Ole kiitollinen!

Ole kiitollinen. Älä ajattele niitä asioita, mitä sinulla ei ole vaan niitä mitä sinulla jo on. Muista olla kiitollinen ja kiittää. Kiitollinen ruuasta, kodista, ystävistä, perheestä, työstä tai opiskelupaikasta. Keskity kiittämiseen joka ilta ja huomaat, että omat murheet saattavat tuntua pienemmiltä kuin ajattelit.

Usein kuitenkin kuulee, että nämähän ovat ihan tavallisia asioita, perus, pitäisi olla jotakin muuta kiitollisuuden aihetta. Siihen kun sitten vielä lisäät, että elämän tyytyväisyys lähtee ihan pienen pienistä huomioista. Esimerkiksi hyvät aamukahvit, kukkakimppu viikonlopun kunniaksi, lämmin kevään saapumisesta kertova tuulahdus kasvoilla, ystävällinen sana ventovieraalta ohimennen….niin, ei kuulijalla aina syty innostuksen palo silmiin.

Aina joku sanoo, että on aika vaikea iloita auringon pilkahduksesta  sadekuuron jälkeen kun työpaikka on mennyt, puoliso on jättänyt tai on juuri kuullut sairastuneensa vakavasti. Heti se ei ole mahdollista, eikä tarvitsekaan. Pettymys, torjunta ja pelko ansaitsevat oman aikansa, mutta ensijärkytyksen jälkeen juuri suuria menetyksiä tai vastoinkäymisiä kokeneet ovatkin alkaneet huomata näiden ”pienten” asioiden suuren merkityksen.

Vastoinkäymisistä selvitäkseen tarvitaan kykyä ottaa hyvä irti siitä, mistä se on saatavilla. Niin pientä asiaa ei ole, mistä sitä ei kannattaisi ottaa ja hyödyntää. Hyvinvointia ja tyytyväisyyttä ylläpitääkseen kannattaa tehdä sama!

Opettele kiitollisuutta ja hyväksyntää. Tämän hetken, elämän ja itsesi hyväksyntää.

Alla Hidastaelämää sivustolta poimitut vinkit, joilla voit harjoittaa sisäistä levollisuutta ja positiivisuutta tukevaa ajattelua.

1. Muista, että sinulla on valta.

Useimmiten meillä ei ole harmainta aavistustakaan, keitä olemme. Tai vaihtoehtoisesti kehitämme identiteettimme esimerkiksi ammatin mukaan. Olen lääkäri, olen myyjä, olen lastenhoitaja, olen kokki. Tai tunteidemme: olen kateellinen, surullinen, vihainen. Olen vain, enkä voi sille mitään.

Totuus on kuitenkin toinen. Emme ole ammattimme emmekä tunteemme. Olemme jotain paljon suurempaa. Jotain paljon hienompaa ja monisyisempää kuin mielemme antaa ymmärtää. Siksi olemme vahvempia kuin uskommekaan.

2. Valitse elämä

Ota tämä hetki omaksesi, sisälsi se sitten mitä tahansa. Älä takerru enää pikkuasioihin, vaan ala keskittyä siihen, mikä on sinulle oikeasti tärkeää. Elämässä on vain yksi ihminen joka voi muuttaa sinun olosuhteitasi – ja se olet sinä itse. Aina kun edessäsi on päätös, ajattele kehittääkö asia toteutuessaan sinua ihmisenä. Aloita heti.

3. Tosiasia on, että hallitset reaktioitasi

Todellisuutemme rakentuu niistä ajatuksista, joita ajattelemme – ei toisinpäin. Alamme nähdä ympärillämme sitä, mitä ajattelemme. Elämässä tapahtuu paljon sellaista, jota emme voi hallita (esimerkiksi sää). Ainoa asia, mitä voimme hallita, on suhtautumisemme.

