Skip to content
  • Etusivu
  • Psykoterapia
  • Helena Kaipainen
    – Mikkelissä
  • Psykoterapiapalvelu Ullamaija
    – Varkaudessa
  • Blogi
  • Yhteystiedot

Psykoterapiaa Mikkelissä & Varkaudessa

Elämän polkuja

Posted on 26.3.20153.12.2016 by Ullamaija in Asiakkaan blogi, blogi

elamanpolkuja

Artikkelien selaus

Previous Post Käytä kiukkuasi
Next Post Matkalla

Arkisto

  • ADHD aikuisella

    11.4.2021

  • Hamstraus

    15.3.2021

  • Unien näkeminen….

    8.3.2021

  • Vitkastelu, vetkuttelu…

    25.2.2021

  • Keskustelun muistisäännöt

    16.2.2021

  • Ylisukupolvinen trauma

    16.2.2021

  • Syyllisyys

    26.1.2021

  • Korkeintaan vähän väsynyt

    4.1.2021

  • Joulun odotusta

    18.12.2020

  • Unisatuja aikuisille

    14.12.2020

  • Sähköstä apua masennukseen

    14.12.2020

  • Pimeys tekee hyvää…

    14.12.2020

  • Vagushermon aktivointi….

    12.12.2020

  • Työkaluja mielen hyvinvointiin

    8.12.2020

  • Mitä psykoterapia on?

    28.10.2020

  • Asiakastietojen käsittely

    26.10.2020

  • Miten se terapeutti jaksaa?

    21.10.2020

  • Ruuhkaa terapiaan

    15.10.2020

  • Huijarisyndrooma

    13.10.2020

  • Näkymätön Ninni….

    30.9.2020

  • Miksi toiset eivät uuvu työelämässä…

    15.9.2020

  • KUUNTELE: Ajatusten muokkaaminen

    10.9.2020

  • KUUNTELE: Stressi vähemmäksi

    10.9.2020

  • KUUNTELE: Keho kertoo

    10.9.2020

  • Liian kiltti

    7.9.2020

  • Kontrolloija

    4.9.2020

  • Aivokemiaan vaikuttaminen

    29.8.2020

  • Vahvuuteen sairastunut

    29.8.2020

  • Psykoterapiaan hakeutujan opas

    17.8.2020

  • Lomalta paluu…

    16.8.2020

  • Miksi kirjoitan…..asiakkaan blogi

    13.7.2020

  • 17. Korona-viikko

    12.7.2020

  • Kognitiiviset vinoumat….

    8.7.2020

  • Ihan tavallinen keskiviikkopäivä

    8.7.2020

  • 16. Korona-viikko

    5.7.2020

  • 15. Korona-viikko

    28.6.2020

  • 14. Korona-viikko

    21.6.2020

  • Muutoksen vaikeus

    17.6.2020

  • 13. Korona-Viikko

    13.6.2020

  • 12. Korona-viikko

    7.6.2020

  • 11. Korona-viikko

    31.5.2020

  • Masentuneen läheisenä…..

    29.5.2020

  • 10. Korona-viikko

    25.5.2020

  • Et kuole ahdistukseen, vaikka se siltä tuntuu

    20.5.2020

  • 9. Korona-viikko

    17.5.2020

  • Koronan mediatodellisuus?

    11.5.2020

  • 8. Korona-viikko

    10.5.2020

  • Testaa aivosi

    4.5.2020

  • 7. Korona-viikko

    3.5.2020

  • Aikuisen ADD

    29.4.2020

  • 6. Korona-viikko

    26.4.2020

  • Harkitsetko psykoterapiaan hakeutumista…

    25.4.2020

  • 5. Korona-viikko

    19.4.2020

  • MBB – Kehon ja mielen yhteys

    15.4.2020

  • 4. Korona-viikko

    13.4.2020

  • Elämä etänä

    12.4.2020

  • 2. Korona-viikko

    29.3.2020

  • Yksin eristyksissä

    29.3.2020

  • Häpeä

    29.3.2020

  • 1. Korona-viikko

    22.3.2020

  • Terapiat etänä toukokuun loppuun saakka!

    18.3.2020

  • Korona ja psykoterapiaprosessi

    16.3.2020

  • Supervoimana erityisherkkyys

    25.2.2020

  • Psykologinen joustavuus

    22.2.2020

  • HOT

    22.2.2020

  • Lyhythoito

    18.2.2020

  • Opettele asettamaan itsesi etusijalle

    11.2.2020

  • Kokemusasiantuntijan runovideoita

    2.2.2020

  • Uusia kuvioita

    17.1.2020

  • Suunnittelun pohjaksi…

    19.12.2019

  • Ehkä pohdit näitä harkitessasi psykoterapiaan hakeutumista

    12.12.2019

  • Sillä on väliä miten elää…

    12.12.2019

  • 12 vuodenaikaa

    20.11.2019

  • Henkinen väkivalta – kehityksellinen trauma

    19.11.2019

  • Terapeutti vai psykoterapeutti?

