AJATUS ei ole yhtä kuin TOTUUS

naisvuori

Kognitiivisen psykoterapian verkkolehden artikkelissa  Toistuvan masennuksen ennaltaehkäisy mindfulness:iin pohjautuvalla kognitiivisella psykoterapialla Auli Tiainen ja Taina Tirri-Ollikainen kirjoittavat Segaliin, Willimsiin ja Teasdaleen (2002) viitaten: ”Depressiivisen mielentilan ydin pitää sisällään erityisen ’mallin’ depressiivisestä kokemuksesta. Tämän mielensisäisen mallin mukaan yksilö näkee tai tarkemmin ottaen kokee itsensä riittämättömänä, arvottomana ja sekä pitää negatiivisia ajatuksiaan todellisuuden tarkkoina heijastuksina. Malli on enemmän kuin kooste itseen ja depressioon liittyvistä käsityksistä, se edustaa monien mielensisäisten ja kehollisten kokemusten tiivistymää, jolloin kokemuksen taso on syvempi kuin pelkästään käsitteellinen. Siten muutos syvemmällä tasolla edellyttää enemmän kuin käsitteellisen tiedon lisäämistä depressiosta, negatiivisesta ajattelusta ja uusiutumisalttiudesta. Keskeistä muutokselle on, että mielelle ja keholle voidaan toistuvasti tarjota uudenlaisia kokemuksia, jotka lisääntyessään mahdollistavat vaihtoehtoisia, ei-depressiivisiä näkökulmia”.

Hyvin tiivistetty se, mitä usein kohtaa psykoterapiavastaanotolla kun asiakas on huoltensa murtama, syyllisyyden uuvuttama, uhkia odottava ja näköalaton. Hän tulkitsee kaiken ympärillään olevan oman uupumuksensa ja hätänsä kautta. Kaikki vähänkin  negatiivinen itselle tai läheiselle tapahtuva asia kiertyy omassa ajattelussa henkilökohtaiseen katastrofointiin ja syyllisyyden kokemiseen. Tämä tapahtuu automaattisesti ja autopilotti on ikäänkuin negatiivisella latauksella varustettu. Automaattinen reagointi vahvistaa negatiivista käsitystä itsestä, ympäristöstä ja tulevaisuudesta. Virtaa riittää  uskomattoman pitkään rullamaan tätä kuluttavaa rataa, mistä ei tunnu löytyvän pysäkkiä tai risteystä, joka veisi toisille raiteille. Tämä ns.” tekemisen mielentila” ei depression kyseessä ollessa palvele paranemisprosessia. On tarpeen tavoitella ”olemisen mielentilaa”, jossa viipyminen edellyttää kykyä sietää myös epämukavuutta ilman painetta ja kiirettä välittömään muutokseen.

Kirjoittajat jatkavat: Segal, Williams ja Teasdale (2002) näkevät, että olennaista depressiorelapsien estossa on muutos henkilön suhtautumisessa omiin negatiivisiin ajatuksiinsa ja tunteisiinsa, ei pelkästään muutos depressiivisen ajattelutavan sisällössä. Hetkellä, jolloin toistuva negatiivinen ajattelu käynnistyy, pyrkimyksenä on ikään kuin astua askel sivuun toteamaan nämä negatiiviset ajatukset ja tunteet ohikiitäviksi mielentapahtumiksi arvioimatta niiden todenperäisyyttä tai sitä, mitä ne kertovat omia mielentapahtumiaan arvioivasta ihmisestä itsestään. Ajatukset olisi tärkeä nähdä vain ajatuksina – ei todellisuuden heijastuksina”. 

latvukset

AJATUS ei ole yhtä kuin TOTUUS

Äkkiseltään helpommin sanottu kuin  tehty, todellakin, mutta harjoittelemalla saa aikaan yllättävän suuria muutoksia. Harjoittelussa alkuun pääseminen saattaa olla se hankala kohta, mutta miksikä ei kokeilisi? Varmaa ainakin on, että jos ei kokeile muutosta, ei se omia aikojaankaan tule. Mindfulness harjoitukset, joihin Kognitiivisen verkkolehden artikkeli viittaa, ovat yksi hyvinkin kokeilemisen arvoinen tapa työstää näitä asioita. Kyse ei ole kaiken kattavasta temppuvalikoimasta, jolla näppärästi korjaa niin pienet kuin samalla suuremmatkin ongelmat. Kyse on yhdestä tekniikasta, jolla tuota mielen automaattiohjausta pystyy muokkaamaan. Kuten monissa muissakin yhteyksissä, aluksi ei kannata lähteä työstämään kaikkein vaikeimman materiaalin kanssa. Tietoisen etäännyttämisen ja irti- päästämisen käyttäminen jopa aivan neutraalien ja ilmeisen harmittomien automaattisten ajatusten, tunteiden ja ruumiillisten tuntemusten yhteydessä rakentaa taitoja tulla toimeen masennukseen liittyvien mallien kanssa, kirjoittajat toteavat.

Lähestymistapoja automaation murtamiseen on muitakin, mutta ensin täytyy  joka tapauksessa tiedostaa mitä mielessä ja kehossa tapahtuu. Seuraavaksi tätä tietoisuutta tulee kuulla ja havainnoida, minkä jälkeen näitä löydöksia voidaan alkaa kyseenalaistamaan. Seuraavaksi on vuorossa perkaus: Mitä voi hyväksyä, mitä tulee muuttaa? Ja sitten töihin, muutostöihin, askel kerrallaan.