0

Liikkumattomuus ahdistaa suomalaisia

Iloahan liikkumiseen saisi kuulua, ei ahdistusta.

Kaikkihan sen tietävät: liikunta tekee hyvää, parantaa elämänlaatua ja pienentää monien sairauksien riskiä. Arki voi kuitenkin olla sellaista palapeliä, ettei siihen mahdu säännöllistä liikuntaa. Tai sohvannurkka saattaa houkuttaa jumppasalia ja lenkkipolkua enemmän. Silloin huono omatunto astuu peliin. Akuutin Taloustutkimuksella teettämässä kyselyssä selvisi, että 65 prosenttia suomalaisista kokee ainakin joskus huonoa omaatuntoa liikkumattomuudestaan.

Toiset meistä harmittelevat liikkumisensa vähyyttä harvoin, toisia asia vaivaa jatkuvasti. 28 prosenttia kyselyyn vastanneista kokee huonoa omaatuntoa asiasta kuukausittain, 23 prosenttia joka viikko. 14 prosenttia vastaajista oma liikkumattomuus vaivaa peräti päivittäin. Vain noin kolmasosa vastanneista ei koe lainkaan huonoa omaatuntoa liikkumattomuudesta.

Naiset vetävät pidemmän korren tässäkin huolestuneisuudessa. Ruuhkavuosia elävät ja vanhuuteen hiljalleen kääntyvät huolestuvat eniten. Aika on tiukilla ja sitten kun olis jo aikaa, ei kykene. Voimakasta kahtiajakautuneisuutta esiintyy tässäkin asiassa, on niiitä jotka liikkuvat enemmän kuin kannattaisi. Ylikunto vaanii tavallistakin liikkujaa. 

Tuntuu, että nykypäivänä ihmistä vaivaa säätelyhäiriö, jolloin joko ei tehdä ollenkaan tai tehdään ihan liikaa. Mikä siinä on, että kohtuudesta on tullut kirosana?

No, ei lipsahdeta nyt aiheen sivuun. Liikkuminen on ihmiselle hyväksi. Jotta sitä jaksaisi riittävällä tavalla harrastaa, on siihen löydyttävä sopiva kipinä. Jos ongelmana on yliliikkuminen, on löydettävä tapa levätä ja samalla on usein tarve myös löytää keinot sietää ahdistuneisuutta muutenkin kuin liikkumalla.

Liikkumiseen voi saada sykähdyksen monella tapaa: on haasteita, kuntoviikkoja, hyviä ohjeita ja ulkoista kannustusta. Hyviä keinoja tarvitaan ja niitä kannattaa olla tarjolla monessa yhteydessä. Pitkälle ei kuitenkaan pelkkä aloitus riitä, tarvitaan sisäsyntyistä motivaatiota, jotta liikkumisesta tulisi pitkäkestoista, osa elämäntapaa. Silloin kun puhutaan pitkäkestoisuudesta, saa ja kannattaa ajatella, että pienet purot kasvavat ennen pitkää valtamereksi. Yliliikkuminen ja ylikunto eivät vie pitkälle.

Kolme psykologista perustarvetta, jotka saavat ihmisen liikkumaan

Liikunnassa motivaation pitää lähteä liikkujasta itsestään. Toisin sanoen liikunnasta pitää nauttia. Muuten ei jaksa liikkua. Kuntoliikkujiakin on hyvin erilaisia. Millainen liikunta on aiemmin viehättänyt? Monella ihmisellä se on luonto- tai vähemmän intensiivinen liikunta kuten kävely tai metsässä liikkuminen. Toiselle se on itsensä haastamista ja kilpailemistakin. Mitä ja miten sitten liikutkin arvioi  kokemustasi. Jos tulee usein kymppejä ja ysejä on liikkumisen jatkuvuus huomattavasti todennäköisempää, kuin jos yrität sinnitellä harrastuksessa, joka ei aidosti nappaa tai sovi sinulle.

 

