15. Korona-viikko

Helleviikko. Koko kesän kuumin, ehkä ( toivottavasti). Korona nostaa päätään ympäri maailmaa, Euroopassa rauhallisempaa, paitsi Ruotsissa. Pohjois-Ruotsissa on melkoisia tarttuvuusryppäitä, joista ovat torniolaisetkin saaneet osansa ostosmatkatuliaisina. Toistaiseksi vaikuttaa siltä, että Suomen puolelle infektio ei ole tullut ryöppynä. Rajoista näyttää olevan tarve pitää kiinni.

Turvavavälit, käsien pesu ja yskimishygienia näyttää rakoilevan. On se kumma, miten nopsasti unohdetaan….vai onko niin että nämä ei sosiaalista etäisyyttä noudattamattomat ovat vasta vapautuneet karanteenin omaisista olosuhteista? Kyllä sen jonkinverran näkyy, että kaikki eivät ole kevään ja alkukesän aikana harjaantuneet koronamaailmaan. Toki, kaikki eivät ole oppineet tai välittäneet oppia, vaikka oavt olleet koko kevään vapaana kulkemaan. En osaa sanoa miten suuren osan ongelma tuo koronataitamattomuus nykyisin on, vähemmistöä he ovat, olen vankasti sitä mieltä, mutta tartuttamaan ei tarvita kuin yksi.

Nuorisolta kuulee pohdintaa siitä, että suurin osa kansasta on pyrkinyt suojelemaan useiden kuukausien ajan vanhusväestöä tartunnalta, että nyt toivoisi, että he vuorostaan noudattaisivat korona-ohjeistusta. Olisi reilua, eikö vaan? Ei ollenkaan kohtuutonta, vaikka ikäihmiset ja riskiryhmiin kuuluvat ovatkin joutuneet kykkimään kotioloissa tuskastuttavan kauan ja hinku liikkumiseen on suuri. Niin se on kaikilla.

14. Korona-viikko

Kuinka kauan näitä viikkoja laskenkaan? Poikkeuslaki päättyi 16.6. mutta rajoitteita on voimassa vielä joltisenkin paljon. Elokuun alusta sallitaan yli 500 henkilön kokoontumiset, onko silloin Korona-aika ohi? Vai silloin, kun Suomessa ei enää havaita yhden yhtä uutta tartuntaa viikkoon, kahteen, kolmeen viikkoon? Vai sitten kun kaikki rajoitteet ja poikkeusjärjestelyt puretaan…..lokakuussa, kuten on uumoiltu toimittavan, mikäli ei tule uutta aaltoa? No, minä lasken näitä korona-viikkoja, tai tarkemmin ottaen postaan näitä korona-tekstejä maksimissaan kesälomaani saakka, eli viikko 30 on viimeinen.

The Iso Kysymys: Onko korona jo ohi? Nyt on kesäkuun alun rajoitteiden purkamisesta reilu pari viikkoa ja tartuntojen määrä ei ole lisääntynyt. Juhannuskin on jo vietetty ja vieläkin on rauhallista, mutta….Juhannukselta alkoi varinainen kesäloma-aalto, paitsi jos lomat on jo pidetty keväällä vaihtoehtona lomautukselle. No, toistaiseksi ainakin näyttää rauhalliselle, mutta jos kuitenkin jaksettaisiin vielä pitää turvavälejä ja jos tästä eteenkin päin muistettaisiin pestä käsiä ja yskiä peitellysti ja muistettaisiin, että sairaana ei lähdetä kotoa seikkailemaan mihinkään. Niin, ehkä tästä sitten hyvä tulisi!

Muutoksen vaikeus

Psykoterapia on pysyvään muutokseen tähtäävää toimintaa. Terapialta tullaan hakemaan muutosta, siihen ollaan valmiita tai sitten ei. Tutkimusten mukaan psykoterapiaan hakeutuneista henkilöistä vain 20% ovat valmiita sama tien muutokseen, loppujen kanssa tehdään muutosta pohjustavaa työtä, joskus pitkäänkin. Kuinka pitkään on sopivan pitkään? Sanopa se. Määrittele ensin muutos?