4. Olet paras sinä

Kiinnitämme paljon huomiota muiden ihmisten ajatuksiin meistä. Tällä on hyvin negatiivinen vaikutus henkilökohtaiseen voimaamme. Muiden ajatuksilla ei ole mitään väliä – jos ajattelemme, että niillä ei ole mitään väliä. Opettele itse tuntemaan itsesi. Tosiasia on, että voit saavuttaa mitä tahansa, minkä eteen olet valmis tekemään töitä. Älä siis koskaan anna kenenkään mielipiteen sinusta vaikuttaa omaan mielipiteeseesi itsestäsi. (Kirjoittajan huomautus: Olen sitä mieltä, että kaikkien ei tarvitse pystyä kaikkeen, koska me ihmiset olemme keskenämmä kuitenkin aika erilaisia. Päättäväisellä asenteella varmasti pääsee suurimmassa osassa tavoitteita pitkälle, mutta se ei tarkoita, että ihminen olisi riittävästi omimmillaan ja pystyisi voimaan hyvin. Ennemminkin tavoittelisn hyväksyvää itsetuntemusta, jonka pohjalta voisi tehdä itselle riittävän sopivia valintoja.)

5. Sinä riität

Itsen vertaaminen muihin kannattaa oikeasti lopettaa. Jos emme lopeta sitä, huomaamme, että ajatuksistamme tulee totta: ajattelemme tarvitsevamme enemmän, joten tarvitsemmekin koko ajan enemmän. Noidankehä on valmis. Siitä voi murtautua vain uskomalla sydämessään, että itsellä on juuri tarpeeksi, ja että riittää, enemmän kuin mainiosti.

6. Rakasta itseäsi

Olet perillä. Huomaa, että sinussa on kaikki mitä tarvitaan onneen ja tyytyväisyyteen. Onni ei löydy ulkopuolelta, vaan se on aina ollut sisälläsi. Se on vain ollut kaiken ulkoisen stressin ja tyytymättömyyden alla. Ole siis oma itsesi, ja rakasta sitä. Muistuta itseäsi, että olet kaunis. Joka päivä.

7. Pidä malttisi

Jos joku ohittaa meidät tuplakeltaisella viivalla tai etuilee kauppajonossa, verenpaineemme nousee ja tunnemme tarvetta sanoa jotakin. Olemme kuitenkin vastuussa omasta käytöksestämme toisten temppuiluista huolimatta. Muista, että jos kykenet pitämään malttisi, olet voittaja. (Kirjoittajan huomautus: Itsensä hillitseminen vuorovaikutuksessa ei tarkoita tunteiden torjumista. Jossain se kiukkukin kannattaa purkaa, perin juurin!)

8. Elämä on matka

Muista, että elämä on matka ja nimenomaan matka on tärkeämpi kuin perille pääsy. Itse asiassa olemme jo perillä. Nauti siis perilläolosta äläkä lykkää onnea johonkin sellaiseen hetkeen, kun jotakin suurta tapahtuu. Matkasta nauttiminen vaatii työtä.

Hyvään keskittyminen

 

Positiivisuuteen, mahdollisuuksiin ja onnistumisiin keskittyminen ei ole epärealistista ruusunpunaa, vaan realistista optimismia, johon toisten aivot ovat lähtökohtaisesti valmiimpia, kuin toisten, mutta kaikki voivat sitä harjoitella. Huomion suuntaaminen myönteisiin asioihin vaatii kielteisyyteen taipuvaiselta alkuun tahdonvoimaa. Miksi kannattaa harjoitella?

Onnistumisten näkeminen menneisyydessä ja mahdollisuuksien näkeminen tulevaisuudessa kehittää kykyä selviytyä vastoinkäymisistä. Jotta positiiviseen olisi helpompi keskittyä, täytyy opetella erkaannuttamaan itseään negativismista. Apuna voivat toimia tietoisuustaidot (mindfulness). Tietoisuustaidot ohjaavat itsehavainnointiin, omien tunteiden tunnistamiseen, auttavat kohtaamaan ja sietämään hankalia tunteita. Kun tunteet kohdataan, ne rauhoittuvat. Mindfulnessin ansiosta lisääntynyt itsemyötätunto ehkäisee itsekriittisyyttä, liiallista murehtimista ja ikäviin asioihin kiinnijäämistä. Kun itsemyötätunto on hyvä, joustavuus lisääntyy. Joustava asenne pehmentää pettymyksiä. Mieleltään joustava ihminen ymmärtää, että jokainen tekee virheitä mutta virheistä voi oppia ja suunnata eteenpäin kokemusta rikkaampana. Linkin takaa lisää asiaa.  Resilienssi ei ole pelkkää sopeutumista. 

