Blogi

Syyllisyys

Yllä oleva kuva voi olla vain kuva kuvien joukossa tai sitten se voi puhutella syvemmin. Mutta mitä kukin meistä ensin näkee, kun katsoo tuota yllä olevaa kuvaa?

Katsoja ei varmaankaan mieti mitä tuo kaunis talvinen kuva on vaatinut ollakseen ”valmis”. Kuinka paljon työtä itsensä kanssa on joutunut tekemään, jotta on saanut ulkoiluvaatteet päälle ja saanut itsensä ulos kameran kanssa. Saati, että on saanut itsensä siihen moodiin, jotta kykenee näkemään muutakin, kuin mitä kaikkea sisimmässään kantaa ja on kantanut edeltävät päivät.

Kuinka paljon se vaatii hankalana päivänä, että astuu ovesta ulos vain aistiakseen mille ulkoilma tuntuu. Aistiakseen valoa, kirpakkaa pakkasta ja lunta. Nähdäkseen talven kauneutta.

Hengittääkseen, antaakseen kylmän tuntua varpaissa ja sormissa, nenänpäässä. Ollakseen hetkessä.

Ennen tuota kuvausreissua ja kuvan ottamista on käyty vahvoja tunteita herättävä vuoropuhelu itsensä kanssa, teemalla syyllisyys. Siinä pohjalla kokemus siitä, onko lupa pyytää ja saada apua. Siitä, että rohkenee kysyä ja ottaa apua vastaan. Siitä, ettei tarvitse eikä ole pakko aina pärjätä tai jaksaa yksin. Apua saa ja voi, ja ennen kaikkea, on lupa ottaa vastaan.

Syyllisyys herättää usein vahvoja tunteita. Syyllisyyttä voi kokea ”kaikesta”. Ja aika usein siinä käy niin, että syyllisyys on kuin magneetti, joka imee itseensä asioita, tunteita, ilmeitä ja eleitä sitä mukaa, kun sitä ruokkii ”oikeilla eväillä”. Lopulta se onkin sellainen syyllisyys möykky.

Kun näkee vain vastauksia ja vaihtoehtoja, joissa ei ole valoa tai toivoa, on vaikeaa uskoa ja luottaa parempaan. Silti, uskon että siellä kaiken syyllisyyden, synkkyyden ja pimeyden keskellä, ei ole pelkästään sellaista, millaisena se kaikki ensisilmäyksellä näyttäytyy.

Mistä se ”kaikki” muodostuu?

Aloitetaan siitä, mikä on helpointa ja mikä tulee ensin mieleen. Otetaan siis työvälineeksi palapeli ja muruset (ei koko kakkua), ja pilkotaan sitä hitusen pienempiin osiin. Näin nähdäkseni pääsee pintaa syvemmälle.

Tunteita, joita syyllisyys minussa herättää, on ennen kaikkea viha ja vitutus. Noista nousee ahdistus. Ahdistus tulee siitä, että minä olen tehnyt jotain väärää, koska olen saanut apua (kuulostaa oudolle, eikö?).

Miksi ajattelen noin? Koska alan epäillä, onko minulla siihen lupa, siis saada apua. Lupa itseltäni. Ansaitsenko sen tai olenko riittävän arvokas, kaiken sen avun ja tuen arvoinen? Nämä tunteet nousevat taasen lapsuudesta ja nuoruudesta ja siellä koetusta turvattomuudesta. Eli syyllisyys nostattaa turvattomuutta. Se kätkee alleen noita aiemmin mainitsemiani, vihaa ja vitutusta. Lisäksi ehkä hitunen pelkoa ja suruakin.

Mistä asioista syyllisyys nousee? Muun muassa siitä, että saan viranomaisilta apua. Siitä, että rohkenen pyytää apua ja otan sitä vastaan (vaikka se ei ole helppoa, mutta helpompaa kuin aiemmin). Siitä, etten ole yksin asioiden kanssa ja että minun ei myöskään tarvitse olla yksin. Siitä, että asiat ovat ylipäätään paremmin kuin aiemmin. Siitä, että pyrin keskittymään siihen, mikä on hyvin, enkä murehdi liiaksi jälkikäteen sitä, mitä olisin voinut tehdä toisin tai missä meni pieleen.

Ehkä olen oppinut tähän saakka elämässä ainakin sen, ettei mikään tule ilmaiseksi ja oppinut sen kantapään kautta. Tiedän, että itse on asioiden eteen tehtävä myös oma osuutensa, kukaan toinen ei voi kaikkea tehdä toisen puolesta. Ei ainakaan niin kauan kuin itsellä on ymmärrystä ja kykyä hoitaa omia asioitaan.

