Korkeintaan vähän väsynyt

Eli kuinka olla tarpeeksi maailmassa, jossa mikään ei riitä.

Eeva Kolun kirja kertoo uupumuksesta.

”En tunne yhtään (siis yhtään) kolmekymppistä naista, joka ei olisi ollut joko burnoutissa tai lähellä sitä,” kirjoittaa Eeva Kolu ja puhuu myös itsestään. Kolu on kamppaillut uupumuksen kanssa ison osan aikuisiästään ja riittämättömyyden tunteiden kanssa niin kauan kuin muistaa.

Kirjassaan Kolu miettii, mikä kaikki meitä oikein uuvuttaa. Burnoutiin ei vie vain työ vaan ajan eetos. Hän poraa katseensa häpeään, suorittamiseen, täydellisyyden tavoitteluun ja ulkonäköpaineisiin mutta muistuttaa myös ilosta, huumorista, myötätunnosta ja joutilaisuudesta.

Kirja on tarkka ja terävä katsaus 2000-luvun burnoutkulttuurista, ja se auttaa pohtimaan, kuinka tuntea itsensä riittäväksi yltäkylläisessä maailmassa, jossa mikään ei riitä.

Joulun odotusta

Onni odottaa Joulua
– Onni odottaa Joulua –

Lähellä Joulua ollaan jo, ja Ullmaijan on aika jäädä Joululomalle. Lomailen parisen viikkoa ja palaan töihin 4.1.2021. Palaanko työhuoneelle vai jatkanko etänä, nähdään vuoden vaihteen jälkeen. Seurataan Varkauden seudun koronatilannetta ja toimitaan mahdollisimman turvallisesti. Päivitän tilanteen tänne etusivulle ja Psykoterapiapalvelu Ullamaijan facebookprofiiliin.

Uppiksen jouluruno

Kuusen alla on kummaa puhinaa, karvaisen kuonon jouluista tuhinaa. Heilahtaa kuusen katveessa tassu, kurahtaa vihreän varjossa massu. Joulukarhu on asialla, oksien peitossa kuusen alla.


Karhulla mielessä jouluiset ilot, pukki ja lahjat ja omenakilot.
Karhun mielessä joulu välkkyy, kynttilän valo silmissä läikkyy.
Mieli on auvoinen, mieli on avoin, vietetään joulua jouluisin tavoin.

-Elina Karjalainen-’

Hyvää Joulua ja Onnea Vuodelle 2021

Unisatuja aikuisille

Löysin tällaiset Unisadut, eli tyynnyttäviä tarinoita, jotka auttavat myös nukahtamaan. Tarinoiden kirjoittaja on jooga- ja meditaatio-ohjaaja Kathryn Nicolai.

”Rauhattomat ja kiireiset mielet tarvitsevat lepopaikan. Oli ongelmana sitten nukahtamisvaikeudet, heräily kesken unien tai levottomuus päivän kiireiden keskellä, Kathryn Nicolai tarjoaa lempeän, luonnollisen ja tehokkaaksi todistetun tavan rauhoittaa mieli ennen unta. Kirja perustuu hänen rakastettuun unipodcastiinsa (Nothing Much Happens), jolla on jo miljoonia kuuntelijoita ympäri maailmaa. Ajattoman viehättävät unisadut kauniine kuvituksineen vievät mukanaan pieniin, suloisiin rentoutumisen hetkiin ja niiden kautta syvään, levolliseen uneen.”

Mielestäni toimii parhaiten äänitteenä. Unisadut löytyvät äänikirjapalveluista. Tällä hetkellä ainakin BookBeatista löytyy 13 satua ja iso liuta ensi vuoden puolella julkaistavia. Jokainen äänite kestää n. 20 min. Alussa on lyhyt intro rentotumiseen, jonka jälkeen satu luetaan kahteen kertaan. Toisto on hyvä juttu nukkumaan käydessä, mutta myös valveilla ollessa, koska toisella kerralla tarina menee syvemmälle.

Jättäisin nimestä pois tuon ”rauhattomille”. Sopii kaikille nykyaja ihmisille.

