Blogi

Onko sinulla palautumisvaje?

Stressistä palautuminen on sekä unen että työpäivien aikana monilla aivan liian vähäistä. Sykeanalytiikkaa tekevän Firstbeatin mukaan loppuvuonna koetaan stressiä muuta vuotta enemmän. Lue lisää Ylen jutusta Sadantuhannen työntekijän mittaukset kertovat palautumisvajeesta – monien työpäivissä ei ole yhtäkään stressistä palauttavaa hetkeä

Palautumisvajeesta kertovat sydämen sykevälivaihtelun mittaukset, joita Firstbeatin mittalaitteilla on tehty vuosina 2017–2021. Nämä havainnot koskevat noin sataatuhatta henkilöä. Tuon viiden vuoden seurannan ja sadantuhannen henkilön mittaustulosten mukaan vain noin 40 prosenttia yöunista palautti kehoa riittävästi. Työpäivien aikana palautumista puolestaan tapahtui tarpeeksi vain noin 30 prosentissa mitatuista päivistä. Ei kovin hyvä tulos!

Kun tätä hetkeä ajatellaan, niin loppuvuosi ei tilastojen valossa näytä lupaavalta. Syksyn pimeys ei helpota palautumista, loppu vuotta kohden usein työkiireet tai opiskelupaineet lisääntyvät, edellisestä lomasta on vierähtänyt jo pitkä aika ja saattaa Joulukiireetkin painaa päälle. Asetelma on haastava, mutta juuri siitä syystä pienetkin tauotukset ja levon hetket ovat kullan arvoisia. Unta ei korjata hetkessä, mutta palauttavampaa unta kohden saa itseään autettua huokaisemalla päiväaikaan niin usein kuin mahdollista. Katso edellisestäblogitekstistä Ylikierrosten tasaamiseksi linkkivinkit parasympaattisen hermoston aktivoimiseen ja stressitason laskemiseen.

Monille Firstbeat – hyvinvointianalyysi on tuttu työterveyshuollon kautta. Kolmen vuorokauden seuranta sydämen sykevälivaihtelusta. Samaa seurantaa tekevät useat sykettä mittaavat äly- ja urheilukellot sekä älysormukset, joiden data ei liene ihan verrattavissa Fearsbeatiin, mutta väitän, että pääsääntöisesti riittävän suuntaa antavaa, jotta tietoa voidaan hyödyntää oman hyvinvoinnin tueksi. Kaikille itsensä mittaaminen ei sovi. Joillekin seuranta aiheuttaa ahdistusta ja toisille vahvistaa pakkomielteistä itsetarkkailua. Kokemukseni mukaan monille seuranta kuitenkin sopii.

Psykoterapiassa kuormituksen ja palautumisen seurantaa voi hyödyntää realismin vahvistamiseksi. Moni luulee, että ei kuuluisi olla näin väsynyt ”kun en mitään oikein teekkään”. Usein myös luullaan, että kyllä uni vamasti palauttaa, jos nukkuu pitkään, mutta aika ei ole tae. Stressaantunut elimistö ei välttämättä lepää unessakaan, kuten em. Firstbeat pitkäaikaisseurannan tulos karusti osoittaa. Joskus mittaus on terapiaprosessissa apuväline kehon tuntemusten realistiseen arviointiin. Jos henkilö on oppinut ajattelemaan, että jalkojen heikotus ja hengästyminen kuntosalilla ennakoivat paniikkikohtausta, niin älykello näyttää, että keho reagoi terveellä tavalla kuntoilijan kuormitukseen, eikä kyse ole uhkaavasta paniikista. Kun kellot tai sormukset alkavat vähitellen näyttämään palauttavampaa uniaikaa, niin se luo toivoa toipumisesta. Palautumisen prosessi kun on pitkä ja polveileva, niin on luonnollista että usko tilanteen korjaantumiseen meinaa välillä kadota.

Ylikierrosten tasaamiseksi…..

…..vahvista parasympaattista hermostoa.

