Blogi

Myötätunto itseä kohtaan kasvaa myös arjen tekojen avulla. Tunnista hetket, jolloin on tärkeä huolehtia omasta palautumisesta ja tasapainottaa kehoa ja mieltä. Tarjoa itsellesi sopivia tapoja pitää itsestäsi huolta. Huomaa, mitä kaikkea teet jo nyt ja mitä on tärkeä kuljettaa mukana. Kiireessä ja kuormittavissa tilanteissa saatamme luopua juuri siitä tekemisestä, joka ravitsee ja rakentaa hyvinvointia.

• Yksinkertaisuudessaan harjoitus voi olla muutaman syvän ja rauhallisen hengityksen ottaminen stressaavassa tilanteessa ja itsesi rauhoittava koskettaminen. 

• TOVI voi toimia muistutuksena tunteiden kohtaamiseen ja tietoisena olemiseen, miten olla juurtuneena vaikeissakin paikoissa.

• Lähde kävelylle, jossa voit tietoisesti pysähtyä ja viipyillä kauniissa asioissa ja hetkissä.

• Myötätuntoinen kirje itselle

Harjoituksia on avattu lisää TÄÄLLÄ

…….kirjoittamasta päästyäsi kirjoita lisää…..

Ulla Järvi siteeraa kolumnissaan professori ja kirjailija Jussi Valtosta: ”Omista kokemuksista kirjoittaminen voi olla – muun muassa – omien tekojen rehellistä jäsentelyä, moraalista arviointia ja psykologisten, eksistentiaalisten, sosiaalisten, eettisten, hengellisten, poliittisten tai esteettisten oivallusten etsimistä. Tämä ei ole vain keino edistää mielenterveyttä, se itsessään on mielenterveyttä. Kirjoittaminen on, kuten kaunokirjallisuuden tarkka lukeminenkin, tapa elää hyvin.”

Paneutunut kirjoittaja saa omiin elämäntapahtumiinsa ja kokemuksiinsa sekä otteen että etäisyyden, mikä ei ilman kirjoittamista samalla tavalla onnistuisi. Jussi Valtonen kuitenkin huomauttaa, että monista tutkimuksista huolimatta vielä ei tiedetä, miten ja miksi kirjoittaminen vaikuttaa. Yksimielisyys on vain siitä, että se todella vaikuttaa.

Lue Ulla Järven kolumni TÄÄLTÄ

….. tätä ei moni ujo usko, varsinkaan suhteessa sosiaalisiin paineisiin. Sisimmässään moni ujompi henkilö saattaa kuitenkin tunnistaa omia sosiaalisia vahvuuksiaan, mutta ei pääse vahvistamaan näkemystään ulospäinsuuntautuneisuutta ihannoivassa ympäristössä.

Artikkelissa Ujoudessa on voimaa Liisa Keltikangas-Järvinen toteaa, että monet ujojen vahvuuksista liittyvät – vallitsevien mielikuvien vastaisesti – sosiaalisiin taitoihin. Hän muistuttaa kerta toisensa jälkeen, että sosiaalisuus ei ole sama asia kuin sosiaaliset taidot.

Sosiaalinen taitavuus on esimerkiksi havainnoinnin tarkkuutta ja herkkyyttä ottaa toiset ja toisten tunteet huomioon. Tilan antaminen toiselle vuorovaikutustilanteessa on tärkeää ja kuunteleminen on viestinnän ydintaitoja.

Näissä taidoissa moni ujo on luonnostaan hyvä, kun taas yksin se, että tykkää olla paljon tekemisissä toisten kanssa – eli on sosiaalinen – ei kerro mitään ihmisen taidoista sosiaalisissa tilanteissa.

Eli hyväksyntää ja harjoittelua:

Harjoittele, hyväksy ja opettele näkemään ujous uudessa valossa

1. Harjoittele toisten ihmisten kohtaamista turvallisissa tilanteissa

Ujon ei tarvitse heittäytyä heti syvään päähään harjoittelemaan luontevaa kanssakäymistä toisten kanssa. Jos olet niin ujo, että jo toista silmiin katsominen tuntuu haastavalta, aloita vaikka kaupan kassasta.

Työpaikan kahvitunnilla voi mennä istumaan toisten seuraan aktiiviseksi kuuntelijaksi, vaikka ei itse juuri puhuisikaan. Naapurille voi hyvin huikata tervehdyksen rappukäytävässä kohdatessa.

2. Sano ääneen, että jännittää tai ujostuttaa

Jos myönnät heti – esimerkiksi esitelmää aloitellessasi – että nyt kyllä jännittää, voimavarasi eivät sen jälkeen kulu jännityksen piilotteluun. Ujouttaan ei tarvitse salailla, kun sen on tunnustanut ääneen.

3. Kirjoittamallakin voi välillä keskustella

Joskus jonkin asian sanominen ääneen voi yksinkertaisesti tuntua ylitsepääsemättömän vaikealta. Silloin voi ihan hyvin turvautua kynään tai näppäimistöön ja kirjata ajatuksensa ylös  kaikessa rauhassa.

4. Muista, että muut eivät todennäköisesti ajattele sinua

Ihmiset – niin ujot kuin rohkeat – murehtivat todella usein, mitä muut heistä ajattelevat. Todellisuudessa me kaikki ajattelemme kuitenkin niin paljon itseämme ja omaa elämäämme, että meillä on harvoin aikaa tai kiinnostusta märehtiä toisten ihmisten asioita sen syvällisemmin.

