Harrastus huuhtoo arjesta

Suoraan suihkuun

Suoraan suihkuun =)

”Harrastus huuhtoo arjesta” todetaan Suomen Mielenterveysseuran julkaisun Mielen jutussa. ”Harrastuksen huuma irrottaa ajatukset pois työstä ja arjesta. ” Niin se on. Tuossa jutussa kerrotaan kolmen henkilön harrastuksista. Heillä elämänsuolana ovat ikonimaalaus, kalastus ja kuorolaulu. Kerronpa joitain ajatuksia liikuntaharrastusten merkityksestä itselleni.

Liikunta tavalla tai toisella on aina kuulunut elämääni. Muoto, motiivi ja tavoite ovat muuttuneet. On ollut jokunen taukokin, lähestulkoon totaalitauko.  Motiivien ja tavoitteiden vaihtumiseen on erilaisia syitä ja siirtymät ovat vieneet oman aikansa. Päivänselvää on kuitenkin ollut, että jollakin tapaa liikkuminen jatkuu, taitaa se olla niin erottamaton osa minua.

Ihan nuori kun en enää ole, niin liikettä sanelevat jo jonkinlaiset rajoitteet. Ei, sanotaan mielummin hidasteet. Kaikkea voi vielä tehdä, mutta maltilla. No, jos ei aina niin maltilla ja rauhallisesti, niin ainakin sopivan harvajaksoisesti, siten että ehtii palautua.

Siinäpä se, aina ei tarvitse ”harrastaa” päivittäin, eikä liikkua pakolla. Hyvä harrastus on mielestäni sellainen, joka antaa sisältöä elämään muulloinkin, kuin nimenomaisella harrastushetkellä. Pyöräilyreittejä on mukava suunnitella etukäteen ja kiva palauttaa jälkikäteen  mieleen maisemia, tuoksuja ja tuntoja reitin varrelta. Joistain reiteistä tulee suosikkeja, joita haluaa ajaa useita kertoja kevään, kesän ja syksyn aikana nähdäkseen vuodenaikojen vaihtelut ja tunteakseen erilaiset tuoksut. On ihanaa viilettää pyörällä pitkin kaunista maalaismaisemaa aamun raikkaudessa, iltapäivän paahteessa ja illan raukeassa lämmössä. Hauskaa on kastuakin, varsinkin lämpimällä kelillä, koska kesä kuivaa kulkijansa.

Harrastuksissa, joissa on eläinkumppani, on liikunnan lisäksi superbonusta kerrakseen siinä vuorovaikutuksessa ja yhteistyössä, jonka saa aikaiseksi harrastekaverinsa kanssa. Koskaan ei ole kahta samanlaista päivää, on siinä niin monta palasta yhteensoviteltavina. Omassa hevosharrastuksessa ratsut vaihtuvat. Jokainen heistä on hieno kaveri, jonka kanssa saa opetella uutta ja erilaista. Toiset ratsut tuntuvat  itselle sopivimmilta ja heillä saakin ratsastaa enemmän, mutta silti vastassa on erilaisia päiviä, sekä myös yllätyksiä tarjolla. Jälleen kerran, kaikista näistä kokemuksista oppii uutta ja tarpeellista.

Välillä tulee haastetuksi enemmän fysiikan, välillä psyyken osalta. Koetelluksi tulevat tasapaino, koordinaatio, rytmitaju, joustamattomat kädet, jännittyneet hartiat, reisilihakset ja jäykät lonkat. Mittaa otetaan maltista, rohkeudesta, jämäkkyydestä ja uskosta itseen. Ratsusta ei onnistuminen jää kiinni. On syytä  katsoa peiliin, jos tuntuu ettei  mene ihan putkeen.

Niin, näissä hommissa arki huuhtoutuu mielestä, samoin työasiat. Keskittyminen varsinkin ratsastamiseen on niin totaalista, ettei yksinkertaisesti voi miettiä muuta.  Joskus tallille mennessä on ollut väsynyt olo, mutta aina sieltä palatessa mieli on virkistynyt. Pyöräillessä luonnon helmassa tulee keskityttyä kaikilla aisteilla ympärillä olevaan tämän hetkiseen.  Ajatuksiin saatta välillä tunkeutua joku arkinen asia, mutta suuntaamalla huomion vaikkapa kauniiseen maisemaan, ei tule tarttuneeksi arkimietteisiin. Kunnon ylämäki tekee saman vaikutuksen fysiikan kautta =).

DSC_1255

Heposen lepohetki ennen tunnin alkua.