11. Korona-viikko
Posted on

Arvaillaan mitä tapahtuu kesäkuun alettua. Voiko tulla ulos kodin turvakuplasta, vai ei? Erityisesti riskiryhmiin kuuluvat punnitsevat hyötyjä ja haittoja. Harkitaan turvakäyttäytymisen mahdollisuuksia ja toteutumista. Pelätään massojen liikkumisen lisäystä ja sitä, jos moni muu ei noudatakaan tarvittavaa sosiaalista etäisyyttä. Kysymykseen tulisiko asikas terapiavastaanotolle, jos sellainen olisi mahdollista, moni vastaa vielä että valitsisi jatkossakin etäyhteyden. Miten paljon tämä sitten kertoo koronan pelosta ja minkä verran siitä, että etäyhteyteen on totuttu, se tuntuu sopivalta ja vaivattomalta.

Älykäs rajoittaminen on nyt hakusessa. Rajoitetaan vain siellä, missä infektioia esiintyy. Suomessakin on alueita, joilla ei ole muutamaan viikkoon paljastunut uusia tartuntoja. Toki kesäkuun alku rajoitusten höllentämisen myötä voi lisätä tartuntoja, joten varovaisuus ja maltti seurannassa lienee sitä viisautta……Maltti alkaa vaan monella loppua ja ymmärtäähän sen sekä taloudelliselta että sosiaaliselta kannalta katsottuna.

Rajoitusten purkamisen myötä kiihtyy keskustelu kasvomaskeista. Saas nähdä totutaanko kulkemaan kasvomaskeihin sonnustautuneina? STM:n kanta on ettei maskista ole hyötyä ja valtioneuvoston kantaa vielä odotellaan. Maskien saatavuus on kuitenkin lisääntynyt ja Varkaudessa aloitetaan kotimainen tuotanto. Edelleen tuntuu menevän sujuvasti sekaisin teho-osasto tasoinen aseptiikka varusteineen ja kaupassa käynti kasvomaskilla. Maskilla ei ole asiaa sairaalan eristykseen, mutta kauppaan voisi ollakin. Kyllä se pärskeitä rajoittaa ja estää kasvojen näpräämisen. Mikäli maskin takaa unohtaa infektioiden leviämistä tehokkaimmin estävät hygieniatoimet, käsien pesemisen ja sosiaalisen etäisyyden noudattamisen, niin sitten maskit ovat haitaksi.

Masentuneen läheisenä…..
Posted on

Tämä aihe nousee aika ajoin esille terapiassakin. Masentunut itse miettii mikä on läheisen rooli, mitä läheiseltä voi ja saa odottaa? Läheiset kysyvät miten voisivat auttaa, ja mitä pitää jaksaa? Minä muistutan aina ensimmäiseksi, että omasta jaksamisesta pitää huolehtia. Jos et laita happinaamaria ensin itselle, niin et pysty auttamaan muitakaan.

Jos olet masentuneen ihmisen läheinen, pyri tiedostamaan ja muistamaan roolisi. Olet läheinen, et pelastaja. Mitä pikemmin tämän läheisenä sisäistät, sitä pikemmin voit alkaa toimia masentunutta oikeasti auttavalla tavalla.

Lähipiirin rooli on tukea masentunutta luomalla toivoa, kuuntelemalla, olemalla läsnä ja auttamalla hoitoon hakeutumisessa ja hoitoprosessin eri vaiheissa.

Pieniltäkin vaikuttavat teot ovat masentuneelle usein hyvin merkittäviä.

Joitain esimerkkejä:

  • Lähetä hänelle viesti
  • Kommentoi tämän tekemisiä sosiaalisessa mediassa
  • Kutsu iltakävelylle
  • Kuuntele ilman neuvomista
  • Mene käymään tämän luona
  • Kerro hänelle, että hän on tärkeä
  • Kannusta oikealla tavalla

Lue lisää täältä: Ole läheinen, älä pelastaja – Mikä on läheisen rooli masentuneen elämässä?