Muutos voi olla erilainen suhtautumis-, ajattelu- tai toimintatapa. Tai, sitten muutos voi olla olemassa olevan hyväksyntää: Sopeutumista itseen ja / tai ympäristöön.

Muutosvalmius psykoterapiaan koostuu monesta tekijästä, mm. halusta muutokseen, valmiudesta ajallisiin ja taloudellisiin uhrauksiin sekä kyvystä nähdä omien ongelmien psykologinen etiologia ja halu näiden ongelmien psykologiseen työstämiseen. Psykoterapialle keskeistä on siis potilaan kiinnostus tarkastella itseä sekä omien ajatusten, tunteiden ja reaktioiden roolia omassa kärsimyksessä. Terapiavalmiutta voi tunnustella itsearviointikyselyillä psykoterapiakysely

Halu ainoastaan päästä eroon oireista voi osoittautua riittämättömäksi terapiaan sitoutumisen motivaatioksi. Samoin vähäisempiä hyötyjä voivat ennakoida epärealistiset odotukset, että joko terapia tai terapeutti ratkaisisi ongelmat taianomaisesti. Keskeistä on siis potilaan ymmärrys omasta vastuustaan muutoksen aikaansaajana – joskin toki yhteistyössä terapeutin kanssa.

Miksi muutokseen ei ole alkuunkaan helppo lähteä, vaikka sitä toivoo? Pepita Ruuskan artikkelissa Mentalisaatioteoria lisää ymmärrystä muutoksen vaikeuteen ja hitauteen psykoterapiassa avataan hienosti tätä vaikeutta. Alla pieni katkelma, suosittelen lukemaan koko artikkelin.

”Aikuisen kiintymyssuhdeturvattomuus ennustaa mielen kognitiivisen avoimuuden kaventumista tai jopa sulkeutumista, matalampaa epävarmuuden sietokykyä ja taipumusta dogmaattiseen ajatteluun (Mikulincer 1997). Tällöin henkilö myös todennäköisemmin säästelee älyllistä ponnistelua ja omaksuu herkemmin stereotypioita. Kruglanski (1989) on käyttänyt käsitettä episteeminen jäätyminen kuvaamaan taipumusta puolustaa olemassa olevia tietorakenteita, vaikka ne ovat vääriä ja harhaanjohtavia. Turvattomat yksilöt, jotka pelkäävät kiintymyshenkilön menettämistä, takertuvat ahdistuneina alkuperäisiin malleihinsa. Jos tunteet helposti hukuttavat alleen ja uhkaavat minäkokemusta, on ymmärrettävää pidättäytyä tiedolta, joka haastaa omia uskomuksia (Mikulincer 1997). Tiedon stabiilius helpottaa tunteiden säätelyä”.

13. Korona-Viikko

Meinaako unohtua välillä koko Korona? Luulen, että aika monille käy jo näin, mutta toisinkin suhtautuvia on. Mieli on kääntynyt Juhannukseen, varsinkin kun säiden ennustetaan hellivän Juhannuksen juhlijoita. Asteittainen Korona-rajoitusten purkaminen ja lämmin sää laittanee vipinää suomalaisten kinttuihin. Lievää vilkastumista kaduilla ja toreillakin alkaa näkyä, oletan että Juhannusviikolla pamahtaa merkittävä lisäys. Ihmisillä on odote kesän vietosta ja vapaudesta, täytyy saada vastapainoa suljetulle keväälle.