Sähköstä apua masennukseen

Myssy päähän ja menoksi! Ollaan kaukana siitä, kun 50-luvulla laitettiin kapula hampaiden väliin ja sähköjohtimet ohimoille. Noista ajoista sähköhoito on kokenut uuden tulemisen. Anestesiassa annettua nykyaikaista sähköhoitoa (ECT) on annettu pitkittyneestä ja vakavasta masennuksesta kärsineille henkilöille jo vuosikausia. Sen jälkeen on tullut magneettistimulaatiohoito.

Kehitys kehittyy. Nyt on kyse tasavirtastimulaatiosta, jota annetaan hoitomyssyn avulla. Tasavirtastimulaation suurimpia etuja ovat liikuteltavuus ja helppokäyttöisyys. Paristokäyttöisen myssyn saa kotiin. On myös huomioita, että lääkehoito ei myöskään sovi kaikille.

Turku on kulkenut tämän kehityksen etulinjassa. Turun yliopistollisen keskussairaalan psykiatrian ylilääkäri Tero Taiminen valaisee, että masennuksessa tietyt aivojen alueet toimivat vajaateholla ja tietyt aivojen alueet toimivat liikaa. Sähköhoidolla voidaan tasapainottaa tilannetta. Laitteen avulla voidaan lisätä tai vähentää aivosolujen signaalin laukeamisherkkyyttä, Taiminen täsmentää.

LUE LISÄÄ 10 vuotta vaikeaa masennusta sairastanut Kirsi Saaros sai avun hoitomyssystä: ”On kuin palauttaisi tehdasasetukset omille aivoille”.

Pimeys tekee hyvää…

……tässä valosaasteen täyttämässä maailmassa. No ei tule ensimmäisenä mieleen Suomen leveysasteella vuoden viimeisien kuukausien aikana, mutta on hyvä ajatella välillä tästäkin näkökulmasta.

Luonnollisen pimeän puute sotekee esimerkiksi unirytmiä. Ei näy tähtitaivas, ei revontulet. Suomen matkailuvaltiksi on nostettu myös pimeän ja valon välimuotoja, kaamoksen kajastusta ja sisnistä hetkeä.

Totaalinen pimeys on harvainaista suuressa osassa maapalloa. Eurooplaiaista 99% asuu yötaivaan alla, jossa keinovalo sen haalistaa! Pimeyttä on alettu suojella. Suomea lähinnä oleva ”pimeän taivaan puisto” on Tanskassa…. LUE lisää Ylen hienosta jutusta Joulukuu on vuoden pimeintä aikaa, mutta pimeys tekee ihmiselle myös hyvää.

Kirkasvalo on hoitoa masentuneelle mielelle, mutta jatkuva valo ei ole hyväksi. Pimeä merkitsee lepoa! Jutussa on myös vinkkejä siihen, kuinka vähennät valosaastetta.

Pimeä pimeänä ja valo valona, eikö? Ja on se mukava tieto, että 22.12.2020 päivä alkaa taas pidentyä!

Vagushermon aktivointi….

…nyt viimeistään kokeilemaan.

  • Huokaise helpotuksesta ja pidennä uloshengitystä.
  • Huomaa uloshengityksen jälkeinen pieni tauko.
  • Kuulostele olotilaasi. Lempeästi ja ilman arvostelua.
  • Hellitä kasvojen pieniä lihaksia.
  • Anna sisäänhengityksen tapahtua kuin itsestään.

Ylen Tiedeosiossa on artikkeli Tärkein aivohermosi saattaa ola avain kehosi ja mielesi terveyteen. jossa esitellään vagushermoa, sen tehtäviä ja yhteyksiä sekä henkiseen että fyysiseen hyvinvointiin. Artikkeli sisältää äänitteinä muutamia lyhyitä harjoitteita, joita KANNATTAA KOKEILLA.

Sieltä löytyy harjoitus vagushermon aktivoimiseksi rentouttamalla kasvot ja leuat. Harjoitus vagushermon aktivointiin uloshengityksen jälkeisellä lepotauolla. Sekä harjoitus vagushermon aktivoimiseksi selinmakuulla tehtävillä kiertoliikkeillä.