Asiaa voi tarkastella myös toksisen positiivisuuden näkökumasta. Päivitin tekstiin Hesarissa olleen mainion kannaoton yltiöpositiivisuudesta:  Jatkuva hyvä päivä voi olla merkki toksisesta positiivisuudesta. Ei sitä pelkässä duurissa….

Se mihin keskityt, lisääntyy. Vaaroihin ja epäonnistumisiin keskittyminen on raskasta. Negatiivisuus lisää negatiivisuutta entisestään. Irtiottoja arjesta blogissa kirjoittaja pohtii hyvään keskittymistä lukemansa neuropsykologi Rick Hansonin kirjoittaman teoksen Sisäsyntyinen onnellisuus. Tyytyväisyyden, tyyneyden ja itseluottamuksen uusi neurotiede (Hanson R. 2006) pohjalta. Kirjassa todetaan, että aivomme ovat oppineet keksittymään uhkiin ja vaaroihin, piirre liittyy  esi-isiemme tuikitarpeelliseen eloonjäämisviettiin. Nykyisin elämä on paljon vaarattomampaa, mutta aivot toimivat ikään kuin olisimme alati saalistajien väyjymiä. Evoluutio etenee hitaasti, mutta aivoja voi itse kouluttaa.

”Aivot ovat oppiva elin. Ne on suunniteltu siten, että kokemukset muuttavat niitä. Tätä on nylypäivänä tutkittu jo paljon ja tähän perustuu myös neuropsykologi Rick Hansonin teos. Keskittymällä hyvään, pysähtymällä hyvän asian äärelle vaikka vain 10 sekunniksi, muokkaamme aivojamme, jotta ne oppisivat myös jatkossa keskittymään hyvään. Kun saamme aivomme pääosin pysymään vihreällä, pieni vaara, ei pieni määrä punaiselle siirtymistä aiheuta turhaa negatiivisuutta. Kestämme elämän kolhut ja epäonnistumiset paremmin, kun olemme jo oppineet keskittymään hyvään. Emme voi poistaa kaikkea pahaa ympäriltämme, emmekä edes mielestämme. Meidän tulee hyväksyä negatiivinen ja viljellä positiivista.”

Nykypäivänä keksittymiskyvyllä ei monikaan voi kehuskella. Kaikkialla kannustetaan keskittymään hyvään, mutta keskittyminen ylipäätään mihinkään ei ole ihan helppoa. Yle Akuutissa viime vuoden puolelle psykologi Toni Dundefelt lanseerasi nopsan kolmivaiheisen harjoitteen jolla voi laskea aivojen stressitasoa, eli ottaa iisimmin.  Puolen minuutin keskittyminen riittää – mielenrauhaa voi treenata.

Dunderfeltin mukaan ihminen voi treenata mieltään ottamaan iisimmin ja ajattelemaan positiivisemmin. Dunderfeltin kehittämällä, kolmivaiheisella psykotreenillä aivoja on mahdollista opettaa tunnistamaan, että haluaa voida paremmin. Harjoitusta tulisi Dunderfeltin mukaan toistaa 5-10 kertaa viikon tai parin aikana, jotta tuloksia syntyy.

Lomat ja lepopäivät ovat oivallinen tilaisuus ottaa iisimmin, mutta tämä istualtaan tehtävä 30 sekunnin harjoitus sujuu kiireiseltäkin ja on helppo tapa rentoutua esimerkiksi keskellä kiireistä työpäivää.

  • Istu alas, tunne miten kroppa painautuu tuolia vasten. 
  • Hengitä syvään sisään ja ulos.
  • Voit joko sulkea silmäsi tai pitää ne halutessasi auki.
  • Kuljeta happea hengittäessäsi hissin lailla nenästä alas sisälle kehoosi.
  • Tunne, miten vartalo lämpenee.
  • Salli itsellesi lämmin, hyvä, ankkuroitunut tunne.
  • Nauti, siitä, että sinulla on lämmin ja hyvä olla – että olet lämpimästi elossa.

Kurkkaan Dunderfeltin tekstistä, mitkä ne kaksi muuta vaihetta ovat.

Sitten vielä sovellus, johon voit listata saamasi kehut ja listaa ihmeessä myös itse itsestäsi tekemät hyvät huomiot.

