Skip to content
  • Etusivu
  • Psykoterapia
  • Helena Kaipainen
    – Mikkelissä
  • Psykoterapiapalvelu Ullamaija
    – Varkaudessa
  • Blogi
  • Yhteystiedot

Psykoterapiaa Mikkelissä & Varkaudessa

Ruskaretki

Posted on 9.10.20179.10.2017 by Ullamaija in blogi

 

Artikkelien selaus

Previous Post Menneisyys nykyisyydessä
Next Post Mentalisaatiokyky

Arkisto

  • Minun mantrani

    6.9.2021

  • Itsemyötätuntoharjoituksia

    22.7.2021

  • Häpeä

    14.6.2021

  • Mitä minulle / sinulle kuuluu?

    7.6.2021

  • KIRJOITA, KIRJOITA….

    21.4.2021

  • Ujoudesta voimaa….

    20.4.2021

  • Estynyt persoonallisuus

    15.4.2021

  • Persoonallisuuden piirteistä häiriöksi

    14.4.2021

  • ADHD aikuisella

    11.4.2021

  • Hamstraus

    15.3.2021

  • Unien näkeminen….

    8.3.2021

  • Vitkastelu, vetkuttelu…

    25.2.2021

  • Keskustelun muistisäännöt

    16.2.2021

  • Ylisukupolvinen trauma

    16.2.2021

  • Syyllisyys

    26.1.2021

  • Korkeintaan vähän väsynyt

    4.1.2021

  • Joulun odotusta

    18.12.2020

  • Unisatuja aikuisille

    14.12.2020

  • Sähköstä apua masennukseen

    14.12.2020

  • Pimeys tekee hyvää…

    14.12.2020

  • Vagushermon aktivointi….

    12.12.2020

  • Työkaluja mielen hyvinvointiin

    8.12.2020

  • Mitä psykoterapia on?

    28.10.2020

  • Asiakastietojen käsittely

    26.10.2020

  • Miten se terapeutti jaksaa?

    21.10.2020

  • Ruuhkaa terapiaan

    15.10.2020

  • Huijarisyndrooma

    13.10.2020

  • Näkymätön Ninni….

    30.9.2020

  • Miksi toiset eivät uuvu työelämässä…

    15.9.2020

  • KUUNTELE: Ajatusten muokkaaminen

    10.9.2020

  • KUUNTELE: Stressi vähemmäksi

    10.9.2020

  • KUUNTELE: Keho kertoo

    10.9.2020

  • Liian kiltti

    7.9.2020

  • Kontrolloija

    4.9.2020

  • Aivokemiaan vaikuttaminen

    29.8.2020

  • Vahvuuteen sairastunut

    29.8.2020

  • Psykoterapiaan hakeutujan opas

    17.8.2020

  • Lomalta paluu…

    16.8.2020

  • Miksi kirjoitan…..asiakkaan blogi

    13.7.2020

  • 17. Korona-viikko

    12.7.2020

  • Kognitiiviset vinoumat….

    8.7.2020

  • Ihan tavallinen keskiviikkopäivä

    8.7.2020

  • 16. Korona-viikko

    5.7.2020

  • 15. Korona-viikko

    28.6.2020

  • 14. Korona-viikko

    21.6.2020

  • Muutoksen vaikeus

    17.6.2020

  • 13. Korona-Viikko

    13.6.2020

  • 12. Korona-viikko

    7.6.2020

  • 11. Korona-viikko

    31.5.2020

  • Masentuneen läheisenä…..

    29.5.2020

  • 10. Korona-viikko

    25.5.2020

  • Et kuole ahdistukseen, vaikka se siltä tuntuu

    20.5.2020

  • 9. Korona-viikko

    17.5.2020

  • Koronan mediatodellisuus?

    11.5.2020

  • 8. Korona-viikko

    10.5.2020

  • Testaa aivosi

    4.5.2020

  • 7. Korona-viikko

    3.5.2020

  • Aikuisen ADD

    29.4.2020

  • 6. Korona-viikko

    26.4.2020

  • Harkitsetko psykoterapiaan hakeutumista…

    25.4.2020

  • 5. Korona-viikko

    19.4.2020

  • MBB – Kehon ja mielen yhteys

    15.4.2020

  • 4. Korona-viikko

    13.4.2020

  • Elämä etänä

    12.4.2020

  • 2. Korona-viikko

    29.3.2020

  • Yksin eristyksissä

    29.3.2020

  • Häpeä

    29.3.2020

  • 1. Korona-viikko

    22.3.2020

  • Terapiat etänä toukokuun loppuun saakka!

