Kuukausi: syyskuu 2019

Sosiaalisen itsevarmuuden kouluttaja Jevgeni Särki kirjoittaa suoraa tekstiä, mikä perustuu sekä tutkimuksiin, että henkilökohtaisiin sekä valmennettaviensa kokemuksiin. Hän nostaa esille viisi yleisesti yksinäisyyttä ylläpitävää tekijää:

1.Sosiaalisten taitojen puute

Yksi ulospäin selkeimmin havaittavia syitä ihmisten yksinäisyyteen on sosiaalisten taitojen puute. Se ilmenee kahdella tasolla:Ensimmäinen taso on ilmeinen. Kun ei oikein tiedä, kuinka sosiaalisissa tilanteissa tulee toimia, seuraa siitä kaikenlaisia pelkoja. Toinen taso on sellainen, josta ei oikein puhuta, sillä se ei ole aivan korrektia. Se liittyy yksinäisten ihmisten metasosiaalisiin taitoihin, eli ymmärrykseen siitä, kuinka sosiaalisissa tilanteissa tulisi olla niin, että muut jaksavat kyseisen ihmisen seuraa….

2. Vääristynyt minäkuva

Erityisen viheliäs yksinäisyyttä ylläpitävä tekijä on vääristynyt minäkuva Tällä tarkoitetaan sitä, että ihmisen oma näkemys itsestään ei vastaa sitä, kuinka muut näkevät hänet. Yksinäisyydessä minäkuva on yleensä vääristynyt negatiiviseksi….

3. Yksinäisyyttä ylläpitävä toiminta

Yksinäisyyttä ylläpitäviä tekijöitä on myös monenlainen ihan arkinen ja tavanomainen toiminta. Esimerkiksi liiallinen sosiaalisten kännykkä- ja tietokonesovellusten käyttö. Mitä enemmän käytät sosiaalisia medioita, sitä suuremmalle yksinäisyyden riskille saatat altistua. (Taustamekaniikkana tässä on huonommuuden, paitsi jäämisen ja ulkopuolelle jätetyksi tulemisen tunne: Kun kaikki tuttavasi päivittelevät someen, kuinka suosittuja he ovat ja kuinka mukavaa heidän elämänsä on, on todella kivuliasta kohdata oma, vähän huonompi tilanteensa)…..

4. Haitalliset kognitiiviset mallit (”uskomukset”)

Usein huomiotta jäävä, mutta sitäkin tärkeämpi (ellei suorastaan tärkein) yksinäisyyttä ylläpitävä asia ovat haitalliset metakognitiiviset uskomukset. Suomeksi tämä tarkoittaa haitallisia ajatteluun liittyviä uskomuksia . Esimerkiksi “Ihmisiin kannattaa suhtautua kaikissa tilanteissa varoen, sillä he saattavat tehdä jotain ikävää, kuten pettää tai satuttaa”…..

5. Pinnallinen minäkuva

Seuraavakin asia saattaa kuulostaa turhan rajulta, mutta haluan sen näin suoraan mainita: Monella on todella vääristynyt, pinnallinen ja ymmärtämätön kuva muista ihmisistä. Se on sinänsä loogista. Jos muiden kanssa ei vietä kovin paljoa aikaa eikä tunne tarpeeksi monia erilaisia ihmisiä, voi ihmiskuva jäädä kapeaksi….

Lue tarkemmin Särkelän ajatuksia hänen Elä paremmin -blogistaan: Yksinäisyys ja sen kanssa pärjääminen Kirjoituksen lopussa on linkkilista tutkimuksiin, joihin Särkelä tekstissään viittaa.

Lopuksi vielä vinkki 12.10. tarkastettavasta väitöskirjasta:

Psykologian maisteri Aleksi Syrjämäen väitöskirjassa havaittiin, että yksin jääminen muuntaa reaktioita toisten näyttämiin sosiaalisiin viesteihin.

Väitöskirja osoitti, että yksin jääneestä saattaa tuntua siltä, etteivät muut edes katso häntä kohti. Toisaalta vaikka joku katsoisi kohti, tämäkään ei välttämättä piristä yksinäistä.

– Kun tuntee olonsa yksinäiseksi, ei välttämättä riitä, että näkee jonkun katsovan kohti. Sen sijaan ulkopuoliseksi olonsa tunteva kaipaa aitoa huomioiduksi tulemista ja syvempää ihmiskontaktia, Syrjämäki sanoo.

Lue lisää: Miksi tuntuu kuin muut tuojottaisivat vihaisesti tai katsoisivat ohi? Tuore väitös selittää, miten tulkitsemme ”väärin” muita ihmisiä.

