Uusia kuvioita

Pala palata, askel askelelta. Jossain vaiheessa mahdottomalta tuntunut muuttuu mahdolliseksi ja lopulta sitä ihmettelee, että kappas, tänne on tultu, eikä tunnu yhtään kummalliselta. On se vaan niin, että kun laittaa rullan pyörimään, lähtee se etenemään, väistämättä. Alkuliikahduksen tekeminen vaan monesti tuntuu niin työläältä tai arveluttavalta, että sitä pitkittää. Työlästä toki, mutta toisaalta onhan tuon jo useammankin kerran elämässä kokenut, että työstämällä saa asioita tehtyä….joten, jossain vaiheessa sitä vaan käärii hihat ja alkaa hommiin.

Nyt ollaan jo niin uuden äärellä, että kolmen viikon kuluttua aloitan vastaanottotyön Varkaudessa, torstaisin ja perjantaisin. Viikon kuluttua saan avaimet uuteen, remontoituun työhuoneeseen ja pääsen kantamaan sisään kaiken tarpeellisen ja hartaudella hankitun. Työtä pääsee heti paiskimaan ihan kunnolla, uusia asiakkaita on tullut hyvin. Kesäkuussa on tarkoitus lisätä Varkauden toimipisteeseen vielä yksi päivä viikossa. Sitten meneekin vähän pidempään, ennen kuin pystyn siirtämään työtä pois Mikkelistä.

Mielenkiintoinen vaihe tämäkin, viipyä vielä vanhassa ja rakentaa samalla uutta. Molemmissa paikoissa on hyvä olla ja työ on mielenkiintoista. Koen olevani onnekas työn suhteen. Se ei ole itsestään selvyys, pysähdyn sitä usein pohtimaan ja tuntemaan kiitollisuutta.

Mielenkiintoista työtä jaksaa hyvin, mutta ei ole itsestään selvyys sekään, etteikö työssä voisi uupua. Voi olla juuri päinvastoin. Oikein mielenkiintoisessa työssä ei huomaa ajautumista liialliseen kuormittumiseen. Sen takia, pyrin pitämään koko ajan työtunnit kurissa. Työssä kuin työssä pääsee välillä pukkaamaan kiirettä, mutta tilanne on korjattava mahdollisimman pian. Pidän myös huolen siitä, että minulla on vapaa-ajalla monia mukavia juttuja, hyviä harrastuksia ja myös sitä ihan luoppoaikaa. Vapaa-aikaa pitää siis olla riittävästi tähän kaikkeen ja sitä on ollut. Unta pitää saada riittävästi ja sen on oltava palauttavaa. Ellei, niin asialle on tehtävä jotakin. Tähän taitaa sopia se sama hokema, jota viljelen terapia-asiakkaille: ”Pelkkä puhuminen ei riitä”.

Hyvää alkanutta vuotta 2020!