5. Käännä huomioisi itsestäsi toisiin ihmisiin

Helppo keino lakata miettimästä itseäsi ja omaa ujouttasi on kääntää huomio itsestä toisiin. Näin tehdessään ujo pääsee myös näyttämään kyntensä oivallisena kuuntelijana.

6. Yritä hyväksyä ujoutesi osana ainutlaatuista sinua

Jos sinussa ei olisi ujoutta, et enää olisi se ainutlaatuinen itsesi, joka nyt olet. Hyväksymisen kautta ujouden piilottelukin käy tarpeettomaksi, mikä vapauttaa voimavaroja muuhun elämässä.

Jos ujous kaventaa elämää liikaa, terapia usein auttaa.

• riittämättömyyden tunteita
• liiallista herkkyyttä kritiikille
• pelkoa ja ahdistusta siitä, että sanoo tai tekee jotain väärin
• tarvetta olla pidetty
• sosiaalisten tilanteiden välttelyä
• läheisten ihmissuhteiden välttelyä
• hylätyksi tulemisen pelkoa
• henkilökohtaisten tunteiden piilottelua
• uusista haasteita kieltäytymistä
• jämäkkyyden puutetta
• itsensä pitämistä muita huonompana
• vaikeutta luottaa toisiin ihmisiin
• aloitteellisuuden puutetta yhteydenpidossa toisiin
• päätöksenteon välttelyä
• yliherkkyyttä tulkita toisten sanalliset ja sanattomat viestit negatiivisesti
• loukkaantumista helposti toisten sanomisista ja tekemisistä
• olemuksesta heijastuvaa pelokkuutta ja jännittyneisyyttä

Tuntuuko tutulta? Onko elämäsi kapeutunut? Kärsitkö tilanteesta? Tuntuuko elämäsi epäonnistumiselta? Ihminen voi olla eristäytyvä ja tyytyväinen elmäänsä, mutta estynyt henkilö ei haluaisi olla estynyt ja yksin. Estynyt persoona on usein ollut ujo lapsesta lähtien, mutta on myös muistettava, että ujouskaan ei ole aina ongelma, vaan se voi olla myös voimavara. Kts. Ujoudessa on voimaa.

Lue lisää: Estynyt persoonallisuus – jatkuvaa huonommuuden ja riittämättömyyden tunnetta

Tuimakan tarina kainosta henkilöstä, myös parisuhteen näkökulmasta: Kaino – eli estynyt persoonallisuus

• Persoonallisuushäiriöitä luonnehtivat poikkeavasti korostuneet persoonallisuuden piirteet, joihin liittyy merkittävä haitta yksilölle tai muille.
• Häiriö on potilaan paras yritys sopeutua perimänsä, kasvuympäristön ja niiden yhteisvaikutuksen haasteisiin.

”Yksinkertaistaen persoonallisuushäiriöt voidaan käsittää poikkeavalla tavalla korostuneiksi persoonallisuuspiirteiksi, jotka aiheuttavat olennaista haittaa yksilölle itselleen tai muille. Piirteet ja niihin liittyvä käyttäytyminen ovat korostuneen jäykkiä, ja persoonallisuushäiriötä sairastavien on vaikeaa tunnistaa piirteiden ja niihin liittyvien ongelmien yhteyttä. Häiriöt ovat tyypillisesti kehityksellisiä ja pitkäaikaisia”.

Mistä johtuu ja mikä vaikuttaa häiriön kehitykseen ja mahdolliseen vaikeutumiseen? Perimä – kiintymyssuhde – kasvuympäristö, kuten myös se, missä vaiheessa häiriö on tunnistettu ja onko saatu sopivaa hoitoa. Perinteisesti personallisuuhäiriön diagnosointia tehdään vasta aikuisella iällä, vaikka nykyisin teiedetään, että häiriö puhkeaa usein nuoruusvuosina. Ollaanko diagnoosin kanssa liian varovaisia persoonallisuuhäiriöiden kielteisen stigman takia? Vahvana on edelleen näkemys, että perssoonallisuuhäiriö on pysyvä negatiivinen leima ja piirre, jolle ei voi tehdä mitään.

Potilaan lääkärilehdessä Max Karukiven ja Maaria Koiviston katsauksessa Persoonallisuuden piirteistä häiriöksi – kliinikon näkökulma todetaan:”Osa vahvoistakin persoonallisuuspiirteistä saattaa olla suhteellisen ongelmattomia. Eristäytyvän persoonallisuuden omaava voi viettää mielestään varsin laadukasta elämää ja suoriutua työstään huolimatta erittäin vähäisistä sosiaalisista kontakteista. Tässäkin on kyse yksilön ja ympäristön yhteensopivuudesta. Persoonallisuushäiriöiden oirekuvalle on luonteenomaista vaihtelu ajan mittaan. Seurantatutkimusten perusteella valtaosa myös toipuu, toisin kuin usein luullaan. Yksilön ikääntyessä impulsiiviset piirteet keskimäärin vähenevät ja ystävällisyys ja luotettavuus lisääntyvät. Ongelmallisimmat piirteet muuttuvat keskimääräisesti eniten, mutta yksilötasolla häiriö saattaa olla hyvinkin pysyvä.”

Eli persoonallisuus ei hyvälläkään hoidolla muutu, mutta voidaan saada aikaiseksi hienosäätöä, jonka vaikutus yksilön elämänlaatuun on merkittävä. On aika tyypillistä, että pitkittyneen masennuksen ja sitkeiden ahdistuneisuushäiriöiden taustalla on persoonallisuuden korostunut, joustamoton piirteisyys, johon psykoterapiassa pyritään saamaan aikaan joustoa, samalla kun pyitään lisäämään henkilön itseymmärrystä ja itsehyväksyntää.