Kannatta lukea koko juttu. Siinä todetaan, että mikään kaiken korjaava taikasauva ei tämäkään yksittäinen asia ole, mutta sen verran keskeisestä hermostollisesta viestin viejästä on kyse, että vaguksella on yhteys moneen ihmiselimistön ja mielen systeemiin. Mikä tässä on mielenkiintoista niin se jos mikä, että vagushermon saa aktivoitua varsin yksinkertaisilla ja nopsilla harjoitteilla.

Ja vielä lopuksi….

Myös nämä neljä hauskaa keinoa saavat vagushermosi tutkitusti heräämään

  1. Avantouinti
  2. Halaaminen tai lempeä hieronta
  3. Nauraminen
  4. Hyräily, kurlaaminen ja laulaminen

Työkaluja mielen hyvinvointiin

Lifeclass Työkalut mielen hyvinvointiin sisältää videoita ja harjoituksia liittyen stressin säätelyyn ja palautumiseen, uneen, ajattelun muokkaamiseen, arvotyöskentelyyn, tietoisuustaitoharjoitteluun, itsemyötätuntoon, kuin myös liikuntaan ja ravitsemukseen. Hyvä kokonaisuus, jonka toivoisi otettavan huomioon, oli sitten ensisijainen tarve minka tahansa em. osion korjaamisessa. Ajankohtaisena myös oma osionsa koronalle. Lisäksi erilliset suhteellisen laajat kokonaisuudet masennuksesta ja työyhteisön hyvinvoinnista.

Kannattaa tutustua!

Mitä psykoterapia on?

Aika-ajoin pyrin nostamaan tänne tekstiä siitä miten psykoterapiaan hakeudutaan, miten voi arvioida sitä, onko psykoterapia oma juttu ja onko elämäntilanne siihen sopiva. On tarpeen pysähtyä myös perusasian äärelle, siihen mitä psykoterapia on. Siihen on vähän hankala vastata, kun mieli luisuu heti psykoterapiatyön moninaisuuteen. Mitä psykoterapia konkreettisesti tarkoittaa yksilön kohdalla. Mutta, tässä kouluttajapsykoterapeutti Maaret Kallion kirjoittama erittäin hyvä yleiskuvaus:

”Psy­ko­te­ra­pian yti­mes­sä on vuo­ro­vai­ku­tus­suh­de ja yh­teis­työ, jon­ka avul­la ih­mi­nen saa tun­teen toi­vos­ta ja mah­dol­li­suu­des­ta vai­kut­taa omiin ko­ke­muk­siin­sa ja ih­mis­suh­tei­siin­sa. Tar­koi­tuk­se­na ei ole, et­tä psy­ko­te­ra­pias­sa tu­lee jok­si­kin muuk­si tai sel­lai­sek­si kuin pi­täi­si ol­la, vaan et­tä sii­nä voi tul­la enem­män omak­si it­sek­seen. Aiem­pia ko­ke­muk­sia ei voi kor­ja­ta tai muut­taa, mut­ta tur­val­li­sen yh­teis­työn avul­la voi­daan saa­da uu­den­lais­ta ym­mär­rys­tä oi­rei­luun tai käyt­täy­ty­mi­seen ja löy­tää sie­det­tä­väm­pi suh­de ny­kyi­seen krii­siin tai aiem­min koet­tui­hin vai­keuk­siin. 

Psy­ko­te­ra­peut­ti on apu­na it­se­tun­te­muk­sen ja -ha­vain­noin­nin li­sään­ty­mi­ses­sä – mi­tä sel­lais­ta voin op­pia sie­tä­mään, mi­tä en ai­kai­sem­min voi­nut sie­tää? Mi­tä sel­lais­ta voin aja­tel­la, mi­tä en ai­kai­sem­min voi­nut aja­tel­la? Mi­tä tai­to­ja voin op­pia nyt, vaik­ka ke­hi­tyk­se­ni var­rel­la sii­hen ei ol­lut mah­dol­li­suut­ta? Mi­ten ase­tun omiin lä­hei­siin ih­mis­suh­tei­sii­ni koh­taa­vas­ti, kun mi­nut koh­da­taan?