Autonominen eli tahdosta riippumaton hermosto koostuu sympaattisesta ja parasympaattisesta hermostosta. Sympaattinen hermostoaktivoituu silloin, kun meidän täytyy ponnistella, puolustautua tai olla valppaina – juuri siihen liittyy kuuluisa “taistele tai pakene” -reaktio. Parasympaattinen hermosto puolestaan on aktiivinen levossa ja unessa. Molemmat ovat elintärkeitä. Ongelmia syntyy epätasapainosta – esimerkiksi pitkittyneen stressin myötä sympaattinen hermosto voi ottaa liian hallitsevan roolin. Tällöin palautuminen alkaa häiriintyä. Palautumisongelmista voivat kieliä univaikeudet, ruoansulatusongelmat, jatkuva flunssakierre, epätyypillinen hajamielisyys, ärtyneisyys ja kyvyttömyys rauhoittua. Tilanteen päästessä pahaksi ollaan jo loppuunpalamisen äärellä.

Jos hermosto käy kierroksilla, edes uni ei välttämättä ole palauttavaa – vaikka nukkuisikin tuntimäärällisesti tarpeeksi! Hyvä uutinen on se, että palautumisesta ja rauhoittumisesta vastaavaa hermoston osaa voi tietoisesti vahvistaa ja aktivoida.

TÄÄLTÄ löydät monta kokeilemisen arvoista vinkkiä. Uusi muusa blogin kirjoittaja Eeva Kolu toteaakin lopuksi, että älä ota vinkeistä uutta suoritettavaa, vaan poimi itsellesi sopivat osaksi omaa arkeasi!

Ylen juttu: Eeva Kolu, 34, paloi kolmesti loppuun ja puhuu nyt millenniaalien burnoutista, jotta voisimme olla itsellemme armollisempia – 5 syytä, miksi nykyaika uuvuttaa

Kolun kirja: Korkeintaan vähän väsynyt

ADT….mikä se on?

ADT (attention deficit trait) on tarkkaavaisuushäiriön kaltainen käytösmalli, jonka näkyvin tunnusmerkki on itsensä keskeyttäminen. ADT ei ole neurologinen häiriötila kuten ADHD, vaan opittu toimintatapa. ADT-oireinen ei kykene syventymään käsillä olevaan tehtävään, sillä mieleen virtaa työstettävän asian sijaan epäolennaisuuksia. Tila ei synny hetkessä, vaan vaatii pitkällistä kuormitustilaa. Näin todetaan Hesarin esseessä ”Yksi asia kerrallaan”. Jutussa on siteerattu aivotutkija MInna Huotilaista.

Aivotutkija Huotilaisen ohje aivojen rauhoittamiseen on hidas tekeminen. Ylikuumentuneen viilentää se, ettei tee mitään. Ei säntäile mihinkään, ei reagoi kaikkeen. Huotilainen jatkaa: Jokainen pystyy säätelemään toimintaansa, kun automaattiohjaus katkaistaan ja toiminnot tehdään tietoisesti. Aivot muokkautuvat sen mukaan, minkälaisia päätöksiä teemme joka päivä.

Automaattiohjauksen katkaiseminen ei ole helppoa, mutta se ei tarkoita, etteikö se olisi mahdollista. Vaikeus tulee tunnepuolelta, ahdistaa, kun ei toteuta sisäisiä sääntöjään. Ahdistaa, vaikka järjen tasolla tietää, että sääntö on peräisin menneiltä ajoilta ja on epäsopiva tähän aikaan. Ahdistaa vaikka teitäisi, että säännöt eivät tue omia näkemyksiä eivätkä ehkä arvojakaan. Kenen arvoja toteutat?

Tietoiseksi tuleminen on kuitenkin avain muutokseen ja on tarkoituksenmukaista tulla tietoiseksi myös ikävistä tunteista. Vallaolevat väsymys, levottomuus, kireys ja keskittymiskyvyttömyys eivät ole mukavia nekään, joten pysähtyminen vaikeuksine kaikkineen on reitti pidemmällä jänteellä helpottavaan muutokseen. Tämän todistavat kaikki, jotka ovat lähteneet kokeilemaan ja sittemmin säännöllisesti harjoittelemaan.

Arki arvoonsa!

Helsingin Sanomissa oli 16.9. 2021 juttu nimeltään Taianomainen ark, jossa haastateltiin toimittaja Lena Nelskylää ja onnellisuustutkijaa, psykologian emeritusprofessoria Markku Ojasta.

