ADHD aikuisella

Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriötä pidetään kehityksellisenä häiriönä, joka ilmenee jo lapsuudessa. Osa ADHD-oireisista henkilöistä saa diagnoosin kuitenkin vasta aikuisena, kun oirekuva alkaa haitata selvästi enemmän elämää. Aikuisen ADHD-diagnoosi edellyttää useimmiten kattavaa psykiatrista tutkimusta ja muiden oireilua aiheuttavien tekijöiden poissulkemista. Diagnosointia hankaloittaa usein ADHD:n kanssa samanaikaisesti esiintyvät muut häiriöt, jotka ovat voineet kehittyä itsenäisesti tai ADHD:n seurauksena. Näitä liitännäishäiriöitä voivat olla esimerkiksi masennus, ahdistuneisuus, käytöshäiriöt, uniongelmat ja päihdeongelmat.

Tämä todellakin näkyy vastaanotolla ja mietityttää. Väillä asiakkaan kanssa aletaankin käydä keskustelua siitä, voisiko hänen oireilussaan pohjimmiltaan ola ainakin jossain määrin kyse adhd:stä? Mikä johtuu mistäkin, syytä- seurausta, vaikea sanoa. Melko paljon tätä piirteisyyttä jo aikuisillakin tutkitaan ja melko paljon sieltä osumia löytyy. Kuten alla olevassa tekstissä mainitaan, niin aikuisten kohdalla kyse on useimmiten tarkkaavaisuuteen liittyvistä vaikeuksista. Ylivilkkausoireet näkyvät ulos päin selvemmin ja hyperaktiiviset henkilöt tunnistetaankin paremmin. Joskin, edelleen adhd liitetään herkästi pelkästään lapsiin ja nuoriin. Toinen vinouma tuntuu olevan se, että jos on menestynyt koulussa suhteellisen hyvin, ei voi olla kyse adhd:stä. Mutta, motivaation merkitystä ei pidä unohtaa. Jos koulunkäynti on kiinnostanut kovasti, on se voinut sujua mainiosti, oireilu on näkynyt muualla. Varsinkin add-piirteiset henkilöt ovat usein niitä vaivattomia, rauhallisia koululaisia, jotka saavat olla kaikessa rauhassa piirteineen, kun eivät häiritse muita.

ADHD-oireisen aikuisen arkea haittaavat yleensä eniten tarkkaavaisuuden haasteet. Käytännössä nämä saattavat näkyä vaikeutena keskittyä olennaisiin asioihin, vaikeutena keskittyä pitkään ilman ajatusten harhailua, lisääntyneenä hajamielisyytenä sekä vaikeutena suorittaa tehtäviä määrätietoisesti ja tehokkaasti. Lisäksi ajanhallinnassa on usein ongelmia. LUE lisää täältä ADHD tutuksi.fi

Unien näkeminen….

…… kiehtoo ja hämmentää, todetaan Uniliiton lehdessä Uniuutiset 4/2019 sivulta 4 löytyvässä artikkelissa, jossa on haastateltu psykologi ja psykoterapeutti Soili Kajastetta. Alla muutamia katkelmia artikkelista, lue koko juttu yllä olevasta linkistä.

Näemme unia paljon enemmän kuin muistamme. On arveltu, että näemme unia jopa yli kolmasosan siitä ajasta, jonka nukumme. Eniten unia nähdään REM-vaiheessa, mutta myös muut univaiheet sisältävät unennäköä. REM-vaiheen unet ovat merkityksellisimpiä ja pitkiä, kun taas muissa univaiheissa unet ovat lyhyempiä, päivän tapahtumiin liittyviä unia

Unennäön tarkoituksena pidetään nykytietämyksen mukaan kokemusten ja tunteiden sopeuttamista. Aivokuvantamiskokeissa pystytään seuraaman nukkuvan ihmisen aivotoimintaa. Niissä on havaittu, että REM-unen aikana aivojen tunteita käsittelevä limbinen järjestelmä toimii hyvin aktiivisesti, jopa aktiivisemmin kuin valvetilassa. Toisaalta etuotsalohkon rationaalista ajattelua hallitseva järjestelmä on nukkumisen aikana ”pois päältä”, eli tietoinen kontrolli puuttuu. Tästä johtuvat unen usein mielivaltaisilta tuntuvat kytkennät. Etenkin stressaavien asioiden käsittely saa joskus
todella oudon tuntuisia muotoja.