Joka tapauksessa korona-aiheiden lisäksi puheissa on jo paljon muutakin. Yhteiskunnallisia ja maailmanlaajuisia tärkeitä teemoja on esillä. Black Lives Matter etunenässä. On hyvä huomata, että korona ei ole peitonnut alleen kaikkea. Kotimaan politiikkakin on nostattanut omat kohunsa ja vetänyt huomiota puoleensa, ei aina järin fiksulla tavalla, mutta huomio se on negatiivinenkin huomio. Toisaalta , kansalla on kova ei-korona uutis nälkä.

12. Korona-viikko

Kesä alkaa tulla korona-kevään jälkeen. Katumeininki on selvästi vilkastunut. Ravintoloita erikoistarkkailtiin viikonloppuna. Säännöt olivat selvät, jos ilmenee korona-ohjeistuksen laiminlyöntiä, paikka suljetaan välittömästi. Lopputulema seurannasta oli, että ravintolat selvisivät seurannasta hyvin, ja melkein kaikki asiakkaatkin osasivat käyttäytyä.

Jännityksellä odottaa, ken malttaa, parisen viikkoa kesäkuun alusta nähdäkseen alkaako niitä uusia tartuntoja tulla vai ei…..Toistaiseksi ei ole tullut. Exit-strategioita pohditaan. Riskyryhmiin kuuluvat alkavat viimeistään tässä vaiheessa miettiä miten koronamaailmassa eletään? Tukiopetusta on jo kysytty, täytyy tarjota infopaketti ja suunnitella käytännönharjoitteet =)

Jos niitä uusia tartuntoja ei tulekaan, ainakaan ryöppynä, niin alkaa syyllistäminen, että turhaan rajoitettiin, Mutta hei, juuri siksi ei ole lävähtänyt homma käsiin, kun on osattu ja maltettu rajoittaa!

Kasvomaskien käyttämisen hyödyistä ja haitoista spekuloinnin lopputuloksena ei meinaa syntyä mitään selkeää suositusta….

Olen tässä kevään mittaan kysellyt asiakkailtani, miten korona heidän elämäänsä vaikuttaa. Vastauksia on laidasta laitaan. Kodin suojista ulkomaailmaan astuessaan ne, jotka ovat tarkoin vaalineet terveyttään, huomaavat hämmästyksekseen, että moni on toiminut ”normaalisti”. Samalla nämä riskiryhmään kuuluvat ymmärtävät, miksi heidän linjanvetoaan on ihmetelty. Toivottavasti myös ne ”normaalisti” elävät ymmärtävät, miksi toiset rajoittavat ja suojautuvat.

Ruotsi erottuu epäedukseen valitsemallaan koronastategialla….Tunteeko suomalainen vahingoniloa…..pikkuisen saattaa tuntea….ehkä….

11. Korona-viikko

Arvaillaan mitä tapahtuu kesäkuun alettua. Voiko tulla ulos kodin turvakuplasta, vai ei? Erityisesti riskiryhmiin kuuluvat punnitsevat hyötyjä ja haittoja. Harkitaan turvakäyttäytymisen mahdollisuuksia ja toteutumista. Pelätään massojen liikkumisen lisäystä ja sitä, jos moni muu ei noudatakaan tarvittavaa sosiaalista etäisyyttä. Kysymykseen tulisiko asikas terapiavastaanotolle, jos sellainen olisi mahdollista, moni vastaa vielä että valitsisi jatkossakin etäyhteyden. Miten paljon tämä sitten kertoo koronan pelosta ja minkä verran siitä, että etäyhteyteen on totuttu, se tuntuu sopivalta ja vaivattomalta.

Älykäs rajoittaminen on nyt hakusessa. Rajoitetaan vain siellä, missä infektioia esiintyy. Suomessakin on alueita, joilla ei ole muutamaan viikkoon paljastunut uusia tartuntoja. Toki kesäkuun alku rajoitusten höllentämisen myötä voi lisätä tartuntoja, joten varovaisuus ja maltti seurannassa lienee sitä viisautta……Maltti alkaa vaan monella loppua ja ymmärtäähän sen sekä taloudelliselta että sosiaaliselta kannalta katsottuna.