    18.3.2020

  • Korona ja psykoterapiaprosessi

    16.3.2020

  • Supervoimana erityisherkkyys

    25.2.2020

  • Psykologinen joustavuus

    22.2.2020

  • HOT

    22.2.2020

  • Lyhythoito

    18.2.2020

  • Opettele asettamaan itsesi etusijalle

    11.2.2020

  • Kokemusasiantuntijan runovideoita

    2.2.2020

  • Uusia kuvioita

    17.1.2020

  • Suunnittelun pohjaksi…

    19.12.2019

  • Ehkä pohdit näitä harkitessasi psykoterapiaan hakeutumista

    12.12.2019

  • Sillä on väliä miten elää…

    12.12.2019

  • 12 vuodenaikaa

    20.11.2019

  • Henkinen väkivalta – kehityksellinen trauma

    19.11.2019

  • Terapeutti vai psykoterapeutti?

    19.11.2019

  • Erityispiirre

    17.11.2019

  • Vanhemmuuden loppu….

    17.11.2019

  • Kosto elää – elätkö sinä?

    13.11.2019

  • Juokse!

    8.11.2019

  • Miehen masennus piilossa

    6.11.2019

  • Elä arkea, kaikilla tunteilla!

    5.11.2019

  • Tulevat taudit…hypokondria?

    3.11.2019

  • Yöllä tapahtuu kummia

    2.11.2019

  • Masennuksesta kansantauti

    2.11.2019

  • Elämänmuutos

    23.10.2019

  • Yksinäisyyden kokemus

    20.10.2019

  • Ota uupumus tosissaan

    9.10.2019

  • Yksin

    26.9.2019

  • Surusta sairausdiagnoosi

    24.9.2019

  • Kysy, älä oleta!

    24.9.2019

  • Oon hyvä näin….

    17.9.2019

  • Kun on pakko ajatella pahoja

    10.9.2019

  • Sopivasti unta

    6.9.2019

  • Ajatusleikki ulos jalon uhrin roolista

    5.9.2019

  • Muutoksen tuulet puhaltaa

    1.9.2019

  • Kamalat äidit

    28.8.2019

  • Arki alkamassa

    22.8.2019

  • Lomalle lompsis

    15.7.2019

  • Tytär-äitisuhde

    30.5.2019

  • Sisäinen puhetapasi?

    9.5.2019

  • Ylikunto – työuupumus

    8.5.2019

  • Aikuinen lapsi vaikeuksissa…

    24.4.2019

  • Positiivinen ujous

    24.4.2019

  • Ajatuksia arvosta, turvasta ja elämästä

    3.4.2019

  • Kuntoutuspsykoterapia tukee työssä pysymistä

    3.4.2019

  • Ole kiitollinen!

    21.3.2019

  • Hyvään keskittyminen

    16.3.2019

  • Lemmikit tuovat onnea

    16.3.2019

  • Introvertti ja ekstrovertti työpaikalla

    10.3.2019

  • Tylsyys

    1.3.2019

  • Ihana passiivisuus

    17.2.2019

  • Mielikuvaton mieli

    15.2.2019

  • ASMR- Kokeile!

    30.1.2019

  • Resilienssi, kyky selvitä vastoinkäymisistä

    24.1.2019

  • Hyvästit ja irtipäästäminen

    22.1.2019

  • Tunteista ei näy tulevan loppua…

    13.1.2019

  • Alkavalle vuodelle…

    7.1.2019

  • Juhlavaa Joulukuuta!

    6.12.2018

  • Ole läheinen, älä hoitaja….

    5.12.2018

  • Päivillä on eroa

    4.12.2018

  • Tunteiden viestit

    4.12.2018

  • Tunteet tutuiksi

    2.12.2018

  • Valintoja

    28.11.2018

  • Psykoterapeutti on luovan työn tekijä

    16.11.2018

  • Anna aivoille vähän tylsyyttä ja mustikoita

    7.11.2018

  • Suklaameditaatio

    6.11.2018

  • Sisäinen puhe

    28.10.2018

  • Ystävällinen itselle, kenelle muulle muka?

    25.10.2018

  • Surematon suru…

    25.10.2018

  • Tuleeko luonnollisesta sairasta?

    27.9.2018

  • Unohda mokasi, niin muutkin tekevät

    27.9.2018

  • Vihainen nainen….on normaali!

    26.9.2018

  • Liikkumattomuus ahdistaa suomalaisia

    25.9.2018

  • Alkoholistinaisen ihmisarvo

    24.9.2018

  • Tärkeä viesti sinkuille

    14.9.2018

  • Pään sisäinen hyvinvointi – 5 keinoa ylläpitämiseen ja parantamiseen

    13.9.2018

  • Missä se tuntuu?

    8.9.2018

  • Rentoutuminen

    2.9.2018

  • Vaativa

    29.8.2018

  • Elokuun loppu

    25.8.2018

  • Osaatko nukkua, itkeä ja nauttia yksin?

