0

ASMR- Kokeile!

Autonomous sensory meridian response (tahdosta riippumaton aistielämäys). lmiöstä on alettu kirjoittaa viime kuukausina ihmettelyn ja naureskelun sijaan vakavasti. ASMR:stä on povattu uutta hyvinvointi-ilmiötä.

Yle uutisoi viikonloppuna suomalaisesta nuoresta naisesta Sita Salmisesta, jonka tekemät ASMR-videot ovat saavuttaneet jo suurta suosiota.  Tässä linkki juttuun : ASMR ”Ensin sitä ihmeteltiin, sitten se leimattiin aivo-orgasmeiksi. Nyt siitä puhutaan seuraavana isona hyvinvointitrendinä. Mitä tapahtui? Laita kuulokkeet päähän, rentoudu ja opi uutta. Saatat jopa pitää tästä.”

Maailmalla näitä videoita on tehty jo useamman vuoden ajan ja suosio on suurta. Tähän ovat tarttuneet nuoret, ennakkoluuottomasti, luontevasti videokanavia hyödyntäen. Käyttäjistä en tiedä, mutta tekijät ovat pääsääntöisesti nuoria aikuisia. Ylen uutisessa kuvaillaan mistä ASMR:ssä  kysymys ja uutiseen on upotettu lyhyitä ääninäytteitä, kannattaa kokeilla. VAROITUS: Alkuun tuntuu hämmentävältä, mutta älä tyrmää heti. Kokeile erilaisia videoita. Kaikki eivät koe ainakaan voimakkaita ASMR aistielämyksi, mutta ne jotka kokevat hyötyvät. Rentoutumisesta ja rauhoittumisesta tässä on kyse. Niillä jotka reagoivat ASMR:ään positiivisesti syke laskee ja mieli rauhoittuu. Tässä on (mielestäni) parhaimmillaan jotakin hypnoottista.

Olin itse todella epäileväinen kun parivuotta sitten tutustuin aiheeseen, laitoin silloin tänne blogiinkin jutun. 

Sittemmin olen katsastellut videoita silloin tällöin, kokeillut erilaisia, huomannut että valikoima laajenee ja samalla ihmetyskin suurenee, mutta myös löytänyt itseäni koskettavia elementtejä. Alkuun ajattelin, että minulle on keskeisintä käyttää näköaistia, katsella rauhallista liikettä, esimerkiksi hoivaavia käsiä, pyyhkeiden silittelyä, jne. Olen kääntynyt siihen, että täytyy saada korviin kuuloärsykkeitä. Videoissa käytetään erikoismikrofonia, jolla pystytään tuottamaan kuulokokemuksia eripuolille. Puhutaan välillä vasempaan korvaan, vaihdetaan oikeaan, välillä puhutaan takaa, tai ei välttämättä puhuta vaan tuotetaan erilaisia ääniä (napsuttelua, rahinaa, kahinaa) Jos puhutaan, niin usein puhutaan kuiskaamalla, ei aina, mutta aina rauhallisesti ja ystävällisesti. Aluksi olin myös ehdottomasti sitä mieltä, että haluan kuunnella englannin kielisiä videoita tai vaikka jotakin sellaista kieltä, josta en ymmärrä sanaakaan. Puheen sisältö ei ollut niinkään merkityksellistä, vaan korvaan tuotettu kokemus. Puhujan ääni on tietysti isossa osassa, kuka minkäkinlaisesta pitää. Nyt kun kuuntelin tätä Sita Salmista, niin hänen pohjoissuomlainen puhetapansa on minusta niin miellyttävä, että suomeksi puhuttu ei tunnu häiritsevältä ja Sitan puheen sisällötkin ovat fiksuja.

On tämä aika jänskä juttu, kummallista, mutta niin on maailmassa monta muutakin ihmeellistä asiaa ja ilmiötä. Kyllä tätä varmasti moni mielensäpahoittaja vieroksuu, mutta maailma muuttuu….Mikä ei muutu on se, että rauhoittumis- ja rentoutumiskeinoja tarvitaan aina ja hyvä, että on monenlaista tarjolla.