Unien kummallisuuksiin ei kannatakaan juuttua liikaa; niistä voi ottaa irti sen, mikä tuntuu tärkeältä ja luontevalta, ja muu saa unohtua. Sama uni voi toistua ja eri versioissaan kehittyä niin, että mieltä vaivaava ongelma ratkeaa. Tällainen ongelmanratkaisu tukee tunne-elämämme hyvinvointia.
Joskus taas uni kehittyy painajaiseksi, eli silloin mieltä vaivaavaa pulmaa ei ole kyetty ratkaisemaan.

”Jos näet toistuvaa, hyvin ahdistavaa painajaista, kannattaa tietysti miettiä, mitä uni haluaa sinulle kertoa. Toistuva uni on eräänlainen signaali, hälytysmerkki, että johonkin asiaan pitäisi nyt kiinnittää huomiota”, Soili Kajaste sanoo. Traumaattisia kokemuksia toistavat unet tulevat jo iltayöstä, kun taas muut unet ovat runsaimmillaan aamuyöstä. Unet voivat olla hyvin pelottavia, sillä niissä traumaa käydään läpi yhä uudelleen. ”Jos unien sisällön pystyy ottamaan vastaan, käsittelemään mielessään ja puhumaan toisten kanssa, se auttaa työstämään traumaa. Pikku hiljaa trauma lievenee ja sen merkitys alkaa kadota. Kun kauheatkin asiat pystyy jollain tasolla ottamaan vastaan, psyyke alkaa parantua, toteaa Kajaste..

Vitkastelu, vetkuttelu…

….eli prokrastinaatio. Uusista ja erikoisista nimityksistä voidaan olla montaa mieltä, mutta ymmärrettävänä pointtina tässä yhteydessä on se, että termillä prokrastinaatio korostetaan sitä, että vitkastelussa ei ole kyse laiskuudesta. Laiskuus ei ahdista kokijaansa, kanssaihmisiä kyllä. Prokrastinaatio ahdistaa ainakin kokijaansa.

Ilmiö oli nostettu Ylellä yhtenä koronaseurauksena etäopiskelun ja etätyön lisääntymisen kautta. Oletko sinäkin prokrastinoija? Prokrastinaatio eli vitkuttelu on varsinkin korona-ajan ongelma – laiskuuteen sitä ei pidä sekoittaa Mitä itsellisemmäksi oman työn ohjaaminen käy, sitä enemmän vitkastelu valtaa henkilön, jonka haasteena aloittamisen vaikeus on ollut aiemminkin. Etäilyssä  tekemisestä puuttuu rakenteita, välitavoitteita, palautetta ja yhteisön tukea.

Evermind-sivustolla on aiheesta hyvä artikkeli, jossa todetaan, että vitkastelu on tunteiden säätelyn ongelma, ei ajanhallinnan ongelma. Lue lisää Prokrastinaatio on vetkuttelua ja asioiden lykkäämistä – miksi teemme niin ja miten päästä siitä eroon?

Vitkastelu on yritys olla kohtaamatta hankalia tunteita, esimerkiksi tylsistymisen, epävarmuus, turhautuneisuus ja riittämättömyys.

Kuulostele, pälättääkö pääsi sisällä kenties tiukkailmeinen perfektionisti, jolle oikeastaan mikään ei ole riittävän hyvää. Kysy sisäiseltä täydellisyyden tavoittelijaltasi, voisiko joskus tarpeeksi hyvä riittää.

Epävarma ääni saattaa kuiskia, että ei kannata, koska kaikki muut osaisivat tämän varmasti paljon paremmin. Sitä kuiskijaa kannattaa lempeästi kehottaa olemaan liioittelematta.

Yritä siis opetella sietämään epämiellyttäviä tunteita sen sijaan, että rientäisit heti miettimään, miten hankala tunne tukahdutetaan: Selvä, nyt ahdistaa ja tältä se tuntuu. Mielenkiintoista.