Nelskylä toteaa:”Ajatellaan, että arki olisi tylsä välivaihe viikonloppujen, lomien ja juhlien välissä. Joku sellainen asia, mistä pitää nyt vain mennä yli, jotta pääsee viettämään sitä hyvää ja omannäköistään elämää. Koska arkea kuitenkin on valtaosa meidän elämästämme, niin siihenhän kannattaisi nimenomaan panostaa”.

MYÖS tutkimustiedon valossa arkeen positiivisesti suhtautuminen kannattaa. Murehtiva elämäntyyli voi emeritusprofessori Ojasen mukaan altistaa masennukselle.

Onellisuuteen ei pidä kuitenkaan pyrkimän pakonomaisesti, vaan oivaltaen ja kokeillen. Lisäksi on muistettava, että hyvän ja mukavan arjen filosofiassa ei unohdeta elämän vastoinkäymisiä, ei tylsistymistä, eikä esimerkiksi persoonan taipumusta alakuloon. Nekin ovat osa arkea, mutta jos pystyy näkemään ja tekemään myös hyviä asioita, niin negatiivineen olo ei pitkity, kuten se tekisi keskittymällä pelkästään murheisiin tai uhkiin.

Omanlaisiaan valintoja tekevän on täytynyt käyydä itsensä kanssa asioita läpi armollisella, hyväksyvällä ja itseä arvostavalla tavalla. Mikäli tällainen asenne itseen on hyvin hataralla pohjalla, niin se altistaa mielen huonosti voinnille, ahdistukselle ja masennukselle. Jos näin on jo päässyt käymään, niin käännetään toisin päin. Harjoitellaan itsen kuuntelua ja viedään itsearvostus käytännön tasolle opettelemalla tekemään hyvinvointia tukevia tekoja omassa elämässä. Ne ovat usein pieniä, mutta sitäkin merkityksekkäämpiä!

Alla muutamia nostoja Hesarin jutusta:

”Myös onnellinen ihminen voi totta kai välillä tylsistyä, mutta hänen on helpompi päästä siitä irti ja nähdä siinä jotain positiivista.”

Itselleen voi aivan hyvin tehdä juhla-aterian ja näyttävän kattauksen. Itselleen saa myös hankkia kukkakimpun.

Hyväntahtoisuus ja avuliaisuus persoonallisuuden piirteinä ovat vahvassa yhteydessä onnellisuuteen.”

Jos kysyy lapselta, miksi maalasit naaman sormiväreillä, niin vastaus on ’huvikseen’.”

Onnellisuuttakin ryöstää, jos kaikkea pitää murehtia ja kaikesta pitää valittaa.”

Osaamattomuuden tunne…..

….ei ole useinkaan sama, kuin osaamattomuus. Kumma kyllä monesti on juuri päinvastoin. Henkilö, joka on perehtynyt laajasti asioihin, tiedostaa, ettei hallitse koko maailman palettia, vaikka osaa silti valtavasti. Kapea-alaisesti perehtynyt kuvittelee, että hallitsee kaiken, koska ei hahmota todellista kokonaisuutta ja asioiden välisiä yhteyksiä.

Kadehtittuna oleminen yhdistettynä tarpeeseen olla samankaltainen, joukkoon kuuluva, hyväksytty. Lahjakkaan vanhemman lapsi, jonka oletetaan olevan automaattisesti samoilla taidoilla (ja kiinnostuksella) varustettu. Sisarussarjan nuorin, aina vähän jäljessä isompia, heikomman osaan jäävä. Temperamentikkaan lapsen kokemus vääränlaisuudesta vaikka arvostelu ei ole kohdistunut esimerkiksi minkään taidon osaamiseen. Uupuneena tehty itsearviointi ja vertailu toisiin, ”taitaviin” ja ”jaksaviin”. Epävärmuus uuden äärellä. Jne…..

Näin harjoittelet tunnistamaan omaa osaamistasi monipuolisesti!