10. Korona-viikko
Posted on

Kymmenes viikko on Helatorstai-viikko. Töiden osalta kolmipäiväinen, mutta muuttourakoinnin osalta loppuhuipennus, eli kova viikko. Onneksi koko toukokuun ajan olen käyttänyt viikonloput tähän ruljanssiin. Mikkelin kodin ja työhuoneen pakkaamiseen. Paljon on jo valmiina, mutta ainahan sitä muutettaessa lopussa kiire tulee…

Korona luo vähän varjoja tähänkin hommaan, mutta ei paljon. Vähän enemmän teetättää töitä, kun esimerkiksi Ekotori ei tule hakemaan tavaroita sisältä, ei edes rappukäytävästä. Vaatekeräyssäiliöihin ei saa laittaa tavaraa korona-aikaan, Ekotori kuitenkin ottaa vaatteet vastaan, kunhan ne ensin kantaa pihalle. No kantaahan noita, isompien kierrätettävien kanssa saa sitten vähän enemmän punnertaa, mutta eiköhän nekin pihalle saada.

Koronauutisten osalta on jo hiljaisempaa, vai onko siihen itse niin tottunut, että aihe ei enää hyppää silmille. Tosin tulee tarkoituksellakin ohitettua noita uutisia. Ravintoloiden avaamiselle on saatu pitkän mietinnän jälkeen raamit, mitkä eivät kuitenkaan ole selkeät, mutta sehän kuuluu tähän korona-kuvioon. Nyt ollaan tekemisissä epäselkeän asian kanssa joten siihen regoiminenkaan ei ole selkeää. Pitäisi olla sitä selkeämpää, mitä epäselvempää ohjeistaa, mutta ei ole ollenkaan helppo ohjeistaa yksiselitteisesti moniselitteistä tilannetta.

Ohjenuorana itselleni yritän kuitenkin tähdentää sitä, että mitä enemmän liikkun ja kohtaan, niin sitä tarkempi pitää olla hygienian suhteen.

Et kuole ahdistukseen, vaikka se siltä tuntuu
Posted on

Freelance-toimittaja Inka Ikonen toteaa, että jos edes jollekin olisi tästä jutusta apua. Inka kertoo kuinka hän on opetellut kognitiiivisessa psykoterapiassa käsittelemään ahdistuneisuutaan. Tähän tekstiin liitettynä Inkan kokemus hoidosta ja sen auttamisesta. Artikkelissa on paljon muutakin hyvää asiaa, lue koko juttu täältä Et kuole tähän, Inka, 30, rauhoitteli itseään paniikkikohtauksen keskellä – tällaista on elämä ahdistuneisuushäiriön kanssa

Inka Ikonen kertoo juttusarjassaan omia kokemuksiaan masennuksesta.  Voit lukea jutun muutosat täältätäältä ja täältä. Toimittaja Inka Ikonen käsittelee masennusta ja muita mielenterveysaiheita myös Inka I -blogissaan ja Instagramissa inka.ikonen-tilillään.

1. Tehokkain hoito

Ahdistuneisuushäiriöitä hoidetaan psykoterapialla, lääkityksellä tai näiden yhdistelmällä. Lääkkeillä voidaan esimerkiksi estää ahdistus- ja paniikkikohtausten toistumista ja tilanteisiin liittyviä ennakkopelkoja. Lääkkeinä käytetään yleensä masennuslääkkeitä tai tarvittaessa otettavia ahdistuslääkkeitä.

Parhaat tulokset saadaan terapian ja lääkityksen yhdistelmällä.

Söin masennuslääkitystä ja kävin kolme vuotta kognitiivisessa psykoterapiassa, jonka on todettu olevan tehokas ahdistuneisuushäiriöiden hoitoon. Terapeutin ohjaamalla altistushoidolla on saatu hyviä tuloksia ahdistuneisuushäiriöiden hoidossa. Olenkin pyrkinyt lopettamaan esimerkiksi jännittävien tilanteiden tietoisen välttelyn.

2. Vaalin terveellisiä elämäntapoja

Myös itsehoito on tärkeää. Ahdistuneisuushäiriöiden hoito ja ehkäisy lähtee terveistä elämäntavoista. Ne luovat pohjan hyvinvoinnille.

Pidän yllä rutiineja ja vuorokausirytmiä. Liikun kohtuullisesti itselleni mieluisalla tavalla eli tanssin, nostan punttia ja liikun luonnossa. Syön monipuolisesti ja sallin kaikkea kohtuudella. Aiemmin kontrolloin ruokavaliotani tiukasti ja se aiheutti vain lisää ahdistusta. Huolehdin ihmissuhteistani.

