Ajatusvääristymät

harha-lapiomiehesta

Yleistyneeseen ahdistuneisuuteen ja masennukseen liittyy automatisoituneita, vääristyneitä ajatuksia, jotka ylläpitävät psyyken kuormittuneisuutta ja voimistavat mielialaoireistoa. Tällaista asiakkaalle ehdotonta totuutta edustavaa ajattelua kohdataan psykoterapiaistunnoissa paljon. Automatisoitumisen vuoksi asiakas ei kyseenalaista ajatteluaan, hän en näe siihen mitään mahdollisuutta, tai tarvetta. Voi olla että hänen jaksamisensa on valjastautunut näihin uskomuksiin, jolloin vääristyneistä ajatuksista on tullut ikään kuin selviytymiskeino. Asiakas tunnistaa ajattelutapansa kuormittavuuden, mutta niistä irrottautuminen tuntuu kuitenkin vielä huonommalle vaihtoehdolle. Eli tätä taustaa vasten on ymmärrettävää, että asiakas ei ole voinut edes kokeilla ajatustensa kyseenalaistaistamista, saatikka niistä irroittautumista.

Allaoleva lista on poimittu Mielenterveystalo.fi sivustolta. Listassa on esimerkkejä yleistyneessä ahdistuneisuudessa usein ilmenevistä automaattisista ajatuksista. Tunnistatko tällaista ajattelua itselläsi? Kuinka se näkyy omassa elämässäsi? Kokeile kyseenalaistaa tätä automaatiota? Miten voisit toimia toisin? Kokeile ensin puhtaasti mielikuvissa ja jatka suunnittelemaan, miten muutoksen veisi käytäntöön. Alkuun ei tarvitse tuntua yhtään mahdolliselta toteuttaa konkreettista muutosta, riittää kun annat itsellesi mahdollisuuden ajatella toisin.

  1. Suodattaminen: Huomio kiinnitetään kielteisiin asioihin ja myönteiset puolet unohdetaan. Esimerkki: Sain kehityskeskustelussa esimieheltä paljon kehuja ja yhden hieman negatiivisen kommentin. Sivuutin kehut kokonaan ja muistan nyt vain sen yhden negatiivisen kommentin.
  2. Mustavalkoajattelu: Asiat nähdään ääripäiden kautta, eli joko erittäin huonoina tai erittäin hyvinä ilman keskivaihetta. Esimerkki: Koen olevani hävettävä ja kelpaamaton. Muiden taas koen onnistuvan kaikessa, mihin he ikinä ryhtyvätkään.
  3. Yliyleistäminen: Yksittäistapauksista tehdään liiallisia yleistyksiä. Esimerkki: Lehdessä kirjoitettiin koulumatkalla siepatusta pojasta. Pelkään, että lapseni siepataan, ellen vie häntä autolla kouluun.
  4. Ajatusten lukeminen: Henkilö uskoo tietävänsä, mitä muut ajattelevat ja tuntevat. Esimerkki: Kun joku katsoo minua pitkään, ajattelen hänen arvostelevan minua mielessään.
  5. Katastrofointi: Pahimman mahdollisen vaihtoehdon oletetaan tapahtuvan. Esimerkki: Päätäni on särkenyt lähipäivinä. Tämä on varmaan merkki aivokasvaimesta tai jostakin muusta vakavasta sairaudesta.
  6. Suurentelu: Vaikeuksien näkeminen todellista suurempina. Esimerkki: Epäonnistumiseni yhdessä tentissä merkitsee, etten ole sopiva tähän koulutusohjelmaan. Todennäköisesti alakin on minulle väärä, kun en kykene pärjäämään edes opinnoissa.
  7. Henkilökohtaistaminen: Toisten henkilöiden reaktioden oletetaan kohdistuvan aina juuri itseen. Samalla itseä verrataan toisiin. Esimerkki: Jos työpaikalla joku kommentoi yleisesti tiimin työtehon laskeneen, ajattelen kommentin koskevan vain minua. Ajattelen näin, vaikka tiedänkin työskennelleeni ahkerasti.
  8. Pitäisi ajattelu: Omaa ja toisten käyttäytymistä arvioitaessa käytetään ehdottomia ja jäykkiä sääntöjä. Esimerkki: Mietin aina, miten jokin asia pitäisi tehdä. Ajattelen, että minun pitäisi jaksaa olla pirteä ja pärjätä kaikissa tilanteissa. Ajattelen myös, että minun kuuluisi olla huolellisempi.
  9. Itsensä syyttäminen:  Ikävien tapahtumien uskotaan olevan aina omaa syytä. Esimerkki: Lapseni mursi jalkansa pihaleikeissä. Minun olisi pitänyt pystyä estämään tilanne, jos vain olisin ollut huolellisempi vanhempi. Jalan murtuminen on siis minun syytäni.
  10. Itsensä tunnustuksetta jättäminen:  Hyvien asioiden ajatellaan johtuvan tuurista tai niiden ajatellaan olevan muiden ansiota. Omalla ponnistelulla ei nähdä olevan vaikutusta positiivisiin lopputuloksiin. Esimerkki: Saadessani töissä positiivista palautetta, ajattelen, että se oli vain sattumaa. Olen saanut paljon apua kollegaltani, joten esimiehen olisi kuulunut oikeastaan kiittää häntä. Ehkä esimieheni jopa kannusti minua vain säälistä, jotten tuntisi itseäni täysin epäonnistuneeksi.