0

Resilienssi, kyky selvitä vastoinkäymisistä

Toisilla selviytymiskykyä on luonnostaan enemmän kuin toisilla. Kaikilla se lisääntyy elämänkokemusten myötä ja sitä voi omalla kohdallaan myös kehittää.  Resilienssiin liitetään ominaisuuksia, kuten joustava palautuvuus, kestävyys ja kokemuksista oppiminen. Asiasta kirjoitetaan paljon, hyvä niin. Alla joitakin määritelmiä:

  • Resilienssiin liittyy oleellisesti stressinsieto- ja ongelmanratkaisukyky, optimistisuus, omien voimavarojen tunnistaminen ja kehittäminen, sekä kyky pyytää ja ottaa apua tarvittaessa vastaan.
  • Resilienssi on psyykkinen ominaisuus, jota on toisilla enemmän kuin toisilla. Resilienssi kasvaa iän myötä, kun ihmiselle kehittyy taitoja, joiden avulla useimpia jatkuvasti toistuvia vastoinkäymisiä on helpompi käsitellä. Näitä ovat esimerkiksi ongelmanratkaisukyky, joustavuus, itsesäätelykyky ja optimismi.
  • Resilienteillä on sisäinen halu, motivaatio selvitä vastoinkäymisistä. He tunnistavat oman tilanteensa ja voimavarat realistisesti ja kykenevät käyttämään niitä haastavissakin tilanteissa. Lisäksi he ovat valmiita hakemaan apua muualta, tarvittaessa kääntymään ammattiauttajienkin puoleen.
  • Resilienssi tarkoittaa pärjäämistä vastoinkäymisistä huolimatta.
  •  Ilmiö, johon vaikuttavat ihmisen oma harjoittelu, yhteisön toiminta ja koko yhteiskunnan rakenteet.
  • ”Kaikilla on jonkin verran resilienssiä, mutta määrä näyttäytyy vasta vastoinkäymisissä.

Tätä mietitään usein vastaanotollakin, miksi toiset masentuu tai romahtaa, toiset ei? Lähtökodat ovat erilaiset, mutta huomattavaa on, että vaikka olisi varustettu millä tahansa huippusietokyvyllä, ei vaikeissa tilanteissa kannata jäädä yksin. Resilienssiin kuuluukin kyky ottaa apua vastaan. Resilienssin kehittämisessä yksilollisiä ominaisuuksia muokkaamalla tarvitaan myös toisten tukea tai jollain tavalla rinnalla kulkemista, jakamista.

Mikä ei tapa se vahvistaa…ei ehkä ihan suoraan näinkään, mutta on tässä itua. Traumoissa on totuttu nostamaan esille traumoista selviytymättömyys, mutta vähemmälle huomiolle on jäänyt se, että moni kuitenkin selviää, hyvinkin selviää. Kyse ei ole pelkästään traumoista vaan myös arkisista vastoinkäymisistä, kuten myös työssä jaksamisesta. Nyt asia on nostettu resielienssi käsitteen myötä vahvasti esille. Tämän toivoisi johtavan siihen, että uskallettaisiin hellittää ylikontrollista, virheiden pelkäämisestä ja katastrofoinnista  opettelemalla siihen, että vaikeuksista voi selvitä. Turvallisuuden tunnetta, vahvuutta ja pärjäämisen tunnetta tuo kokemus, että selviää vaikeista tilanteista, ei se että yrittää välttää vaikeuksia.

Soile Poijula on kirjoittanut aiheesta ensimmäisen suomen kielisen kirjan, josta todetaan seuraavaa: Kirja sisältää keskeistä tutkimustietoa resilienssin määrittelemisestä, resilienssitutkimuksesta, stressistä, aikuisten, lasten, perheiden ja systeemien resilienssistä, resilienssistä surussa, trauman ja menetyksen jälkeisestä kasvusta, elämän tarkoituksesta, uskosta ja uskomuksista ja  lähiteorioista sekä esimerkkejä resilienssiä vahvistavista interventioista.