Panostan uneen. Kärsin vuosia kroonisesta unettomuudesta ja kaikkihan sen tietää, että väsymys pahentaa kaikkia olemassa olevia ongelmia. Varmistan, että saan unta riittävästi ja se on laadukasta. Vaalin lepohetkiä ja päivän aikaista palautumista, jotka ylläpitävät vireystasoani. Käytän kofeiinia ja päihteitä kohtuudella, koska ne voimistavat ahdistuneisuutta, levottomuutta ja sydämentykytystä.

3. Hengitän ja rentoudun

Jos paniikki, sosiaalinen jännitys tai ahdistus iskee, kielteinen kehä käynnistyy helposti. Otetaan esimerkki sosiaalisesta tilanteesta, kuten vaikka työssä esityksen pitämisestä.

Jännitän sitä etukäteen hurjasti. Tiedän, että jännitykseni tulee näkymään. Tilanteessa yritän hallita ja kontrolloida jännitystäni ja esittää vakuuttavaa asiantuntijaa. Tämä ristiriita johtaa siihen, että jännitän kahta kauheammin. Tilanteen jälkeen ruoskin itseäni ja olen pettynyt itseeni. Tämä vain pahentaa seuraavan jännittävän tilanteen kohtaamista.

Yritän päästä noidankehästä keskittymällä rentouttamaan kehoani ja mieltäni heti, kun tunnen ahdistuneisuutta. Hengitän rauhallisesti ja teen mindfulness- ja rentoutumisharjoituksia.

On myös hyvä yrittää muuttaa omia uskomuksiaan ja haastaa huoliaan. Mikä on pahinta, mitä tilanteessa voi tapahtua ja kuinka todennäköistä se on? Yhtä todennäköisesti voin onnistua kuin epäonnistua. Tunteeni ja ajatukseni eivät ole yhtä kuin totuus.

4. Tunnistan ja ilmaisen tunteeni

Olen opetellut tunnistamaan tunteitani ja käsittelemään niitä. En enää pakene niitä. Pohdin, mistä tunteeni kumpuavat ja mitä voin muuttaa, jotta oloni olisi parempi.

Olen miellyttäjä ja alistuva persoona, joka on ahdistuneisuushäiriöisille tyypillistä. Haen jatkuvasti hyväksyntää. Mietin, mitä muut minusta ajattelevat ja mukautan käytöstäni muiden mukaan.

Minun on vaikeaa puhua suoraan ja ilmaista erityisesti kielteisiä tunteita, kuten suuttumusta, koska pelkään vastaanottajan reaktiota ja konflikteja. Siksi patoan ja tukahdutan helposti tunteitani. Se voi aiheuttaa kroonista jännittyneisyyttä ja ahdistuneisuutta.

Hiljalleen olen pyrkinyt turvallisessa parisuhteessani ja ystäväni kanssa ilmaisemaan tunteitani. Myös kirjoittaminen on hyvä tapa ilmaista niitä.

5. Olen armollinen itseäni kohtaan

Olen vaativa luonne ja aina pyrkinyt täydellisyyteen, mutta olen opetellut olemaan itselleni myötätuntoisempi, armollisempi ja lempeämpi. Olen opetellut riittävän hyvää.

Aiemmin se tuntui luovuttamiselta ja kunnianhimottomalta, mutta ymmärsin, että kaikessa ei voi olla täydellinen. Voimavarani ja aikani eivät millään riittäisi siihen. Se on mahdoton tavoite. Ainoa lopputulos on uupuminen.

Sisäinen puheeni oli hyvin ankaraa, syyllistävää ja vaativaa. Pyrin muuttamaan sitä torppaamalla ilkeydet myönteisillä, vahvistavilla lauseilla.

Pyrin hallitsemaan stressiä. Opettelen yhä rajojen asettamista ja oman jaksamiseni suojelua. Olen opetellut sanomaan ei.

6. Mihin voin vaikuttaa?

Koska minulla on tapa velloa huolissa, yritän entistä enemmän keskittyä siihen, mihin voin vaikuttaa. Jos en voi vaikuttaa johonkin asiaan mutta murehdin sitä, hukkaan energiaani.

Jos en tunnu pääsevän yli huolesta, pidän huolihetken. Kirjoitan vartin ajan huoliani ylös. Päätän hetken listaamalla asiat, jotka ovat elämässäni hyvin ja joista olen kiitollinen.