Psykologi Tiina Ekman:

”Jos haluaa oppia tunnistamaan omaa osaamistaan paremmin, kannattaa listata kynän ja paperin avulla omaan osaamiseen ja taitoon liittyviä sanoja. Sen jälkeen voi pohtia kuinka hyvin mitäkin asiaa osaa. Esimerkiksi minä voisin kirjoittaa, että tykkään leipoa leipää. Kuinka hyvä siinä olen? No, aika keskinkertainen. Sen lisäksi tykkään pelata pojan kanssa koripalloa. Kuinka hyvä siinä olen? Aika surkea, mutta sitäkin innokkaampi. 

Kynä ja paperi auttavat hahmottamaan asioita eri tavalla. Pään sisässä tunteet kietoutuvat meidän mielessä pyöriviin asioihin varsin voimakkaasti. 

Paperin ja kynän avulla hahmottuu myös hyvin, minkä asteista meidän osaaminen eri asioissa on. Sitä kautta voi aueta laajempi kuva siitä, millainen itse on. Ei pelkästään niin, että en osaa tätä enkä tuota. Voi tehdä sellaisen osaamis-cv:n, jossa voi leikitellä myös sillä, mitä kaikkea haluaisi oppia lisää. 

Voi pohtia myös sitä, mitä tykkää ja haluaa tehdä riippumatta siitä osaako vai ei. Saanko tehdä asioita, joista nautin? Saanko mennä karaokepubiin kiekumaan, vaikka minulla ei ole minkäänlaista lauluääntä, mutta nautin siitä suunnattomasti? Onko se luvallista?” 

Lue lisää alla olevista artikkeleista ja uutuuskirjoista.

En ole hyvä, enkä onnistu missään – kaksi naista kamppailee osaamattomuuden kokemuksen kanssa

Kun Emilia sai kymppejä koulussa,hän valehteli saavansa kaseja….kateuden kohteena oleminen voi aiheuttaa huijarisyndrooman ja ajaa uupumiseen

Minun mantrani


Kirjoitin blogitekstin 31.12.2014 otsikolla LET YOUR FAITH BE BIGGER THAN YOUR FEAR S. Poimin sieltä tähän yhden lauseen, joka puhuttelee minua suuresti – edelleen.


”Yksi suurimmista peloistani on se, että unohdan elää.”

Olen elänyt ja olen pelännyt. Elämä on antanut ja se on ottanut. Ihmissuhteet ovat eläneet ja on ollut aikoja, jolloin on ollut tarpeen päästää jostain irti ja toisaalta, elämääni on tullut uusia ihmissuhteita ja asioita. Elämä on kulkenut taakse ja eteen, paljon miettien ja pohtien. Toisaalta on ollut hetkiä, jolloin olen ollut täysin jumissa itseni kanssa. On ollut myös hetkiä, kun olen seilannut hyvin syvissä vesissä ja olen ollut lähellä antaa kaiken mennä.


Välillä olen ollut keinoton tunteideni kanssa ja olen aika ajoin sitä edelleen. On ollut päiviä ja öitä, jolloin olen kokenut oloni turvattomaksi ja ainoa turva, on tullut ulkoapäin.Tuosta alussa mainitsemasta kirjoituksestani on kulunut pian seitsemän vuotta. Kysyn, että olenko unohtanut elää? En. Koen, että olen saanut elää henkisesti rikasta elämää. Suhde elämään ja tapaan ajatella elämästä, on minussa muuttunut. Vaikeina hetkinä, en tartu itseäni vahingoittaviin vanhoihintotuttuihin keinoihin, vaan pyrin miettimään – Mitä tarvitsen nyt? Mikä on minulle hyvästä? Aina en löydä vastausta kysymykseeni. Silloin turhaudun ja väsyn itseeni. Useimmiten vastaus löytyy perusarjesta ja arjen askareista. Ja ellei löydy, niin sekin on ajoittain ihan ok.


Jokin aika sitten eteeni tupsahti kirjoitus, jossa puhuttiin ”murehtimisvapaa vartista”. Olen sitä yrittänytottaa haltuun ja harjoitella minulle sopivia keinoja mahdollistaa sellainen.


Muutama päivä sitten havahduin illalle siihen, että itken ja olen surullinen jostakin. Olin tuolloin tekemässä tilaa unelle, mutta pääni sisällä oli täysi kaaos ja kyyneleet valuivat pitkin poskia. En tiennyt mistä itku nousi tai mihin se liittyi.