Kun kuljet hankalan tunteen läpi, huomaat, että mitään oikeasti kamalaa ei tapahdu. Seuraavalla kerralla et ehkä enää jähmetykään sijoillesi tai etsi pikaista helpotusta pingviinivideoista vaan tartut toimeen.

28.7.2020 | Petra Lehto

Keskustelun muistisäännöt

Työpsykologian tohtorin Helena Åhmanin muistisääntö hyvään keskusteluun painetilanteessa. Menee aika hyvin, kun nämä kaksi asiaa pysyvät yhtä aika läsnä: Tärkeintä hankalissa keskustelutilanteissa on säilyttää suoruuden ja myötätunnon tasapaino. Puhutaanpa kasvotusten, etänä tai tekstimuotoisena.

Viestein kommunikoijia Åhman muistuttaa siitä, että kirjoitetut viestit tulkitaan usein negatiivisemmin kuin mitä ne on kirjoitettu. Jos kaikki viestit kirjoitettaisiin kaksi astetta ystävällisemmin kuin luontaisesti tekee, moni pieni hankaus jäisi pois. Silloin se sävy on suunnillleen se tarkoitettu.

Harvat meistä vetävät panttivankineuvotteluja, mutta sieltä maailmasta otetut ohjeet soveltuvat hyvin mihin tahansa ihmisten välisiin kohtaamisiin. Mitä haastellisimpia kohtaamisia, niin sitä merkityksekkäimmiksi osoittautuvat seuraavat seikat:

Ensimmäisenä se, että jaksaa olla utelias toisesta ihmisestä, eikä leimaa häntä milään tavalla. Toisena se, että jaksaa luoda tunnesidettä mitä hankalimmassakin tilanteessa. Kolmanneksi, että sulla on halu auttaa.

Åhmanin haastattelu Yle Uutisissa ja Puoli Seitsemän lähetyksessä

Ylisukupolvinen trauma

Yle Dokumentin artikkelissa Väkivallan perintö on haastateltu traumapsykoterapeutteja ja neuropsykologian erikoispsykologia sotatraumojen ilmenemisestä ja ylisukupolvisuudesta. Artikkelin lopussa on linkit kolmeen aihetta käsittelevään dokkariin.

Sotatrauma saattaa saada erilaisia muotoja seuraavan sukupolven ja sitä seuraavan sukupolven elämässä. Sanotaan, että usein vasta kolmannessa ja neljännessä sukupolvessa alkaa tulla tilaa kohdata ja käsitellä asioita. Jos ajatellaan Suomessa sodan jälkeistä aikaa, 40-luvun lopulla syntyneet olisivat toista sukupolvea, sitten 70-80-luvulla syntyneet kolmatta. Heilläkin alkaa olla jo lapsia; nykypäivänä on jo siis neljännenkin polven ihmisiä olemassa.

Siirtymä tapahtuu varhaisessa vuorovaikutuksessa neuraalisesti, hormonaalisesti, kognitiivisesti ja käyttäytymisen kautta yli sukupolvien.

Sota-ajan käsittely menee usein määrätyssä aikataulussa. Ensimmäisellä on yleensä sisäinen tarve yrittää olla etäällä kaikesta, mitä on joutunut kokemaan. On vahva halu suuntautua nykyhetkeen ja tulevaan. Silloin se, että voi tehdä työtä, voi toimia, voi keskittyä vaikka muihin ihmisiin ja omien lasten elämään, antaa suojaa suhteessa omaan sisäiseen oloon. Ja sitäkin tietysti ilmenee, että vältetään muistoja turruttamalla mieltä päihteiden avulla.

Toisen ja kolmannen sukupolven edustajilla ei ole mukanaan sodan taakkaa oman kokemuksensa kautta, mutta he ovat usein niitä, joiden oireilusta aletaan havahtumaan ylisukupolvisen trauman olemassaoloon ja seurauksiin. He voivat kokea oireita, joita on mahdoton ymmärtää heidän oman elämänsä kokemusten kautta. Oireet saattavat sen sijaan sopia erittäin hyvin jopa sekä ajallisesti että sisällöllisesti heidän vanhempansa kokemuksiin. Näiden oireilujen jäljittäminen edelliseen sukupolveen vaatii aina oman tutkimusmatkansa

Henna Salakari on tehnyt Radio Yle 1:n dokumenttiryhmälle kolme dokumenttia historian traumaattisista vaikutuksista, kaksi sodan traumojen ylisukupolvisuudesta yksilön kannalta: Kahlittu Tahto ja Väkivallan Perintö. Kolmas Pahuuden Paradoksi käsittelee mm. sotapropagandaa ja sen suhdetta ylisukupolvisiin ilmiöihin.   