    24.8.2018

  • Henkisesti vahvat

    23.8.2018

  • Arkeen paluu

    6.8.2018

  • Kesää ja mietteitä

    5.8.2018

  • Hyväksy ittes ihan kertakaikkiaan…

    2.8.2018

  • Kesää kerrassaan

    1.8.2018

  • Mukavuus- vai epämukavuusalueelle?

    28.5.2018

  • Särkyy, katkee / kestää, toipuu?

    10.5.2018

  • Itsemurha-ajatuksista on turvallista puhua

    10.5.2018

  • Minun turvani

    28.4.2018

  • Huhtikuu on julma, toukokuussa helpottaa…

    26.4.2018

  • Mielenterveys

    19.4.2018

  • Liiankin tuttu masennus?

    19.4.2018

  • Itserakkausjuttuu

    18.4.2018

  • Liikkumattomuus ahdistaa

    14.4.2018

  • Uusperhe

    11.4.2018

  • Passaako sitä nyt onnellinen olla?

    21.3.2018

  • Paniikin kanssa pärjääminen

    20.3.2018

  • Keskeytyykö keskittyminen?

    15.3.2018

  • Läheisriippuvuus

    12.3.2018

  • Persoonallisuuden piirre vai häiriö?

    14.2.2018

  • Tyttöjen alidiagnosoitu autismi

    13.2.2018

  • Ole luonnossa ja lumoudu

    11.2.2018

  • Ero on aina samalla myös uusi alku….

    6.2.2018

  • Lentopelko

    4.2.2018

  • Apua Kelan terapiasta yhä useammalle

    30.1.2018

  • Ruokaa aivoille

    29.1.2018

  • Kun askeleet eivät olekaan itsestäänselvyys

    21.1.2018

  • Nokoset

    7.1.2018

  • Uusi Vuosi vanhat kujeet

    2.1.2018

  • Ensimmäinen vuosi kokopäiväisenä yrittäjänä

    31.12.2017

  • Vaihdetaan vuotta….

    30.12.2017

  • Sopeuttamisterapiaa….ja huumoria =)

    29.12.2017

  • Joulumuistoja

    28.12.2017

  • Psykoterapia…myös miehille!

    22.12.2017

  • Pitäiskö vähän hössöttää, touhottaa ja vouhottaa?

    17.12.2017

  • Itsenäisyyspäivän perinteet

    6.12.2017

  • Onnittelut 100-vuotias Suomi!

    6.12.2017

  • VALOA!!!!!

    26.11.2017

  • Syömishäiriöstä paraneminen

    26.11.2017

  • Psykoterapiaan hakeutujan muistilista

    24.11.2017

  • Salaa trendikäs ;)

    16.11.2017

  • Kauralla toimivat työnohjaajat

    16.11.2017

  • Painon hallintaa

    11.11.2017

  • Ruokajuttuja, tietoisesti

    9.11.2017

  • Luontoon… livenä ja virtuaalisesti

    9.11.2017

  • Kaikenlaiset ne pärjääkin…. =)

    26.10.2017

  • Yksin viihtyvä

    26.10.2017

  • Ruokasuhde….ratkaisu moniin ongelmiin?

    25.10.2017

  • Mielikertomuksia

    12.10.2017

  • Mentalisaatiokyky

    10.10.2017

  • Ruskaretki

    9.10.2017

  • Menneisyys nykyisyydessä

    7.10.2017

  • Terapeuttinen kirjoittaminen

    7.10.2017

  • Naisen alkoholismi

    3.10.2017

  • Erokriisi ja muita vaikeita tunteita

    3.10.2017

  • Syksyn satoa

    28.9.2017

  • Paino alas laihduttamatta

    28.9.2017

  • Työkalupakkiin tavaraa

    5.9.2017

  • 101 tapaa hemmotella itseä

    3.9.2017

  • Ja lopeta laihdutus

    3.9.2017

  • Liiku nuoremmaksi ja viisaammaksi

    3.9.2017

  • Terapian päätös

    25.8.2017

  • Syys-kesä

    24.8.2017

  • Lomatuliaiset

    9.8.2017

  • Vapaaksi menneisyyden kahleista (4)

    3.7.2017

  • Vapaaksi menneisyyden kahleista (3)

    3.7.2017

  • Vapaaksi menneisyyden kahleista (2)

    3.7.2017

  • Vapaaksi menneisyyden kahleista (1)

    3.7.2017

  • Miten selvitä lomasta

    2.7.2017

  • Positiivisia kesämielikuvia

    25.6.2017

  • Kesä

    20.6.2017

  • Itselle hyvä, toiselle hyvä!

    20.6.2017

  • Blogissa hiljaista elämässä kiireistä

    13.6.2017

  • Jäljellä toivo ja luottamus

    30.5.2017

  • Mistä onnellisuus alkaa….

