Anna aivoille vähän tylsyyttä ja mustikoita

Ihmisen aivoista on käytössä vain pieni osa, jostain on jäänyt mieleen että kymmenisen prosenttia, mutta se ei tarkoita sitä, että aivoja kannattaisi huoletta kuormittaa ajattelematta niiden hyvinvointia. Jos aivoilta kysyttäisiin, niin ne haluaisivat olla  välillä ihan rauhassa, muutenkin kuin ihmisen nukkuessa. Ei ne aina halua olla rauhassa ja käyttämättä, ne toivovat sopivaa, kohtuullista  ja monipuolista kuormitusta. Ja seuraavaksi aivot toivoisivat, että vatsaa hellittäisiin ruoalla, joka pitää suoliston rauhallisena. Aivot toimittavat valvojan ja tasapainottajan virkaa tässä ihmiselon kokonaisuudessa, kehossa ja mielessä. Aivot ovat tyytyväisiä silloin, kun missään ei vilku varoitusvalo tai pärise hälytyssummeri.

Ylen:n Akuutin artikkelissa aivotutkija Katri Saarikivi toteaa, että  lyhytaikainen ja maltillinen stressi parantaa esimerkiksi ongelmanratkaisutaitojamme, keskittymiskykyämme ja saa luovuutemme puhkeamaan kukkaan. Myös vastustuskykymme paranee. Esimerkiksi puheen pitämisen on todettu lisäävän tappaja- ja valkosolujen määrää veressä. Lisäksi myönteinen, lyhytkestoinen stressi saa kehon tuottamaan tärkeitä välittäjäaineita kuten dopamiinia ja noradrenaliini. Näitä aineita tarvitaan, jotta aivojen etuotsalohkot toimivat hyvin. Etuotsalohkot taas tukevat kaikkea yhtään monimutkaisempaa aivotoimintaa. Ne vastaavat esimerkiksi empatiasta ja luovasta ajattelusta, Saarikivi selventää.

Kaikki on mainiosti niin kauan kun stressi kestää vain hetken. Jos malja kuitenkin täyttyy yli äyräiden, stressin alun perin myönteiseksi tarkoitettu vaikutus kääntyy päälaelleen. Stressin pitkittyessä välittäjäaineita, kuten dopamiinia ja noradrenaliinia, erittyy liikaa. Silloin ne eivät enää tue, vaan päinvastoin häiritsevät aivojen toimintaa. Voidaan sanoa, että sisäinen pomomme menee pois päältä. Esimerkiksi tunneimpulssit ryöpsähtävät herkemmin esiin. Suunnitelmallinen toiminta tai monimutkainen ajattelu eivät onnistu. Lisäksi tarkkaavaisuutemme ja muistimme heikkenee, samoin vastustuskyky.

Pahimmassa tapauksessa stressi saattaa kirjaimellisesti nakertaa aivojamme. Esimerkiksi krooninen työstressi on yhdistetty kudostuhoon etuotsalohkojen alueella. Aivokuvissa tämä näkyy keskushermostomme muodostavien harmaan tai valkean aineen tilavuuden pienenemisenä. Jos etuotsalohko ei toimi ei toimin myöskään luovuus. Tähän on varmasti tlrmännyt jokainen, joka yrittää tejhdä luovaa työtä umpi uupuneena. Saarikivi nostaa esille työpaikoilla näkyvän ikävän imiön, stressillä kehumisen.

Turhan usein kuulee, että työpaikoilla kehutaan ylisuorittamisella ja uupumuksella. En ehtinyt  nukkua viime yönä(kään), enkä ehtinyt syödä työpäivän aikana. Loma meni sensijaan nukkuessa, jne.  HEI, nyt olen kuullut yhdestä työpaikasta, jossa tiimi on ottanut yhteiseksi tavoitteeksi välttää ylityöt ja muutenkin liialisen suorittaminen. He valvovat toinen toisiaan ja muistuttelevat tarvittaessa, että tunnit on täynnä, sinä et tee tällä viikolla enempää. Loistavaa!