Kehu- opi tuntemaan vahvuutesi

Lemmikit tuovat onnea

 

Lemmikistä huolehtiminen vaikuttaa mielialaa nostavasti lisäämällä empatiaa, tarjoamalla sosiaalista tukea, vähentämällä riskiä sairastua sydänsairauksiin, laskemalla stressitasoja. Muutama minuutti lemmikin seurassa laskee kortisolitasoja ja rauhoittaa sekä kehoa että mieltä. Lemmikin kanssa eläminen vähentää riskiä sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin.  Jos ja kun jossain vaiheessa lemmikin omistajakin sairastuu, niin eläinten läsnäolo auttaa toipumaan nopeammin. Lemmikin omistajat elävät pidempään. Tiedekin sen vahvistaa: Lemmikin omistaja olet onnellisempi.… ja Presidentitkin sen tietävät!

Ihmiset kokevat, että he saavat lemmikeiltä enemmän kuin ihmisiltä ehdotonta rakkautta, hyväksyntää, luotettavuutta, rehellisyyttä, aitoutta, uskollisuutta ja pyyteettömyyttä. Tämä ei tarkoita sitä, että lemmikin omistajat omistautuvat pelkästään lemmikeille. Hyvä suhde lemmikkiin heijastuu monin tavoin ympäristöön ja vaikuttaa suhtautumiseen muihin ihmisiin. Lemmikinomistaja kokee elämän positiivisena, on vähemmän masentunut, vähemmän yksinäinen ja sosiaaliset suhteet ovat yleensä parempia.

Näillä mainospuheilla luulisi lemmikkien kysyntä olevan taattu ja paljonhan me olemme lemmikkien kanssa liittoutuneetkin. Ikävää, että kaikki eivät voi pitää lemmikkejä, vaikka haluaisivatkin. Allergia estää, tai elämäntilanne ei vain salli hyvää eläimen pitämistä. Silloin on oikea ratkaisu olla hankkimatta omaa lemmikkiä, mutta löytyy tapoja olla tekemisissä eläinten kanssa. Käy löytöeläintalolla, siellä tarvitaan apukäsiä koirien ulkoiluttamiseen ja syliä kissoille. Tarjoa naapurille koiran ulkoilutusapua tai päivähoitopaikkaa lemmikille. Tämä ei tietysti ole mahdollista ainakaan voimakkaasti allergisoituneelle, mutta tekniikka apuun. Verkko on pullollaan eläinvideoita ja moneen kertaan on todennettukin, että jo pieni hetki esim. kissavideon katselua laskee stressitasoja, sekä kohentaa mielialaa. Video ei vastaa ihmisen tarpeeseen saada pitää omaa lemmikkiä, mutta mahdolistaa kuiten eläimen positiivisen vaikutuksen hyödyntämisen.

Ylen uutisartikkelissa Lemmikki – ystävä ja kumppani vai ihmisen vallan alle alistettu vanki? Psykiatri Nilsson Kälviäinen toteaa, että ”yksi merkittävä motiivi lemmikin ottamiselle on varmasti yksinäisyyden poistaminen. Vaikka ei kokisikaan itseään yksinäiseksi, lemmikki lisää ihmisen turvallisuuden tunnetta.  Toinen selkeä motiivi on hoivan tarve ja tarve hoitaa. Mielikuva siitä, että tulee rakastetuksi ja hyväksytyksi. Meillähän on ajatus, että lemmikkimme hyväksyvät meidät sellaisina kuin me olemme”. Lisäksi Nilsson-Kälviäinen arvelee, että ”tarve pitää lemmikkejä kumpuaa myös ihmisen tarpeesta eritasoiseen suhteeseen kuin ihmisten välillä on mahdollista solmia. Ihmisen ja lemmikin välinen suhde on aivan eri tavalla yksityinen, lemmikin ja omistajan jakama todellisuus, jota kenenkään on vaikea arvioida tai kyseenalaistaa”. Edelleen psykiatri jatkaa huomiomaana asian toisin päin. Kun ihminen ottaa lemmikin vastaamaan omiin tarpeisiinsa, on huomioitava myös eläimen tarpeet.

