Ihan tavallinen keskiviikkopäivä

Kylläpä väsyttää. Voisin vain nukkua.

Olen pohtinut että jo raskausaikana univelkaa ehti kertyä monelta kuukaudelta ja samaten synnytyksen jälkeenkin.

Välillä mietin, yhä uudelleen ja uudelleen että tätäkö elämäni todellakin on.

Herään aamulla viideltä muksun kanssa syömään aamupuuroa ja aamutoimien jälkeen on leikkien ja aamujumpan aika.

Kun koko poppoo on saanut aamutoimet tehtyä on aika alkaa suunnitella päivän askareita. Milloin posti tai kauppareissut, milloin ulkoilua tai lapsen harrastustoimintaa.

MUTTA tässä välissä kun pysähdyn ja katson rakasta lastani. Minulla on kerrankin aikaa vain olla ja nauttia siitä mitä olen elämässäni saanut aikaan.

Ilman perhettäni en olisi kokonainen ja elämäni olisi aika tylsää.
Joten olen todella kiitollinen siitä, mitä elämässäni on vaikka välillä väsyttääkin.

– Titiuu