Maailman terveysjärjestö WHO on julkaissut uuden tautiluokitusjärjestelmän ICD-11:n (International Classification of Diseases) vuonna 2018. Sen käyttöönottoa on kaavailtu vuoteen 2220. Joidenkin arvioiden mukaan Suomessa luokitus otettaisiin käyttöön sitten, kun sote- uudistus on tehty ja toimii….eli milloin?

Joka tapauksessa ICD 11 -tautiluokituksessa pitkittyneestä surusta tulee ensi kertaa diagnosoitava sairaus. Eli pitkittyneessä surussa on mahdollisuus saada sairauslomaa, hoitoa ja ohjausta vertaistukuryhmiin. Nykykäytäntö sairastuttavan surun tunnistamisessa ja siihen reagoimisessa on vaihteleva:

Akuuttiin suruun liittyvät sairauslomakäytännöt ovat todellista sekamelskaa. Yksi saa lääkäriltä esimerkiksi masennusdiagnoosin ja palkallisen sairausloman. Toisen työnantaja antaa ainakin muutaman palkallisen vapaapäivän. Kolmas jää palkattomalle vapaalle.

Työeläkeyhtiö Varman ylilääkäri ja entinen Elinkeinoelämän keskusliiton ylilääkäri Jan Schugk sanoo, että sairauslomakäytännöt pitäisi yhtenäistää. Parasta olisi jos näin toimittaisiin valtakunnallisesti. Vähintään käytännöt pitäisi yhdistää työpaikkatasolla, jotta ihmiset edes samalla työpaikalla olisivat yhdenvertaisia.

Shugkin mukaan epäselvät sairauslomakäytännöt ovat lääkärille hankalia. Koska surulle ei ole diagnoosia, lääkäri joutuu valitsemaan jonkun muun diagnoosin, joka todistaa, että potilas on oikeutettu sairauslomaan.

Yhtä hankala tilanne on työnantajalle, jonka on päätettävä, miten surusta lamaantuneen ihmisen kanssa menetellään: saako työntekijä olla poissa töistä palkalla vai palkatta.

Pitkittyneessä surussa kyse on yleensä läheisen menetyksestä, mikä kovimmillaan lamaa henkilön kuukausiksi, jopa vuosiksi. Tukemisessa ja toipumisessa on erilaisia vaiheita, mutta yleisesti voidaan sanoa, että prosessi on pitkä. Pitkittyneessä surussa tarvitaan pitkää sairauslomaa.

Täältä pääset lukemaan Katjan tarinan: Surun hoito Suomessa ontuu – Lapsensa menettänyt Katja ”halusi vain kuolla”, lääkäri kirjoitti kolmen viikon sairausloman

Aivojen yhtenä tärkeänä tehtävä on saada jotain tolkkua ympäröivästä maailmasta, jotta ihminen pystyy siinä toimimaan, toteaa aivotutkija Katri Saarikivi kolumnissaan Aivosi täydentävät puuttuvaa tietoa kuvittelemalla ja arvaamalla, mutta usein arvaukset ovat vääriä

Kuvittelulla on myös osansa siinä, millä tavalla selitämme ja ennustamme toisten ihmisten toimintaa. Kuvittelu toisten ihmisten mielensisällöistä johtaa kuitenkin usein harhaan. Varsinkin kun emme tunne toista, arvaamme usein aivan pieleen. Ja jostain syystä tyypillisesti arvelemme toisista ikäviä asioita.

Myös aiemmat kokemukset, kiinnostuksen kohteet ja mieliala vaikuttavat siihen, mitä toisten mielensisällöistä oletamme. Myrtynyt mieli keksii hanakammin negatiivisia selityksiä toisten toiminnasta. Esimerkiksi stressaantuneelle ja kiireiselle jalankulkijalle hitaasti edessä löntystävä on selvästi vähä-älyinen, eksynyt tai muuten vaan tahallaan toisten elämää hankaloittava. Huonosta itsetunnosta kärsivä olettaa toisten kehuvan säälistä, ei vilpittömästi.

Jos haluat tietää, päteekö oletuksesi toisesta, kysy. Lisää vuorovaikutusta, katso päteekö mallisi todella. Saatat usein yllättyä positiivisesti tai ainakin maailmankuvaasi tulee vivahteita.

Ilta-Sanomien teemaviikko kaiken ikäisten ihmisten ulkonäköpaineista, itsen hyväksymisestä ja kehopositiivisuudesta.

Jokaisella on oikeus päättää millaisena kelpaa….Oikeuden ja hyväksynnän pystyt viimekädessä antamaan vain Sinä itse!