Olin tallentanut puhelimessani olevalle soittolistalle kappaleen, joka rauhoittaa oloani ja sitä kuunnellessa saavutan hetkittäin eräänlaisen flow-tilan. Tuota kappaletta kuunnellessa mieleeni alkoi itkun keskelle tulvia lyhyitä lauseita. Niitä ääneen hiljaa lausuessani, pääni sisällä oleva sekamelska alkoi lokero lokerolta tyyntyä.


Nimesin nämä lauseet minun mantroikseni, jotka ovat minun ”murehtimisvapaa varttini”. Se on minun
uskoni ja luottamuksen lähde, joka on suurempi kuin sisäinen pelkoni.


Minun mantrani ovat seuraavia:
– Haihduta kaikki murheet, tuo mukanasi hyvän olon purjeet
– Huolesi jontkaan heitä, ilo ja onnellisuus kehoosi keitä
– Hengitä syvään lempeys ja hyvä, puhalla ulos pimeys ja paha
– Vie pois surujen tonni, tuo tullessasi ilo, valo ja vapauden onni
– Ota vastaan hiljaisuus ja rauha, tunne sanattomuus ja viisauden taika


Näin jälkeenpäin miettien olin päässyt tilaan, jossa olin palannut kaukaa, takaisin itseeni ja tähän hetkeen. Olin saavuttanut olotilan, jossa ei ole mennyttä eikä tulevaa. Siinä hetkessä minun oli hyvä ja turvallista olla.


Tunsin oman kehoni ja omat rajani. Sen, että elän ja hengitän.

-Unikukka

Väärin hoidettu uupumus

Mikä vikana, jos loma ei virkistänyt? Psykiatri Juhani Mattilan mukaan syynä voi olla uupumus, jota hoidetaan aivan väärin

Hyvä näkökulma tuossa psykiatri Mattilan haastattelussa. Mikäli uupumus otettaisiin vakavasti, olisi helpompi mieltää, että se ei meni ohi pikkulomasella tai metsäkävelyllä, kuten Mattila toteaa. Tilanteeseen tartutaan järeämmin keinoin vasta sitten, kun pahoinvointi tunnistetaan masennukseksi, jos sittenkään. Sen lisäksi, että uupunut mielletään ”vain väsyneeksi”, niin Mattilan mukaan vakava uupumus on vaikeampi sairaus kuin masennus. Hänen mukaansa depressiota on helpompi hoitaa, sillä siitä kärsivällä ihmisellä on vielä sielullisuutta mukana. Hän esimerkiksi tunnistaa olevansa masentunut. Uupuneelta sielun taso puuttuu, hän on tyhjä. Hän ei tunne edes masennusta. Tähän pisteeseen vaipuminen vie aikaa, jopa vuosikymmeniä, mikä tarkoittaa järkyttävää määrää inhimillistä kärsimystä ja voimavarojen ääretöntä venyttämistä. Psykoterapiaan tultaessa ei ole mitenkään epätavallista, että on voitu todella huonosti vuosikausia.

Syvä tunne erilaisuudesta…..

Lue Adan tarina erilaisuuden kokemisesta ja sosiaalisesta naamioitumisesta: Ada on naamioitunut vuosia, eikä enää aina tunnista millainen oikeasti on – moni autistinen peittelee piirteitään, jotta tulisi hyväksytyksi

Mikä on autismikirjon häiriö?

  • Autismikirjon häiriö on aivojen neurobiologinen kehityshäiriö, joka vaikuttaa siihen, miten ihminen on vuorovaikutuksessa muiden kanssa, sekä siihen, miten hän aistii ja kokee ympäröivän maailman.
  • Autismikirjon erityispiirteet liittyvät kommunikaatioon, vuorovaikutukseen, käyttäytymiseen, aistiherkkyyteen sekä erityisen kiinnostuksen kohteisiin.
  • Jokainen autismikirjon ihminen on omanlaisensa ja jokaisella erityispiirteet näyttäytyvät omalla tavallaan.
  • Autismikirjoa esiintyy 1–1,2 prosentilla väestöstä maailmanlaajuisesti. Suomessa arvioidaan olevan noin 55 000–66 000 autismikirjon ihmistä.
  • Autismikirjon diagnoosit ovat varsin nuoria. Ensimmäiset diagnoosit tehtiin vasta 1990-luvun alussa Suomessa. Moni aikuinen saattaa tämän vuoksi olla ilman diagnoosia tällä hetkellä. (Lähde: Autismiliiton järjestösuunnittelija Marjo Häyry)

