Psykoterapiaa Mikkelissä & Varkaudessa

Toiminnallisten oireiden kirjo ulottuu suolisto-oireista lamauttavaan väsymykseen ja ympäristöyliherkkyydestä erilaisiin liikehäiriöihin ja kipuun.

Tyypillistä on, että oireita on tutkittu pitkään ja monipuolisesti, mutta mitään selkeää selittävää tekijää ei ole löytynyt. Taustalla on monen syyn vyyhti, jossa huolestumisesta voimistunut pelko ja ahdistuneisuus ovat klassisien ehdolistumien kautta ottaneet ihmisen valtaansa.

TAYS:ssa on pari vuotta toiminut väsymystyöryhmä, OYS:ssa aloittelee ympäristöherkkyystyöryhmä, ja HUS on perustanut elokuussa 2019 klinikan toiminnallisten häiriöiden hoitoon. Nyt siis yhdistetään eri tieteenalojen ja terveydenhoidon erikoisalojen tietotaitoa potilaan kohtaamisessa, kuntoutuksessa, ilmiön tutkimuksessa ja ilmiöstä kouluttamisessa. Lue lisää Lääkärilehden jutusta Toiminnallisten häiriöiden hoito saa vauhtia

”Jos oireilu alkaa häiritä toimintakykyä ja elämänlaatua, puhutaan toiminnallisesta häiriöstä. Kyse on siis sellaisesta elinjärjestelmäryhmän toiminnan häiriöstä, jossa elinjärjestelmässä itsessään ei ole vikaa, kertoo psykologi Sanna Liesto. Hän työskentelee Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä HUSissa toiminnallisten häiriöiden polikilinikalla, joka avattiin viime keväänä. Lue koko artikkeli TÄÄLTÄ

Esimerkkinä kokonaisvalatisemmasta ”heräämisestä ” Neurologipäivien tiedote 31.10.2019:

Toiminnalliset neurologiset häiriöt: kun oireet ovatkin sairaus Toiminnallisia oireita esiintyy kaikilla elimistön osa-alueilla. Toiminnallisella neurologisella häiriöllä tarkoitetaan tilaa, jossa potilaan neurologiset oireet eivät täysin selity neurologisella sairaudella. Tyypillisiä neurologisia toiminnallisia oireita ovat mm. halvausoireet, tuntohäiriöt, kävelyvaikeudet, vapina, dystoniat ja epilepsian kaltaiset kohtaukset. On arvioitu, että neurologian poliklinikalle hakeutuvista potilaista jopa neljäsosalla on toiminnallisia oireita. Näistä joka toisella ei ole voitu osoittaa mitään neurologista sairautta ja joka toisella oli toiminnallisia oireita neurologisten oireiden lisäksi. Oireet ovat todellisia, potilaat eivät niitä teeskentele eivätkä ne tahdonvoimalla katoa. Toimintakyky ja elämänlaatu ovat usein heikentyneet, jopa enemmän kuin vastaavanlaisesti somaattisesti sairailla. Väsymys ja kipuoireilu ovat tavallisia. Oireet alkavat usein äkillisesti, jopa dramaattisesti. Oire voi myös kadota nopeasti ja muuttua toiseksi. Psyykkinen stressi pahentaa usein oireilua. – Rajankäynti toiminnallisen häiriön ja neurologisen sairauden välillä on joskus vaikeaa. Toiminnallisten oireiden perusteellinen tutkiminen on tärkeää vakavan sairauden poissulkemiseksi ja potilaan luottamuksen saavuttamiseksi. Huolellinen tutkimus ja oireiston toiminnallisen, hyvänlaatuisen luonteen kuvaaminen potilaalle ymmärrettävällä ja hyväksyttävällä tavalla on usein tehokkain neurologisen toiminnallisen häiriön hoito, selvittää ylilääkäri, neurologian ja psykiatrian erikoislääkäri Risto Vataja HUS:sta. Potilaat hyötyvät usein myös psykoterapeuttisista hoidoista. Eniten tutkittu on kognitiivinen käyttäytymisterapia, jonka tavoitteena on auttaa potilasta tunnistamaan oireisiin liittyvät haitalliset tunne- ja käyttäytymismallit ja tarjota keinoja niiden korjaamiseksi. Osa potilaista hyötyy ryhmämuotoista tai verkkokuntoutuksista. Suomessa kehitellään toiminnallisten häiriöiden nettiterapiaa, joka valmistunee Terveyskylään ensi vuonna. Vaikeimmista toiminnallisista häiriöistä kärsivien potilaiden hoitoa toteuttaa ja kehittää elokuussa avattu HUS:n toiminnallisten häiriöiden poliklinikka. Ylilääkäri Risto Vataja, Hyks, sposti: risto.vataja (at) hus.fi

Aihe on jännittävä ja paljon tunteita herättävä sekä potilaiden että ammattilaisten keskuudessa. Totutusta poikkeaminen on haasteellista. Joidenkin ammattilaisten mielestä on kyse hömpästä, joidenkin potilaiden mielestä he jäävät vaille tarvitsemiaan tutkimuksia…..Paljon on vielä tehtävää. Pointtina kuitenkin on se, että potilaan oireita ei sivuuteta, ne ovat todellisia, mutta niihin suhtautumista voidaan työstää vähemmän uhkaavaksi ja tässä tarvitaan vankkaa yhteistyötä lääketieteen, psykologian ja psykofyysisen fysioterapian kesken .

• 

Se ei ole itsekkyyttä, vaan terve teko!

Itsensä asettaminen etusijalle on tervettä, hyödyllistä ja välttämätöntä. Se ei ole itsekkyyttä, sillä horjumaton rakkaus sitä ihmistä kohtaan, jonka näemme peilistä, ilman anteeksipyytelyä tai arvostelua, on itsestä huolehtimista. Se on panostamista omaan henkilökohtaiseen hyvinvointiin ja elämänlaatuun. Sitä paitsi, vain jos pidät itsestäsi huolta ansaitsemallasi tavalla, voit pitää huolta muista.

Erilaisista syistä moni meistä on oppinut asettamaan aina muut ihmiset itsen edelle. Tavasta on tullut automaatio, jota toistamme, emme kyseenalaista, emme huomaa uhriutumista. Tähän on ihan luonnollista uupua, mutta tämä luonnollisuus tuntuu luonnottomalta, koska se on vastoin sitä mihin olemme tottuneet. Lue mainio teksti aiheesta: Itsensä asettaminen etusijalle on terve, epäitsekäs teko

Läheinen ilmiö on läheisriippuvuus, mikä tarkoittaa sitä, että henkilö ei ole lapsena saanut tarpeeksi hoivaa, rakkautta tai mahdollisuutta näyttää tunteitaan. Sen sijaan hän on oppinut hankkimaan hyvää oloa auttamalla muita ja huolehtimalla heistä. Alla Eevi Minkkisen tekstistä poimittuna, lähinnä parisuhteen näkökulmasta katsottuna:

Läheisriippuvaisen tunnusmerkkejä:

1. Epätasa-arvoinen valta-asema esimerkiksi taloudellisesti, emotionaalisesti tai seksuaalisesti.
2. Toinen odottaa toisen muuttumista ja yrittää saada toista ”paranemaan”.
3. Läheisriippuvainen on kiinnostuneempi riippuvuutensa kohteen elämästä kuin omastaan.
4. Ahdistuksen, avuttomuuden ja jumissa olon tunteet.
5. Rajattomuus. Läheisriippuvainen ei ilmaise rajojaan tai niitä ylitetään ilmaisusta huolimatta.
6. Tunne yksinäisyydestä ja toive siitä, että toinen viimein näkisi, miten paljon läheisriippuvainen tekee suhteen eteen.
7. Häpeä. Järki sanoo, että suhde ei ole tasavertainen.
8. Omien menojen säätely riippuvuuden kohteen mukaan.
9. Jatkuva tarkkailu: Missä tunnetilassa riippuvuuden kohde on?
10. Univaikeudet, heräily, painajaiset, ahdistuneisuus.

Läheisriippuvaisen suhteen 10 tunnusmerkkiä – Haetko itsellesi hyvää oloa huolehtimalla muista?

• 

Tämän tekstin yhteyteen lisätään ajan oloon uusia runovideoita. Tekstin lopusta läydät neljä ensimmäistä, käy tutustumassa. Ihan ensiksi saatesanat runovideoiden tekijältä:

Elämä kohtelee meitä jokaista omalla tavallaan. Toiset ”saavat” kantaakseen enemmän ja toiset vähemmän. Kaikki ei aina näy ulospäin. Ei ne haasteet ja vastoinkäymiset, eikä välttämättä myöskään ne onnistumiset ja ilon hetket.

Meistä kukaan ei voi ymmärtää tai tuntea toista ja toisen ihmisen elämää täysin. Rinnalla voi aina kulkea ja olla läsnä, mutta toisen elämää ei voi ottaa omakseen tai kantaakseen kokonaan. Siispä kerron minäkin vain omastani.

Minun elämääni on mahtunut niin iloa kuin suruakin. Niin pettymystä kuin onnen hetkiäkin. On ollut monenlaista huolta ja murhetta, sairauttakin. On ollut pimeyttä ja toivottomuutta. On menty kovaa ja korkealla ja tultu sieltä ryminällä alas. On ollut yksinäisyyttä ja elämän lopullisuus on istunut olkapäällä ja odottanut oikeaa hetkeä iskeä.

Elämää ei liioin voi ennustaa, mutta omalla asenteellaan ja valinnoillaan sen kulkuun voin vaikuttaa.

Elämässä tulee hetkiä, jolloin on uskallettava pyytää apua ja ottaa apua vastaan. On luotettava itseen ja omiin valintoihin ja siihen, että omat jalat vielä kantaa. On myös hyvä muistaa, että meistä jokainen voi joskus olla se, joka voi pelastaa toisen ihmisen elämän – sanoillaan, teoillaan tai olemalla ihan vaan läsnä toiselle.

Emme ole täällä yksin, mutta voimme kokea yksinäisyyttä. Silti meistä jokainen on yhtä arvokas ja meillä jokaisella on jokin merkitys ja tarkoitus. Joten on tärkeää aina välillä muistaa pysähtyä ja kysyä Mitä sinulle kuuluu?

Oheisissa Runovideoissa on sanomaa, ajatusta ja tunnetta siitä, millaisena maailma on näyttäytynyt ja näyttäytyy minun silmissäni.

Siitä, kun muistan ja siitä, kun halusin vain unohtaa. Siitä, kun itkin, enkä tiennyt mistä ja miksi tähän oli tultu. Siitä, kun oli vain pimeys, eikä elämällä ollut mitään väliä. Ja siitä, kun aloin ymmärtää sen, että pahuus ei ole kaikki, vaan on ihmisiä ja elämää, jossa on hyvyyttä, kauneutta, välittämistä ja rakkauttakin. Ja että se kauneus ja hyvyys ja rakkaus on myös minua ja kuuluu myös minun, niin kuin jokaisen meidän elämäämme.

Kaikesta voi selvitä ja toipua. Välillä toivo on hukassa, mutta kuitenkin aina sitä on vaikkei sitä itse näe. Ensin on puhallettava se taakka ja ”paha” pihalle, jotta voi kauneudelle ja hyvälle tulla tilaa.

JA, Muistakaamme elää elämää ja tehdä siitä omannäköisemme!

-Sanoittaja-

RUNOVIDEOT

Minä minä maassa

Rannalla

Nimeämätön

Minä, näkymätön lattiamatto

Henkisesti hakattu

Tunne hyvästä olosta

Kappale matkaa

Enemmän arvoinen

Minä_paksu_perhonen

TOIVON

Rukous

Sinulle toivoa ja lohtua

Pala palata, askel askelelta. Jossain vaiheessa mahdottomalta tuntunut muuttuu mahdolliseksi ja lopulta sitä ihmettelee, että kappas, tänne on tultu, eikä tunnu yhtään kummalliselta. On se vaan niin, että kun laittaa rullan pyörimään, lähtee se etenemään, väistämättä. Alkuliikahduksen tekeminen vaan monesti tuntuu niin työläältä tai arveluttavalta, että sitä pitkittää. Työlästä toki, mutta toisaalta onhan tuon jo useammankin kerran elämässä kokenut, että työstämällä saa asioita tehtyä….joten, jossain vaiheessa sitä vaan käärii hihat ja alkaa hommiin.

Nyt ollaan jo niin uuden äärellä, että kolmen viikon kuluttua aloitan vastaanottotyön Varkaudessa, torstaisin ja perjantaisin. Viikon kuluttua saan avaimet uuteen, remontoituun työhuoneeseen ja pääsen kantamaan sisään kaiken tarpeellisen ja hartaudella hankitun. Työtä pääsee heti paiskimaan ihan kunnolla, uusia asiakkaita on tullut hyvin. Kesäkuussa on tarkoitus lisätä Varkauden toimipisteeseen vielä yksi päivä viikossa. Sitten meneekin vähän pidempään, ennen kuin pystyn siirtämään työtä pois Mikkelistä.

Mielenkiintoinen vaihe tämäkin, viipyä vielä vanhassa ja rakentaa samalla uutta. Molemmissa paikoissa on hyvä olla ja työ on mielenkiintoista. Koen olevani onnekas työn suhteen. Se ei ole itsestään selvyys, pysähdyn sitä usein pohtimaan ja tuntemaan kiitollisuutta.

Mielenkiintoista työtä jaksaa hyvin, mutta ei ole itsestään selvyys sekään, etteikö työssä voisi uupua. Voi olla juuri päinvastoin. Oikein mielenkiintoisessa työssä ei huomaa ajautumista liialliseen kuormittumiseen. Sen takia, pyrin pitämään koko ajan työtunnit kurissa. Työssä kuin työssä pääsee välillä pukkaamaan kiirettä, mutta tilanne on korjattava mahdollisimman pian. Pidän myös huolen siitä, että minulla on vapaa-ajalla monia mukavia juttuja, hyviä harrastuksia ja myös sitä ihan luoppoaikaa. Vapaa-aikaa pitää siis olla riittävästi tähän kaikkeen ja sitä on ollut. Unta pitää saada riittävästi ja sen on oltava palauttavaa. Ellei, niin asialle on tehtävä jotakin. Tähän taitaa sopia se sama hokema, jota viljelen terapia-asiakkaille: ”Pelkkä puhuminen ei riitä”.

Hyvää alkanutta vuotta 2020!

Minduun blogissa oli postattu alla oleva, vuonna 2015 BuzzFeed -verkkosivustolla julkaistuun artikkeliin (15 Things Therapists Actually Want You To Know) on pohjautuva listaus.

Osasta näitä asioita tulee informoitua tutustumis- ja arviointitapaamisella. Osaa näistä asiakkaat kysyvät, monia näitä ja muitakin varmasti miettivät. Sen yritän kuitenkin muistaa aina sanoa, että kaikkea saa ja kannattaa kysyä.

1. Elämänohjeiden antaminen ei ole psykoterapeutin tehtävä

Psykoterapeutti ei kehota sinua esimerkiksi päättämään avioliittoasi tai jättämään työtäsi, vaikka se saattaisikin olla oikea ratkaisu. Psykoterapian tarkoitus ei ole kertoa, miten sinun tulisi selvitä elämässäsi. Psykoterapeutti antaa sinulle toki keinoja selvitä masennuksesta tai pärjätä kaksisuuntaisen mielialahäiriön kanssa, mutta henkilökohtaisen elämäsi päätöksiin hän ei ota kantaa – ainakaan kertomalla mitä sinun pitäisi tehdä.

Psykoterapian tavoitteena on auttaa sinua ymmärtämään itseäsi paremmin, muuttamaan haittaavia ajattelu- ja toimintatapojasi ja suhdettasi ympäröivään todellisuuteen.

2. Psykoterapeutti on käynyt itsekin psykoterapiassa

Suomessa psykoterapeutin koulutukseen kuuluu käydä opiskeluaikana myös itse psykoterapiassa. On suuri etu, että psykoterapeutti itse kokee psykoterapiaprosessin asiakkaan näkökulmasta. Yleensä psykoterapeutit ovat käyneet ainakin kahden vuoden psykoterapian, kouluttajatason psykoterapeutit huomattavasti enemmän ja psykoanalyytikot tyypillisesti ainakin viisi vuotta. Lisäksi psykoterapeutti käyttää asianmukaista työnohjausta oman ammattitaitonsa ja työhyvinvointinsa ylläpitämiseen.

3. Psykoterapeutit eivät määrää lääkkeitä

Lääkemääräykset tekee aina psykiatri, lääkäri tai muu hoitava taho, jolla on siihen tarvittava ammattitaito ja lupa. Psykoterapeutti voi kuitenkin heidän ohjauksessaan auttaa asiakasta psykoterapiajakson aikana lääkityksen aloittamisen ja lopettamisen suhteen, jos se katsotaan tarpeelliseksi. Tällainen yhteistyö yksityisen psykoterapeutin ja lääkemääräyksistä vastaavan tahon kanssa on kuitenkin varsin vähäistä. Psykoterapeutteja työskentelee myös muun muassa perheneuvoloissa ja psykiatrisilla poliklinikoilla, jolloin yhteistyö on tiiviimpää.

4. Psykoterapiassa voi käydä ilman mielenterveyshäiriön diagnoosia

Kyllä, itsemaksavana asiakkaana psykoterapiassa voi käydä ilman diagnoosia. Moni käy psykoterapiassa lisätäkseen itsetuntemustaan, selvitäkseen elämänkriisistä, parisuhdeongelmien takia tai vaikkapa työstressin vuoksi. Lyhytkin psykoterapiajakso voi auttaa pääsemään elämässä eteenpäin.

Sen sijaan Kelan tuen saaminen edellyttää diagnoosia, 3 kuukauden psykiatrista hoitosuhdetta, psykiatrin B-lausuntoa ja Kelan myöntävää tukipäätöstä.

5. Psykoterapeutti ei puhu asiakkaistaan ystäviensä kanssa baarissa

Luottamuksellisuus on ykkösvaatimus psykoterapeutin ja asiakkaan välisessä suhteessa! Psykoterapeutilla on vaitiolovelvollisuus ja hänen tulee säilyttää asiakkaidensa tiedot siten, että ne eivät päädy ulkopuolisille. Hän saattaa tosin keskustella haastavista asiakastapauksistaan nimettöminä ja yleisellä tasolla luotettavien kollegoidensa kanssa ja työnohjauksen yhteydessä. Tämän tarkoituksena on psykoterapeutin oman ammattitaidon ylläpitäminen ja mahdollisten vaikeiden tilanteiden parempi hoitaminen.

6. Sinä päätät, haluatko “tunnistaa” hänet psykoterapian ulkopuolella

Psykoterapeuttisi ei tule moikkaamaan sinua julkisella paikalla ja sanomaan ”kiva nähdä sinua ulkona ja näytätpä reippaalta”. Sinä olet se, joka tervehtii ensin häntä kaupassa tai ravintolassa, jos niin haluat. Jos asia askarruttaa sinua, voit ottaa sen puheeksi hänen kanssaan.

7. Pelkkä psykoterapiassa käynti ei riitä – sinun täytyy myös osallistua siihen

Psykoterapiassa käynti poikkeaa huomattavasti lääkärissä käynnistä, jossa ollaan vastaanottajan roolissa, antaen lääkärin tutkia ja kertoa hoito-ohjeet. Psykoterapia on jotain aivan muuta kuin tällaista passiivista odottamista, että psykoterapeutti kysyisi ne oikeat kysymykset, ja tuloksia alkaisi syntyä itsestään. Ne, jotka näin odottavat, tulevat todennäköisesti pettymään. Psykoterapiaprosessi on yhteistyötä psykoterapeutin kanssa, jossa te molemmat työskentelette sinun haluamiesi asioiden parissa.

8. Itselleen sopivan psykoterapeutin löytäminen on tärkeää

Tutkimukset osoittavat, että psykoterapian onnistumisen kannalta ehkä merkittävin seikka on yhteistyösuhteen eli terapeuttisen allianssin hyvä laatu psykoterapeutin kanssa. Toisin sanoen, teillä on hyvä synkata keskenänne. Terapeuttinen allianssi rakentuu kolmesta osatekijästä: tunnevuorovaikutuksen laatu ja empatia, yhteisymmärrys tavoitteista ja yhteisymmärrys tehtävistä.

Psykoterapia itsessään ei aina ole miellyttävää, joten on tärkeää tuntea olonsa turvalliseksi terapiakäynnin aikana. Hyvässä terapiasuhteessa asiakas tuntee tulevansa kuulluksi ja ymmärretyksi.

9. Saako psykoterapeuttia halata?

Me suomalaiset emme ole luonnostaan halailijoita, joten psykoterapeuttikin saattaa kokea sen kiusalliseksi. Joku voi myös miettiä, voiko psykoterapeutilta kysyä hänen henkilökohtaisesta elämästään. Molemmissa tapauksissa asia kannattaa ottaa hänen kanssaan puheeksi, jos kokee sen itselleen tärkeäksi. Sinulla on oikeus kysyä häneltä mitä haluat, mutta hänellä on myös oikeus päättää omasta puolestaan, mikä on sopivaa ja mikä ei.

10. Psykoterapeutilla ei ole kaikkia vastauksia

Jotkut saattavat olettaa, että psykoterapeutilla olisi jonkinlainen erityinen kyky nähdä asiakkaan sisimpään. Näin ei kuitenkaan ole. Psykoterapeutit kouluttautuvat ymmärtämään ihmisen käyttäytymistä, tunteiden ja ajattelun mekanismeja ja ylipäänsä ihmisenä olemista. Monella psykoterapeutilla on ehkä myös luontainen herkkyys ihmisyyden eri puolien havaitsemiseen. Kokemus ja ammattitaito antavat psykoterapeutille pohjan ymmärtää asiakkaansa tilannetta ja näin auttaa häntä ohjaamaan psykoterapiaprosessia tulokselliseen suuntaan.

11. Psykoterapeutin ammatti voi olla raskas

Psykoterapeutti saattaa kuunnella vaikeita asioita tunnista toiseen, päivästä päivään, ja silti hänen täytyy säästää voimiaan myös omalle perheelleen ja itselleen. Se on haastava yhtälö, mutta ihan mahdollista hallita. Psykoterapeutin velvollisuus on huolehtia myös omasta jaksamisestaan. Tähän hän käyttää säännöllistä ja jatkuvaa työnohjausta, jossa voi purkaa työstä kertynyttä kuormaa.

12. Psykoterapeutin ammatti voi olla todella palkitsevaa

Psykoterapeutin ammattiin hakeutuvat ovat yleensä hyvin kiinnostuneita ihmisistä. Sinun psykoterapeuttisi on kiinnostunut sinusta ja hän haluaa sinun voivan paremmin. Psykoterapeutti todennäköisesti iloitsee jokaisesta ammatillisesta onnistumisestaan ja nähdessään asiakkaansa edistyvän kasvuprosessissaan.

… vaikutukset voivat säteillä sukupolvien päähän! Ei paniikkia, vaan toivottavasti ajatus siitä, että hyvillä elämäntavoilla ja valinnoilla voi todella vaikuttaa positiivisella tavalla jälkipolvienkin elämään, joskin siitä pääsee itsekin hyötymään.

Epigenomi on muuttuva dynaaminen kokonaisuus toisin kuin perimä eli genomi, joka pysyy samana ihmisen elämän ajan.

Ylen Tiedeykkösen artikkelissa Isovanhempiemme huonot kokemukset voivat näkyä geenitasolla epigeneettisinä vaikutuksina jopa kolmanteen sukupoleveen saakka akatemiatutkija Miina Ollikainen Suomen Molekyylilääketieteen instituutista FIMM:stä muistuttaa, että epigenetiikka on luonnollinen ilmiö. Hän kutsuu epigenetiikkaa pehmeäksi perinnöllisyydeksi, joka valmistaa pienokaista sellaiseen elinympäristöön, mistä hän on saanut viitteitä jo raskausaikana. Joutuuko lapsi synnyttyään elämään heikolla ravitsemuksella, jolloin elimistö käyttääkin tehokkaasti saatavilla olevaa ravintoa. Vai onko lapsen saamassa hoivassa puutteita? Onko parempi olla varuillaan kuin luottaa ihmisiin?

Epigenetiikan ja psyykkisen voinnin suhdetta on päästy havainnoimaan eläinkokeilla. Ihmisillä tätä ei ole suoraan havaittu, mutta entistä enemmän on tietoa raskausaikaisten ympäristön epigeneettisten merkkien siirtymisestä lapsille. Esimerkiksi ahdistushäiriöissä perinnöllisyys selittänee noin 30-40 % ihmisen oireilusta. Tutkijat pyrkivät selvittämään, onko äidin raskausaikaisella stressillä ja sen aikaansaamilla epigeneettisillä merkeillä vaikutusta ahdistushäiriöiden synnyssä, toteaa integratiivisen neurotieteen ja psykiatrian professori Hasse Karlsson.

Äidin raskauden aikainen stressi ja lapsen kasvuvuosien hyvin hankalat olot liittyvät lapsen myöhempiin psyykkisiin häiriöihin. Stressi ei ole mitään tavanomaista arkipäivän stressiä vaan perheen vakavia, isoja ristiriitoja, kaltoinkohtelua, esimerkiksi seksuaalista hyväksikäyttöä tai lähes täysin jäämistä ilmaa hoivaa.

Isälläkin on rooli lapsen terveyden kannalta. Jopa isän kokemukset ja tekemiset ennen lapsen hankkimista saattavat periytyä lapselle. Tosin asiasta tiedetään aika niukasti vielä tällä hetkellä. Psykiatrian professori Tiina Paunion mielestä isän kannalta on tärkeintä, miten isä hoivaa äitiä raskausaikana ja syntymän jälkeen lasta – mikä on siis perheen hoivakokonaisuus. Tietysti isän perimä vaikuttaa myös.

Epigenetiikalla on myös positiivinen vaikuttavutensa, joskin siitä tiedetään vielä vähemmän. Esimerkki epigenetiikan myönteisestä vaikutuksesta on psykologinen kimmoisuus eli resilienssi. Yksilöt, jotka ovat kokeneet trauman masentuvat herkästi, mutta heillä on ilmeisesti kyky toipua myös sairaudestaan. Sama perimä altistaa psyykkiselle häiriölle, mutta se voikin saada ihmisen palautumaan helpommin tilastaan. Psykologinen joustavuus saattaa olla perimän välittämää molempiin suuntiin.

Paljon on vielä selvittämättä, ja minkä verran loppujen lopuksi on ihmismielen toimminnoista selvitettävissä…Mielenkiintoista kuitenkin ja jos uuden tiedon murusista saa koottua terveyttä tukevaa ja sairauksia hoitavaa kehitystä, niin kyllä se on tervetullutta!

• 

Jazzpianisti Iiro Rantala on sitä mieltä, että suomalaiset muuttuvat kuukausien mukaan ja sävelsi 12 vuodenajasta sekä suomalaisten sielunmaisemasta kertovan sävelteoksen My Finnish Calender. Tämä on mainio!

Mitä Iiro sitten kertoo vuoden kulusta? Hän huomaa, että tammikuu on katumuksen kuukausi siksi, että joulukuussa tuli tuhlattua, tehtyä kaikki vaanivat työt ja juostua oravanpyörässä. Uutena vuotenakin tuli juhlittua liikaa. Helmikuussa suomalaiset ovat parhaimmillaan, koska lumi on viimeinkin tullut taas ja silloin voi keskittyä talven leikkeihin. Mutta maaliskuussa suomalaiset ovat jo kyllästyneitä talveen ja haaveilevat pääsystä Pariisin kevääseen. Huhtikuu on paradoksi, jolloin itsemurhatilastoissa esiintyy piikki. Tällöin tulisi muistaa soittaa kavereilleen.

Toukokuussa suunnitellaan kesää ja etsitään nuoruuden idoleiden keikkaa suomalaisilta musiikkifestivaaleilta, joissa keski-ikäinen huomaakin päätyneensä diggailemaan 20-vuotiasta EDM-artistia. Kesäkuu ei olekaan kesän kuukausi, vaan valheellisen onnen aikaa, jolloin on kylmä, vanhemmat töissä, lapset lomalla ja vailla tekemistä. Kreikan matkatkin on myyty loppuun.

Heinäkuussa onni alkaa taas, koko maa on suljettu ja mökkikausi päällä. Suomalaiselta on helpompaa saada seksiä kuin kutsu kesämökille. Elokuussa on paras sää, mutta kaikkien on päästävä takaisin työhön ja kouluun. Kun onnen syitä kaivelee, ei koskaan tiedä, mitä sieltä löytyy.

Jopa suomalaiset ryhtyvät syyskuussa romantikoiksi. Luonto on äärimmäisen kaunis ja ilmassa on jo pienoinen myrskyn mahdollisuus. Lokakuussa energiataso nousee, kunnon myrsky saattaa ilmaantua ja voimia kerätään talvea varten. Marraskuun pimeys sopii suomalaiseen melankoliaan eikä kukaan edes teeskentele olevansa hyvällä tuulella. Useat suomalaiset löytävät pimeydestä suurta kauneutta ja yksinäisyyttä ja piiloutuvat sen suojiin.

• 

Trauma ei välttämättä edellytä ulkoisesti näkyvää tekoa, kuten fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa. Myös vanhemman poissaolevuus, henkinen väkivalta, kyvyttömyys suojata lasta, avuttomuus ja laiminlyönti voivat johtaa kehitykselliseen traumaan. ”Hiljainen trauma” ei tule selkeästä hyökkäyksestä, vaan kiintymyksen kohteen poissaolevuudesta hädän hetkellä. Varhainen traumatisoituminen ei ole vähemmän vahingollista kuin selkeästi erottuvat suuret traumakokemukset, pikemminkin päinvastoin.

Traumaattiset kokemukset jättävät jälkensä ihmisen mieleen ja kehoon. Trauma voi tarkoittaa ahdistusta ja kaaosta, mikä on ajattelukyvyn ulkopuolella. Voimakas stressi häiritsee tiedonkäsittelyä ja tarinaksi jäsentyneiden muistikuvien muodostamista. Traumaattisille kokemuksille voi olla vaikea löytää sanoja. Kokemukset voivat tulla näkyville ihmisen suhtautumisessa itseensä ja toisiin. Parisuhteessa ihminen saattaa toistaa perheen vuorovaikutussuhteissa omaksumiaan rooleja, esimerkiksi hyökkääjän tai uhrin roolia. Ihminen saattaa taantua avuttomuuteen tai pyrkiä vihamielisesti ja kontrolloivasti vaikuttamaan kumppaniinsa.

Kehityksellisestä traumasta voi seurata tunteiden säätelyn vaikeutta, itsetuhoisuutta, masennusta, epätodellisuuden kokemuksia, raivoa, häpeää, syyllisyyttä, toivottomuutta, avuttomuutta ja epätoivoa. Ihmisen voi olla vaikea luottaa muihin. Hän voi vetäytyä ihmissuhteista. Ihmisen tavassa kertoa elämäntarinaansa voi esiintyä hämmentäviä aukkoja tai ristiriitaisuuksia. Oireista ei kuitenkaan voi tehdä varmoja johtopäätöksiä siitä, onko ihmisellä ollut traumaattisia kokemuksia. Samat oireet ja käyttäytymisen piirteet kun voivat johtua useista eri tekijöistä. Lue lisää: Lapsuuden traumat vaikuttavat ihmissuhteisiin

• 

Henkinen väkivalta jää usein piiloon, siihen liittyy valtavaa häpeää, alemmuuden tunnetta, pettymystä, epäoikeuden kokemista ja monia muita raskaita tunteita. Kun väkivallan tekijä on läheinen, on asetelma entistäkin hankalampi. Voinko hakea apua läheistäni vastaan? Uskotaanko minua? Jos puhun tästä toisille, tuhoutuvatko välit kokonaan? Henkiselle, kuin myös fyysiselle väkivallalle on tyypillistä, että väkivaltaiset kaudet vaihtelevat hyvien kausien kanssa.