Poijula alustaa aiheesta näin: Elämä ja arki yllättää meidät jatkuvasti. Pienet ja suuret muutokset ja vastoinkäymiset haastavat meitä ja mieltämme. Mitä parempi on resilienssin kykymme, sitä mielekkäämmin ja menestyksekkäämmin selviydymme ja palaudumme muutoksista. Resilienssi auttaa meitä joustamaan ja orientoitumaan muutoksissa uudelleen. Omaa resilienssiään voi onneksi kehittää kaikenikäisenä. Maailmalla resilienssi kiinnostaa suuresti ja sitä hyödynnetään monilla elämänaloilla psykologiasta ja kasvatuksesta maanpuolustukseen.

Alla muutamia tekstejä aiheesta:

Resilienssi

Miksi toiset masentuvat helpommin kuin toiset? Nämä 4 seikkaa ratkaisevat paljon

”Selviät vastinkäymisistä parhaiten, kun et tavoittele kiiltokuvaelämää” selviytymiskykyä voi treenata

0

Hyvästit ja irtipäästäminen

Olen kantanut mukanani minua tuhoavia ja satuttavia toimintamalleja, joista yksi kerrallaan olen luopunut. Viimeisimmän polku tuli tiensä päähän viime vuoden lokakuussa. Kirjoitin silloin Hyvästit -kirjeen ja kuukautta myöhemmin pidin ”hautajaiset”.

Mietin pitkään, että laitanko Hyvästit -kirjeen ja hautajaisiin liittyvän tekstin julkisesti luettavaksi, koska ne molemmat ovat minulle hyvin läheisiä ja koskettavat jokainen kerta syvälle, kun niitä tavailen.

Ajattelen nyt niin, että tekstit ovat hyvä muistutus minulle silloin, jos tulee hetki, jolloin unohdan sen,että minulla ja minun elämälläni on merkitystä. Niin minulle itselle, kuin ihmisille, jotka matkaa kanssani tekevät.

16.lokakuuta 2018

Tämä on minulle vaikeaa ja kivuliasta, mutta mennäkseni eteenpäin elämässä, välttämätöntä. Voit ajatella siitä, mitä sinulle nyt kirjoitan, että olen hyvin itsekäs ja sinusta vähät välittävä itserakas tyyppi. Se ei haittaa, sillä sinulla on siihen täysi oikeus. Toivon kuitenkin, että lopulta ymmärtäisit myös minua.

Ystäväni Nyrkki-seinä. Tänään, olen päättänyt päästää sinusta irti, luopua sinusta ja jättää sinulle haikeat hyvästit lopullisesti. En halua pitää sinua enää elämässäni mukana, enkä siten anna sinun enää satuttaa minua. En myöskään tarvitse sinua enää, vaikka kaipaan kyllä ja ehkä ikävöinkin.

Olet ollut läheinen ja rakas ystäväni kauan. Huonoina hetkinäni yksi parhaimpia. Tulit matkaani kauan, kauan sitten. Hetkeen, jolloin sain sinusta välittömästi ystävän, oman sielunkumppanin. Vuosien varrella, sinun rinnallasi, minulla on ollut useita kaltaisiasi. Heistä olen yksi toisensa jälkeen luopunut, kuten nyt luovun sinusta. Olen pahoillani rakas ystävä – sydämeni itkee ja minuun sattuu. Et tiedäkään kuinka paljon.