    19.11.2019

  • Erityispiirre

    17.11.2019

  • Vanhemmuuden loppu….

    17.11.2019

  • Kosto elää – elätkö sinä?

    13.11.2019

  • Juokse!

    8.11.2019

  • Miehen masennus piilossa

    6.11.2019

  • Elä arkea, kaikilla tunteilla!

    5.11.2019

  • Tulevat taudit…hypokondria?

    3.11.2019

  • Yöllä tapahtuu kummia

    2.11.2019

  • Masennuksesta kansantauti

    2.11.2019

  • Elämänmuutos

    23.10.2019

  • Yksinäisyyden kokemus

    20.10.2019

  • Ota uupumus tosissaan

    9.10.2019

  • Yksin

    26.9.2019

  • Surusta sairausdiagnoosi

    24.9.2019

  • Kysy, älä oleta!

    24.9.2019

  • Oon hyvä näin….

    17.9.2019

  • Kun on pakko ajatella pahoja

    10.9.2019

  • Sopivasti unta

    6.9.2019

  • Ajatusleikki ulos jalon uhrin roolista

    5.9.2019

  • Muutoksen tuulet puhaltaa

    1.9.2019

  • Kamalat äidit

    28.8.2019

  • Arki alkamassa

    22.8.2019

  • Lomalle lompsis

    15.7.2019

  • Tytär-äitisuhde

    30.5.2019

  • Sisäinen puhetapasi?

    9.5.2019

  • Ylikunto – työuupumus

    8.5.2019

  • Aikuinen lapsi vaikeuksissa…

    24.4.2019

  • Positiivinen ujous

    24.4.2019

  • Ajatuksia arvosta, turvasta ja elämästä

    3.4.2019

  • Kuntoutuspsykoterapia tukee työssä pysymistä

    3.4.2019

  • Ole kiitollinen!

    21.3.2019

  • Hyvään keskittyminen

    16.3.2019

  • Lemmikit tuovat onnea

    16.3.2019

  • Introvertti ja ekstrovertti työpaikalla

    10.3.2019

  • Tylsyys

    1.3.2019

  • Ihana passiivisuus

    17.2.2019

  • Mielikuvaton mieli

    15.2.2019

  • ASMR- Kokeile!

    30.1.2019

  • Resilienssi, kyky selvitä vastoinkäymisistä

    24.1.2019

  • Hyvästit ja irtipäästäminen

    22.1.2019

  • Tunteista ei näy tulevan loppua…

    13.1.2019

  • Alkavalle vuodelle…

    7.1.2019

  • Juhlavaa Joulukuuta!

    6.12.2018

  • Ole läheinen, älä hoitaja….

    5.12.2018

  • Päivillä on eroa

    4.12.2018

  • Tunteiden viestit

    4.12.2018

  • Tunteet tutuiksi

    2.12.2018

  • Valintoja

    28.11.2018

  • Psykoterapeutti on luovan työn tekijä

    16.11.2018

  • Anna aivoille vähän tylsyyttä ja mustikoita

    7.11.2018

  • Suklaameditaatio

    6.11.2018

  • Sisäinen puhe

    28.10.2018

  • Ystävällinen itselle, kenelle muulle muka?

    25.10.2018

  • Surematon suru…

    25.10.2018

  • Tuleeko luonnollisesta sairasta?

    27.9.2018

  • Unohda mokasi, niin muutkin tekevät

    27.9.2018

  • Vihainen nainen….on normaali!

    26.9.2018

  • Liikkumattomuus ahdistaa suomalaisia

    25.9.2018

  • Alkoholistinaisen ihmisarvo

    24.9.2018

  • Tärkeä viesti sinkuille

    14.9.2018

  • Pään sisäinen hyvinvointi – 5 keinoa ylläpitämiseen ja parantamiseen

    13.9.2018

  • Missä se tuntuu?

    8.9.2018

  • Rentoutuminen

    2.9.2018

  • Vaativa

    29.8.2018

  • Elokuun loppu

    25.8.2018

  • Osaatko nukkua, itkeä ja nauttia yksin?

    24.8.2018

  • Henkisesti vahvat

    23.8.2018

  • Arkeen paluu

    6.8.2018

  • Kesää ja mietteitä

    5.8.2018

  • Hyväksy ittes ihan kertakaikkiaan…

    2.8.2018

  • Kesää kerrassaan

    1.8.2018

  • Mukavuus- vai epämukavuusalueelle?

    28.5.2018

  • Särkyy, katkee / kestää, toipuu?

    10.5.2018

  • Itsemurha-ajatuksista on turvallista puhua

    10.5.2018

  • Minun turvani

    28.4.2018

  • Huhtikuu on julma, toukokuussa helpottaa…

    26.4.2018

  • Mielenterveys

    19.4.2018

  • Liiankin tuttu masennus?

    19.4.2018

  • Itserakkausjuttuu

    18.4.2018

  • Liikkumattomuus ahdistaa

    14.4.2018

  • Uusperhe

    11.4.2018

  • Passaako sitä nyt onnellinen olla?

    21.3.2018

  • Paniikin kanssa pärjääminen

    20.3.2018

  • Keskeytyykö keskittyminen?

    15.3.2018

  • Läheisriippuvuus

    12.3.2018

  • Persoonallisuuden piirre vai häiriö?

    14.2.2018

  • Tyttöjen alidiagnosoitu autismi

    13.2.2018

  • Ole luonnossa ja lumoudu

    11.2.2018

  • Ero on aina samalla myös uusi alku….

    6.2.2018

  • Lentopelko

    4.2.2018

  • Apua Kelan terapiasta yhä useammalle

    30.1.2018

  • Ruokaa aivoille

    29.1.2018

  • Kun askeleet eivät olekaan itsestäänselvyys

    21.1.2018

  • Nokoset

    7.1.2018

  • Uusi Vuosi vanhat kujeet

    2.1.2018

  • Ensimmäinen vuosi kokopäiväisenä yrittäjänä

    31.12.2017

  • Vaihdetaan vuotta….

    30.12.2017

  • Sopeuttamisterapiaa….ja huumoria =)

    29.12.2017

  • Joulumuistoja

    28.12.2017

  • Psykoterapia…myös miehille!

    22.12.2017

  • Pitäiskö vähän hössöttää, touhottaa ja vouhottaa?

    17.12.2017

  • Itsenäisyyspäivän perinteet

    6.12.2017

  • Onnittelut 100-vuotias Suomi!

    6.12.2017

  • VALOA!!!!!

    26.11.2017

  • Syömishäiriöstä paraneminen

    26.11.2017

  • Psykoterapiaan hakeutujan muistilista

    24.11.2017

  • Salaa trendikäs ;)

    16.11.2017

  • Kauralla toimivat työnohjaajat

    16.11.2017

  • Painon hallintaa

    11.11.2017

  • Ruokajuttuja, tietoisesti

    9.11.2017

  • Luontoon… livenä ja virtuaalisesti

    9.11.2017

  • Kaikenlaiset ne pärjääkin…. =)

    26.10.2017

  • Yksin viihtyvä

    26.10.2017

  • Ruokasuhde….ratkaisu moniin ongelmiin?

    25.10.2017

  • Mielikertomuksia

    12.10.2017

  • Mentalisaatiokyky

    10.10.2017

  • Ruskaretki

    9.10.2017

  • Menneisyys nykyisyydessä

    7.10.2017

  • Terapeuttinen kirjoittaminen

    7.10.2017

  • Naisen alkoholismi

    3.10.2017

  • Erokriisi ja muita vaikeita tunteita

    3.10.2017

  • Syksyn satoa

    28.9.2017

  • Paino alas laihduttamatta

    28.9.2017

  • Työkalupakkiin tavaraa

    5.9.2017

  • 101 tapaa hemmotella itseä

    3.9.2017

  • Ja lopeta laihdutus

    3.9.2017

  • Liiku nuoremmaksi ja viisaammaksi

    3.9.2017

  • Terapian päätös

    25.8.2017

  • Syys-kesä

    24.8.2017

  • Lomatuliaiset

    9.8.2017

  • Vapaaksi menneisyyden kahleista (4)

    3.7.2017

  • Vapaaksi menneisyyden kahleista (3)

    3.7.2017

  • Vapaaksi menneisyyden kahleista (2)

    3.7.2017

  • Vapaaksi menneisyyden kahleista (1)

    3.7.2017

  • Miten selvitä lomasta

    2.7.2017

  • Positiivisia kesämielikuvia

    25.6.2017

  • Kesä

    20.6.2017

  • Itselle hyvä, toiselle hyvä!

    20.6.2017

  • Blogissa hiljaista elämässä kiireistä

    13.6.2017

  • Jäljellä toivo ja luottamus

    30.5.2017

  • Mistä onnellisuus alkaa….

    10.5.2017

  • Irti riippuvuuteen perustuvista ihmissuhteista

    3.5.2017

  • Vihat pihalle

    29.4.2017

  • Puhu kuin ystävälle…

    26.4.2017

  • ”Miellän itseni kolmessa osassa”

    25.4.2017

  • Kevät

    23.4.2017

  • Lupa rakastaa ja tulla rakastetuksi

    18.4.2017

  • Ongelmanratkaisupelit, todellakin!

    4.4.2017

  • Voimaa!

    25.3.2017

  • Teknologiasta vielä…

    22.3.2017

  • Lapsi ja vanhemman masennus

    18.3.2017

  • Omien aivojensa vankina

    14.3.2017

  • Teknologia apuna

    13.3.2017

  • Monia keinoja

    11.3.2017

  • Valoa kohti!

    6.3.2017

  • Tavallinen parisuhde….

    26.2.2017

  • Ulkonäkökompleksi

    25.2.2017

  • Viime tipassa

    19.2.2017

  • Ilman lepoa ei pärjää

    19.2.2017

  • Ystävyys

    13.2.2017

  • Osaamiseni on vain harhaa….

    11.2.2017

  • Varoitus: Täydellinen elämä voi uuvuttaa

    5.2.2017

  • ASMR

    29.1.2017

  • Palaatko aina tarkistamaan?

    26.1.2017

  • Mittatilausonni

    19.1.2017

  • Muistoni

    11.1.2017

  • Lopeta laihdutus, aloita elämä!

    9.1.2017

  • Eläinystävät

    8.1.2017

  • Tunteiden työstäminen

    6.1.2017

  • Luotu liikkumaan

    1.1.2017

  • Uutta kohti!

    1.1.2017

  • Vuoden vaihtuessa

    31.12.2016

  • Traumat

    29.12.2016

  • Joulua ja lomaa!

    21.12.2016

  • Vuoden pimein päivä…..

    21.12.2016

  • Pakko-oire

    20.12.2016

  • Vertaistukea

    18.12.2016

  • Ajatusvääristymät

    11.12.2016

  • Murehtimisesta kapeutunut elämä

    11.12.2016

  • Mustasukkaisuus

    8.12.2016

  • AJATUS ei ole yhtä kuin TOTUUS

    7.12.2016

  • Hyvää itsenäisyyspäivää!

    6.12.2016

  • Salaa psykoterapiassa?

    4.12.2016

  • Omanlainen vanhemmuus

    3.12.2016

  • Ruokariippuvuus

    30.11.2016

  • Seurantakäynti

    22.11.2016

  • Risti riita

    20.11.2016

  • Onni ei löydy viiden kilon päästä

    12.11.2016

  • Paniikkihäiriö

    8.11.2016

  • Lasisesta lapsuudesta läheisriippuvuuteen … ja irti!

    7.11.2016

  • Hyvästellään

    5.11.2016

  • Oman elämänsä sankari

    31.10.2016

  • Henkinen vahvuus

    22.10.2016

  • Kenellä on varaa mennä leimaamaan toinen ihminen toivottomaksi tapaukseksi?

    19.10.2016

  • Hakusessa kohtuus, kokonaisvaltaisuus, pitkäjänteisyys ja normaalijärki …

    3.10.2016

  • Introvertti

    27.9.2016

  • Erityisherkkä

    26.9.2016

  • Prosesseilla on tapana laajeta

    25.9.2016

  • Neljä vuodenaikaa…onneksi!

    25.9.2016

  • Eronnut – erotettu

    24.9.2016

  • Rakkausriippuvuus

    21.9.2016

  • Syysflunssa….

    20.9.2016

  • Suurin haaste on itsensä hyvksyminen

    18.9.2016

  • Ideaali elämästä

    17.9.2016

  • Painajaiset hyötykäyttöön?

    15.9.2016

  • Juomisen vähättely

    13.9.2016

  • Maanantai tulossa

    11.9.2016

  • Blogin tavoite

    11.9.2016

  • Itsearvostuksen synty tai syntymättömyys

    9.9.2016

  • Ohjeita sinulle, joka harkitset psykoterapian aloittamista

    4.9.2016

  • Syksyn sävel

    3.9.2016

  • Selviytyjä

    20.8.2016

  • Selviytymiskeinoja

    19.8.2016

  • Väärin ymmärretty keho

    4.7.2016

  • Luovuttaisinko?

    4.7.2016

  • Kuntoutuspsykoterapia – Kela.fi

    3.7.2016

  • Kehoitsetunto

    19.6.2016

  • KESÄ – LOMA – LEPO

    6.6.2016

  • Yksinolo – nautinto vai piina….

    6.6.2016

  • Harrastus huuhtoo arjesta

    5.6.2016

  • ”Perfektionismi johtaa onnettomaan oloon”

    26.5.2016

  • Jos olisit ystäväsi, niin mitä sanoisit?

    23.5.2016

  • Hyppy tuntemattomaan

    7.5.2016

  • Silta yli synkän virran

    2.5.2016

  • Riippuvuus

    20.3.2016

  • Kamera ja minä – matka ja mahdollisuus

    28.2.2016

  • Elämä alkaa satavuotiaana!

    10.2.2016

  • Sivuston 1-v. synttärit

    24.1.2016

  • Maa jalkojeni alla

    20.12.2015

  • Oman elämän vaaliminen

    19.12.2015

  • Itsenäisyyspäivän perinne

    6.12.2015

  • ”En suostu yksinkertaisesti häviämään ihmisten silmistä”

    5.12.2015

  • Muistatko uniasi?

    22.11.2015

  • Masennuksen jälkeen

    15.11.2015

  • Pysähtymistä arjen hyviin hetkiin

    15.11.2015

  • Talviunille

    9.11.2015

  • ”Kaksi kaffetta”

    7.11.2015

  • Syksyn lehtiä

    12.10.2015

  • Sanat muuttuvat elämäksi

    7.10.2015

  • Mitä jos kokeilisin?

    4.10.2015

  • Kesälaitumille

    22.7.2015

  • Onko nyt psykoterapian aika?

    10.7.2015

  • Matkalla

    20.6.2015

  • Elämän polkuja

    26.3.2015

  • Käytä kiukkuasi

    1.3.2015

  • Hetkessä tässä

    15.2.2015

  • Että heittäytyisi eikä pelkäisi

    1.2.2015

  • Unikukan Broilerikiusaus

    14.1.2015

  • Kesää kohti!

    1.1.2015

  • Let your faith be bigger than your fears

    31.12.2014

  • Asiakkaiden blogi

    7.11.2014

  • Kissan päiviä

    7.11.2014

  • Uusilla sivuilla kohti uutta vuotta

    21.10.2014

Helena

Uusia asiakkaita mahtuu kesällä!

26.11.2020 20:20 | By Ulla Valtonen

Lähivastaanoton lisäksi käytössä tarvittaessa myös etätapaamiset.

Ota yhteyttä puh. 044 2055 355 tai sähköpostilla
helena@mikkelinpsykoterapia.com

Osoitteeni on Linnankatu 5, 2. kerros.

ystävällisin terveisin

Helena

Ulla

Paikkoja vapautuu loppuvuodesta 2021!

4.12.2020 08:10 | By Ulla Valtonen

Tapaamiset sekä kasvokkain vastaantolla että etäyhteydellä (videopuhelu tai tavallinen puhelu). Pitkissä terapioissa edellytetään ETÄYHTEYSVALMIUTTA mahdollisen Koronatilanteen pahenemisen varalta! 

Minut tavoittaa parhaiten viestillä numerosta 0440 864959 tai sähköpostilla ullamaija@varkaudenpsykoterapia.com. Jätä yhteydenottopyyntö, soitan / kirjoitan sinulle päin.

ystävällisin terveisin

Ulla

Tässä hetkessä!

Syyllisyys

26.1.2021 18:05 | By Ullamaija

Yllä oleva kuva voi olla vain kuva kuvien joukossa tai sitten se voi puhutella syvemmin. Mutta mitä kukin meistä ensin näkee, kun katsoo tuota yllä olevaa kuvaa?

Katsoja ei varmaankaan mieti mitä tuo kaunis talvinen kuva on vaatinut ollakseen ”valmis”. Kuinka paljon työtä itsensä kanssa on joutunut tekemään, jotta on saanut ulkoiluvaatteet päälle ja saanut itsensä ulos kameran kanssa. Saati, että on saanut itsensä siihen moodiin, jotta kykenee näkemään muutakin, kuin mitä kaikkea sisimmässään kantaa ja on kantanut edeltävät päivät.

Kuinka paljon se vaatii hankalana päivänä, että astuu ovesta ulos vain aistiakseen mille ulkoilma tuntuu. Aistiakseen valoa, kirpakkaa pakkasta ja lunta. Nähdäkseen talven kauneutta.

Hengittääkseen, antaakseen kylmän tuntua varpaissa ja sormissa, nenänpäässä. Ollakseen hetkessä.

Ennen tuota kuvausreissua ja kuvan ottamista on käyty vahvoja tunteita herättävä vuoropuhelu itsensä kanssa, teemalla syyllisyys. Siinä pohjalla kokemus siitä, onko lupa pyytää ja saada apua. Siitä, että rohkenee kysyä ja ottaa apua vastaan. Siitä, ettei tarvitse eikä ole pakko aina pärjätä tai jaksaa yksin. Apua saa ja voi, ja ennen kaikkea, on lupa ottaa vastaan.

Syyllisyys herättää usein vahvoja tunteita. Syyllisyyttä voi kokea ”kaikesta”. Ja aika usein siinä käy niin, että syyllisyys on kuin magneetti, joka imee itseensä asioita, tunteita, ilmeitä ja eleitä sitä mukaa, kun sitä ruokkii ”oikeilla eväillä”. Lopulta se onkin sellainen syyllisyys möykky.

Kun näkee vain vastauksia ja vaihtoehtoja, joissa ei ole valoa tai toivoa, on vaikeaa uskoa ja luottaa parempaan. Silti, uskon että siellä kaiken syyllisyyden, synkkyyden ja pimeyden keskellä, ei ole pelkästään sellaista, millaisena se kaikki ensisilmäyksellä näyttäytyy.

Mistä se ”kaikki” muodostuu?

Aloitetaan siitä, mikä on helpointa ja mikä tulee ensin mieleen. Otetaan siis työvälineeksi palapeli ja muruset (ei koko kakkua), ja pilkotaan sitä hitusen pienempiin osiin. Näin nähdäkseni pääsee pintaa syvemmälle.

Tunteita, joita syyllisyys minussa herättää, on ennen kaikkea viha ja vitutus. Noista nousee ahdistus. Ahdistus tulee siitä, että minä olen tehnyt jotain väärää, koska olen saanut apua (kuulostaa oudolle, eikö?).

Miksi ajattelen noin? Koska alan epäillä, onko minulla siihen lupa, siis saada apua. Lupa itseltäni. Ansaitsenko sen tai olenko riittävän arvokas, kaiken sen avun ja tuen arvoinen? Nämä tunteet nousevat taasen lapsuudesta ja nuoruudesta ja siellä koetusta turvattomuudesta. Eli syyllisyys nostattaa turvattomuutta. Se kätkee alleen noita aiemmin mainitsemiani, vihaa ja vitutusta. Lisäksi ehkä hitunen pelkoa ja suruakin.

Mistä asioista syyllisyys nousee? Muun muassa siitä, että saan viranomaisilta apua. Siitä, että rohkenen pyytää apua ja otan sitä vastaan (vaikka se ei ole helppoa, mutta helpompaa kuin aiemmin). Siitä, etten ole yksin asioiden kanssa ja että minun ei myöskään tarvitse olla yksin. Siitä, että asiat ovat ylipäätään paremmin kuin aiemmin. Siitä, että pyrin keskittymään siihen, mikä on hyvin, enkä murehdi liiaksi jälkikäteen sitä, mitä olisin voinut tehdä toisin tai missä meni pieleen.

Ehkä olen oppinut tähän saakka elämässä ainakin sen, ettei mikään tule ilmaiseksi ja oppinut sen kantapään kautta. Tiedän, että itse on asioiden eteen tehtävä myös oma osuutensa, kukaan toinen ei voi kaikkea tehdä toisen puolesta. Ei ainakaan niin kauan kuin itsellä on ymmärrystä ja kykyä hoitaa omia asioitaan.

Eli se mitä yritän sanoa on, että kaikki ei näy ulospäin ja että on mentävä sille (kuuluisalle) epämukavuusalueelle mennäkseen eteenpäin. Ei ole aina kivaa tai mukavaa kuulla ja nähdä asioita, joita ei haluaisi. Itsellä ainakin eteenpäin meno on vaatinut juuri sen, että sietää epämukavaa oloa ja epävarmuutta, kipeitä faktojakin itseä koskien. Pelkästään ”kivalla” kun ei pitkälle pääse.

Ja jokainen meistä tekee itse omat valinnat ja ratkaisut sen mukaan, kuinka voi, jaksaa, kykenee, ymmärtää, haluaa, osaa… Kuitenkaan kaikkea mitä ”myydään”, ei tarvitse ostaa, pätee tässäkin. Ja aina ei ole edes tarkoituksen mukaista mennä tai päästä eteenpäin. Joskus riittää jo se, että on siinä missä on.

Ja toisaalta, ajattelisin, että itse matka on se, joka palkitsee – ei tavoite tai päämäärä. Vaikka tavoite olisikin saada onnistunut valokuva, ei se tuntuisi miltään, jollei kuljettu matka olisi sen arvoinen.

Minulla on vielä matkaa kuljettavana itseni kanssa. En ole valmis tai ehyt. Minussa on arpia, haavojakin. Olen aika ajoin hyvin ankara ja vaativa itseä kohtaan. Voin sanoa toiselle ”olet tärkeä, olet rakas ja sinä riität”, mutta itselle niitä opettelen.

Minun valokuvani ei siis ole vielä ”valmis”. Se vaatii vielä harjoittelua, sommittelua, hiomista, epäonnistumista, tarkennusta, erilaista perspektiiviä ja erilaisia kuvakulmia, tunnustelua ja peilaamista, raamit – eli elämää itseään, ei enempää eikä vähempää.

-Kynnyksellä-

Miksi kirjoitan…..asiakkaan blogi

13.7.2020 22:12 | By Ullamaija

Minulle tämä on tosi tärkeää, kirjoittaa ja jakaa tuotoksia nimenomaan Ullamaijan sivuilla. Siihen liittyy ennen kaikkea luottamus ja turva. Ja ne ovat minulle kaksi hyvin tärkeää asiaa. Tekstien ja videoiden työstäminen edistää myös omia prosesseja ja sitä kautta omaa henkistä kasvuani.

Oma tarina ja sen läpikäyminen ei ole kaikkein helpointa. Mutta ilman tätä Ullamaijan ”luomaa” väylää, en olisi varmaankaan tässä, missä nyt olen itseni kanssa. Se, että tuotoksia saa jaettua ja että niitä joku mahdollisesti lukee, katsoo ja kuulee, antaa myös minulle paljon. Niiden merkitys ei jää minulle vain siihen, että niiden tuottaminen jo sinällään palkitsee. Kuten sanottu, jotain kun saa annettua itsestään ulos, niin jollekin muulle itsessään vapautuu tilaa. Ja tarkoitan nimenomaan rakentavassa mielessä.

Tässä elämänvaiheessa, on hyvä olla. Elämässä on haasteita, mutta silti. Uskallan olla armollisempi itseä kohtaan ja on lupa ja tilaa tunteille, joita aiemmin olen sysännyt sivuun tai juossut karkuun, taikka kääntänyt sen kaiken epätoivoisesti itseeni. Siedän myös erilaisia tunteita ja tuntemuksia aiempaa enemmän. Aina niissä ei ole mukava olla, mutta epämukavuutta on vaan joskus siedettävä ja hyväksyttävä se, että on epämukavaa, päästäkseen elämässä eteenpäin.

”Sanoittaja”

Ihan tavallinen keskiviikkopäivä

8.7.2020 19:48 | By Ullamaija

    Kylläpä väsyttää. Voisin vain nukkua.

    Olen pohtinut että jo raskausaikana univelkaa ehti kertyä monelta kuukaudelta ja samaten synnytyksen jälkeenkin.

    Välillä mietin, yhä uudelleen ja uudelleen että tätäkö elämäni todellakin on.

    Herään aamulla viideltä muksun kanssa syömään aamupuuroa ja aamutoimien jälkeen on leikkien ja aamujumpan aika.

    Kun koko poppoo on saanut aamutoimet tehtyä on aika alkaa suunnitella päivän askareita. Milloin posti tai kauppareissut, milloin ulkoilua tai lapsen harrastustoimintaa.

    MUTTA tässä välissä kun pysähdyn ja katson rakasta lastani. Minulla on kerrankin aikaa vain olla ja nauttia siitä mitä olen elämässäni saanut aikaan.

    Ilman perhettäni en olisi kokonainen ja elämäni olisi aika tylsää.
    Joten olen todella kiitollinen siitä, mitä elämässäni on vaikka välillä väsyttääkin.

    – Titiuu

    3. Korona-viikko

    6.4.2020 08:26 | By Ullamaija

    Alkaisiko tulla jo tottumusta uuteen tilanteeseen…..jossain määrin ehkä, mutta monet tavat ovat tiukassa ja niitä ei huomata muuttaa poikkeusolojen ohjeistuksen mukaisesti.

    Kaupassa oli kolme asiakasta, kaikki kassalla. Yksi pakkaamassa ostoksiaan, minä hihnalle latomassa tavaraa, niin kolmas asiakas tuli ”jonoon” ihan lähituntumaan. Totesin kohteliaasti, että :”Anteeksi, voisimmeko pitää enemmän etäisyyttä? Sain vastaukseksi muminaa ja liimautumisen niille jalansijoille joille oli juuri saapunut. Pyysin toistamaan muminan selkokielellä, niin ”jonottaja” totesi, että ”On tässä metri”. No ei ehkä ihan ollut, mutta totesin, vain että: Ei olisi haitaksi vaikka olisi reilusti enemmän!”. Ei vaikutusta, tiukasti paikallaan kuin tammi.

    Varmasti tätä omille tottumuksille jumittumista tapahtuu itselläkin ja vaikeahan sitä on huomata. Yritetään kuitenkin tiedostaa miten toimimme ja yritetään vielä kyseenalaistaa toimitatapojamme miettien samalla, kuinka asian voisi tehdä toisin.

    Tuttuus ja jatkuvuus tuovat turvallisuuden tunnetta. Tyylissään pysymistä meille tarjoilee takuuvarmasti Donald Trump, joka jatkaa jo tutuksi tulleita aivopierujaan pitkän kokemuksen tuomalla varmuudella tilanteessa kuin tilanteessa. Vaikka kaikkia USA:n kansalaisia vahvasti ohjeistetaan käyttämään hengityssuojaimia, niin Donald töräyttää, että hänen kauniiseen työhuoneeseensa ei sovi hengitysmaskin käyttö. PRÖÖÖÖT!

    (Ei käy kateeksi Valkoisen talon tiedottajaa.)

    Korona ja psykoterapiaprosessi

    16.3.2020 17:14 | By Ullamaija

    Korona on nyt kaikkialla ja aiheena myös vastaanottokäynneillä. Puhutaan huolesta, kuin myös harmistuksesta. Toisia pelottaa oma tilanne, suurinta osaa se, että sairastuttaisi läheisiään. Toisia taas harmittaa, jopa pelottaa viruksen aiheuttamat taloudelliset vaikutukset. Joitain taas ärsyttää tilanteeseen liittyvä hysteerisyys. Tosin hysteriointi oletus on vähentynyt päivä päivältä. kuulostaa siltä, että asian vakavuuteen ollaan todella herätty.

    Psykoterapiaprosessille nykytilanne asettaa siinä määrin haasteita, että jossain kohtaa lähitulevaisuudessa varmasti jokaisella on vaihe, jolloin ei voi tulla vastaanotolle paikan päälle. Itsehän reagoin virustilanteeseen niin, että varotoimena siirryn tekemään työtäni pelkästään etänä kahden viikon ajaksi (16.-27.3.), minkä jälkeen varotoimen tarpeellisuus arvioidaan uudellen. Eli nyt valitettavasti kaikki asiakkaani ovat siinä tilanteessa, että haastan heitä kokeilemaan etäyhteyttä. Monien kanssa tätä on toteutettu aiemminkin ja muutama terapiakontakti on koko ajan etänä toteutettava.

    Realismia on varautua siihen, että lähikontaktissa tapahtuvat tapaamiset joudutaan pitämään tauolla huomattavasti pidemmän aikaa, kuin mitä tuo kaksi viikkoa. Terapiaprosessin jatkuvuus ja intensiivisyys tulisi pyrkiä kuitenkin turvaamaan.

    Onneksi etäyhteys mahdollisuus on olemassa. Tosin Kela linjaa niin, että yksilöpsykoterapiaa voi tehdä videopuhelun kautta, mutta pari- ja perheterapiaa ei. Tätä en täysin ymmärrä, pidetäänhän videoteitse erilaisia ryhmätapaamisia ja kokouksia vaikka kuinka paljon. Mielestäni näissä nykyisissä poikkeusolosuhteissa olisi aika antaa mahdollisuus myös muille kuin yksilöterapioille.

    Takaisin tälle omalle kentälle, eli yksilöpsykoterapiaan. Kaikille istunnon toteuttaminen etänä ei sovi, tai tällainen oletus ainakin on. Kokeilematta en kuitenkaan tyrmäisi vaihtoehtoa. Elektroniikka on harvoin esteenä, nykyiset etäyhteyssysteemit ovat yksinkertaisia käyttää ja ikään kuin toimitetaan asiakkaalle palveluntuottajan toimesta. Käytännössä lähettämällä linkki, josta pääsee osallistumaan suojattuun videopuheluun. Eli tarvitaan verkkoyhteys ja laittena voi toimia tietokone, tabletti tai puhelin.

    Itselläni on käytössä Skype for Business, mikä on väistyvä sovellus, mutta toimii vielä noin vuoden verran ja mainiosti toimiikin. Pääsääntöisesti käytän terveydenhuollon palveluille rakennettua sovellusta Doxy.me, joka aktivoituu asiakkaalle lähettämäni linkin kautta. Yhteyden käyttöönotossa tulee antaa lupa kameran ja mikrofonin käyttöön, tee tämä hyvissä ajoin ennen istunnon alkamista. Videotapaamiseen tullaan kirjautumalla etunimellä Ullmaijan ”odotushuoneeseen”. Kirjautumisen jälkeen oman laitteen kamera aktivoituu, mutta videoyhteys ei avaudu, enne kuin poimin asiakkaan tuosta virtuaalisesta ”odotushuoneesta”. Doxy.me on rakennettu crome-selaimelle. Käytäntö on osoittanut, että toimii muissakin selaimissa, mutta ohjeen mukaisesti olen kuitenkin suositellut ensisijaiseksi cromea.

    Molemmat käyttämäni etäyhteydet ovat Kelan hyväksymiä. Kela on jo usean vuoden ajan mahdollistanut yksilöpsykoterapian tekemisen etäyhteydellä, mikä totta tosiaan osoittautuu tarpeelliseksi erityisesti tänä päivänä. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että etäkontaktia kannattaa hyödyntää monissa muissakin tilanteissa. Itse olen käyttänyt videopuhelua silloin, kun asiakas on muuttanut toisella paikkakunnalle tilapäisesti tai pysyvästikin. Esimerkiksi voinnin kohentuessa on tullut mahdolliseksi lähteä opiskelemaan, jolloin lähes kaikki elämässä muuttu, mutta tuttu terapiakontakti voi jatkua. Tai, työelämä heittelee ympäri Suomea, joskus kauemmaksikin. Aikaero voi tuottaa haastetta, toistaiseksi ei ole mennyt yötöiksi 😉

    Mitä tulee kasvokkain tapaamisen ja etätapaamisen vertailemiseen, niin usein kuulee epäiltävän katsekontaktin heikkenemistä. Oma kokemukseni on, että se saatta jopa vahvistua. Joillekin juuri se on vaikeaa, että terapeutti katsoa napottaa jatkuvati kameraan, eli suoraan silmiin, mutta siitä voidaan sopia, että ei tarvitse kummankaan jatkuvasti silmillä toistaan naulita. Toisille on kokemuksellisesti tärkeää päästä terapiahuoneeseen, pois omista ympyröistä, joissa ei välttämättä olekaan riittävän rauhallista mahdollisuutta keskittyä hetki vain omiin asioihin. Toisille taas on rennompaa olla omassa kotona, tutulla sohvalla, kissa kainalossa. Nykyisin on myös usein se tilanne, että oman paikkakunnan terapeutit ovat varattuja pitkäksi aikaa eteen päin, jolloin terapian aloittaminen voisi ehkä aikaistua vähän laajemmalla palveluntuottajahaulla. Omalla paikkakunalla voi myös olla niin paljon tässä mielessä haitallisia verkostoja, esimeriksi terveydenhuollon ammattihenkilöillä, että terapia on tarpeen toteuttaa jossain muualla. Kela edellyttää että kaksi tapaamista tulee toteutua kasvokkain vastaanotolla, jatkon voi tehdä etänä. Omakustanne terapioissa tätä rajoitetta ei ole.

    Kelan uusin ohjeistus löytyy täältä: Koronaviruksen vaikutus asiakkaiden kuntoutuspalveluihin

    Proudly powered by WordPress | Theme: Lodestar by Automattic.