Eli se mitä yritän sanoa on, että kaikki ei näy ulospäin ja että on mentävä sille (kuuluisalle) epämukavuusalueelle mennäkseen eteenpäin. Ei ole aina kivaa tai mukavaa kuulla ja nähdä asioita, joita ei haluaisi. Itsellä ainakin eteenpäin meno on vaatinut juuri sen, että sietää epämukavaa oloa ja epävarmuutta, kipeitä faktojakin itseä koskien. Pelkästään ”kivalla” kun ei pitkälle pääse.

Ja jokainen meistä tekee itse omat valinnat ja ratkaisut sen mukaan, kuinka voi, jaksaa, kykenee, ymmärtää, haluaa, osaa… Kuitenkaan kaikkea mitä ”myydään”, ei tarvitse ostaa, pätee tässäkin. Ja aina ei ole edes tarkoituksen mukaista mennä tai päästä eteenpäin. Joskus riittää jo se, että on siinä missä on.

Ja toisaalta, ajattelisin, että itse matka on se, joka palkitsee – ei tavoite tai päämäärä. Vaikka tavoite olisikin saada onnistunut valokuva, ei se tuntuisi miltään, jollei kuljettu matka olisi sen arvoinen.

Minulla on vielä matkaa kuljettavana itseni kanssa. En ole valmis tai ehyt. Minussa on arpia, haavojakin. Olen aika ajoin hyvin ankara ja vaativa itseä kohtaan. Voin sanoa toiselle ”olet tärkeä, olet rakas ja sinä riität”, mutta itselle niitä opettelen.

Minun valokuvani ei siis ole vielä ”valmis”. Se vaatii vielä harjoittelua, sommittelua, hiomista, epäonnistumista, tarkennusta, erilaista perspektiiviä ja erilaisia kuvakulmia, tunnustelua ja peilaamista, raamit – eli elämää itseään, ei enempää eikä vähempää.

-Kynnyksellä-

Korkeintaan vähän väsynyt

Eli kuinka olla tarpeeksi maailmassa, jossa mikään ei riitä.

Eeva Kolun kirja kertoo uupumuksesta.

”En tunne yhtään (siis yhtään) kolmekymppistä naista, joka ei olisi ollut joko burnoutissa tai lähellä sitä,” kirjoittaa Eeva Kolu ja puhuu myös itsestään. Kolu on kamppaillut uupumuksen kanssa ison osan aikuisiästään ja riittämättömyyden tunteiden kanssa niin kauan kuin muistaa.

Kirjassaan Kolu miettii, mikä kaikki meitä oikein uuvuttaa. Burnoutiin ei vie vain työ vaan ajan eetos. Hän poraa katseensa häpeään, suorittamiseen, täydellisyyden tavoitteluun ja ulkonäköpaineisiin mutta muistuttaa myös ilosta, huumorista, myötätunnosta ja joutilaisuudesta.

Kirja on tarkka ja terävä katsaus 2000-luvun burnoutkulttuurista, ja se auttaa pohtimaan, kuinka tuntea itsensä riittäväksi yltäkylläisessä maailmassa, jossa mikään ei riitä.

Joulun odotusta

Onni odottaa Joulua
– Onni odottaa Joulua –

Lähellä Joulua ollaan jo, ja Ullmaijan on aika jäädä Joululomalle. Lomailen parisen viikkoa ja palaan töihin 4.1.2021. Palaanko työhuoneelle vai jatkanko etänä, nähdään vuoden vaihteen jälkeen. Seurataan Varkauden seudun koronatilannetta ja toimitaan mahdollisimman turvallisesti. Päivitän tilanteen tänne etusivulle ja Psykoterapiapalvelu Ullamaijan facebookprofiiliin.

Uppiksen jouluruno

Kuusen alla on kummaa puhinaa, karvaisen kuonon jouluista tuhinaa. Heilahtaa kuusen katveessa tassu, kurahtaa vihreän varjossa massu. Joulukarhu on asialla, oksien peitossa kuusen alla.


Karhulla mielessä jouluiset ilot, pukki ja lahjat ja omenakilot.
Karhun mielessä joulu välkkyy, kynttilän valo silmissä läikkyy.
Mieli on auvoinen, mieli on avoin, vietetään joulua jouluisin tavoin.