Rajoitusten purkamisen myötä kiihtyy keskustelu kasvomaskeista. Saas nähdä totutaanko kulkemaan kasvomaskeihin sonnustautuneina? STM:n kanta on ettei maskista ole hyötyä ja valtioneuvoston kantaa vielä odotellaan. Maskien saatavuus on kuitenkin lisääntynyt ja Varkaudessa aloitetaan kotimainen tuotanto. Edelleen tuntuu menevän sujuvasti sekaisin teho-osasto tasoinen aseptiikka varusteineen ja kaupassa käynti kasvomaskilla. Maskilla ei ole asiaa sairaalan eristykseen, mutta kauppaan voisi ollakin. Kyllä se pärskeitä rajoittaa ja estää kasvojen näpräämisen. Mikäli maskin takaa unohtaa infektioiden leviämistä tehokkaimmin estävät hygieniatoimet, käsien pesemisen ja sosiaalisen etäisyyden noudattamisen, niin sitten maskit ovat haitaksi.

Masentuneen läheisenä…..

Tämä aihe nousee aika ajoin esille terapiassakin. Masentunut itse miettii mikä on läheisen rooli, mitä läheiseltä voi ja saa odottaa? Läheiset kysyvät miten voisivat auttaa, ja mitä pitää jaksaa? Minä muistutan aina ensimmäiseksi, että omasta jaksamisesta pitää huolehtia. Jos et laita happinaamaria ensin itselle, niin et pysty auttamaan muitakaan.

Jos olet masentuneen ihmisen läheinen, pyri tiedostamaan ja muistamaan roolisi. Olet läheinen, et pelastaja. Mitä pikemmin tämän läheisenä sisäistät, sitä pikemmin voit alkaa toimia masentunutta oikeasti auttavalla tavalla.

Lähipiirin rooli on tukea masentunutta luomalla toivoa, kuuntelemalla, olemalla läsnä ja auttamalla hoitoon hakeutumisessa ja hoitoprosessin eri vaiheissa.

Pieniltäkin vaikuttavat teot ovat masentuneelle usein hyvin merkittäviä.

Joitain esimerkkejä:

  • Lähetä hänelle viesti
  • Kommentoi tämän tekemisiä sosiaalisessa mediassa
  • Kutsu iltakävelylle
  • Kuuntele ilman neuvomista
  • Mene käymään tämän luona
  • Kerro hänelle, että hän on tärkeä
  • Kannusta oikealla tavalla

Lue lisää täältä: Ole läheinen, älä pelastaja – Mikä on läheisen rooli masentuneen elämässä?

10. Korona-viikko

Kymmenes viikko on Helatorstai-viikko. Töiden osalta kolmipäiväinen, mutta muuttourakoinnin osalta loppuhuipennus, eli kova viikko. Onneksi koko toukokuun ajan olen käyttänyt viikonloput tähän ruljanssiin. Mikkelin kodin ja työhuoneen pakkaamiseen. Paljon on jo valmiina, mutta ainahan sitä muutettaessa lopussa kiire tulee…

Korona luo vähän varjoja tähänkin hommaan, mutta ei paljon. Vähän enemmän teetättää töitä, kun esimerkiksi Ekotori ei tule hakemaan tavaroita sisältä, ei edes rappukäytävästä. Vaatekeräyssäiliöihin ei saa laittaa tavaraa korona-aikaan, Ekotori kuitenkin ottaa vaatteet vastaan, kunhan ne ensin kantaa pihalle. No kantaahan noita, isompien kierrätettävien kanssa saa sitten vähän enemmän punnertaa, mutta eiköhän nekin pihalle saada.