Itsemyötätuntoharjoituksia

Myötätunto itseä kohtaan kasvaa myös arjen tekojen avulla. Tunnista hetket, jolloin on tärkeä huolehtia omasta palautumisesta ja tasapainottaa kehoa ja mieltä. Tarjoa itsellesi sopivia tapoja pitää itsestäsi huolta. Huomaa, mitä kaikkea teet jo nyt ja mitä on tärkeä kuljettaa mukana. Kiireessä ja kuormittavissa tilanteissa saatamme luopua juuri siitä tekemisestä, joka ravitsee ja rakentaa hyvinvointia.

  • Yksinkertaisuudessaan harjoitus voi olla muutaman syvän ja rauhallisen hengityksen ottaminen stressaavassa tilanteessa ja itsesi rauhoittava koskettaminen. 
  • TOVI voi toimia muistutuksena tunteiden kohtaamiseen ja tietoisena olemiseen, miten olla juurtuneena vaikeissakin paikoissa.
  • Lähde kävelylle, jossa voit tietoisesti pysähtyä ja viipyillä kauniissa asioissa ja hetkissä.
  • Myötätuntoinen kirje itselle

Harjoituksia on avattu lisää TÄÄLLÄ

Häpeä

Psykologi Heli Heiskasen kymmenen kommenttia häpeästä:

1. Mitä on häpeä?

Häpeä on yksi ihmisen perustunteista. Se liittyy epäonnistumiseen ja virheen tekemiseen. Häpeä on läheistä sukua myös syyllisyydelle, joskin syyllisyys on helpompi tunne: syyllisyys kohdistuu tekoon tai tekemättä jättämiseen, sitä koetaan tietystä asiasta, mutta häpeä kohdistuu koko ihmiseen. Häpeässä on kyseessä oma ihmisarvo, voi tuntea koko itsensä huonoksi tai vääränlaiseksi.

2. Milloin häpeä kehittyy?

Alamme tuntea häpeää hyvin pian syntymän jälkeen elli heti vauvasta lähtien. Tutkimusten mukaan jo alle 1-vuotiailla on havaittu häpeän kokemuksia, joskaan ihan pieni lapsi ei vielä osaa nimetä ja tiedostaa niitä. Vanhemmilla on suuri merkitys siinä, että he auttavat lasta säätelemään ja tunnistamaan tunteita ja selviämään niiden kanssa. Esimerkiksi vauvalla katsekontaktiin ja tarpeisiin vastaaminen on niitä tärkeitä asioita, jotka alkavat vaikuttaa häpeän kehittymiseen.

3. Onko häpeästä mitään hyötyä?

Lievässä muodossa häpeä on hyvä tunne, se estää meitä tekemästä väärin toisille ja käyttäytymästä epäsopivasti. Ongelmia tulee silloin, jos häpeän kokemukset ovat todella vahvoja jo lapsuudesta lähtien. Silloin häpeästä voi tulla minuutta määrittelevä ongelma.

4. Miksi teinit häpeävät kaikkea – erityisesti vanhempiaan?

Hormonimyrskyyn ja kasvun muutoksiin liittyy se, että kaikki tunteet ovat voimakkaampia. Teini-iässä epävarmuus itsestä korostuu ja itsetunto on koetuksella, koska tapahtuu niin paljon muutoksia. Teinin on tarkoituskin itsenäistyä ja erottautua vanhemmista, ja se korostaa vanhempien kritisointia. Kun halutaan olla kavereiden silmissä mahdollisimman cooleja ja hyväksyttyjä, niin kaikki poikkeava on hävettävää.

5. Missä menee häpeällisen ja nolon raja?

Nolous on lievä häpeän tunne, pienempi moka. Kun esimerkiksi maitolasi kaatuu tai kompastuu kadulla, niin se nolottaa, mutta siitä selviää yli aika helposti. Kun tunne on voimakkaampi, sitä aletaan kutsua häpeäksi.