Eläimiä koskeviin eettisiin kysymyksiin erikoistunut filosofi Elisa Aaltola kertoo, että ”olemme tottuneet ajattelemaan, että ainoastaan ihmisellä on mieli, mutta yhä enemmän tutkimus osoittaa, että näin ei todellakaan ole. Eläimistä löytyy valtava määrä erilaisia kognitiivisia kykyjä, joita me alamme vasta nyt kunnolla hahmottaa,” Eläimellä on mieli, kuten ihmiselläkin. Eläin kokee tunteita, eläimillä on erilaisia persoonallisuuksia, toiset eläimet ovat kipuherkempiä kuin toiset, kuten ihmistenkin kohdalla on, jne. Eläintä ei kannata kuitenkaan yrittää tulkita ihmisyyden kautta, vaikka se kuinka hauskaa ja somehoukuttavaa olisikin. Eläimen arvostaminen on eläimen näkemistä ainutlaatusena, monitasoisena  olentona yhdistettynä  lajityypillisten tarpeiden toteuttamisen mahdollistamiseen. Lemmikin toimintakentä kuitenkin rajautuu ihmisen tahdon alle. Eläintenkouluttaja Tuire Kaimio antaa tuossa samaisessa artikkelissa vinkkejä, kuinka koiralle ja kissalle voi tarjota lajityypillisä tarpeita vastaavia aktivitetteja yksin olon ajalle.

Mitä se lopullinen konsensus ihmisen ja eläimen liitossa sitten tarkoittaakaan? Välillä lemmikin omistajat kokevat suunnatonta ahdistusta ja syyllisyyttä siitä pystyvätkö he olemaan riittävän hyviä lemmikin pitäjiä. Tavallaan kai kyse on molemminpuolisesta ”opettelusta”, josta molemmat saavat jotain hyvää, mutta molemmat joutuvat myös joustamaan….Lemmikin omistaja ja lemmikki sopeutuvat toinen toisiinsa. Eläinten kouluttaja Kaimio toteaa  vielä lopuksi: ”Sekä kissa että koira ovat itse lyöttäytyneet olemaan ihmisen kanssa. Vaikka ne juoksisivat tuolla vapaana, olisi niillä silti joku perhe tai tietty ihminen, jota ne seuraisivat. Että sinällään en tiedä lähtisivätkö ne vangit lopulta mihinkään, vaikka me ne vapauttaisimmekin”.

Introvertti ja ekstrovertti työpaikalla

Kaikenlaisia persoonallisuuksia tarvitaan, myös työpaikoilla, mutta onko se käytännössä näin?  Eikö työn haussa korosteta ekstroverttiutta? Kaivelin blogiasrkistostani vuoden 2016  syyskussa kirjottamani lyhyen tekstin  Introverttijossa kuvataan tuota rekrytoinnissa vallalla olevaa ekstroversio suosintaa….ja olen edelleen samaa mieltä.

Oikotien työpaikat sivustolla terveyspsykologian apulaisprofessori Taina Hintsa puhuu aiheesta artikkelissa Erilaiset persoonat kuuluvat elämään – ja siten myös työelämään. Vaikka omaa persoonaa ei voi eikä tarvitse muuttaa, erilaisten ominaisuuksien ja ihmisten kanssa voi oppia elämään. 

Hintsa aloittaa piirteisyyksien kuvailulla.

Introverttia voi kuvailla näin:

– tutkailee mielellään omia ajatuksiaan

– saa voimaa/energiaa sisältäpäin

– viihtyy itsekseen

– nauttii läheisten ystävien seurasta

– vähä-ärsykkeinen ympäristö on ok

Ekstrovertti on taas ulospäinsuuntautunut, haluaa jakaa ajatuksiaan ja kokemuksiaan muiden kanssa ja saa energiaa toisista ihmisistä. Hän:

– nauttii seurasta, innostunut porukassa, on puhelias

– tylsistyy yksin ollessaan tai vähä-ärsykkeisessä ympäristössä

– kokee sosiaalisissa tilanteissa runsaammin positiivisia tunteita kuin introverti

Olen ehdottomasti samaa mieltä siitä, että erilaisia persoonallisuuksia tarvitaan työpaikoilla ja parhaimmillaan erilaiset tyypit ovat rikkaus työyhteisössä, sekä voimavara toiminnassa. Keskeistä on, onko eri persoonallisuuksia pystytty hyödyntämään optimaalisella tavalla? Introvertiti ja ekstrovertiti molemmat osaavat paljon samoja asioita, heillä on myös samoja taitoja, mutta miten heidän on mahdollista tuoda osaamistaan esille? Omaa sietokykyä voi ja jossain määrin kannattaakin kasvattaa, mutta rajansa kaikella. Todennäköisesti ekstrovertti henkilö ei kukoista eristyksissä, eikä introvertti loista viihdytysjoukoissa. Hintsan haastattelussa on hyviä käytännön vinkkejä sekä ulospäin että sisäänpäin suuntautuneille.