Ilta-Sanomat valitsi tämän ulkonäköpaineita koskevan teemaviikon nimeksi Oon hyvä näin, eikä esimerkiksi Oot hyvä näin, koska itsensä hyväksyminen lähtee sisältä. Lopulta kukaan muu kuin minä itse ei voi määritellä sitä, millaisessa kehossa tunnen itseni hyväksi. Kenelläkään muulla ei ole valtaa kertoa, minkä näköisenä minä kelpaan.

Teemaviikon kaikki jutut pääset lukemaan TÄÄLTÄ

Uskontoon liittyvät ajatukset ja synninteot ovat olleet aikoinaan yleisiä pakkoajatusten sisältöjä, ovat varmaan joissain kulttuureissa edelleen. Sittemmin homopelkous ja siihen liittyvät pakko-ajatukset, sitten pedofilia….Oireistot kulkevat ajassa. Kestoaiheita pakkoajatuksissa ovat olleet toisen ihmisen vahingoittaminen, seksuaaliset teot ja esimerkiksi korkealta hyppääminen.

Pakko-oireiselle häiriölle OCD:lle on tunnusomaista pakko-oireet, jotka jaetaan pakkotoimintoihin (kompulsiot) ja pakkoajatuksiin (obsessiot).

– Yleensä ensin tulee mieleen pakkoajatus, joka tuottaa ahdistusta. Se voi olla esimerkiksi ajatus siitä, että tekisi pahaa jollekulle, vaikka ei haluaisikaan tai että vahingoittaisi itseään, tai on likainen, täynnä bakteereja, kertoo psykiatrian dosentti Sami Leppämäki. Hänen mukaan on mahdollista, että häiriö on enemmän pakkoajatuspainotteinen, mutta tyypillistä on, että ihminen pyrkii neutraloimaan niitä toisilla ajatuksilla tai pakonomaisilla teoilla.

Häiriötä hoidetaan masennuslääkkeillä ja terapialla. Lääkehoidosta hyötyy noin puolet potilaista.

Hyviä tuloksia on saatu altistusterapiasta, jossa altistetaan pakkoajatuksia aiheuttavalle pelottavalle tilanteelle. Tärkeää on katkaista ahdistuksen kehä. Ihmisellä on usein se ajatus, että ahdistus pahenee eikä lopu ikinä, jos ei esimerkiksi pese käsiä jatkuvasti, mutta tosiasiassa ahdistus vähenee, ja ihminen huomaa, ettei mitään pahaa tapahtunutkaan.

Sama pätee ahdistaviin ajatuksiin. Jos ahdistavaa ajatusta yrittää työntää pois mielestä, ajatus vain voimistuu. Ajatusten kannattaa antaa vain tulla. Ne ovat vain ajatuksia, joille mieli antaa merkityksen. Näin on esimerkiksi väkivaltaisissa ajatuksissa.

Oikeasti ihminen, joka pelkää tekevänsä jotain väkivaltaista, tekee kaikkensa estääkseen sen.

Tässä artikkelissa on Jounin tarina. Jounilla on ollut 5-vuotiaasta asti väkivaltaisia pakkoajatuksia – yksi oivallus helpotti oireita

Unesta ei kannata tinkiä, perusteluja löytyy vaikka kuinka paljon, mutta kuinka on käytännössä, tuleeko nukuttua riittävästi? Unentarve on ollut keskusteluissa sitä enemmän, mitä enemmän ollaan huolissaan aivojen jatkuvasta kuormituksesta. Kausikiinnostusta uneen nostavat esimerkiksi koulujen pääsykokeiden ajankohdat ja syyskuun ja tammikuun laihdutusbuumit. Näistä urakoista kai selviää jollain tavalla vähemmälläkin unella, mutta riittävä uni tukee onnistumista oleellisella tavalla.

Unentarve eri ikäryhmissä:

0 – 3 kk, 14 – 17 tuntia
4 – 11 kk, 12 -15 tuntia
1 – 2 vuotta, 11 – 14 tuntia
3 – 5 vuotta, 10 – 13 tuntia
6 – 13 vuotta, 9 – 11 tuntia
14 – 17 vuotta, 8 – 10 tuntia
18 – 25 vuotta, 7 – 9 tuntia
26 – 64 vuotta, 7 – 9 tuntia
65 – vuotta, 7 – 8 tuntia

Tutkijat muistuttavat, että unen tarve on yksilöllistä. Mutta nämä suositukset koskevat valtaosaa ihmisistä. Mukana on silti myös tietoa siitä, millaisia yksilöllisiä vaihteluja voi olla ja mitä unen määrää vuorokaudessa ei saisi alittaa tai ylittää. Tämä tieto tekee eron esimerkiksi ryhmien 18-25 v ja 26-64 v välille, joilla muuten näyttäisi olevan sama suositus.