Mer­kit­tä­vä osa psy­ko­te­ra­peu­tin am­mat­ti­tai­dos­ta tu­lee hä­nen it­se­tun­te­muk­sen­sa ja työn laa­dun val­von­nan kaut­ta. Psy­ko­te­ra­peu­tit opet­te­le­vat omis­sa pit­kään kou­lu­tuk­seen kuu­lu­vis­sa psy­ko­te­ra­piois­saan tun­nis­ta­maan omia reak­tio­ta­po­jaan, mal­le­jaan ih­mis­suh­teis­ta, tun­tei­taan, ja ar­vot­ta­mis­taan. Jat­ku­va työ­noh­jaus ko­ke­neem­man, vai­tio­lo­vel­vol­li­sen, kou­lu­te­tun se­nio­rin kans­sa tar­joaa psy­ko­te­ra­peu­til­le ul­ko­puo­li­sen nä­ke­myk­sen omas­ta toi­min­nas­ta, so­keis­ta pis­teis­tä ja te­ra­piap­ro­ses­sin ete­ne­mi­ses­tä.

Psy­ko­te­ra­pia­suh­teen yh­teis­työ­laa­tuun kuu­luu se, et­tä te­ra­peut­ti ja asia­kas tar­kas­te­le­vat yh­des­sä ko­ke­mus­ta psy­ko­te­ra­pias­sa ole­mi­ses­ta. Psy­ko­te­ra­peu­tin am­mat­tie­tiik­kaa on tun­nis­taa vuo­ro­vai­ku­tus­suh­teen epä­ta­sa­pai­no ja oma val­ta-ase­man­sa, ja aut­taa asia­kas­ta tar­kas­te­le­maan ko­ke­mus­taan il­man pai­nos­tus­ta tai nor­mi­tus­ta. Ny­kyai­kai­seen psy­ko­te­ra­piaan kuu­luu asia­kas­läh­töi­syys, ase­tet­tu­jen ta­voit­tei­den saa­vut­ta­mi­sen tar­kas­te­lu ja ym­mär­rys sii­tä, et­tä mo­lem­mat vuo­ro­vai­ku­tus­kump­pa­nit vai­kut­ta­vat toi­siin­sa.” -Maaret Kallio

Yle Areenan Tiedeykkösen podcastissa -Mitä psykoterapiassa tapahtuu- on haastateltavana kliinisen psykologian ja psykoterapian emeritusprofessori Jarl Wahström Jyväskylän yliopistosta. Toimittaja on Pirjo Koskinen. Voit kunnella haasatattelun TÄÄLTÄ.

Asiakastietojen käsittely

Tmi Helena Kaipaisella on käytössä MinduuPro tietojärjestelmä, jossa on Kantayhteys, eli kirjaukset tallentuvat suoraan Kanta-palveluun. Sekä asiakas että Kela-laskutus toteutuvat MinduuPron kautta. Tietojärjestelmän käyttäminen vaatii salasanan lisäksi tunnistautumisen ammattihenkilön toimikortilla. Rekisteröitynä käyttäjänä on pelkästään Helena Kaipainen.

Psykoterapiapalvelu Ullamaijan asiakastiedot eivät ole verkossa. Kirjaukset tallennetaan salasanasuojatulle muistitikulle ja kopiot salasanasuojatulle ulkoiselle kovalevylle. Tallennusvälineet säilytetään lukitussa tilassa. Asiakaslaskutus toteutuu laskutuspalvelu Ropo Capitalin kautta, jonka järjestelmään asiakkaan tunniste- ja yhteystiedot tallennetaan. Rekisteinpitäjänä ja tietoturvasta vastaavana tahona toimii Ropo Capital. Kelalaskutus toteutuu paperipostin välityksellä.

Miten se terapeutti jaksaa?

Mitenhän se terapeutti jaksaa kuunneella päivästä toiseen näitä murheita? Voinko minä kertoa sille viikosta toiseen näitä samoja ongelmiani? Miten se jaksaa kantaa näitä asioita, pystynkö rasittamaan vielä näillä kaikkein pahimmillakin? Eikö sitä kyllästytä? Entä jos minä pelotan sitä? Mitähän se on mieltä tästäkin, muilla on varmaan paljon suurempia ongelmia? Jaksaako se oikeasti kuunnella? Saanko rahalleni vastinetta? Näitä ja varmasti monia muitakin terapeutin jaksamiseen liittyviä aatoksia on asiakkailla mielessä. Harvemmin niitä sanotaan ääneen, mutta onneksi välillä sanotaan.