Kahlitun Tahdon päähenkilö etsii syitä omalle ”hyytymiselleen”, toimintakyvyttömyydelle, jolle ei ole näkyvää syytä. Epäilykset suuntautuvat ylisukupolviseen traumaan tai lapsuuden traumaan, josta ei ole varmoja todisteita. 

Dokumentissa Väkivallan Perintö käsitellään sotatraumoja ja niiden aiheuttamaa väkivaltaisuutta. Samalla pohditaan laajempaa kysymystä, mistä väkivalta ylipäätään tulee ihmisyhteisöön. Molemmissa ohjelmissa kerrotaan trauman vaikutusmekanismeista sekä miten trauman juuret ja juonteet usein paljastuvat ihmiselle itselleen vasta tutkimisen kautta kuin sipulia kuorien. Siten asia usein etenee terapiassakin.

Dokumentti Pahuuden Paradoksi ruotii mm. 1930-luvun kehityskulkuja Kolmannessa Valtakunnassa ja pohtii miten sen ajan propagandan keinot toimivat.  

Korkeintaan vähän väsynyt

Eli kuinka olla tarpeeksi maailmassa, jossa mikään ei riitä.

Eeva Kolun kirja kertoo uupumuksesta.

”En tunne yhtään (siis yhtään) kolmekymppistä naista, joka ei olisi ollut joko burnoutissa tai lähellä sitä,” kirjoittaa Eeva Kolu ja puhuu myös itsestään. Kolu on kamppaillut uupumuksen kanssa ison osan aikuisiästään ja riittämättömyyden tunteiden kanssa niin kauan kuin muistaa.

Kirjassaan Kolu miettii, mikä kaikki meitä oikein uuvuttaa. Burnoutiin ei vie vain työ vaan ajan eetos. Hän poraa katseensa häpeään, suorittamiseen, täydellisyyden tavoitteluun ja ulkonäköpaineisiin mutta muistuttaa myös ilosta, huumorista, myötätunnosta ja joutilaisuudesta.

Kirja on tarkka ja terävä katsaus 2000-luvun burnoutkulttuurista, ja se auttaa pohtimaan, kuinka tuntea itsensä riittäväksi yltäkylläisessä maailmassa, jossa mikään ei riitä.

Joulun odotusta

Onni odottaa Joulua
– Onni odottaa Joulua –

Lähellä Joulua ollaan jo, ja Ullmaijan on aika jäädä Joululomalle. Lomailen parisen viikkoa ja palaan töihin 4.1.2021. Palaanko työhuoneelle vai jatkanko etänä, nähdään vuoden vaihteen jälkeen. Seurataan Varkauden seudun koronatilannetta ja toimitaan mahdollisimman turvallisesti. Päivitän tilanteen tänne etusivulle ja Psykoterapiapalvelu Ullamaijan facebookprofiiliin.

Uppiksen jouluruno

Kuusen alla on kummaa puhinaa, karvaisen kuonon jouluista tuhinaa. Heilahtaa kuusen katveessa tassu, kurahtaa vihreän varjossa massu. Joulukarhu on asialla, oksien peitossa kuusen alla.


Karhulla mielessä jouluiset ilot, pukki ja lahjat ja omenakilot.
Karhun mielessä joulu välkkyy, kynttilän valo silmissä läikkyy.
Mieli on auvoinen, mieli on avoin, vietetään joulua jouluisin tavoin.

-Elina Karjalainen-’

Hyvää Joulua ja Onnea Vuodelle 2021

Unisatuja aikuisille

Löysin tällaiset Unisadut, eli tyynnyttäviä tarinoita, jotka auttavat myös nukahtamaan. Tarinoiden kirjoittaja on jooga- ja meditaatio-ohjaaja Kathryn Nicolai.