-Elina Karjalainen-’

Hyvää Joulua ja Onnea Vuodelle 2021

Hyvää alkanutta vuotta 2021!

KORONA-INFO!

Yksilöterapiaa voi toteuttaa Korona-pandemian aikana etänä sekä videopuheluyhteyden että tavallisen puhelinyhteyden kautta. Tapaamiset voivat toteutua myös kasvokkain, mikäli asiakas ja terapeutti pitävät tätä sopivana. Tapaamisissa huolehditaan hygieniasta mahdollisimman hyvin, mutta on huomioitava, että asiakas tulee lähivastaanotolle omalla vastuullaan.

Kelan kuntoutuspalvelujen tuottaminen 1.6.2020 alkaen

Blogissa ajatuksia niin asiakkailta kuin terapeutiltakin. Lisäksi hyödyllisiä linkkejä mielenkiintoisiin aiheisiin. Täältä löydät myös Kokemusasiantuntijan runovideot.

Käy tutustumassa!

Unisatuja aikuisille

Löysin tällaiset Unisadut, eli tyynnyttäviä tarinoita, jotka auttavat myös nukahtamaan. Tarinoiden kirjoittaja on jooga- ja meditaatio-ohjaaja Kathryn Nicolai.

”Rauhattomat ja kiireiset mielet tarvitsevat lepopaikan. Oli ongelmana sitten nukahtamisvaikeudet, heräily kesken unien tai levottomuus päivän kiireiden keskellä, Kathryn Nicolai tarjoaa lempeän, luonnollisen ja tehokkaaksi todistetun tavan rauhoittaa mieli ennen unta. Kirja perustuu hänen rakastettuun unipodcastiinsa (Nothing Much Happens), jolla on jo miljoonia kuuntelijoita ympäri maailmaa. Ajattoman viehättävät unisadut kauniine kuvituksineen vievät mukanaan pieniin, suloisiin rentoutumisen hetkiin ja niiden kautta syvään, levolliseen uneen.”

Mielestäni toimii parhaiten äänitteenä. Unisadut löytyvät äänikirjapalveluista. Tällä hetkellä ainakin BookBeatista löytyy 13 satua ja iso liuta ensi vuoden puolella julkaistavia. Jokainen äänite kestää n. 20 min. Alussa on lyhyt intro rentotumiseen, jonka jälkeen satu luetaan kahteen kertaan. Toisto on hyvä juttu nukkumaan käydessä, mutta myös valveilla ollessa, koska toisella kerralla tarina menee syvemmälle.

Jättäisin nimestä pois tuon ”rauhattomille”. Sopii kaikille nykyaja ihmisille.

Sähköstä apua masennukseen

Myssy päähän ja menoksi! Ollaan kaukana siitä, kun 50-luvulla laitettiin kapula hampaiden väliin ja sähköjohtimet ohimoille. Noista ajoista sähköhoito on kokenut uuden tulemisen. Anestesiassa annettua nykyaikaista sähköhoitoa (ECT) on annettu pitkittyneestä ja vakavasta masennuksesta kärsineille henkilöille jo vuosikausia. Sen jälkeen on tullut magneettistimulaatiohoito.

Kehitys kehittyy. Nyt on kyse tasavirtastimulaatiosta, jota annetaan hoitomyssyn avulla. Tasavirtastimulaation suurimpia etuja ovat liikuteltavuus ja helppokäyttöisyys. Paristokäyttöisen myssyn saa kotiin. On myös huomioita, että lääkehoito ei myöskään sovi kaikille.

Turku on kulkenut tämän kehityksen etulinjassa. Turun yliopistollisen keskussairaalan psykiatrian ylilääkäri Tero Taiminen valaisee, että masennuksessa tietyt aivojen alueet toimivat vajaateholla ja tietyt aivojen alueet toimivat liikaa. Sähköhoidolla voidaan tasapainottaa tilannetta. Laitteen avulla voidaan lisätä tai vähentää aivosolujen signaalin laukeamisherkkyyttä, Taiminen täsmentää.

LUE LISÄÄ 10 vuotta vaikeaa masennusta sairastanut Kirsi Saaros sai avun hoitomyssystä: ”On kuin palauttaisi tehdasasetukset omille aivoille”.

Pimeys tekee hyvää…

……tässä valosaasteen täyttämässä maailmassa. No ei tule ensimmäisenä mieleen Suomen leveysasteella vuoden viimeisien kuukausien aikana, mutta on hyvä ajatella välillä tästäkin näkökulmasta.