Tarkemmat taulukot ja tutkimusartikkelt löytyvät tästä jutusta Miten paljon ihmisen missäkin iässä pitäisi nukkua? Katso taulukosta.

Heli Vaarasen kolumnissa Onko sinulla ihmissuhteissasi ikuisen uhrin rooli? annetaan ajatustehtävä, jonka kautta voit tunnustella miltä tuntuisi irrottautua toisia mukailevan, itsensä unohtavan uhrin roolista.

1. Opettele mielessäsi sanomaan ei.

Opettele mielessäsi sanomaan ei hänelle, joka pyytää viime hetken palvelusta samalla hetkellä kun juuri tulit töistä kotiin ja haluat vain levätä. Sano mielessäsi ”en tule, en jaksa. Pyydä jotakuta muuta”. Älä ryhdy ääneen miettimään kuka se ’joku muu’ voisi olla, vaan sulje puhelin ja mene nukkumaan.

Sano mielessäsi ”ei enää” kaverille, joka peruuttaa aina sinun auttamisesi, mutta pyytää tuon tuostakin sinulta muuttoapua, vippiä tai kärttää sinua tuuraamaan töissä.

Sano mielessäsi “ei” lähisukulaiselle, joka käyttää sinun aikaasi kuin omaansa. Opettele olemaan vastaamatta puhelimeen, kun olet tekemässä sinulle tärkeitä asioita, ja opi olemaan avaamatta ovea, jos et ole juuri nyt halukas pitkiin rupatteluihin.

2. Ole hyvä itsellesi – vaikka se kirpaisee.

Oletko luopunut haaveistasi, koska syyllisyys ja velvollisuudentunto painavat päälle? Koetko, että itsesi hemmottelu olisi muilta pois, tai että velvollisuuksien siirtäminen toisille pariksi päiväksi olisi sinulle taakka, oikea pahe? Kokeile hemmottelua mielikuvan tasolla. Lähde ajatuksissasi vaikka kylpylään ja anna muun maailman selviytyä ilman sinua. Kuvittele itsesi lekottelemassa kylvyissä ja tulemassa reissustasi tyytyväisenä ja levänneenä kotiin. Uhriminäsi olisi ehkä heti valmis syyllistymään. Maistele sen sijaan ajatusta, että kun huolehdit terveydestäsi ja levostasi, voit olla iloksi itsellesi ja muille paljon helpommin.

3. Koeta hyväksyä ajatus, että sinulla ei aikuisena ihmisenä ole auktoriteetteja. Sinulla on vain valintoja.

Jos olet aikuinen, itsenäinen ihminen, ei sinua tule käskyttää kuin koiraa. Nouda! Anna tassu! Istu! Ehei. Sinulta tulee kysyä, mitä haluaisit ja voisit tehdä, ja sinun vastauksesi tulee hyväksyä sen tähden, että olet aikuinen ja olet ihminen.

Voi olla, että elät kiitoksesta ja kehuista, ja tunnet tyydytystä siitä, miten jalosti ja pyyteettömästi autat toisia. Tai sitten

• tunnet, että sinua ei arvosteta, vaan sinulle naureskellaan
• kiltteyttäsi ja auttamishaluasi käytetään hyväksi
• ihmiset ympärilläsi passivoituvat, koska sinä tulet ja teet työt heidän puolestaan
• tunnet katkeruutta, mutta tukahdutat tunteen tekemällä muiden eteen vielä enemmän
• alat epäillä, että elämällä ei ole sinulle parempaakaan annettavaa.

Jos tunnet näin, on korkea aika kapinoida. Vielä yksi kohta, ja ajatustehtävä on valmis:

4. Vastusta jaloa kärsijää sisälläsi.

Vaikka koko maailmasi olisi kietoutunut toisten odotusten toteuttamiseen, se tapahtuu vain jos suostut jaloon uhrin rooliin. Jos alat pienin askelin vastustaa taipumustasi pelastaa läheisten elämäntilanteita niin kuin jonglööri poimii palloja ilmasta, voit saada elämääsi yhden uuden ilon.

Se ilo on omaehtoinen, itsenäinen elämä.

Lopuksi Vaaranen toteaa: On suurenmoista että olet auttavainen. Se on hieno ominaisuus. Mutta arvosta itseäsi niin paljon, että kerrot toisille rehellisesti, milloin ja minkä verran voit auttaa, tai jätätkö auttamisen toiseen kertaan. Sitä kutsutaan aikuisuudeksi.