Lupasin kirjoittaa siitä, miten minä työssäni jaksan. Koska olen kolmisenkymmentä vuotta jaksanut, en vain selvinnyt, niin uskallan sanoa, että olen tainnut ratkaista tämän jaksamisen haasteen riittävän hyvällä tavalla.

mde

Olen tehnyt hoito- ja terapeuttista työtä sekä suljetulla psykiatrisella osatolla, että polikliinisessa vastaanottotyössä ja viimeiset kahdeksan vuotta yksityisvastaanotolla. Karille olisi karahtanut ensimmäisen viiden vuoden jälkeen mikäli en olisi hahmottanut jotakin oleellista psykiatrisesta hoitotyöstä ja hoitajan ammattiroolista.

Listasin jo monia yksittäisiä seikkoja, jotka tukevat työkykyä. Mutta, aloitankin peruselementeillä, niillä samoilla joista jauhan asiakkailleni. Rakennuksen perusta täytyy olla riittävän kunnossa, jotta päälle voi ylipäätään jotain rakentaa. Eli perusterveet, kohtuulliset elämäntavat -Nuku riittävästi ja syö hyvin, liiku sopivasti. Sitten päälle muita tarkeitä asioita:

Rajallisuuden ymmärtäminen. Mihin hoitajana ja terapeuttina voin vaikuttaa? Mihin vuorovaikutussuhteessa kannattaa keskittyä? Mitä vaadin itseltäni ja mitä odotan toiselta? Ymmärrystä ja sietämistä sille, etten osaa kaikkea. Myös sille, että vaikka kuinka opiskelisin ja harjoittelisin, kaikkeen en taivu. Lisäksi on myös niitä kohtia, joihin minun ei edes kannata yrittää taipua.

Työn monipuolisuus yhdistettynä selkeyteen. Minulta kysytään silloin tällöin miten jaksan tehdä pelkästään vastaanottotyötä? En ymmärrä kysymystä. Kun vastassa on ihminen, niin jokaisen kohtaaminen on oma juttunsa, mikä myös jossain määrin muuntuu viikkojen vaihtuessa. Työtä ei voi vetää rutiinisetillä. Rutiinia on yleisellä tasolla ihmisten kohtaaminen ja perusperiaatteiltaan psyykkisten haasteiden tuttuus, mutta yksilötasolla ilmitulo on aina oma lukunsa. Yksilön omaleimaisuuteen keskittyminen suojaa myös kyynistymiseltä. Vaikka ei panikoi, kuulipa sitten mitä tahansa, niin kyllä se välillä tuntuu, aika paljonkin. Näin pitääkin olla, muuten kai olisi sama, jos asiakas kävisi puhumassa vaikka puulle.

Ja se, että teen ”vain” vastaanmottotyötä antaa minulle selkeän struktuurin niin päivä kuin vuositasollakin. Minua se rauhoittaa.

Itsenäisyys ja rajat. Mahdollisuus vaikuttaa omaan työhön yhdistettynä kykyyn pitää kiinni rajoista. Pelkkä mahdollisuus ei kanna, jos ei kykene pitämään terveitä rajoja. Minulle on tärkeää kokemus siitä, että voin vaikuttaa työni määrään, siihen kuinka paljon otan asiakkaita, mihin aikaan tulen töihin, kauanko siellä viivyn. Teenkö etätöitä, minkä verran, mistä käsin? Mihin kohtaan päivää laitan lounastauon ja minkä mittaisen tauon tarvitsen? Teenkö kirjalliset työt työhuoneella vai kotona?