Luonnollisen pimeän puute sotekee esimerkiksi unirytmiä. Ei näy tähtitaivas, ei revontulet. Suomen matkailuvaltiksi on nostettu myös pimeän ja valon välimuotoja, kaamoksen kajastusta ja sisnistä hetkeä.

Totaalinen pimeys on harvainaista suuressa osassa maapalloa. Eurooplaiaista 99% asuu yötaivaan alla, jossa keinovalo sen haalistaa! Pimeyttä on alettu suojella. Suomea lähinnä oleva ”pimeän taivaan puisto” on Tanskassa…. LUE lisää Ylen hienosta jutusta Joulukuu on vuoden pimeintä aikaa, mutta pimeys tekee ihmiselle myös hyvää.

Kirkasvalo on hoitoa masentuneelle mielelle, mutta jatkuva valo ei ole hyväksi. Pimeä merkitsee lepoa! Jutussa on myös vinkkejä siihen, kuinka vähennät valosaastetta.

Pimeä pimeänä ja valo valona, eikö? Ja on se mukava tieto, että 22.12.2020 päivä alkaa taas pidentyä!

Vagushermon aktivointi….

…nyt viimeistään kokeilemaan.

  • Huokaise helpotuksesta ja pidennä uloshengitystä.
  • Huomaa uloshengityksen jälkeinen pieni tauko.
  • Kuulostele olotilaasi. Lempeästi ja ilman arvostelua.
  • Hellitä kasvojen pieniä lihaksia.
  • Anna sisäänhengityksen tapahtua kuin itsestään.

Ylen Tiedeosiossa on artikkeli Tärkein aivohermosi saattaa ola avain kehosi ja mielesi terveyteen. jossa esitellään vagushermoa, sen tehtäviä ja yhteyksiä sekä henkiseen että fyysiseen hyvinvointiin. Artikkeli sisältää äänitteinä muutamia lyhyitä harjoitteita, joita KANNATTAA KOKEILLA.

Sieltä löytyy harjoitus vagushermon aktivoimiseksi rentouttamalla kasvot ja leuat. Harjoitus vagushermon aktivointiin uloshengityksen jälkeisellä lepotauolla. Sekä harjoitus vagushermon aktivoimiseksi selinmakuulla tehtävillä kiertoliikkeillä.

Kannatta lukea koko juttu. Siinä todetaan, että mikään kaiken korjaava taikasauva ei tämäkään yksittäinen asia ole, mutta sen verran keskeisestä hermostollisesta viestin viejästä on kyse, että vaguksella on yhteys moneen ihmiselimistön ja mielen systeemiin. Mikä tässä on mielenkiintoista niin se jos mikä, että vagushermon saa aktivoitua varsin yksinkertaisilla ja nopsilla harjoitteilla.

Ja vielä lopuksi….

Myös nämä neljä hauskaa keinoa saavat vagushermosi tutkitusti heräämään

  1. Avantouinti
  2. Halaaminen tai lempeä hieronta
  3. Nauraminen
  4. Hyräily, kurlaaminen ja laulaminen

Työkaluja mielen hyvinvointiin

Lifeclass Työkalut mielen hyvinvointiin sisältää videoita ja harjoituksia liittyen stressin säätelyyn ja palautumiseen, uneen, ajattelun muokkaamiseen, arvotyöskentelyyn, tietoisuustaitoharjoitteluun, itsemyötätuntoon, kuin myös liikuntaan ja ravitsemukseen. Hyvä kokonaisuus, jonka toivoisi otettavan huomioon, oli sitten ensisijainen tarve minka tahansa em. osion korjaamisessa. Ajankohtaisena myös oma osionsa koronalle. Lisäksi erilliset suhteellisen laajat kokonaisuudet masennuksesta ja työyhteisön hyvinvoinnista.

Kannattaa tutustua!

Aloituspaikkoja vapautuu marraskuussa 2021.

Tapaamiset sekä kasvokkain vastaantolla että etäyhteydellä (videopuhelu tai tavallinen puhelu). Pitkissä terapioissa edellytetään ETÄYHTEYSVALMIUTTA mahdollisen Koronatilanteen pahenemisen varalta! 

Minut tavoittaa parhaiten viestillä numerosta 0440 864959 tai sähköpostilla ullamaija@varkaudenpsykoterapia.com. Jätä yhteydenottopyyntö, soitan / kirjoitan sinulle päin.

ystävällisin terveisin

Ulla