7. Merkityksen löytäminen

Ahdistuneisuuden takaa voi löytyä merkityksettömyyden ja epämääräisen tyytymättömyyden kokemus. Tämän takia lukittauduin työpäivien aikana vessaan itkemään. Paniikkikohtaukset laukesivat herkästi. Uuvuin kerta toisensa jälkeen, koska en nähnyt työlläni tarkoitusta.

Lopulta pysähdyin pohtimaan prioriteettejani. Mietin, mitkä ovat tärkeimmät arvoni ja mihin käytän aikaani ja ovatko ne ristiriidassa keskenään. Olihan ne. Päädyin jättämään palkkatyön ja lähdin yrittäjäksi toteuttamaan entistä enemmän itselleni tärkeitä asioita.

Jatkuva ahdistuneisuus hävisi heti. En ole tuntenut painoa rinnallani sen jälkeen kertaakaan. Elämässäni on merkitystä.

9. Korona-viikko
Posted on

Toukokuun kirkkautta!

Koulut avautuivat, samoin kirjastot, osittain. Riskiryhmien uusittu ohjeistus saatiin….vai saatiinko…..ei tainnut vieläkään tulla…. Nyt kiistellään viestinnän selkeydestä. Ollaan väsyneitä ja niitä syyllisiä jo etsimässä. Ollaan myös montaa mieltä siitä tuleeko Suomeen koronan toinen aalto, vai hiipuuko ensimmäinen , vai olikokaan sitä ensimmäistä, vai iskeekö tauti kunnolla vasta syksyllä, vai jääkö hiljalleen piinaamaan ikuisiksi ajoiksi kuten kausi-influenssat, vai miten tässä nyt sitten tulee käymään?

Rajoituksia kuitenkin kokeillaan höllätä ajatuksella, ettät tarvittaessa kiristetään, ainakin paikallisesti. Ihmeon, jos tartunnat eivät lähde ainakin pieneen nousuun sitä mukaa, kun ihmisten liikkuminen lisääntyy. Tuskin mihinkään räjähdysmäiseen kasvuun, koska olemme oppineet hygieniakäyttäytymistä. Ai jos kaupassa olisi aina niin rauhallinen ja yksilön tilaa kunnioittava meininki, kuin mitä tällä hetkellä.

Yli 70-vuotiaat haluaisivat lisää vapautta omalla harkinnalla ja alle kolmekymppiset haluaisivat ehdottomasti pitää iän puolesta riskiryhmiin kuuluvat kotiensa suojissa. Suositushan tuo karanteenin omainen elämä onkin ollut, mutta hei, sosiaalisen paineen alla käytännössä lähes sama kuin määräys isolla ämmällä. Tuo nuorten kannattama vanhusten liikkumisrajoitusten jatkaminen vuoden loppuun on aika veikeä siihen nähden, että ikäryhmiä keskenään verrattaessa alle kolmekymppiset kärsivät eniten rajoituksista =/

Moni miettii rajoituksista vapautumista ja sitä onko itse valmis hölläämään. Miten tulla ulos turvakuplasta? Siinäkin vaiheessa kun terapiaa ryhdytään tekemään kasvokkain, niin täytyy olla valmius siirtyä tarvittaessa etäyhteyksiin ja oletan, että tätä valmiutta tarvitsee käyttää useinkin. Haluan uskoa siihen, että ihmiset eivät enää liiku sairaana ollessaan….ja uskonkin.

Niin tuo kevättalvinen kuva on tiistailta, koko maanantain satoin rapsakkaasti lunta. Maaliskuussa olisi sopinut maisemaan oikein hyvin, mutta kyllä se toukokuussa näytti kummalliselle. Tiistai aamuna aurinko lämmitti jäiset puun oksat niin vauhdilla, että puista tippui jääkimpaleita niin että helinä kävi. Se näytti mukavalta.

Koronan mediatodellisuus?
Posted on

Pitäisikö oikoa käsityksiä….?

Ylen Kulttuurikoktailissa oli mielenkiintoinen juttu median kriisitoiminnasta. ”Kriisissä journalismi toimii automaattiohjauksessa.”

En missään nimessä ajattele, että koranaa ei pitäisi pelätä, se on otettava vakavasti, mutta mikä on realismia….uhkakuvissa, suojautumisessa….mikä onkaan koko todellisuus…..tiedämmekö sitä koskaan. Toiset varautuvat kaiken varalta kaikkeen ja toisessa ääripäässä torjutaan uhan mahdollisuus ainakin näennäisellä huolettomuudella. Mutta mikä pyörittää mediaa…?