”Rauhattomat ja kiireiset mielet tarvitsevat lepopaikan. Oli ongelmana sitten nukahtamisvaikeudet, heräily kesken unien tai levottomuus päivän kiireiden keskellä, Kathryn Nicolai tarjoaa lempeän, luonnollisen ja tehokkaaksi todistetun tavan rauhoittaa mieli ennen unta. Kirja perustuu hänen rakastettuun unipodcastiinsa (Nothing Much Happens), jolla on jo miljoonia kuuntelijoita ympäri maailmaa. Ajattoman viehättävät unisadut kauniine kuvituksineen vievät mukanaan pieniin, suloisiin rentoutumisen hetkiin ja niiden kautta syvään, levolliseen uneen.”

Mielestäni toimii parhaiten äänitteenä. Unisadut löytyvät äänikirjapalveluista. Tällä hetkellä ainakin BookBeatista löytyy 13 satua ja iso liuta ensi vuoden puolella julkaistavia. Jokainen äänite kestää n. 20 min. Alussa on lyhyt intro rentotumiseen, jonka jälkeen satu luetaan kahteen kertaan. Toisto on hyvä juttu nukkumaan käydessä, mutta myös valveilla ollessa, koska toisella kerralla tarina menee syvemmälle.

Jättäisin nimestä pois tuon ”rauhattomille”. Sopii kaikille nykyaja ihmisille.

Sähköstä apua masennukseen

Myssy päähän ja menoksi! Ollaan kaukana siitä, kun 50-luvulla laitettiin kapula hampaiden väliin ja sähköjohtimet ohimoille. Noista ajoista sähköhoito on kokenut uuden tulemisen. Anestesiassa annettua nykyaikaista sähköhoitoa (ECT) on annettu pitkittyneestä ja vakavasta masennuksesta kärsineille henkilöille jo vuosikausia. Sen jälkeen on tullut magneettistimulaatiohoito.

Kehitys kehittyy. Nyt on kyse tasavirtastimulaatiosta, jota annetaan hoitomyssyn avulla. Tasavirtastimulaation suurimpia etuja ovat liikuteltavuus ja helppokäyttöisyys. Paristokäyttöisen myssyn saa kotiin. On myös huomioita, että lääkehoito ei myöskään sovi kaikille.

Turku on kulkenut tämän kehityksen etulinjassa. Turun yliopistollisen keskussairaalan psykiatrian ylilääkäri Tero Taiminen valaisee, että masennuksessa tietyt aivojen alueet toimivat vajaateholla ja tietyt aivojen alueet toimivat liikaa. Sähköhoidolla voidaan tasapainottaa tilannetta. Laitteen avulla voidaan lisätä tai vähentää aivosolujen signaalin laukeamisherkkyyttä, Taiminen täsmentää.

LUE LISÄÄ 10 vuotta vaikeaa masennusta sairastanut Kirsi Saaros sai avun hoitomyssystä: ”On kuin palauttaisi tehdasasetukset omille aivoille”.

Pimeys tekee hyvää…

……tässä valosaasteen täyttämässä maailmassa. No ei tule ensimmäisenä mieleen Suomen leveysasteella vuoden viimeisien kuukausien aikana, mutta on hyvä ajatella välillä tästäkin näkökulmasta.

Luonnollisen pimeän puute sotekee esimerkiksi unirytmiä. Ei näy tähtitaivas, ei revontulet. Suomen matkailuvaltiksi on nostettu myös pimeän ja valon välimuotoja, kaamoksen kajastusta ja sisnistä hetkeä.

Totaalinen pimeys on harvainaista suuressa osassa maapalloa. Eurooplaiaista 99% asuu yötaivaan alla, jossa keinovalo sen haalistaa! Pimeyttä on alettu suojella. Suomea lähinnä oleva ”pimeän taivaan puisto” on Tanskassa…. LUE lisää Ylen hienosta jutusta Joulukuu on vuoden pimeintä aikaa, mutta pimeys tekee ihmiselle myös hyvää.

Kirkasvalo on hoitoa masentuneelle mielelle, mutta jatkuva valo ei ole hyväksi. Pimeä merkitsee lepoa! Jutussa on myös vinkkejä siihen, kuinka vähennät valosaastetta.

Pimeä pimeänä ja valo valona, eikö? Ja on se mukava tieto, että 22.12.2020 päivä alkaa taas pidentyä!