Muutkin kuin minä näyttävät olevan sitä mieltä, että ekstrovertit ovat automaattisesti niitä joita töihin halutaan. Näin voi päätellä niistä ohjeista, joita introverttien ymmärtämiseksi ja työssä hyödyntömiseksi on runsaastikin julkaistu. Vai tarvitaanko näitä rohkaisemaan meitä introvertteja? Hyviä ohjeita joka tapauksessa =) Duunitorilla on listattu 4 asiaa joiden avulla on helpompi ymmärtää introverttia kollegaa Samalla sivustolla annetaan introverteille 5 ohjetta, kuinka he menestyvät paremmin työnhaussa joskin minä olisin varovainen tuon vitos kohdan kanssa, koska kaikki eivät todellakaan sovellu kaikkiin tlöihin, eikä tarvisekaan.

Sitten ääneen professori Liisa Keltikangas-Järvinen, joka muistuttaa Yle:n Akuutissa ettei ihmisiä saa arvioida pelkästään temperamenttipiirteiden valossa Ekstrovertti ei aina ole itsevarma selviytyjä eikä introvertti epäsosiaalinen älykkö

Ihminen on sen verran moniulotteinen olento, että lähemmin tutustumatta ei kannata tehdä päätelmiä siitä millainen kaveri tai työkaveri on kyseessä. Mutta täytyy sanoa, että Keltikangas -Järvisen kommentti työpaikan struktuurista ja tenperamenttipiirteisiin liittyvisstä ongelmista kyllä kuulostaa kovalle ja sallittakoon mielipiteeni, vanhanaikaiselle. Keltikangas-Järvisen mukaan temperamentin merkitys on sitä suurempi, mitä strukturoimattomammassa, vapaammassa tilanteessa me kohtaamme. Kun me strukturoimme tiukasti – tähän aikaan tulette töihin, tämä kokous, nämä asiat hoidetaan, silloin me emme anna tilaa temperamentille. Ihmiset toimivat juuri näin riippumatta siitä, kuinka erilaisia he ovat.

Okkei, okkei, ihminen ei ole temperamenttinsa vanki, eikä sen taakse saa (liiaksi) mennä….mutta, eikä jo eletä sellaisessa maailmassa, että omaa luontaista piirteisyyttä saisi kuulla….ainakin välillä….ehkä….jookos?

Tylsyys

– ihmiset ottavat mieluummin vaikka lieviä sähköiskuja kuin kokevat tylsyyttä- Näin toteaa kasvatustieteiden professori ja filosofi Juha T. Hakala Ylen uutisartkkelissa Tylsyys on mainettaan mielenkiintoisempaa -se lisää luovuutta ja auttaa aivoja palautumaan 

Helmikuun kirjoittelu taisi päättyä passiivisuuteen ja maaliskuu alkaa tylsyydellä. Ei kuvaa kirjoittajan mielialaa, kyllä se on tähän aikaan vuodesta kohoamassa ja aktiivisuus lisääntymässä…mikähän imu tähän on? Aihe nousee esille monessa yhteydessä, mutta on siihen varmasti joku henkilökohtainenkin kiinnostus. Ainakin se, että kun talviunen hiljaisempi kausi alkaa olla takana on hyvä miettiä mihin asti kiihdyttää, mitä tarvitsee ehtiä tai jaksaa. Tai vaikka tuntuisi, että jaksaa mitä vain, niin silloin vasta kannattaakin ajatella milloin olisi hyvä vähän himmata ja kokea vaikka tylsyyttä.