”Kun halutaan kertoa paljon ja nopeasti, tulee myös enemmän virheitä. Avustin vuosia sitten tutkijoita, jotka analysoivat 9/11-uutisointia sähköisissä tiedotusvälineissä. Tutkimuksessa kävi ilmi, että journalismi toimi kriisin aikana ”automaattiohjauksessa”.

Huhuja, väitteitä ja tiedonmurusia jaettiin eteenpäin sitä mukaa, kun niitä toimituksiin tihkui. Journalistinen valinta ja tiedon prosessointi vähenivät tai jäivät kokonaan pois.

Samaa on ollut havaittavissa koronauutisoinnissa. Huhtikuun alussa sosiaalisessa mediassa levisi video New Yorkin joukkohaudoista. Muun muassa Ilta-Sanomat ja Helsingin Sanomat kertoivat, että New Yorkissa haudataan ihmisiä ”väliaikaiseen joukkohautaan”.

Kuvituksena oli videosta napattu ilmakuva suojapukuun pukeutuneista haudankaivajista ja puuarkuista. Mieleen tuli vuoden 1918 sisällissota tai Jugoslavian sodan joukkohaudat.

Todellisuudessa kyse ei ollut väliaikaisesta hautapaikasta. Arkut haudattiin Hartin saarelle, jonne tunnistamattomat ruumiit on haudattu jo yli 150 vuoden ajan. Vainajat olivat niitä koronaan kuolleita, joiden ruumista läheiset eivät olleet vaatineet omakseen. Ruumiiden määrä toki oli tavanomaista suurempi.

Enemmän kuin koronaviruksen tappavuudesta, kuvat kertoivat köyhyydestä ja osattomuudesta”.

Koronan aikana kuilu mediatodellisuuden ja koetun todellisuuden välillä on kenties suurempi kuin koskaan. Nyt, kun epidemia alkaa tilastojenkin valossa tasaantua, mediatodellisuus ja eletty todellisuus lähenevät toisiaan. Nähtäväksi jää, kohtaavatko ne milloinkaan?

Jutussa pohditaan myös sitä, jos korona olisi iskenyt ennen someaikaa……

Lue lisää täältä: Väärä tieto, hysteraia ja paniikki leviävät nopeammin kuin virus itse – koronavirus piirrettiin tarkoituksella hirviömäisen pelottavaksi

8. Korona-viikko
Posted on

Toisin kuin viikko sitten oletin, etätyösuositus jatkuikin vielä kesän yli. Se pisti harkitsemaan elämisen kokonaisuutta ja päädyin isoon ratkaisuun, muutan sekä kodin että työn pelkästään Varkauteen kesäkuun alusta. Suunnitelmat siis aikaistuivat oleellisesti aiotusta.

Ei eettisesti itsestään selvä, eikä muutenkaan yksinkertainen ratkaisu, mikä toi yrittäjänä jossain määrin epävarmuutta tulevasta ja asiakkaiden näkökulmasta joillekin pettymystä terapiasuhteen aikaisesta päättymisestä, sillä kaikille etäyhteys ei ole toimiva ratkaisu. Toisaalta monet asiakkaat olivat tottuneet jo etäyhteyteen ja kokivat sen riittävän toimivana ratkaisuna jatkossakin, mutta muutosta silti, väistämättä.

Ehkä näin oli tarkoitettu, tiedä häntä, ohjaako kohtalo, nyt koronan muodossa asioiden etenemistä…..jäsentää ja vauhdittaa ainakin.

Valtioneuvoston linjaus mahdollistaa jatkossa kirjastojen aukeamisen lisäksi kesäkuun alusta kokoontumisten laajenemisen ja esimerkiksi ravintoloiden aukeamisen asteittain. Sitten vasta tarvitsemmekin turvallisuus- ja hygieniaohjeiden noudattamista. Olemme jo oppineet, pitkälti, mutta jaksammeko noudattaa, sillä nyt aletaan olla poikkeustilan suhteen väsymysvaiheessa. Siteeraan jälleen psykologian tohtori, kriisipsykologi Eija Palosaarta: Yhteiskunnallisessa kriisissä on ainakin neljä vaihetta. Hämmennys. Voimakas yhteenkuuluvuuden tunne. Väsymys, jolloin toiset eivät enää jaksa noudattaa ohjeita ja suosituksia. Pian alkaa neljäs vaihe, syyllisten etsiminen.