Kiitän sinua kuitenkin kaikista näistä vuosista ja niistä hetkistä, joina olit läsnä. Olen kiitollinen sinusta ja sinulle, että olen yhä täällä. Ilman sinua, en olisi ehkä jaksanut – jaksanut elää, uskoa ja toivoa. Toit
minulle aina lohtua, välitöntä sellaista. Et kyseenalaistanut tarvettani sinuun tai riippuvuuttani sinusta. Jos teit sen, teit sen tavallasi ja koin entistä enemmän janoa sinuun. Ystävänä sinut tunsin, mutta nyt en enää koe niin. Moni asia on muuttunut. Et pysty enää tarjoamaan minulle sitä, mitä minä nyt tarvitsen. En pysty ajattelemaan sinua enää ystävänä, enkä muunakaan. Et ole pettänyt minua tai loukannut minua millään tapaa, vaan olet aina kunnioittanut tavallasi minua ja minä sinua, omalla tavallani. Saatat ihmetellä, että miksi juuri nyt? En osaa sanoa muuta kuin seuraavan.

En ole paha ihminen, vaan minulle on tehty paljon pahaa. Minua on kohdeltu kaltoin ja olen tehnytsamoin itse itselleni. Olen kantanut syyllisyyttä ja tuntenut häpeää asioista, joita minun ei kuuluisi kantaa, saati tuntea. Olen ymmärtänyt sen, että vain minä voin muuttaa toimintatapojani ja opittuja malleja ja kuinka kohtelen itseäni.

Kun sinä elät minussa, on se, ikävä kyllä, minua tuhoavaa toimintaa. Saat minussa esiin sen puolen, jota itsessäni vihaan ja inhoan. Saat minut näkemään itseni elämäkelvottomana ja surkeana ihmisenä. Saat minussa heräämään menneisyyden ääniä ja lauseita, jotka minua vahingoittavat. Näen itseni ylijäämänä, jonka ei koskaan pitänyt syntyä. Kun elät minussa, en rakasta itseäni, en arvosta itseäni, en välitä itsestäni – vähääkään.

En sano tätä pahalla, mutten enää jaksa kulkea samaa polkua ja jakaa minua kanssasi. Sinä et muutu, mutta minä haluan muuttua. Minä haluan elämältä enemmän. En yksinkertaisesti vain halua tulevaisuutta, joka toistaa menneisyyttä ja vahingoittaa minua. En halua enää ”elämää”, jossa sinä hallitset minua. En halua sinun tuomaa lohtua, turvaa tai hyväksyntää. Haluan enemmän. Sinä et pysty siihen, mutta MINÄ pystyn

Tänään valmistin sinulle viimeisen aterian kyynelehtien. Tein sen kauniisti ja sinua kunnioittaen. Tein melkein kaiken minkä vaadit, mutten toteuttanut toivettasi elää minussa vielä kerran. En myöskään käyttänyt loukkaavia tai satuttavia sanoja itsessäni. Siinä kunnioitin minua, koska minä ansaitsen parempaa.

Viimeisen kerran – hyvästi, rakas ystävä Nyrkki-seinä. Minä jatkan tästä eteenpäin ilman sinua –minuna. Juuri nyt välitän itsestäni, arvostan itseäni ja rakastan itseäni, juuri tällaisena kuin olen. Yhtä matkakumppania vajaampana, mutta yhtä osaa ehyempänä minuna.

Noin kuukautta myöhemmin tuon kirjeen kirjoittamisesta, pidin siis hautajaiset. Hautajaisissa päästin lopullisesti irti kaikista näistä vuosien varrella matkassa olleista, minua tavalla tai toisellasatuttavista toimintamalleista. Hautajaiset olivat kauniit ja yksinkertaiset, juuri sellaiset kuin olintoivonut. Paikan olin valinnut ajatuksella – ympyrä sulkeutuu sinne, mistä oikeastaan kaikki alkoi. Kun kaikki aikaa sitten alkoi, olin yksin. Kun ympyrä sulkeutui, en ollut yksin, vaan minulla oli tukena yksi tärkeimmistä rinnalla kulkijoistani.