Koronauutisten osalta on jo hiljaisempaa, vai onko siihen itse niin tottunut, että aihe ei enää hyppää silmille. Tosin tulee tarkoituksellakin ohitettua noita uutisia. Ravintoloiden avaamiselle on saatu pitkän mietinnän jälkeen raamit, mitkä eivät kuitenkaan ole selkeät, mutta sehän kuuluu tähän korona-kuvioon. Nyt ollaan tekemisissä epäselkeän asian kanssa joten siihen regoiminenkaan ei ole selkeää. Pitäisi olla sitä selkeämpää, mitä epäselvempää ohjeistaa, mutta ei ole ollenkaan helppo ohjeistaa yksiselitteisesti moniselitteistä tilannetta.

Ohjenuorana itselleni yritän kuitenkin tähdentää sitä, että mitä enemmän liikkun ja kohtaan, niin sitä tarkempi pitää olla hygienian suhteen.

Et kuole ahdistukseen, vaikka se siltä tuntuu

Freelance-toimittaja Inka Ikonen toteaa, että jos edes jollekin olisi tästä jutusta apua. Inka kertoo kuinka hän on opetellut kognitiiivisessa psykoterapiassa käsittelemään ahdistuneisuutaan. Tähän tekstiin liitettynä Inkan kokemus hoidosta ja sen auttamisesta. Artikkelissa on paljon muutakin hyvää asiaa, lue koko juttu täältä Et kuole tähän, Inka, 30, rauhoitteli itseään paniikkikohtauksen keskellä – tällaista on elämä ahdistuneisuushäiriön kanssa

Inka Ikonen kertoo juttusarjassaan omia kokemuksiaan masennuksesta.  Voit lukea jutun muutosat täältätäältä ja täältä. Toimittaja Inka Ikonen käsittelee masennusta ja muita mielenterveysaiheita myös Inka I -blogissaan ja Instagramissa inka.ikonen-tilillään.

1. Tehokkain hoito

Ahdistuneisuushäiriöitä hoidetaan psykoterapialla, lääkityksellä tai näiden yhdistelmällä. Lääkkeillä voidaan esimerkiksi estää ahdistus- ja paniikkikohtausten toistumista ja tilanteisiin liittyviä ennakkopelkoja. Lääkkeinä käytetään yleensä masennuslääkkeitä tai tarvittaessa otettavia ahdistuslääkkeitä.

Parhaat tulokset saadaan terapian ja lääkityksen yhdistelmällä.

Söin masennuslääkitystä ja kävin kolme vuotta kognitiivisessa psykoterapiassa, jonka on todettu olevan tehokas ahdistuneisuushäiriöiden hoitoon. Terapeutin ohjaamalla altistushoidolla on saatu hyviä tuloksia ahdistuneisuushäiriöiden hoidossa. Olenkin pyrkinyt lopettamaan esimerkiksi jännittävien tilanteiden tietoisen välttelyn.

2. Vaalin terveellisiä elämäntapoja

Myös itsehoito on tärkeää. Ahdistuneisuushäiriöiden hoito ja ehkäisy lähtee terveistä elämäntavoista. Ne luovat pohjan hyvinvoinnille.

Pidän yllä rutiineja ja vuorokausirytmiä. Liikun kohtuullisesti itselleni mieluisalla tavalla eli tanssin, nostan punttia ja liikun luonnossa. Syön monipuolisesti ja sallin kaikkea kohtuudella. Aiemmin kontrolloin ruokavaliotani tiukasti ja se aiheutti vain lisää ahdistusta. Huolehdin ihmissuhteistani.

Panostan uneen. Kärsin vuosia kroonisesta unettomuudesta ja kaikkihan sen tietää, että väsymys pahentaa kaikkia olemassa olevia ongelmia. Varmistan, että saan unta riittävästi ja se on laadukasta. Vaalin lepohetkiä ja päivän aikaista palautumista, jotka ylläpitävät vireystasoani. Käytän kofeiinia ja päihteitä kohtuudella, koska ne voimistavat ahdistuneisuutta, levottomuutta ja sydämentykytystä.