Hypridivaiheeseen siirtyminen on edessä tietysti aikanaan myös terapiatoiminnassa. Tapaamisia aletaan toteuttaa myös kasvokkain, harkiten ja mahdollisimman pitkälle turvallisuutta tukien. Kunkin oma tai läheisten riskiryhmään kuuluminen varmasti viitoittaa toimintaa. Kukaanhan ei voi taata pystyvänsä eliminoimaan infektion tarttumsiriskiä, joten vastaanotolle jokainen tulee omalla vastuullaan. Se minkä tästä korona-ajasta toivoo jäävän siihen ”uuteen normaaliin” on se, että vastaanotolle ei tulla muuten kuin täysin terveenä, samaa pätee myös terapeuttiin. Muussa tapauksessa toteutuksen välineenä on etäyhteys videopuhelun tai tavallisen puhelun muodossa. Tämän Kela tulee sallimaan jatkossakin.

Testaaa aivosi
Posted on

dav

Miten aivosi voivat? TEE TESTI

Unohtelu kertoo aivojen kuormituksesta. Jos tärkeät tapaamiset unohtuvat, ja avaimet ovat jatkuvasti hukassa, arki alkaa tökkiä.

Herätyskellon ääni on aina elimistölle stressaava, vähän kuin isku palleaan. Kun torkutat, aiheutat aivoillesi monta tällaista pientä šokkia.

Uusimpien tutkimusten mukaan aivot ja suolisto tekevät tiivistä yhteistyötä. Ne yrittävät yhdessä pitää meidän elimistömme tasapainossa. Niillä on yhteinen vihollinen: kumpikaan ei pidä kroonisesta stressistä.

Nukahtamisvaikeudet voivat kertoa stressihormonijärjestelmän yliaktiivisuudesta. Jatkuva ylikuormitus kiihdyttää sympaattisen hermoston ylivireystilaan. Rentoutumisesta voi tulla todella vaikeaa.

Multitaskaus on harhaa, sillä aivot tekevät vain yhtä asiaa kerrallaan…… ja monta muuta aivoterveyteen liittyvää seikkaa. Käy testaamassa miltä sinun aivoterveystesi tila vaikuttaa.

7. Korona-viikko
Posted on

Korona-Vappu vietetty. Sää oli keskivertovappua huomattavasti parempi. mutta ei silti villinnyt ihmisiä kokoontumaan. Varuilta ajattelin, että nyt jos koskaan voisi Vappuna sataa vaakaräntää.

Liutaan vähitellen poikkeusolojen hybridivaiheeseen, ohjeistus on vielä saamatta, mutta pukahtanee ihan pian, luvattu nyt sunnuntaille. Mistä rajoitteita aletaan purkaa, mikä on viimeisimpien joukossa?

Toki se jo aiemmin kuluneella viikolla jo päätettiin, että koulut avataan 14.5. ja tämä on nostattanut paljon ihmetystä. Tässä noudatetaan kirjaimellisesti lakia ja niinhän sitä lakia vissiin pitääkin noudattaa…..mutta, käytännön näkökulmasta päätös vaikuttaa epätarkoituksenmukaiselta. Läsnäopiskelua kaksi viikkoa ennen lukuvuoden päättymistä ja tuohon aikaan pitäisi polkaista opetuksen toteuttaminen poikkusjärjestelyin…..minkä verran lapsia ja nuoria sitten menee kouluun…Näitä lakiasioita varmasti tarkastellaan sitten aikanaan korona jälkeen.

Etäterapiat jatkuvat toukokuun loppuun, puhun nyt vain omasta puolestani. Kelan suositus on siis tällä erää toukokuun loppuun….ja siihen se vissiin päättyykin….Seitsemän viikkoa kun on takana etätyötä ja etäterapiassa käymistä, niin yllättävän hyvin tässä on pärjätty. On kaipausta livetapaamisiin, puolin ja toisin, mutta on pärjätty näinkin. Erilaisia ilmiöitä olemme kohdanneet ja pohtineet . Eräs asiakkaani totesi, että näin etänä tuntuu, että terapeutti tulee kotiin kun normaalitilanteessa hän tulee terapeutin luo. Niin, teen tavallaan kotikäyntejä =).