6. Miksi tunnemme myötähäpeää?

Se on osoitus myötätunnosta, siitä että pystymme eläytymään toisten tunteisiin ja se pätee häpeäänkin. Jos on itsellä kovin vahva häpeä, niin sekin voi korostaa myötähäpeän tunnetta. Vahingoniloakin voi myötähäpeässä olla mukana, sekin on inhimillinen tunne.

7. Onko häpeä tyypillistä nimen omaan suomalaiselle kulttuurille?

En liittäisi häpeää pelkästään Suomeen, se koskee kaikkia kulttuureja. Meillä on perinteisesti opetettu, että lapsi pitää kasvattaa hiljaiseksi ja tottelevaiseksi.1700-luvulla viralliset oppaat opastivat, että lapsen ei saa näkyä eikä kuulua. Sieltä on lähtenyt vähän mitätöivä ja halveksivakin lasten kohtelu. Sukupolvien ketjussa se vaikuttaa vieläkin, vaikka nykyään jo ymmärretään, että niin ei kannata tehdä.

Nyt tiedetään, että häpeästä voi tulla lapselle paha kahle, kun se alkaa määrittää ihmisen itsetuntoa. Se taas voi rajoittaa elämänvalintoja: ei esimerkiksi uskaltauduta kunnolliseen ihmissuhteeseen tai hakeuduta kykyjä vastaavaan työhön.

8. Mitä aikuiset useimmitten häpeävät?

Siinä on yksilöllistä vaihtelua. Sitä hävetään, mikä on itselle ja yhteisölle tärkeää. Aika tyypillisiä ovat oma ulkonäkö, omat luonteenpiirteet, omat puhumiset ja oma suorituminen erilaisissa tilanteissa.

Esimerkiksi ylipainoa hävetään, koska ulkonäkökeskeisyys on vahvasti esillä mediassa, ja se monesti siirtyy myös käytännön elämään. Myös työ on tosi tärkeä arvo meillä, työttömyys taas on sen vastakohta, joten siksi myös työttömyys aiheuttaa meillä usein häpeää. Mutta jos on hyvä itsetunto eikä ole häpeän koteloitumaa sisällä, niin kestää paremmin pettymyksiä, eikä määrittele koko ihmisarvoaan jonkin tietyn asian kautta.

9. Voiko häpeästä päästä eroon?

Ei siitä eroon voi päästä, vaikka kieltämisen kautta voikin hämätä itseään. Häpeä on niin vaikea tunne meille ihmisille, että useimmiten haluamme sitä välttää ja rakennamme monenlaisia suojakuoria, ettemme itsekään sitä tunnistaisi.Yksi tavallinen puolustuskeino häpeää vastaan on suuttumus tai hyökkäys toisia ihmisiä kohtaan. Toinen puolestaan se, että hyökätään itseä kohtaan, aletaan moittia omaa itseä ja sillä estetään muiden kritiikki. Tyypillistä on myös piiloutumisen ja vetäytymisen tarve. Se näkyy esimerkiksi niin, että peitämme kasvomme käsillä.

Jos häpeän tunne on sietämätön, yksi keino on kieltää häpeän olemassaolo täysin. Sehän ei vie pois häpeää, mutta se peittyy kieltämisen alle.

Häpeän kokemukseen vaikuttaa tosi vahvasti itsensä hyväksyminen, ja yleensä iän myötä ihminen hyväksyy itsensä paremmin. Siinä mielessä häpeän tunnekin voi vuosien mittaan vähentyä.

10. Miten omaa häpeää voi työstää?

Ensimmäinen askel on häpeän tiedostaminen. Toinen askel on se, että hyväksyy häpeän: vaikka se on epämiellyttävä tunne, niin se saa olla ja se on ihan normaalia. Huumorikaan ei ole pahitteeksi ja häpeän kokemuksia kannattaa myös jakaa toisten ihmisten kanssa. Silloin viimeistään huomaa, että kaikki me häpeämme eri asioita.

Omaa herkkyyttä ja haavoittuvuutta voi myös arvostaa, koska häpeä on yksi asia joka tuo inhimillisyyden esiin.