12.11.2018

Rakas Ystäväni, Tramal, Panacod, Gabrion, Norgesic ja teidän lajitoverinne
Rakas Ystäväni, Temesta, Sirdalud, Diapam ja teidän lajitoverinne
Rakas Ystäväni, Viiltely ja
Rakas Ystäväni, Nyrkki-seinä

– Musiikki 1. Kesytetty – Hector

Jokainen teistä, on tehnyt tehtävänsä elämässäni. Jotkut teistä kauan aikaa sitten ja jotkut vielä, aivan muutamia hetkiä sitten. Jokainen teistä, on palvellut minua parhaan kykynsä ja taitonsa mukaan. Olette olleet uskollisia ja rakkaita ystäviä, sekä matkakumppaneita. Jokaiselle teistä, olen kiitollinensiitä, että olen yhä täällä – että elän ja hengitän.

– Musiikki 2. Tunnen tämän ikävän – Mikko Kuustonen

On kuitenkin tullut lopun aika. En tarvitse teitä, enkä myöskään halua teitä enää elämääni. Hyvästit sattuvat, mutta tiedän, että näin minun on parempi. Rakkaudella, hyvästi.

– Musiikki 3. Toinen elämä – Yö

Lopuksi vielä muutama ajatus.

Olen ihminen, joka vaatii konkretiaa. Minulle asioiden prosessoiminen ja loppuun saattaminen tuo turvaa ja turvallisuutta, sekä auttaa jäsentämään asioita. Turva ja turvallisuus puolestaan antaa puitteet tunteiden
tunnistamiselle ja siten niiden näkeväksi tekemiselle. Näin olen kokenut ja siten voin punnita mikä tunne vaatii tarkastelua enemmän ja mikä taas ei, mille tunteelle on hyvä antaa aikalisä ja mitä on hyvä kuunnella juuri nyt. Ja toisaalta, mitä tunnetta voi sietää, ilman että se tekee kipeää liiaksi.

Joka tapauksessa, minun elämäni jatkuu oppien uutta ja uusia asioita. Kaikkea vanhaa en ole jättänyt taakseni, mutten palaa itseäni satuttaviin tai tuhoaviin toimintamalleihin ja -tapoihin. Se, mikä vanhassa on hyvää, sitä jalostan. Ja mikä vanhassa ei toimi, sen tilalle rakennan uutta. En suuna päänä, vaan itseäni kuunnellen ja turvallisella tavalla hetkeen heittäytyen.

-Unikukka

0

Tunteista ei näy tulevan loppua…

….eli jatketaan siitä, mihin viime vuonna jäätiin. Tunteet pinnassa. Niin, siihen kai tässä työssä pitkälti pyritään, että saataisiin tunteisiin kosketus. Jotta kosketus olisi mahdollinen, on tunteet tunnistettava ja niitä on uskallettava tuntea. Jotta tunteita uskaltaa tuntea, on koettava, että tunteita on turvallista kuunnella ja ilmaista tässä ympäristössä, ne ovat normaaleita ja sallittuja, eikä ilmaisemisesta koidu haittaa. On myös oltava keinoja säädellä ja sietää ”liian” voimakkaalta tuntuvia tunteita. Tunteet ottavat voimille ja niiden armoilla oleminen ei edesauta tunteiden käsittelyä.

Joku saattaa ajatella, että onpa monta edellytystä, ei kannata edes yrittää, pieleen menee kuitenkin. Nyt puhun tunteiden kohtaamisesta psykoterapiassa ja voin sanoa, että turvallisessa, rauhallisessa, kannustavassa ja hyväksyvässä vuorovaikutuksessa on turvallista kohdata kaikenlaiset tunteet. Aikansa harjoiteltua näissä turvalliselta tuntuvissa olosuhteissa onnistuu varmasti muuallakin.