Aivotuhoja voidaan korjata, ainakin osittain, ja aivojen toimintaa voidaan tukea positiivisella, oiekein mitoitetulla kuormittamisella. Joka tapauksessa Saarikivi kehottaa ehdottomasti etsimään omat tervet rajat ja olemaan välillä tylsyydessä.  Lue lisää artikkelista Pitkittynyt stressi tuhoaa aivoja 

Toisessa Ylen Akuutin artikkelissa integratiivisen neurotieteen ja psykiatrian professori Hasse Karlsson Turun yliopistosta toteaa, että suolistomme bakteeristolla ja ruokavaliolla saattaakin olla aivojen kehitykseen isompi vaikutus kuin on aiemmin tiedetty,

Suolistossa on oma autonominen hermostonsa ja iso joukko hermosoluja sekä välittäjäaineita, jotka toimivat vähän samaan tapaan kuin aivommekin. Informaatio kulkee aivoista suolistoon, mutta myös toisin päin. Esimerkiksi ihmisen pisin hermo, parasympaattinen kiertäjähermo, kuljettaa informaatiota suolesta aivoihin. Suolistossa mikrobisto osallistuu muun muassa mielialoihimme vaikuttavien, aivoille välttämättömien välittäjäaineiden valmistamiseen. 90 prosenttia aivojemme välittäjäaineista syntyykin suolistossa.

Kolme vinkkiä terveempään suolistoon. Bakteeriopin professori Pentti Huovinen kertoo, että on kolme keinoa, jotka tutkitusti auttavat:

1.Vähennä tulehdustilaa tuunaamalla ruokavaliota

Ihminen pystyy tuunaamaan oman suolistonsa mikrobistoa parhaiten ruokavaliolla. Meillä on epidemiologista tutkimusaineistoa siitä, että ihminen voi paremmin syömällä paljon kasviksia, vihanneksia, marjoja, hedelmiä ja täysjyvätuotteita. Oikein rasvainen eläinperäinen ruoka ja sokeri edesauttavat elimistön tulehdustilan syntymistä. Kasvisvoittoisen ruoan syönti sen sijaan vähentää tulehdusreaktiota. Ruoka vaikuttaa elimistön immuunivasteeseen ja jättää suolistoomme niin sanotun immunologisen muistin siitä, mitä olemme syöneet.

2. Möyri maata, syö marjoja, poimi sieniä!

Varmaa on, että jos asut koko ikäsi kaupungissa ilman mitään luontokontakteja, mikrobiston moninaisuus kärsii ja köyhtyy.  Olisi todella tärkeää, että olisimme luonnossa enemmän ja kohtaisimme luonnon bakteereita. Möyri maata, syö marjoja, poimi sieniä ja niin edelleen. Jo pelkästään metsäilman hengittäminen on hyväksi.

3. Liiku sydämesi kyllyydestä, myös se tekee suolistolle hyvää!

Myös liikunta kannattaa, kun oman suoliston hyvinvointia haluaa parantaa. Jyväskylän yliopiston tuoreen tutkimuksen mukaan kes­tä­vyys­lii­kun­nalla on positiivinen vaikutus suo­lis­to­mik­ro­biston koos­tu­muk­seen.

Tutkimuksessa selvisi, että kuuden viikon liikuntaharjoittelun jälkeen mahdolliset tulehduksenaiheuttajamikrobit (proteobakteerit) vähenivät, ja tehokkaaseen aineenvaihduntaan liitetyt mikrobit (akkermansia) puolestaan lisääntyivät vajaan parinkymmenen koehenkilön suolistossa.

Lopuksi Karlsson ja Huovinen viittaavat siihen, että tulevaisuudessa suolistmikrobien tuunaus voisi olla kenties ahdistuksen ja masennuksen hoitomuoto? Lue lisää artikkelista Suolistobakteerit ovat yhteydessä aivojen hyvinvointiin

Täältä pääset lukemaan Aivoliiton sivuilla olevaa Aivoruokaa-listaa, jonka kärjessä komeilee mustikka, mutta monta muutakin ruoka-ainetta sieltä löytyy.