Tylsyydellä on todettu olevan yhteyttä luovuuteen, oppimiseen jopa suuriin älynväläyksiin ja ennen kaikkea jaksamiseen ja arjesta selviytymiseen yleisesti. Luulisi olevan houkuttelevaa tuo tylsyys, mutta huh on se sanana todella tylsä ja luotaan työntävä.  Pitäisi lanseerata joku houkuttelevampi ilmaisu….hmmm, mietitään.

Satun muuten kirjoittamaan tätä junassa. Hakala mainitsee haastattelussa, että hän pyrkii erityisesti hyödyntämään junamatkat keskittymällä tylsyyteen. Sitähän minäkin nyt teen…mutta Hakala ei tarkoittanut ihan tätä. Hän myös toteaa, että ”monta kertaa ennen suurta älynväläystä on edeltänyt äärimmäinen ikävystyminen. Hmm, olisi ehkä pitänyt istua maisemaa tuijotellen ainakin Kouvolaan asti ja aloittaa vasta sitten tämä kirjoittaminen.

Tylsyyteen ei pidä pyrkiä tylsyyden itsensä vuoksi, muistuttaa Juha T. Hakala. toisessa Ylen jutussa Nykylapisi ei siedä tylsyyttä, eikä hnen vanhempansa ole paljon sen kummempi .”Sehän on tympeä tila, epämiellyttävä tunne. Ei siinä ole mitään, missä pitäisi piehtaroida. Tylsyydellä on muutenkin huonot puolensa: se on aiheuttanut työtapaturmia ja onnettomuuksia, ja sen suojista on tehty ilkivaltaa ja henkirikoksia. Eikä Hakala haluakaan oma-apuoppaita asiasta: tylsyydestä ei pidä yrittää tehdä viehättävää. Tylsyys pitää kuitenkin oppia tuntemaan – ja käyttämään hyödyksi. Sillä silloin, kun mitään ei tunnu tapahtuvan, ihmisen omat aivot saavat tilaa luoda ja oivaltaa. Tylsyydessä aivot eivät kytkeydy pois päältä, päinvastoin: ne alkavat työstää omaa materiaalia. Jatkuva asioiden ytimessä oleminen ja painaminen ei vie asioita eteenpäin. Tarvitaan tyhjiä hetkiä ja asioiden katsomista uudesta kulmasta ja myös ulkopuolelta”.

Tylsyys on kaikille tuttu tunne ja se on vahva tunne, Olemmeko tehneet juurikaan mitään mikä auttaisi sietämään tylsyyttä? Tuskin, olemme oppineet. että tylsyyttä tulee välttää ja jos sellainen pääsee yllättämään, on se karkoitettava nopeasti.

Mitä merkityksiä tylsyyteen on opittu liittämään? Ensimmäisenä minulle tulee mieleen tehottomuus, mielikuvituksettomuus, innostuksen puute, kekseliäisyyden puute, tylsyys tyhmistää, turruttaan, se tekee apaattiseksi. Millainen on tylsä ihminen? No se ei tee mitään, ei mene  mihinkään, ei ole yhteyksissä kehenkään, ei saa mitään aikaiseksi. Millainen on tylsä paikka? Noi siellä ei tapahdu mitään, se ei tarjoa positiivisia elämyksiä. Se ei johda mihinkään. Siellä ei ole mielenkiintoisia ihmisiä. Tylsä työ on yksitoikkoista. Tylsä ruoka ei maistu miltään. Tylsät vaatteet ovat harmaata massaa. Tylsä musiikki on aneemista. Niin, eipä tylsyyteen olla totuttu liittämään mitään positiivista. Mutta nyt professori Hakala ravisuttaa meitä miettimään ja lähestymään ilmiötä rohkeasti. Hyödyt vaikuttavat kiistattomilta…mutta markinoinnin tehostamiseksi voisi olla hyödyllisyä kehittää tylsyydelle vähemmän tylsä ilmaisu…

Tai ei sittenkään, koska tylsyydestä ei ole tarkoitus oppia tykkäämään, tylsyyden ei ole tarkoitus olla kivaa. Kyse kai on ennen kaikkea siitä, että sietäisimme vähän enemmän eikivaa. Uskaltaisimme olla tekemisenvaihteen sijaan olemisenvaihteella, ilman tekemisen ja tehokkuuden, sekä viihtymisen vaadetta.  Haastetta kerrakseen….