Kosto elää – elätkö sinä?

Ihmiset haluavat kostoa kun heitä on satutettu syvästi.

Kosto on varoitus. Ihmiset eivät tavoittele kostolla vain yksittäisen teon takaisinmaksua vaan pyrkivät ennalta ehkäisemään saman virheen toistumista.

Kosto on pelote, joka osoittaa, millainen käyttäytyminen on tuomittavaa. Kostolla on siten suuri merkitys opetettaessa, mikä on oikein ja hyvää, mikä väärin ja pahaa.

Koston pelko suojaa ihmisiä toisiltaan ja vahvistaa halua vastavuoroiseen yhteistoimintaan.

Kun esi-isämme ja -äitimme aikoinaan ryhtyivät vetämään yhtä köyttä, heitä ohjasi koston mahdollisuus. Koston pelossa yhteistyö sujui entistä tehokkaammin ja tuottavuus parani, sillä yhteistyöhaluiset ihmiset ovat tuottavampia kuin yhteistyöhaluttomat. Vaikka kostaminen on maksanut yksittäisten ihmisten henkiä, se on palvellut ryhmän etua. Näin kosto tavallaan hyvän palveluksessa…..

Mutta, kun kosto ryöstäytyy hyvän palveluksesta, niin se alkaa ylläpitämään pahoinvointia. Perinteisesti kosto koetaan ”punttien tasaamisena” jonka oletetaan eliminoivan loukatuksi tulemiseen liittyvän haavoittuvuuden. Uskomme koston purkavan sisään patoutunutta kiukkua ja jännitteitä. Näin ei kuitenkaan käy.

Gandhi totesi, että ”silmä silmästä tekee koko maailmasta sokean. Kostoa hautova ihminen pitää tuoreina haavansa, jotka muuten paranisivat ja arpeutuisivat, totesi aikoinaan Sir Francis Bacon (1561–1626).

Kosto on epäonnistunut yritys tasapainottaa vaakoja, huolimatta siitä kuinka monta säätöä teet, vaaka pysyy aina epätasapainossa. Haavoitettu henkilö tuntee olonsa alempiarvoiseksi, aivan kuin hän olisi häntä satuttaneen ihmisen alapuolella. Siispä hän yrittää loukata tuota henkilöä saavuttaakseen alkuperäisen tasapainoaseman tai tullakseen ylempiarvoiseksi. Lue lisää Kosto tekee koko maailmasta sokean

Aivomme pitävät kostosta, mutta kostosta pidättäytyminen näyttää kuitenkin olevan pitkällä tähtäimellä edukkaampaa toimintaa. Koston kokemusta mittaavat tutkimukset ovat osoittaneet, että kostosta pidättäytynyt henkilö pystyi jättämään tapahtuneen nopeammin omaan arvoonsa, normalisoimaan elämänsä ja menemään eteenpäin. Koston toteuttaneet maksoivat teostaan mielipahalla, joka seurasi teon jälkeen. He jäivät märehtimään tapahtumia ja koston kohdetta.

TUTKIMUKSISSA on käynyt ilmi, että aivomme ovat ohjelmoituneet nauttimaan kostosta, ainakin sen odotuksesta. Aivoissamme vääryyden takaisinmaksun kaavailu herättää myönteisiä reaktioita. Mielihyväkeskus virkistyy, kun teemme päätöstä, miten kostamme sovittuja sääntöjä rikkoneelle toverille.

Mitä enemmän ajattelemme vihan ja koston kohdetta, sitä vihaisempia olemme, ja mitä vihaisemmiksi tulemme, sitä vaikeampaa meidän on ajatella mitään muuta kuin kostoa. Tämä johtuu siitä, että viha sitoo paljon tarkkaavaisuutta. Vihaisena on vaikea keskittyä ajattelemaan muuta kuin vihan herättänyttä asiaa. Kun sitten vielä ryhdymme kostotekoon, emme pääse aiheesta millään eroon.

Hesarin jutussa Kostonhalu on vahvimpia tunteitamme – Tämä laaja tiedeartikkeli kertoo miksi aivomme nauttivat kostosta ja mitä siitä seuraa tarkastellaan kostamiseen kohdistuvia odotuksia ja koston seurauksia monesta näkökulmasta.

Kiinalainen filosofi Kungfutsetotesi jo 500-luvulla ennen ajanlaskun alkua: ”Ennen kuin lähdet kostoretkelle, kaiva valmiiksi kaksi hautaa.”