3. Hengitän ja rentoudun

Jos paniikki, sosiaalinen jännitys tai ahdistus iskee, kielteinen kehä käynnistyy helposti. Otetaan esimerkki sosiaalisesta tilanteesta, kuten vaikka työssä esityksen pitämisestä.

Jännitän sitä etukäteen hurjasti. Tiedän, että jännitykseni tulee näkymään. Tilanteessa yritän hallita ja kontrolloida jännitystäni ja esittää vakuuttavaa asiantuntijaa. Tämä ristiriita johtaa siihen, että jännitän kahta kauheammin. Tilanteen jälkeen ruoskin itseäni ja olen pettynyt itseeni. Tämä vain pahentaa seuraavan jännittävän tilanteen kohtaamista.

Yritän päästä noidankehästä keskittymällä rentouttamaan kehoani ja mieltäni heti, kun tunnen ahdistuneisuutta. Hengitän rauhallisesti ja teen mindfulness- ja rentoutumisharjoituksia.

On myös hyvä yrittää muuttaa omia uskomuksiaan ja haastaa huoliaan. Mikä on pahinta, mitä tilanteessa voi tapahtua ja kuinka todennäköistä se on? Yhtä todennäköisesti voin onnistua kuin epäonnistua. Tunteeni ja ajatukseni eivät ole yhtä kuin totuus.

4. Tunnistan ja ilmaisen tunteeni

Olen opetellut tunnistamaan tunteitani ja käsittelemään niitä. En enää pakene niitä. Pohdin, mistä tunteeni kumpuavat ja mitä voin muuttaa, jotta oloni olisi parempi.

Olen miellyttäjä ja alistuva persoona, joka on ahdistuneisuushäiriöisille tyypillistä. Haen jatkuvasti hyväksyntää. Mietin, mitä muut minusta ajattelevat ja mukautan käytöstäni muiden mukaan.

Minun on vaikeaa puhua suoraan ja ilmaista erityisesti kielteisiä tunteita, kuten suuttumusta, koska pelkään vastaanottajan reaktiota ja konflikteja. Siksi patoan ja tukahdutan helposti tunteitani. Se voi aiheuttaa kroonista jännittyneisyyttä ja ahdistuneisuutta.

Hiljalleen olen pyrkinyt turvallisessa parisuhteessani ja ystäväni kanssa ilmaisemaan tunteitani. Myös kirjoittaminen on hyvä tapa ilmaista niitä.

5. Olen armollinen itseäni kohtaan

Olen vaativa luonne ja aina pyrkinyt täydellisyyteen, mutta olen opetellut olemaan itselleni myötätuntoisempi, armollisempi ja lempeämpi. Olen opetellut riittävän hyvää.

Aiemmin se tuntui luovuttamiselta ja kunnianhimottomalta, mutta ymmärsin, että kaikessa ei voi olla täydellinen. Voimavarani ja aikani eivät millään riittäisi siihen. Se on mahdoton tavoite. Ainoa lopputulos on uupuminen.

Sisäinen puheeni oli hyvin ankaraa, syyllistävää ja vaativaa. Pyrin muuttamaan sitä torppaamalla ilkeydet myönteisillä, vahvistavilla lauseilla.

Pyrin hallitsemaan stressiä. Opettelen yhä rajojen asettamista ja oman jaksamiseni suojelua. Olen opetellut sanomaan ei.

6. Mihin voin vaikuttaa?

Koska minulla on tapa velloa huolissa, yritän entistä enemmän keskittyä siihen, mihin voin vaikuttaa. Jos en voi vaikuttaa johonkin asiaan mutta murehdin sitä, hukkaan energiaani.

Jos en tunnu pääsevän yli huolesta, pidän huolihetken. Kirjoitan vartin ajan huoliani ylös. Päätän hetken listaamalla asiat, jotka ovat elämässäni hyvin ja joista olen kiitollinen.