    10.5.2017

  • Irti riippuvuuteen perustuvista ihmissuhteista

    3.5.2017

  • Vihat pihalle

    29.4.2017

  • Puhu kuin ystävälle…

    26.4.2017

  • ”Miellän itseni kolmessa osassa”

    25.4.2017

  • Kevät

    23.4.2017

  • Lupa rakastaa ja tulla rakastetuksi

    18.4.2017

  • Ongelmanratkaisupelit, todellakin!

    4.4.2017

  • Voimaa!

    25.3.2017

  • Teknologiasta vielä…

    22.3.2017

  • Lapsi ja vanhemman masennus

    18.3.2017

  • Omien aivojensa vankina

    14.3.2017

  • Teknologia apuna

    13.3.2017

  • Monia keinoja

    11.3.2017

  • Valoa kohti!

    6.3.2017

  • Tavallinen parisuhde….

    26.2.2017

  • Ulkonäkökompleksi

    25.2.2017

  • Viime tipassa

    19.2.2017

  • Ilman lepoa ei pärjää

    19.2.2017

  • Ystävyys

    13.2.2017

  • Osaamiseni on vain harhaa….

    11.2.2017

  • Varoitus: Täydellinen elämä voi uuvuttaa

    5.2.2017

  • ASMR

    29.1.2017

  • Palaatko aina tarkistamaan?

    26.1.2017

  • Mittatilausonni

    19.1.2017

  • Muistoni

    11.1.2017

  • Lopeta laihdutus, aloita elämä!

    9.1.2017

  • Eläinystävät

    8.1.2017

  • Tunteiden työstäminen

    6.1.2017

  • Luotu liikkumaan

    1.1.2017

  • Uutta kohti!

    1.1.2017

  • Vuoden vaihtuessa

    31.12.2016

  • Traumat

    29.12.2016

  • Joulua ja lomaa!

    21.12.2016

  • Vuoden pimein päivä…..

    21.12.2016

  • Pakko-oire

    20.12.2016

  • Vertaistukea

    18.12.2016

  • Ajatusvääristymät

    11.12.2016

  • Murehtimisesta kapeutunut elämä

    11.12.2016

  • Mustasukkaisuus

    8.12.2016

  • AJATUS ei ole yhtä kuin TOTUUS

    7.12.2016

  • Hyvää itsenäisyyspäivää!

    6.12.2016

  • Salaa psykoterapiassa?

    4.12.2016

  • Omanlainen vanhemmuus

    3.12.2016

  • Ruokariippuvuus

    30.11.2016

  • Seurantakäynti

    22.11.2016

  • Risti riita

    20.11.2016

  • Onni ei löydy viiden kilon päästä

    12.11.2016

  • Paniikkihäiriö

    8.11.2016

  • Lasisesta lapsuudesta läheisriippuvuuteen … ja irti!

    7.11.2016

  • Hyvästellään

    5.11.2016

  • Oman elämänsä sankari

    31.10.2016

  • Henkinen vahvuus

    22.10.2016

  • Kenellä on varaa mennä leimaamaan toinen ihminen toivottomaksi tapaukseksi?

    19.10.2016

  • Hakusessa kohtuus, kokonaisvaltaisuus, pitkäjänteisyys ja normaalijärki …

    3.10.2016

  • Introvertti

    27.9.2016

  • Erityisherkkä

    26.9.2016

  • Prosesseilla on tapana laajeta

    25.9.2016

  • Neljä vuodenaikaa…onneksi!

    25.9.2016

  • Eronnut – erotettu

    24.9.2016

  • Rakkausriippuvuus

    21.9.2016

  • Syysflunssa….

    20.9.2016

  • Suurin haaste on itsensä hyvksyminen

    18.9.2016

  • Ideaali elämästä

    17.9.2016

  • Painajaiset hyötykäyttöön?

    15.9.2016

  • Juomisen vähättely

    13.9.2016

  • Maanantai tulossa

    11.9.2016

  • Blogin tavoite

    11.9.2016

  • Itsearvostuksen synty tai syntymättömyys

    9.9.2016

  • Ohjeita sinulle, joka harkitset psykoterapian aloittamista

    4.9.2016

  • Syksyn sävel

    3.9.2016

  • Selviytyjä

    20.8.2016

  • Selviytymiskeinoja

    19.8.2016

  • Väärin ymmärretty keho

    4.7.2016

  • Luovuttaisinko?

    4.7.2016

  • Kuntoutuspsykoterapia – Kela.fi

    3.7.2016

  • Kehoitsetunto

    19.6.2016

  • KESÄ – LOMA – LEPO

    6.6.2016

  • Yksinolo – nautinto vai piina….

    6.6.2016

  • Harrastus huuhtoo arjesta

    5.6.2016

  • ”Perfektionismi johtaa onnettomaan oloon”

    26.5.2016

  • Jos olisit ystäväsi, niin mitä sanoisit?

    23.5.2016

  • Hyppy tuntemattomaan

    7.5.2016

  • Silta yli synkän virran

    2.5.2016

  • Riippuvuus

    20.3.2016

  • Kamera ja minä – matka ja mahdollisuus

    28.2.2016

  • Elämä alkaa satavuotiaana!

    10.2.2016

  • Sivuston 1-v. synttärit

    24.1.2016

  • Maa jalkojeni alla

    20.12.2015

  • Oman elämän vaaliminen

    19.12.2015

  • Itsenäisyyspäivän perinne

    6.12.2015

  • ”En suostu yksinkertaisesti häviämään ihmisten silmistä”

    5.12.2015

  • Muistatko uniasi?

    22.11.2015

  • Masennuksen jälkeen

    15.11.2015

  • Pysähtymistä arjen hyviin hetkiin

    15.11.2015

  • Talviunille

    9.11.2015

  • ”Kaksi kaffetta”

    7.11.2015

  • Syksyn lehtiä

    12.10.2015

  • Sanat muuttuvat elämäksi

    7.10.2015

  • Mitä jos kokeilisin?

    4.10.2015

  • Kesälaitumille

    22.7.2015

  • Onko nyt psykoterapian aika?

    10.7.2015

  • Matkalla

    20.6.2015

  • Elämän polkuja

    26.3.2015

  • Käytä kiukkuasi

    1.3.2015

  • Hetkessä tässä

    15.2.2015

  • Että heittäytyisi eikä pelkäisi

    1.2.2015

  • Unikukan Broilerikiusaus

    14.1.2015

  • Kesää kohti!

    1.1.2015

  • Let your faith be bigger than your fears

    31.12.2014

  • Asiakkaiden blogi

    7.11.2014

  • Kissan päiviä

    7.11.2014

  • Uusilla sivuilla kohti uutta vuotta

    21.10.2014

Helena

Uusia asiakkaita vuodenvaihteessa 2022!

26.11.2020 20:20 | By Ulla Valtonen

Lähivastaanoton lisäksi käytössä tarvittaessa myös etätapaamiset.

Ota yhteyttä puh. 044 2055 355 tai sähköpostilla
helena@mikkelinpsykoterapia.com

Osoitteeni on Linnankatu 5, 2. kerros.

ystävällisin terveisin

Helena

Ulla

Vastaanotolla on täyttä!

4.12.2020 08:10 | By Ulla Valtonen

Tapaamiset paikan päällä vastaanotolla ja / tai etäyhteydellä (videopuhelu tai tavallinen puhelu). Pitkissä terapioissa edellytetään ETÄYHTEYSVALMIUTTA mahdollisen Koronatilanteen pahenemisen varalta! 

Minut tavoittaa parhaiten viestillä numerosta 0440 864959 tai sähköpostilla ullamaija@varkaudenpsykoterapia.com. Jätä yhteydenottopyyntö, soitan / kirjoitan sinulle päin.

ystävällisin terveisin

Ulla

Tässä hetkessä!

Minun mantrani

6.9.2021 08:24 | By Ullamaija


Kirjoitin blogitekstin 31.12.2014 otsikolla LET YOUR FAITH BE BIGGER THAN YOUR FEAR S. Poimin sieltä tähän yhden lauseen, joka puhuttelee minua suuresti – edelleen.


”Yksi suurimmista peloistani on se, että unohdan elää.”

Olen elänyt ja olen pelännyt. Elämä on antanut ja se on ottanut. Ihmissuhteet ovat eläneet ja on ollut aikoja, jolloin on ollut tarpeen päästää jostain irti ja toisaalta, elämääni on tullut uusia ihmissuhteita ja asioita. Elämä on kulkenut taakse ja eteen, paljon miettien ja pohtien. Toisaalta on ollut hetkiä, jolloin olen ollut täysin jumissa itseni kanssa. On ollut myös hetkiä, kun olen seilannut hyvin syvissä vesissä ja olen ollut lähellä antaa kaiken mennä.


Välillä olen ollut keinoton tunteideni kanssa ja olen aika ajoin sitä edelleen. On ollut päiviä ja öitä, jolloin olen kokenut oloni turvattomaksi ja ainoa turva, on tullut ulkoapäin.Tuosta alussa mainitsemasta kirjoituksestani on kulunut pian seitsemän vuotta. Kysyn, että olenko unohtanut elää? En. Koen, että olen saanut elää henkisesti rikasta elämää. Suhde elämään ja tapaan ajatella elämästä, on minussa muuttunut. Vaikeina hetkinä, en tartu itseäni vahingoittaviin vanhoihintotuttuihin keinoihin, vaan pyrin miettimään – Mitä tarvitsen nyt? Mikä on minulle hyvästä? Aina en löydä vastausta kysymykseeni. Silloin turhaudun ja väsyn itseeni. Useimmiten vastaus löytyy perusarjesta ja arjen askareista. Ja ellei löydy, niin sekin on ajoittain ihan ok.


Jokin aika sitten eteeni tupsahti kirjoitus, jossa puhuttiin ”murehtimisvapaa vartista”. Olen sitä yrittänytottaa haltuun ja harjoitella minulle sopivia keinoja mahdollistaa sellainen.


Muutama päivä sitten havahduin illalle siihen, että itken ja olen surullinen jostakin. Olin tuolloin tekemässä tilaa unelle, mutta pääni sisällä oli täysi kaaos ja kyyneleet valuivat pitkin poskia. En tiennyt mistä itku nousi tai mihin se liittyi.

Olin tallentanut puhelimessani olevalle soittolistalle kappaleen, joka rauhoittaa oloani ja sitä kuunnellessa saavutan hetkittäin eräänlaisen flow-tilan. Tuota kappaletta kuunnellessa mieleeni alkoi itkun keskelle tulvia lyhyitä lauseita. Niitä ääneen hiljaa lausuessani, pääni sisällä oleva sekamelska alkoi lokero lokerolta tyyntyä.


Nimesin nämä lauseet minun mantroikseni, jotka ovat minun ”murehtimisvapaa varttini”. Se on minun
uskoni ja luottamuksen lähde, joka on suurempi kuin sisäinen pelkoni.


Minun mantrani ovat seuraavia:
– Haihduta kaikki murheet, tuo mukanasi hyvän olon purjeet
– Huolesi jontkaan heitä, ilo ja onnellisuus kehoosi keitä
– Hengitä syvään lempeys ja hyvä, puhalla ulos pimeys ja paha
– Vie pois surujen tonni, tuo tullessasi ilo, valo ja vapauden onni
– Ota vastaan hiljaisuus ja rauha, tunne sanattomuus ja viisauden taika


Näin jälkeenpäin miettien olin päässyt tilaan, jossa olin palannut kaukaa, takaisin itseeni ja tähän hetkeen. Olin saavuttanut olotilan, jossa ei ole mennyttä eikä tulevaa. Siinä hetkessä minun oli hyvä ja turvallista olla.


Tunsin oman kehoni ja omat rajani. Sen, että elän ja hengitän.

-Unikukka

Itsemyötätuntoharjoituksia

22.7.2021 07:52 | By Ullamaija

Myötätunto itseä kohtaan kasvaa myös arjen tekojen avulla. Tunnista hetket, jolloin on tärkeä huolehtia omasta palautumisesta ja tasapainottaa kehoa ja mieltä. Tarjoa itsellesi sopivia tapoja pitää itsestäsi huolta. Huomaa, mitä kaikkea teet jo nyt ja mitä on tärkeä kuljettaa mukana. Kiireessä ja kuormittavissa tilanteissa saatamme luopua juuri siitä tekemisestä, joka ravitsee ja rakentaa hyvinvointia.

  • Yksinkertaisuudessaan harjoitus voi olla muutaman syvän ja rauhallisen hengityksen ottaminen stressaavassa tilanteessa ja itsesi rauhoittava koskettaminen. 
  • TOVI voi toimia muistutuksena tunteiden kohtaamiseen ja tietoisena olemiseen, miten olla juurtuneena vaikeissakin paikoissa.
  • Lähde kävelylle, jossa voit tietoisesti pysähtyä ja viipyillä kauniissa asioissa ja hetkissä.
  • Myötätuntoinen kirje itselle

Harjoituksia on avattu lisää TÄÄLLÄ

Häpeä

14.6.2021 13:52 | By Ullamaija

Psykologi Heli Heiskasen kymmenen kommenttia häpeästä:

1. Mitä on häpeä?

Häpeä on yksi ihmisen perustunteista. Se liittyy epäonnistumiseen ja virheen tekemiseen. Häpeä on läheistä sukua myös syyllisyydelle, joskin syyllisyys on helpompi tunne: syyllisyys kohdistuu tekoon tai tekemättä jättämiseen, sitä koetaan tietystä asiasta, mutta häpeä kohdistuu koko ihmiseen. Häpeässä on kyseessä oma ihmisarvo, voi tuntea koko itsensä huonoksi tai vääränlaiseksi.

2. Milloin häpeä kehittyy?

Alamme tuntea häpeää hyvin pian syntymän jälkeen elli heti vauvasta lähtien. Tutkimusten mukaan jo alle 1-vuotiailla on havaittu häpeän kokemuksia, joskaan ihan pieni lapsi ei vielä osaa nimetä ja tiedostaa niitä. Vanhemmilla on suuri merkitys siinä, että he auttavat lasta säätelemään ja tunnistamaan tunteita ja selviämään niiden kanssa. Esimerkiksi vauvalla katsekontaktiin ja tarpeisiin vastaaminen on niitä tärkeitä asioita, jotka alkavat vaikuttaa häpeän kehittymiseen.

3. Onko häpeästä mitään hyötyä?

Lievässä muodossa häpeä on hyvä tunne, se estää meitä tekemästä väärin toisille ja käyttäytymästä epäsopivasti. Ongelmia tulee silloin, jos häpeän kokemukset ovat todella vahvoja jo lapsuudesta lähtien. Silloin häpeästä voi tulla minuutta määrittelevä ongelma.

4. Miksi teinit häpeävät kaikkea – erityisesti vanhempiaan?

Hormonimyrskyyn ja kasvun muutoksiin liittyy se, että kaikki tunteet ovat voimakkaampia. Teini-iässä epävarmuus itsestä korostuu ja itsetunto on koetuksella, koska tapahtuu niin paljon muutoksia. Teinin on tarkoituskin itsenäistyä ja erottautua vanhemmista, ja se korostaa vanhempien kritisointia. Kun halutaan olla kavereiden silmissä mahdollisimman cooleja ja hyväksyttyjä, niin kaikki poikkeava on hävettävää.

5. Missä menee häpeällisen ja nolon raja?

Nolous on lievä häpeän tunne, pienempi moka. Kun esimerkiksi maitolasi kaatuu tai kompastuu kadulla, niin se nolottaa, mutta siitä selviää yli aika helposti. Kun tunne on voimakkaampi, sitä aletaan kutsua häpeäksi.

6. Miksi tunnemme myötähäpeää?

Se on osoitus myötätunnosta, siitä että pystymme eläytymään toisten tunteisiin ja se pätee häpeäänkin. Jos on itsellä kovin vahva häpeä, niin sekin voi korostaa myötähäpeän tunnetta. Vahingoniloakin voi myötähäpeässä olla mukana, sekin on inhimillinen tunne.

7. Onko häpeä tyypillistä nimen omaan suomalaiselle kulttuurille?

En liittäisi häpeää pelkästään Suomeen, se koskee kaikkia kulttuureja. Meillä on perinteisesti opetettu, että lapsi pitää kasvattaa hiljaiseksi ja tottelevaiseksi.1700-luvulla viralliset oppaat opastivat, että lapsen ei saa näkyä eikä kuulua. Sieltä on lähtenyt vähän mitätöivä ja halveksivakin lasten kohtelu. Sukupolvien ketjussa se vaikuttaa vieläkin, vaikka nykyään jo ymmärretään, että niin ei kannata tehdä.

Nyt tiedetään, että häpeästä voi tulla lapselle paha kahle, kun se alkaa määrittää ihmisen itsetuntoa. Se taas voi rajoittaa elämänvalintoja: ei esimerkiksi uskaltauduta kunnolliseen ihmissuhteeseen tai hakeuduta kykyjä vastaavaan työhön.

8. Mitä aikuiset useimmitten häpeävät?

Siinä on yksilöllistä vaihtelua. Sitä hävetään, mikä on itselle ja yhteisölle tärkeää. Aika tyypillisiä ovat oma ulkonäkö, omat luonteenpiirteet, omat puhumiset ja oma suorituminen erilaisissa tilanteissa.

Esimerkiksi ylipainoa hävetään, koska ulkonäkökeskeisyys on vahvasti esillä mediassa, ja se monesti siirtyy myös käytännön elämään. Myös työ on tosi tärkeä arvo meillä, työttömyys taas on sen vastakohta, joten siksi myös työttömyys aiheuttaa meillä usein häpeää. Mutta jos on hyvä itsetunto eikä ole häpeän koteloitumaa sisällä, niin kestää paremmin pettymyksiä, eikä määrittele koko ihmisarvoaan jonkin tietyn asian kautta.

9. Voiko häpeästä päästä eroon?

Ei siitä eroon voi päästä, vaikka kieltämisen kautta voikin hämätä itseään. Häpeä on niin vaikea tunne meille ihmisille, että useimmiten haluamme sitä välttää ja rakennamme monenlaisia suojakuoria, ettemme itsekään sitä tunnistaisi.Yksi tavallinen puolustuskeino häpeää vastaan on suuttumus tai hyökkäys toisia ihmisiä kohtaan. Toinen puolestaan se, että hyökätään itseä kohtaan, aletaan moittia omaa itseä ja sillä estetään muiden kritiikki. Tyypillistä on myös piiloutumisen ja vetäytymisen tarve. Se näkyy esimerkiksi niin, että peitämme kasvomme käsillä.

Jos häpeän tunne on sietämätön, yksi keino on kieltää häpeän olemassaolo täysin. Sehän ei vie pois häpeää, mutta se peittyy kieltämisen alle.

Häpeän kokemukseen vaikuttaa tosi vahvasti itsensä hyväksyminen, ja yleensä iän myötä ihminen hyväksyy itsensä paremmin. Siinä mielessä häpeän tunnekin voi vuosien mittaan vähentyä.

10. Miten omaa häpeää voi työstää?

Ensimmäinen askel on häpeän tiedostaminen. Toinen askel on se, että hyväksyy häpeän: vaikka se on epämiellyttävä tunne, niin se saa olla ja se on ihan normaalia. Huumorikaan ei ole pahitteeksi ja häpeän kokemuksia kannattaa myös jakaa toisten ihmisten kanssa. Silloin viimeistään huomaa, että kaikki me häpeämme eri asioita.

Omaa herkkyyttä ja haavoittuvuutta voi myös arvostaa, koska häpeä on yksi asia joka tuo inhimillisyyden esiin.

Mitä minulle / sinulle kuuluu?

7.6.2021 16:16 | By Ullamaija

Kokeile harjoitusta: MITÄ MINULLE KUULUU?

  1. Istu jalat tukevasti lattialla ja sulje hetkeksi silmäsi. Kädet voivat levätä sylissä.
  2. Aloita kuuntelemalla tuntemuksia kasvoilla, hellitä lihasjännityksiä otsalta, silmien ympäriltä, poskilta ja leuoista.
  3. Jokaisella uloshengityksellä voit hellittää uudelleen. Jatka samaa hellittämistä rintakehän yläosan alueella ja anna vähitellen koko vartalon etupuolen rauhoittua. Ei tarvitse tehdä tai osata mitään, olla vain.
  4. Pane merkille erilaisia kehon aistimuksia ja tuntemuksia, ja anna niiden vain olla. Jos mieli alkaa hätääntyä jostain tuntemuksesta tai ajatuksesta, voit rauhoittaa itseäsi sanomalla mielessä ”ei ole mitään hätää”.
  5. Kuuntele hetki hengityksen rytmiä tai painon tunnetta jalkapohjien päällä. Pienen hetken jälkeen voi liikutella sormia ja varpaita, kiskotella ja haukotella.
  6. Näin voit vähitellen oppia kuulostelemaan omia olotiloja ja tuntemuksia: kuin pysähtyisit sen äärelle, mitä itselle oikeastaan kuuluu.

Tuntuuko kummalliselle? Turhalle? Liian yksinkertaiselle?

Mitä menetät, jos kokeilet?

Ihmisiä kuunnellessa on tullut käsitys, että pysähtyminen ja itsen kuunteleminen ei ole ollenkaan liian helppoa, päin vastoin, monille täysin vierasta. Em. kaltaisen harjoituksen toteuttaminen ilman pyrkimystä ratkaista ja saada jotakin merkittävää, konkreettista aikaan, on usein vaikeaa. On myös hankalaa vain olla, ilman, että tekee mitään ”oikeasti tärkeää” tai tuottavaa. On myös oma haaste saada kiinni omista kokemuksista, koska niitä ei olla totuttu kyselemään, saatikka kuuntelemaan.

Onneksi voi myös todeta, että nykyisin moni jo osaa pysähtyä ja näkee siinä arvon itsessään, sekä merkityksen itsetuntemuksen lisääjänä ja hyvinvoinnin tukijana. Nämä henkilöt ovat yleensä opetelleet pysähtymisen taidon psyykkisen muutosprosessinsa yhteydessä.

KIRJOITA, KIRJOITA….

21.4.2021 11:56 | By Ullamaija

…….kirjoittamasta päästyäsi kirjoita lisää…..

Ulla Järvi siteeraa kolumnissaan professori ja kirjailija Jussi Valtosta: ”Omista kokemuksista kirjoittaminen voi olla – muun muassa – omien tekojen rehellistä jäsentelyä, moraalista arviointia ja psykologisten, eksistentiaalisten, sosiaalisten, eettisten, hengellisten, poliittisten tai esteettisten oivallusten etsimistä. Tämä ei ole vain keino edistää mielenterveyttä, se itsessään on mielenterveyttä. Kirjoittaminen on, kuten kaunokirjallisuuden tarkka lukeminenkin, tapa elää hyvin.”

Paneutunut kirjoittaja saa omiin elämäntapahtumiinsa ja kokemuksiinsa sekä otteen että etäisyyden, mikä ei ilman kirjoittamista samalla tavalla onnistuisi. Jussi Valtonen kuitenkin huomauttaa, että monista tutkimuksista huolimatta vielä ei tiedetä, miten ja miksi kirjoittaminen vaikuttaa. Yksimielisyys on vain siitä, että se todella vaikuttaa.

Lue Ulla Järven kolumni TÄÄLTÄ

Proudly powered by WordPress | Theme: Lodestar by Automattic.