Harjoitteluun pääsemiseksi tarvitaan tunteet hyväksyvä asenne. On hämmästyttävän yleistä, että ihminen kieltää itseltään useat tunteet, ehkä ne on torjuttu tai suoraan kielletty jo lapsuudessa, tai sitten on matkan varrella opittu pitämään tietyt puolet piilossa. Tunteissa on kuitenkin kyse tavallisesta ilmiöstä ja huolimatta siitä miten tunteet luetelleen, ne kaikki kuuluvat ihan jokaisen ihmisen normaaliin kokemusmaailmaan.  Väestöliiton blogissa Tunteet polkuna itsetuntemukseen psykoterapeutti Sanna Nojonen kirjoittaa hyvin:  ”Auttaa, jos tunteet voi nähdä vain luonnollisena vasteena johonkin sisäiseen tai ulkoiseen ärsykkeeseen, kuten ajatukseen, muistoon, tilanteeseen, asiaan, ihmiseen, sanaan tai äänensävyyn ja ymmärtää, että havaintojemme lisäksi myös tulkintamme vaikuttavat tunteiden syntymiseen”.

Koska tunteet ovat reaktioita johonkin, ne siis viestivt jostakin ja siksi tunteita kannattaa pysähtyä tutkimaan. Vähän niin kuin unet, eivät nekään tule ihan mistä sattuu, joskin joskus niin kummallisessa muodossa, että on sangen mutkikasta päästä kärryille. Eivät tunteetkaan ole aina selkeitä, tai ne voivat olla kerroksellisia. Kuten Nojonenkin tekstissään toteaa, voi esimerkiksi vihan alla olla hyväksymättömyyttä, pettymystä, pelkoa tai jotakin muuta haavoitavaa tunnetta.

0

Alkavalle vuodelle…

Oletko valmis heittämään viime vuodesta tarpeettomat pois mukana kuleksimasta?

Uskallallatko visioida positiivisesti vuoden päähän …mitä elämään kuuluu 2020 tammikuussa?

Joku kirjoittaa paperille viime vuoden pääotsakkeet ja polttaa huonot. Kirjaa alkaneelle vuodelle tavoitteet, unelmatkin ja uskoo, että tiedostamalla haaveet alkaa kulkea vähitellen niitä kohti. Joku toinen tekee uuden vuoden lupaukset, joku taas nimeää itselleen teemavuoden. Osa ihmisistä ei uskalla ajatella mitään, tulevaisuus näyttäytyy uhkakuvina.

– Kumpaa sutta ruokit, hyvää vai pahaa? –

Mitä haittaa siitä on, jos annat itsesi unelmoida, sekä ajatella konkreettisia toiveiden mukaisia tavoitteita? Jos ne eivät toteudukaan? Mitä sitten, eivät toteudu kaikki uhkakuvatkaan, kumpiin kannattaa keskittyä?

Ihan varmasti kaikki haaveet eivät toteudu, mutta niistä ei toteudu yksikään, ellei anna itselleen mahdollisuutta kulkea niitä kohti. Sekin on varmaa, että tavoitellakseen jotakin itselle tärkeää joutuu luopumaan jostakin muusta, ehkä hyvinkin tärkeältä tuntuneesta, mutta ei kuitenkaan niin tärkeästä, kuin mitä haave on.

Niin se taitaa olla, että suurimmat esteet ovat usein meidän omissa päissämme. Oma mieli ei anna lupaa tavoitella hyvää, ei jaksa uskoa mahdollisuuksiin, syöttää lamaavia ajatuksia ja keskittyy uhkiin. Mieltä voi työstää, todellakin!

Jos kuunnellaan ihmisä, jotka ovat toteuttaneet haaveitaan, on heillä kerrottavana paljon tarinoita epävarmuudesta, pettymyksistä, virheistä, monen moisista tunteista, hyvistä ja huonoista hetkistä, hyvistä ja huonoista ihmisistä, jne. Eivät he ole ikään kuin ihmeen kaupalla kulkeneet voitosta voittoon. He ovat hyväksyneet sen, että tekevälle sattuu ja tekijäänkin sattuu välillä. Toisia ei saa tarkoituksellisesti satuttaa, mutta väistämättä joskus joutuu tuottamaan pettymystä ja pahaamieltä toisillekin. Senkin kanssa on opittava elämään.

Hyvää alkanutta vuotta!