älä yritä muuttaa puolisoasi.

”Puolisosta ei koskaan tule samanlaista kuin sinusta. Älä edes yritä muuttaa häntä, et kuitenkaan onnistu. Avioliitossa on kestettävä ristiriitoja ja hyväksyttävä toisen erilaisuus. Se on rakkautta.

Tapasin tulevan mieheni, luutnantti Martti Frickin, maaliskuussa 1943, kun hän ilmestyi Syvärin Puujoen aseman lipputoimistoon. Työskentelin siellä rautatievirkailijana ja tarjosin hänelle kupin korviketta. Neljän kuukauden kuluttua menimme naimisiin. Martti oli erittäin hyväntahtoinen, vaikka kova komentamaan. Hän oli minulle maailman paras mies.”

10. Sovi riita.

”Sellainen liitto olisi luonnoton, jossa ei ikinä riideltäisi. Totta kai meilläkin joskus riideltiin. Mutta sovimme aina.”

11. Uskalla yrittää mahdotonta.

”Eniten elämässäni olen nauttinut hankalista projekteista. Sellaisista, jotka ovat tuntuneet ensin mahdottomilta. Kun oikein vaikeassa asiassa onnistuu, tulee suuri ilo.”

12. Arvosta rauhaa. Älä pidä sitä itsestään selvänä.

”Olin lottana talvi- ja jatkosodassa. Kun rauha viimein tuli, meidän suomalaisten arvomaailma oli muuttunut täysin. Rahaa ei ollut, mutta kaikki oli hyvin. Me lapsiperheet autoimme toisiamme, pidimme toisistamme huolta. Meille riitti rauha, emme kaivanneet muuta. Ne olivat aikoja, joita välillä yhä kaipaan.”

Kesää kerrassaan

Ei näköjään kirjoittaminen luonnistu helteellä ja hellettähän on piisannut läpi kesän. Parin kuukauden tauon jälkeen palataankin varovaisesti kuvien kautta. Lomalla olen koittanut muutenkin vältellä kaikkea asiapitoista, joten ei missään nimessä vielä vakavampaa tekstiä, kun lomaakin on jäljellä vajaa viikko.

Kesäkuvat, ne joita kannattaa kunkin kohdallaan säilöä talven värjötyksen keskellä katseltaviksi: