Psykoterapiaa Mikkelissä & Varkaudessa

Painajaiset ovat varmaan kaikille jonkin verran tuttuja juttuja. Unissakävelyä ja unissa puhumista moni on kokenut tai kohdannut. Ei unihalvauskaan ihan harvinainen ole, ruumiista irtautumisen kokemus jo enemmän harvinainen. Tässä vain osa yön tai unen kummallisuuksista, parasomnioista. Ei ole kyse mistään paranormaalista, vaan normaalista unen ja valvetilan sekoittumiseen liittyvästä ilmiöistä, joka aktiovituu kovan tai pitkittyneen stressin yhteydessä. Jotkut parasomniat, kuten yölliset kauhukohtaukset ovat lapsille tyypillisiä ja tiettyyn kehitysvaiheeseen usein kuuluvia, aikuisilla taas harvinaisia. Eli, näin hyvin karkeasti määriteltynä. LUE lisää tekstin lopussa olevista linkeistä.

• 

Keskeistä on se, että nämä kummalliset ja ymmärrettävästi pelottavatkin kokemukset eivät ole vaarallisia. Ne pitää ottaa silti vakavasti. Elämässä on tällöin usein liikaa stressiä. Varsinkin painajaisten lisääntyminen voi kertoa vertauskuvallisesti jostakin ratkaisemattomasta asiasta tai ristiriidasta .

Parasomnioita esiintyy eri univaiheissa, mutta erityisesti siirryttäessä univaiheesta toiseen. Kun siirtymä tapahtuu äkillisesti, aivoissa esiintyy pieniä säätelyhäiriöitä: mieli on hereillä, mutta ruumis nukkuu. Tai toisinpäin: ruumis on hereillä ja mieli unessa.

Kaksi ahdistavaa ja yleensä pelottavaa parasomniaa, joihin vastaanotolla törmää ovat painajaiset ja unihalvaus:

Unihalvauksessa aivot siirtyvät REM-unesta äkillisesti valveeseen, eikä lihaksisto vielä toimi. Normaalisti REM-unen aikana lihasjänteys katoaa ja ihminen on rento. Unihalvaus on tila, jossa herännyt henkilö on tietoinen ympäristöstään, mutta ei pysty liikkumaan. Tällaiseen äkilliseen heräämiseen saattaa liittyä harha-aistimuksia ja tila kestää yleensä muutaman minuutin. Yksittäiset unihalvaukset ovat normaaleja liittyen tiettyihin elämänvaiheisiin, eivätkä vaadi hoitoa.

Unihalvauksessa ruumis on REM-uneen kuuluvassa halvaustilassa, mutta mieli hereillä. Unissakävely tapahtuu vastaavasti syvän unen aikana siten, että ihmisen mieli nukkuu, mutta ruumis ei ja ihminen pystyy kävelemään.

Painajainen kehittyy yön kuluessa vähitellen. Ensin unesta nähdään versioita, joissa tunnelma on vain hiukan ahdistava. Ellei mieli kykene ratkaisemaan uneen liittyvää ongelmaa, uni muuttuu aina vain ahdistavammaksi ja lopulta painajaiseksi.

Painajaisen alkulähde voi olla kauan sitten tapahtunut järkyttävä asia, joka toistuu unissa samantyyppisenä. Painajaiset yleensä loppuvat, kun on käsitellyt trauman

• 

Loppuun vielä psykoterapeutti Soili Kajasteen vinkit painajaisten karkotukseen:

Painajaisten karkottamiseen on kaksi tehokasta keinoa. Ennen nukahtamista voi pohtia, miten painajaista saisi muutettua ystävällisemmäksi – miten se silloin etenisi ja päättyisi. Kun kerrot tarinan itsellesi sitkeästi joka ilta, vähitellen painajainen haalenee.

Toinen tapa on mennä pelottavaa tarinaa kohti. Päätä, ettet lähde unessa pakoon, vaan katsot loppuun asti, mikä sinua uhkaa. Silloin voi käydä kuten naiselle, joka näki kammottavia unia zombiesta. Hän lähestyi uhkaajaansa ja huomasi, että jäljelle jäikin vain kasa riepuja. Itse hirviö oli kadonnut.

Soili Kajaste ja Juha Markkula: Hyvää yötä – Apua univaikeuksiin, Kirjapaja 2011

Kun yöllä tapahtuu kummia

Parasomniat

Mikä on muuttunut, ihminen, yhteiskunta, käsitys sairaudesta ja normaalista? Kuka märää ja säätelee ja miksi? Lääketeollisuudella on ollut isosti sanansa sanottavana. Dignosointi on mennyt yli , tavallaan, mutta toisaalta diagnooseja tarvitaan, jotta saadaan hoitoa ja kuntoutusta, sekä tarvittaessa mahdollisuus olla sairauslomalla.

On paljon puhuttu siitä onko esimerkiksi suru sairaus. Pitkittynyt suru voi sairastuttaa, mutta itsessään suru on normaali tunne, ei sairas tila. Suru voi kuitenkin lamauttaa ja viedä työkyvyn, tilapäisesti jopa oman elämänhalun. Suru on siis vakavasti otettava asia, mutta tuon vakavuuden soisi ymmärrettävän muutenkin, kuin masennus- tai muun sairaussdiagnoosin kautta.

• 

Yleisemmällä tasolla diagnoosikeskeisessä ajattelussa jää kapea kaistale ”normaalille” terveelle olemiselle. Ihmistä haastetaan olemaan yksilöllinen, mutta ei sitten kuitenkaan erilainen. Erilaisuudelle annetaan herkästi nimi, puhutaan oireyhtymistä, ellei jopa napsahda F luokan (mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt) diagnoosi. Lisääkö se hyväksyvää itseymmärrystä, vai tuleeko paine päästä takaisin ”normalin” kirjoihi. Molempia suhtautumistapoja näkee.

”Se, mitä ennen pidettiin luonnollisena suruna elämän vastoinkäymisissä, diagnosoidaan nykyään masennukseksi. Terveyden ja sairauden, normaalin ja epänormaalin rajat muuttuvat ajan saatossa. Mielenterveyden historiaa tutkivat Annastiina Mäkilä ja Petteri Pietikäinen kertovat, miten masennuksesta tuli suomalainen kansantauti ja millaisia vaikutuksia sillä on ollut”.

”Arjessa pidettiin normaalina, että välillä kului pitkiäkin aikoja jolloin mentiin hitaammalla, oltiin synkkiä tai surtiin jotain”.― Annastiina Mäkilä

• 

”Uusi tautiluokitus määritteli masennuksen sairaudeksi, jonka tunnusmerkkejä olivat vähintään kahden viikon ajan jatkuneet oireet, kuten väsyneisyys, unettomuus ja mielihyvän menetys”. -Annastiina Mäkilä

”Enää ei puhuttu psyykkisistä konflikteista, vaan matalista seronotiinitasoista ja masennuslääkkeistä”.― Petteri Pietikäinen

”Tunsivatko ihmiset vähemmän jotain, vaikkapa vuonna 1965, mitä nykyään pidetään masennuksena?”― Annastiina Mäkilä

”Ylidiagnosoinnin yksi ongelma on siinä, että sosiaalisista ongelmista tehdään yksilön ongelmia”.― Petteri Pietikäinen

Lue koko juttu tästä linkistä: Masennuksesta on tullut uusi kansantauti – mutta, mikä on oikeasti muuttunut?

Ennen kuin aloitat elämäntapamuutoksen, pohdi:

• Nykytilannettasi Mihin asioihin olet tyytyväinen? Mitä hyvää voisit lisätä?

• Arvojasi Mikä on sinulle tärkeää?

• Elämääsi Elätkö arvojesi mukaisesti? Teetkö valintoja, jotka ovat arvojesi mukaisia?

• Muutosta Millaiset muutokset ovat riittävän pieniä, jotta pystyt pitämään ne?

• Omaa itseäsi Mikä muutoksissa tuntuu helpolta, mikä vaikealta? Voitko hyödyntää vahvuuksiasi muutoksen tekemisessä?

Lue lisää jutusta Päätitkö aloittaa uuden elämän, mutta löysit itsesi taas sohvalta? Psykoterapeutti kertoo miksi elämäntapojen muuttaminen on niin vaikeaa.

• 

Jatketaan vielä yksinäisyysteemalla. Yksinäisyys on yksilölle suuri psykologinen ongelma, jonka syytä haetaan aina jossain määrin itsestä ja myös lähipiiristä. Tämän ei pitäisi jäädä ainoaksi tarkastelukulmaksi. Psykologisoitumisen seuraus on se, että yksinäisyys yksilöllistyy, eli pelkistyy yksilötason ongelmaksi. Tällöin kulttuuriset ulottuvuudet ja yhteiskunnan rakenteisiin liittyvät seikat jäävät vähemmälle huomiolle tai huomioimatta kokonaan ja ongelmia ja ratkaisuja tarkastellaan vain yksilökeskeisesti.

Ville Hämäläisen artikkelissa Yksinäisyyden kokemus kudotaan lapsuuden traumoista ja ulkopuolisuuden tunteista Hämäläinen avaa etnografisen gagadututkielmaansa haastatteluja.

• 

Kiinnitin huomiota haastatteluissa toistuviin teemoihin ja siihen, mistä yksinäiset ihmiset itse asiassa puhuvat, kun he puhuvat yksinäisyydestä. Esittäessäni erilaisia kysymyksiä yksinäisyydestä, haastateltavat ajautuivat usein kertomaan, kuinka heidän lapsuuden aikainen suhteensa omiin vanhempiin ja sisaruksiin on muokannut heidän persoonastaan alttiin yksinäisyydelle. Joissain tapauksissa kyseessä oli vaikea suhde toiseen vanhempaan ja nimenomaan vain toiseen vanhempaan. Haastateltava saattoi kertoa, että ei kokenut tulleensa hyväksytyksi toisen vanhempansa osalta. Joissain tapauksissa vanhempaa kuvattiin sanalla “narsisti”. Toinen toistuva teema oli vaikea suhde sisaruksiin. Kyseessä saattoi olla esimerkiksi kokemus siitä, että haastateltava jäi vanhemmilta huomioimatta, sillä sisarus vei kaiken huomion. Tai sitten kyseessä oli riitaantuminen ja erilleen ajautuminen.

• 

Myös kokemukset ulkopuolisuudesta toistuivat kertomuksissa yksinäisyydestä. Haastateltavat kertoivat päätyvänsä sosiaalisissa tilanteissa helposti tarkkailemaan muita sen sijaan, että osallistuisivat keskusteluun ja seurustelisivat muiden kanssa. Ulkopuolisuuden tunnetta saatettiin kokea jopa yksinäisille tarkoitetussa vertaistukitoiminnassa.

Yksinäisyyttä ei nähty pelkästään elämäntilanteena, johon he olivat joutuneet. Osin se nähtiin myös identiteetin osana. Siinä missä yksinäisyys saatettin nähdä ikävänä asiana, se koettiin myös luontevaksi osaksi omaa itseä. 

Luontaisena jatkumona edelliselle linkitys HelsinkiMissio-järjestön Näkemys-ohjelmaan, jonka tarkoituksena on tarjota apua yksinäisyyden kokemukseen. Sen lisäksi, että yksinäisyyttä pyritään tarkastelemaan yhteiskunnallisena tai kulttuurisena ongelmana on yksilötasolla pyrittävä vaikuttamaan kielteisiin minäkäsityksiin.

Tutkimusten mukaan yksinäisyyteen ei ehkä niinkään auta sosiaalinen tuki tai sosiaalisten taitojen harjoittelu, vaan pureutuminen yksinäisyyden juurisyihin eli haitallisiin ajatuksiin, ohjelman toinen projektikoordinaattori, sosiaalipsykologi ja tutkija Maria Rakkolainen kertoo.

• 

Näkemys-ohjelma päättyy ensi vuonna, mutta sille on haettu pysyvää rahoitusta, jotta toimintaa voitaisiin jatkaa. Torstaina 31.11. 2019 julkaistiin ohjelmaan pohjautuva Yksinäisyys-tehtäväkirja. Vastaavanlainen kirja on tarkoitus saada myös maksutta kaikkien saataville.

Alla linkit Näkemys-ohjelmasta kertovaan lehtijuttuun ja ohjelman blogiin.

Yksinäisyyttä on pystytty lieventämään pureutumalla haitallisiin ajatuksiin – ”Ajattelin, että olin jotenkin huonompi kuin muut”

Näkemyksiä yksinäisyyteen – HelsinkiMission blogi

• 

Arviolta noin puolet työikäisistä suomalaista tuntee itsensä jatkuvasti väsyneeksi eikä palaudu riittävästi. Varo jos alat tottua ja vertaat muihin, ”kaikillahan on tällaista”. Vaikka lähestulkoon kaikilla tuntemillasi ihmisillä olisikin sama tilanne, väsymyksestä ei saa tulla uusi normi.

Luuletko, että arjessa pitää vain jaksaa hampaat irvessä? Olet väärässä – lue 5 täsmävinkkiä uupumuksen itsehoitoon Tässä jutussa vinkkejä uupumuksen itsehoitoon antavat työterveyspsykologi Heli Hannonen Työterveyslaitokselta sekä uupumiseen erikoistunut työ- ja organisaatiopsykologi Liisa Uusitalo-Arola.

Nämä vinkit eivät päde pelkästään itsehoitoon. Nämä konkreettiset seikat on muokattava kuntoon myös osana psykoterapiaprosessia.

Tässä tiivistettynä viisi täsmävinkkiä, lue tarkemmin yllä olevasta linkistä.

1. Ota oireilu vakavasti ja etsi mikrotaukoja

Univaikeudet, stressaantunut mieliala ja kyvyttömyys rauhoittua ovat monelle pysyvä olotila. Oireet ovat kuitenkin elimistön hälytysmerkkejä, jotka on syytä ottaa vakavasti. Jatkuva uupumus ei ole normaalia. Tee muutoksia tässä ja nyt. Ei pidä jäädä odottamaan sitä, että lapset kasvavat tai kiire töissä helpottaa. Pidä ainakin mikrotaukoja…..

2. Haasta aivoja vapaa-ajalla

Töistä palautuminen vaatii irrottautumista työasioista. Jatkuvia ylitöitä on varottava ja muistettava, ettei työsähköpostien lukeminen illalla suinkaan helpota seuraavan päivän urakkaa, vaan päinvastoin häiritsee palautumista. Kotityöt painavat päälle työpäivän jälkeen. Väsyneen mielessä voit tuntua palkitsevalta, että saa paljon aikaan, mutta hellittämistä pitää opetella sekä töissä että kotona. Virkistä aivojasi mielekkäällä aktivoimisella….

3. Kalenteri ja aikataulutus avuksi myös lepoon

Uupuneena ajattelu kapeutuu. Tunne siitä, ettei elämässä ole vaihtoehtoja, on jo itsessään yksi väsymyksen merkki. Vaihtoehtoja on aina. Kun uupuminen ei ole vielä vakavan loppuunpalamisen asteella, siihen kannattaa suhtautua samalla tavalla kuin painonhallintaan: parhaita tuloksia saa aikaan pienillä mutta pysyvillä elämänmuutoksilla. Ota käyttöön kalenteri, karsi turhaa ja varaa itsellesi palautumisaikaa…..

4. Uupuminen ei ole henkilökohtainen ongelma

Uupuminen ei ole yksityisasia, vaan siitä pitää puhua myös työpaikalla. Moni ajattelee, ettei voi paljastaa väsymystään, koska sillä voi olla kielteisiä vaikutuksia uralle, tai se paljastaa yksilön heikkouden, tai asioille ei kuitenkaan voi tehdä mitään, jne. Mutta, asioille voi yllättävän usein tehdä jotakin, mutta ensin ne on otettava puheeksi. Aloita työterveyshuollosta.

5. Luppoaikaa tunti päivässä ja päivä viikossa

Kun elämässä on kuormaa niin paljon, että se uuvuttaa, oikotietä onneen ei ole: jotakin on muutettava ja yleensä se tarkoittaa turhan karsimista. Kyseenalaista itsestäänselvyytenä otettuja totuuksia, esism. omat ja lasten harrastukset, tee päivtys, onko mielihyvää antavaa, sopivassa suhteessa? Muista, että jokaisella täytyy olla aikaa pitää yllä suhdetta omaan itseen. Siitä olet itse vastuussa!

Sosiaalisen itsevarmuuden kouluttaja Jevgeni Särki kirjoittaa suoraa tekstiä, mikä perustuu sekä tutkimuksiin, että henkilökohtaisiin sekä valmennettaviensa kokemuksiin. Hän nostaa esille viisi yleisesti yksinäisyyttä ylläpitävää tekijää:

1.Sosiaalisten taitojen puute

Yksi ulospäin selkeimmin havaittavia syitä ihmisten yksinäisyyteen on sosiaalisten taitojen puute. Se ilmenee kahdella tasolla:Ensimmäinen taso on ilmeinen. Kun ei oikein tiedä, kuinka sosiaalisissa tilanteissa tulee toimia, seuraa siitä kaikenlaisia pelkoja. Toinen taso on sellainen, josta ei oikein puhuta, sillä se ei ole aivan korrektia. Se liittyy yksinäisten ihmisten metasosiaalisiin taitoihin, eli ymmärrykseen siitä, kuinka sosiaalisissa tilanteissa tulisi olla niin, että muut jaksavat kyseisen ihmisen seuraa….

2. Vääristynyt minäkuva

Erityisen viheliäs yksinäisyyttä ylläpitävä tekijä on vääristynyt minäkuva Tällä tarkoitetaan sitä, että ihmisen oma näkemys itsestään ei vastaa sitä, kuinka muut näkevät hänet. Yksinäisyydessä minäkuva on yleensä vääristynyt negatiiviseksi….

3. Yksinäisyyttä ylläpitävä toiminta

Yksinäisyyttä ylläpitäviä tekijöitä on myös monenlainen ihan arkinen ja tavanomainen toiminta. Esimerkiksi liiallinen sosiaalisten kännykkä- ja tietokonesovellusten käyttö. Mitä enemmän käytät sosiaalisia medioita, sitä suuremmalle yksinäisyyden riskille saatat altistua. (Taustamekaniikkana tässä on huonommuuden, paitsi jäämisen ja ulkopuolelle jätetyksi tulemisen tunne: Kun kaikki tuttavasi päivittelevät someen, kuinka suosittuja he ovat ja kuinka mukavaa heidän elämänsä on, on todella kivuliasta kohdata oma, vähän huonompi tilanteensa)…..

4. Haitalliset kognitiiviset mallit (”uskomukset”)

Usein huomiotta jäävä, mutta sitäkin tärkeämpi (ellei suorastaan tärkein) yksinäisyyttä ylläpitävä asia ovat haitalliset metakognitiiviset uskomukset. Suomeksi tämä tarkoittaa haitallisia ajatteluun liittyviä uskomuksia . Esimerkiksi “Ihmisiin kannattaa suhtautua kaikissa tilanteissa varoen, sillä he saattavat tehdä jotain ikävää, kuten pettää tai satuttaa”…..

5. Pinnallinen minäkuva

Seuraavakin asia saattaa kuulostaa turhan rajulta, mutta haluan sen näin suoraan mainita: Monella on todella vääristynyt, pinnallinen ja ymmärtämätön kuva muista ihmisistä. Se on sinänsä loogista. Jos muiden kanssa ei vietä kovin paljoa aikaa eikä tunne tarpeeksi monia erilaisia ihmisiä, voi ihmiskuva jäädä kapeaksi….

Lue tarkemmin Särkelän ajatuksia hänen Elä paremmin -blogistaan: Yksinäisyys ja sen kanssa pärjääminen Kirjoituksen lopussa on linkkilista tutkimuksiin, joihin Särkelä tekstissään viittaa.

Lopuksi vielä vinkki 12.10. tarkastettavasta väitöskirjasta:

Psykologian maisteri Aleksi Syrjämäen väitöskirjassa havaittiin, että yksin jääminen muuntaa reaktioita toisten näyttämiin sosiaalisiin viesteihin.

Väitöskirja osoitti, että yksin jääneestä saattaa tuntua siltä, etteivät muut edes katso häntä kohti. Toisaalta vaikka joku katsoisi kohti, tämäkään ei välttämättä piristä yksinäistä.

– Kun tuntee olonsa yksinäiseksi, ei välttämättä riitä, että näkee jonkun katsovan kohti. Sen sijaan ulkopuoliseksi olonsa tunteva kaipaa aitoa huomioiduksi tulemista ja syvempää ihmiskontaktia, Syrjämäki sanoo.

Lue lisää: Miksi tuntuu kuin muut tuojottaisivat vihaisesti tai katsoisivat ohi? Tuore väitös selittää, miten tulkitsemme ”väärin” muita ihmisiä.

Maailman terveysjärjestö WHO on julkaissut uuden tautiluokitusjärjestelmän ICD-11:n (International Classification of Diseases) vuonna 2018. Sen käyttöönottoa on kaavailtu vuoteen 2220. Joidenkin arvioiden mukaan Suomessa luokitus otettaisiin käyttöön sitten, kun sote- uudistus on tehty ja toimii….eli milloin?

Joka tapauksessa ICD 11 -tautiluokituksessa pitkittyneestä surusta tulee ensi kertaa diagnosoitava sairaus. Eli pitkittyneessä surussa on mahdollisuus saada sairauslomaa, hoitoa ja ohjausta vertaistukuryhmiin. Nykykäytäntö sairastuttavan surun tunnistamisessa ja siihen reagoimisessa on vaihteleva:

Akuuttiin suruun liittyvät sairauslomakäytännöt ovat todellista sekamelskaa. Yksi saa lääkäriltä esimerkiksi masennusdiagnoosin ja palkallisen sairausloman. Toisen työnantaja antaa ainakin muutaman palkallisen vapaapäivän. Kolmas jää palkattomalle vapaalle.

Työeläkeyhtiö Varman ylilääkäri ja entinen Elinkeinoelämän keskusliiton ylilääkäri Jan Schugk sanoo, että sairauslomakäytännöt pitäisi yhtenäistää. Parasta olisi jos näin toimittaisiin valtakunnallisesti. Vähintään käytännöt pitäisi yhdistää työpaikkatasolla, jotta ihmiset edes samalla työpaikalla olisivat yhdenvertaisia.

Shugkin mukaan epäselvät sairauslomakäytännöt ovat lääkärille hankalia. Koska surulle ei ole diagnoosia, lääkäri joutuu valitsemaan jonkun muun diagnoosin, joka todistaa, että potilas on oikeutettu sairauslomaan.

Yhtä hankala tilanne on työnantajalle, jonka on päätettävä, miten surusta lamaantuneen ihmisen kanssa menetellään: saako työntekijä olla poissa töistä palkalla vai palkatta.

Pitkittyneessä surussa kyse on yleensä läheisen menetyksestä, mikä kovimmillaan lamaa henkilön kuukausiksi, jopa vuosiksi. Tukemisessa ja toipumisessa on erilaisia vaiheita, mutta yleisesti voidaan sanoa, että prosessi on pitkä. Pitkittyneessä surussa tarvitaan pitkää sairauslomaa.

Täältä pääset lukemaan Katjan tarinan: Surun hoito Suomessa ontuu – Lapsensa menettänyt Katja ”halusi vain kuolla”, lääkäri kirjoitti kolmen viikon sairausloman

Aivojen yhtenä tärkeänä tehtävä on saada jotain tolkkua ympäröivästä maailmasta, jotta ihminen pystyy siinä toimimaan, toteaa aivotutkija Katri Saarikivi kolumnissaan Aivosi täydentävät puuttuvaa tietoa kuvittelemalla ja arvaamalla, mutta usein arvaukset ovat vääriä

Kuvittelulla on myös osansa siinä, millä tavalla selitämme ja ennustamme toisten ihmisten toimintaa. Kuvittelu toisten ihmisten mielensisällöistä johtaa kuitenkin usein harhaan. Varsinkin kun emme tunne toista, arvaamme usein aivan pieleen. Ja jostain syystä tyypillisesti arvelemme toisista ikäviä asioita.

Myös aiemmat kokemukset, kiinnostuksen kohteet ja mieliala vaikuttavat siihen, mitä toisten mielensisällöistä oletamme. Myrtynyt mieli keksii hanakammin negatiivisia selityksiä toisten toiminnasta. Esimerkiksi stressaantuneelle ja kiireiselle jalankulkijalle hitaasti edessä löntystävä on selvästi vähä-älyinen, eksynyt tai muuten vaan tahallaan toisten elämää hankaloittava. Huonosta itsetunnosta kärsivä olettaa toisten kehuvan säälistä, ei vilpittömästi.

Jos haluat tietää, päteekö oletuksesi toisesta, kysy. Lisää vuorovaikutusta, katso päteekö mallisi todella. Saatat usein yllättyä positiivisesti tai ainakin maailmankuvaasi tulee vivahteita.

Ilta-Sanomien teemaviikko kaiken ikäisten ihmisten ulkonäköpaineista, itsen hyväksymisestä ja kehopositiivisuudesta.

Jokaisella on oikeus päättää millaisena kelpaa….Oikeuden ja hyväksynnän pystyt viimekädessä antamaan vain Sinä itse!

Ilta-Sanomat valitsi tämän ulkonäköpaineita koskevan teemaviikon nimeksi Oon hyvä näin, eikä esimerkiksi Oot hyvä näin, koska itsensä hyväksyminen lähtee sisältä. Lopulta kukaan muu kuin minä itse ei voi määritellä sitä, millaisessa kehossa tunnen itseni hyväksi. Kenelläkään muulla ei ole valtaa kertoa, minkä näköisenä minä kelpaan.

Teemaviikon kaikki jutut pääset lukemaan TÄÄLTÄ