7. Merkityksen löytäminen

Ahdistuneisuuden takaa voi löytyä merkityksettömyyden ja epämääräisen tyytymättömyyden kokemus. Tämän takia lukittauduin työpäivien aikana vessaan itkemään. Paniikkikohtaukset laukesivat herkästi. Uuvuin kerta toisensa jälkeen, koska en nähnyt työlläni tarkoitusta.

Lopulta pysähdyin pohtimaan prioriteettejani. Mietin, mitkä ovat tärkeimmät arvoni ja mihin käytän aikaani ja ovatko ne ristiriidassa keskenään. Olihan ne. Päädyin jättämään palkkatyön ja lähdin yrittäjäksi toteuttamaan entistä enemmän itselleni tärkeitä asioita.

Jatkuva ahdistuneisuus hävisi heti. En ole tuntenut painoa rinnallani sen jälkeen kertaakaan. Elämässäni on merkitystä.

9. Korona-viikko

Toukokuun kirkkautta!

Koulut avautuivat, samoin kirjastot, osittain. Riskiryhmien uusittu ohjeistus saatiin….vai saatiinko…..ei tainnut vieläkään tulla…. Nyt kiistellään viestinnän selkeydestä. Ollaan väsyneitä ja niitä syyllisiä jo etsimässä. Ollaan myös montaa mieltä siitä tuleeko Suomeen koronan toinen aalto, vai hiipuuko ensimmäinen , vai olikokaan sitä ensimmäistä, vai iskeekö tauti kunnolla vasta syksyllä, vai jääkö hiljalleen piinaamaan ikuisiksi ajoiksi kuten kausi-influenssat, vai miten tässä nyt sitten tulee käymään?

Rajoituksia kuitenkin kokeillaan höllätä ajatuksella, ettät tarvittaessa kiristetään, ainakin paikallisesti. Ihmeon, jos tartunnat eivät lähde ainakin pieneen nousuun sitä mukaa, kun ihmisten liikkuminen lisääntyy. Tuskin mihinkään räjähdysmäiseen kasvuun, koska olemme oppineet hygieniakäyttäytymistä. Ai jos kaupassa olisi aina niin rauhallinen ja yksilön tilaa kunnioittava meininki, kuin mitä tällä hetkellä.

Yli 70-vuotiaat haluaisivat lisää vapautta omalla harkinnalla ja alle kolmekymppiset haluaisivat ehdottomasti pitää iän puolesta riskiryhmiin kuuluvat kotiensa suojissa. Suositushan tuo karanteenin omainen elämä onkin ollut, mutta hei, sosiaalisen paineen alla käytännössä lähes sama kuin määräys isolla ämmällä. Tuo nuorten kannattama vanhusten liikkumisrajoitusten jatkaminen vuoden loppuun on aika veikeä siihen nähden, että ikäryhmiä keskenään verrattaessa alle kolmekymppiset kärsivät eniten rajoituksista =/

Moni miettii rajoituksista vapautumista ja sitä onko itse valmis hölläämään. Miten tulla ulos turvakuplasta? Siinäkin vaiheessa kun terapiaa ryhdytään tekemään kasvokkain, niin täytyy olla valmius siirtyä tarvittaessa etäyhteyksiin ja oletan, että tätä valmiutta tarvitsee käyttää useinkin. Haluan uskoa siihen, että ihmiset eivät enää liiku sairaana ollessaan….ja uskonkin.

Niin tuo kevättalvinen kuva on tiistailta, koko maanantain satoin rapsakkaasti lunta. Maaliskuussa olisi sopinut maisemaan oikein hyvin, mutta kyllä se toukokuussa näytti kummalliselle. Tiistai aamuna aurinko lämmitti jäiset puun oksat niin vauhdilla, että puista tippui jääkimpaleita niin että helinä kävi. Se näytti mukavalta.