Nimimerkki Kassu kertoo isän taholta kokemastaan henkisestä väkivallasta: Lapsuudessa koettu henkinen väkivalta on jättänyt minuun vahvat jäljet.

Mikäli henkinen väkivalta jäi aikoinaan muilta huomaamatta ja apu saamatta, niin apua voi ja kannattaa hakea myöhemmin.

”Puhuminen ja asioiden näkyväksi tuominen on kuitenkin ­äärimmäisen tärkeää henkisen väkivallan uhrin häpeän tunteesta ja stigmasta eroon pääsemiseksi. Siksi toivoisin, että henkistä väkivaltaa pidettäisiin keskusteluissa yhtä vakavana asiana kuin fyysistä väkivaltaa. Turvallinen matalan kynnyksen väylä avun hakemiseen olisi ­ensisijaisen tärkeä”, toteaa Kassu.

• 

Pitääkö asiat puhua auki vanhempien kanssa? Joskus se on mahdollista, toisinaan taas ei , ei vaikka vanhemmat olisivat vielä elossa. Tällaisten asioiden vastaanottaminen on äärimmäisen vaikeaa, ihminen suojaa itseään sietämättömältä materiaalilta. On myös muistettava, että jokaisen kokemus on henkilökohtainen ja omanlaisensa, samastakin tilanteesta. Kuin katsoisi elokuvan eri ottoja.

Pitää myös kysyä mitä on mahdollista saada aikaiseksi, sillä että pamauttaa kaiken päin naamaa? Auttaako syyttely? Näitä asioita, kuin myös vanhempien aikuisten lasten taholta kokemaa henkistä väkivaltaa käsittelee psykologi ja psykoterapeutti Hannele Törrösen uutuuskirja Väärin rakastettu. Törröstä on haastateltu jutussa Aikuinen lapsi voi syyttää vanhempiaan elämänsä pilaamisesta, tai käyttäytyä kuin teini – ”Pahinta on joutua miettimään mitä tein väärin” sanoo psykoterapeutti

• 

Psykoterapia on terveydenhuollon tavoitteellista toimintaa, jolla hoidetaan psyykkisiä vaikeuksia psykologisin menetelmin. Psykoterapiassa hankalia asioita prosessoidaan keskustelemalla. Tarvittaessa voidaan käyttää erilaisia oireita tuottavien toimintatapojen tunnistamista ja muuttamista helpottavia harjoitteita.

Psykoterapian vaikuttamiskeinot ovat psykologisia, mikä edellyttää psykoterapeutilta riittäviä perustietoja ihmisen psykologisesta kehityksestä, kliinisestä psykologiasta ja psykiatriasta. Koska psykoterapeutti on määritelty Suomessa terveydenhuollon ammattihenkilöksi, häntä sitovat samat yleiset ja erityiset hoitotoimintaa koskevat vaatimukset kuin muitakin terveydenhuollon ammattihenkilöitä. Psykoterapiaa ohjaavat asiakas- ja potilastyötä koskevat lait, asetukset ja ammattikäytännöt sekä eettiset periaatteet. Lue lisää Mielenterveystalon sivuilta Psykoterapia

• 

Suomessa kuitenkin kuka tahansa voi kutsua itseään terapeutiksi. Kannattaakin muistaa, että terapeutin opinnot saattavat koostua satunnaisista kursseista. Se ei vielä tarkoita asiantuntemusta. Sen sijaan psykoterapeutti on Valviran hyväksymä ja myöntämä, suojattu terveydenhuollon ammattinimike. Valvira merkitsee hyväksyttävän koulutuksen suorittaneen henkilön terveydenhuollon ammattihenkilöiden keskusrekisteriin Terhikki, josta pätevyyden voi tarkistaa.

• 

Terveystalon johtava psykologi Tuija Turunen toivoisi, että ”ihan kuluttajasuojan kannalta, ihmiset olisivat tarkkana ja perehtyisivät auttajansa koulutukseen. Valitettavasti asiantuntijuuden arvostuksen lasku on haaste koko suomalaisessa yhteiskunnassa. Siksi jaksankin puhua väsymättä koulutuksen, tieteen ja tutkimuksen puolesta. Jos ihminen on masentunut, ahdistunut, uupunut tai uneton, hänen tulee saada terveydenhuollon ammattilaisen apua. Pelkkä auttajan hyvä tahto ei riitä, vaan hänellä pitää olla koulutusta, tietoa ja osaamista. Ja hänen toimintaansa tulee valvoa”. Tiedätkö kuka sinua hoitaa? Perehdy auttajasi koulutukseen