Tästä päästäänkin työn ja vapaa-ajan erottamiseen. Ihan tyystinhän ne eivät erotu, mutta minkä verran minun kannattaa näitä asioita sekoittaa, jotta siitä ei ala kertyä haittakuormaa? Jos tuntuu paremmalta tehdä jotkut työt kotona, niin se ei minusta ole työn ja vapaa-ajan sekoittamista, vaan ajan joustavaa käyttämistä. En siis mieti asiakastapauksia kotona, vaan teen esimerkiksi laskutus- ja kirjanpitotöitä. On erikseen työpuhelin. En vastaile työsähköposteihin vapaa-ajalla. En solmi ”somekaveruuksia” asiakkaiden kanssa. Pidän verkkosivustolla blogia, mutta olen poistanut blogin kommenttimahdollisuuden, koska en halua sitoa itseäni työteemoihin vapaa-ajalla. (Ajattelen, että jos halutaan kommentteja niin ne tulee noteerata mahdollisimman reaaliajassa). Suunnittelen lomat ja vapaat minulle sopivalla tavalla, sopiviin ajankohtiin ja pidän määrällisesti lomaa ihan hyvät pätkät, 5-6 viikkoa vuodessa.

Työskentelyolosuhteet: Minä tarvitsen oman rauhan ja sitä oma vastaanotto suo. Se että työskentelytila on tarkoituksenmukaisuuden ja toimivuuden lisäksi mukava ja viihtyisä on minulle hyvin, hyvin merkityksekästä. Työhuone saa mielestäni olla enemmän persoonallinen kuin neutraali, tyhjä tila. Työvälineenä on pitkälti oma persoona ja se saa näkyä myös sisustuksessa. Siis jokin puoli persoonasta, se persoonallinen työrooli. Kotona sisustetaan toisin ja se, että nuo tyylit eroavat toisistaan on myös osa työn ja vapaa-ajan erottamista.

Homman pitää toimia. Koneitten pitää pelittää. Tukipalveluita on oltava tarpeen mukaan. Taloushallintopalvelut ja kattava työterveyshuolto. Työnohjaus, minkä jo Kelakin palvelutuottajiltaan vaatii, mutta vaikka ei kukaan vaatisi, niin se kuuluu asiaan.

Työskentelyolosuhteisiin luen myös sen, että yksityisvaastaanotolla saan tehdä työtä motivoituneiden asiakkaiden kanssa. He tulevat terapiaan omasta vapaasta tahdostaan ja pääsääntöisesti riittävillä voimavaroilla varustettuina. Eli työ on mielenkiintoista, haastavaa ja tuloksellista.

Vapaa-ajan olosuhteet: Minä tarvitsen säännöllisen liikunta-annoksen ja pääsääntöisesti sen verran reippaalla tahdilla, että endorfiinit lähtevät liikkeelle. Muitakin harrastuksia, jotka tempaavat mukaansa. Luontokokemuksia, ehdottomasti. Käsillä tekemistä vastapainoksi abstraktille puhetyölle. Hiljaisuutta ja rauhaa olla vain omissa ajatuksissa ja vapautta mennä oman aikataulun mukaan, tai lähinnä ilman sen tarkempia aikatauluja.

Kiireettömyyden tuntu. Välillä on kiirettä, sille ei voi mitään, mutta pääsääntöisesti ei ole kiire. Oleellisesti tähän vaikuttaa tietysti se, minkä verran olen päättänyt ottaa asiakkaita. Kuin myös se, mihin kaikkeen haluan aikani riittävän ja mihin keskityn. Sen lisäksi kiireettömyyden tuntua vahvistan sillä, että tulen työhuoneelle ajoissa. Ehdin juoda aamukahvit, ne toiset tai kolmannet =). On siis merkityksekästä, että työpaikalla ehtii juoda kahvit ennen töiden aloittamista. Lisäksi ehtii rauhassa katsoa läpi päivän asiakkaat ja selata vielä kerran uutiset, viestit, ym.

Työpäivän päätteeksi järjestelen rauhassa työhuoneen ja huolehdin, että mitään keskeneräistä ei jää seuraavalle pävälle. Lopuksi vielä istahdan alas, kuuntelen hiljaisuutta, katselen kynttilöitä ja totean hiljaa itselleni, miten kiitollinen olen tästä työstä ja näistä olosuhteista.

Jotenkin näin se minulla menee. Muitakin jaksamista tukevia tekijöitä varmasti on. Saatan täydentää tekstiä, kunhan kuulostelen itseäni lisää tästä näkökulmasta.