  1. Ensin pitää kokea olevansa kyvykäs. Mikään laji ei maistu, jos tuntee olevansa huono siinä. Toisille melkein laji kuin laji tuntuu luontevalta, mutta toisille ei tunnu äkkiseltään löytyvän mitään lajia….mutta ei lopu lajit kesken. Valikoimaa on valtavasti ja käsite ”liikunta” on hyvin laaja. Aina kannattaa alkaa siitä, mikä tuntuu helpoimmalta, jatkossa voi halutessaan lisätä vaatimustasoa.
  2. Toinen perustarve on sosiaalinen yhteenkuuluvuus. On mukava kuulua porukkaan, tavalla tai toisella. Joukkuealajit tai porukkalenkit, ystävän kanssa kävely tai ryhmäliikunta. Sosiaalisuuden aste on näissäkin esimerkeissä erilainen. Ryhmäliikuntatunnilla saat tsemppiä kanssajumppaajista, mutta henkilökohtaiset tarinat tulevat jaetuiksi kävelylenkillä. Lupaus yhteisestä liiikuntahetkestä voi olla myös se tarpeellinen motivaatio saada itsensä lähtemään. Jos tunnistat itsessäsi enempi erakkoluonteen, on ehkä turha ängetä itseään porukkaliikuntaan, ainakaan pelkästään. Yksin liikkuminen on toisille keskittymisen ja  hiljentymisen väylä. Voi vetää kovaakin, tuulettaa omia ajatuksiaan ja tuntojaan.
  3. Kolmanneksi liikunnassa pitää olla autonomiaa eli pitää saada itse päättää, mitä tekee. Ryhmäliikunnassakin tätä voi toteuttaa tekemällä sarjoja leppoisampaan tahtiin tai kevyemmillä painoilla kuin ohjaaja määrää. Autonomiaa tarvitaan jo pelkästään aikatauluttamisessa. On aikoja ja / tai töitä joiden yhteydessä on mahdotonta toteuttaa tiukasti aikataulutettua liikuntaa. Sen ei kannata antaa masentaa, eikä se riitä perusteluksi sille, ettei mitään voi liikua. Anna itsellesi mahdollisuus kokeilla erilaisia liikkumisen tapoja, tiukka hikiliikunta on yhtä arvokasta kuin hyötyliikunta ja rentouttava liikunta. Hektisessä elämävaiheessa ei ehkä ole tarkoituksenmukaisintakaan rientää kiireellä hengästyttävälle tunnille. Metsäkävely, venyttely ja sauna voivat olla juuri sitä mitä keho ja mieli tässä hetkessä tarvitsee. Huikeintahan olisi pystyä sisällyttämään säännöllisesti näitä erilaisia liikkumisen tapoja osaksi omaa elämää….ja kyllä sillekin vielä aika tulee….jos niin haluat.
0

Hyväksy ittes ihan kertakaikkiaan…

….ja muita 100-vuotiaitten elämänohjeita:

Arvi 100-v.

1. Ihmisellä ei ole mitään muuta kuin itsensä. Siksi itsensä kanssa pitää yrittää tulla toimeen. Hyväksy ittes ihan kerta kaikkiaan, melkein rakasta itseäsi! Mutta älä anna sen näkyä.

2. Huolehdi itsestäsi. Itse aloitan jokaisen aamuni polkemalla viisi minuttia kuntopyörää. Kerran viikossa teen sata toistoa 15 kilon käsipainoilla.

3. Kun sidot metalliputken päähän rätin, saat nuohottua jalkalistojen välit puhtaaksi kyyristymättä.

4. Rakkaudesta puhutaan nykyään aika pirusti. Minusta se tarkoittaa kivaa ja miellyttävää ihmistä, jonka kanssa tulee toimeen.

 5. Salaatti on helpompi juoda kuin syödä, joten soseuta se sauvasekoittimella. Maistuu paremmalta kuin punaviini.

6. Kun tytärtäni pienenä kiusattiin pihalla, opetin hänet nyrkkeilemään ja väistämään iskuja. Siihen loppui kiusaaminen. Ei tytöstä tappelijaa tullut, mutta puolustautumaan hän oppi.

7. Nauti nuoruudesta. Kun tulet satavuotiaaksi, elämä muuttuu jotenkin painavammaksi. Aivotkin alkavat toimia vasta iltapäivällä kolmen jälkeen.

8. Vaikka häviäisit shakkikoneelle joka pelin, pelaa silti. Itse pelaan kaksi ottelua päivässä. Häviän aina mutta hanttiin pistän. Se tekee aivoille hyvää.

9. Kun alkoholia lievästi käyttää, kyllä se pitkän työpäivän jälkeen rentouttaa. Mutta paljon ei parane ottaa. Itteään pitää kontrolloida.

10. Älä käytä sauvakävellessäsi liian pitkiä sauvoja. Ne ovat hölmönnäköiset.

11. Vaikka tietäisinkin pitkän iän salaisuuden, en varmana paljastaisi. Mutta sen sanon, että turhia en jännitä. Jos jotain tapahtuu, antaa tapahtua vaan.

Helvi 100-v.

1. Kiinnostu! Innostu!

”Olen utelias. Ehkä siksi olen pysynyt henkisesti näin hyvässä kunnossa. Minua kiinnostaa ihan kaikki: ihmiset, tiede, taide, urheilu. Joka aamu tyttäreni soittaa ja pitää minulle ulkomaan uutiskatsauksen. Kimi Räikkösestä olen niin innostunut, että tilasin maksullisen urheilukanavan, jotta voin katsoa formulakisat suorana.

Kalenterini on yhä koko ajan täynnä. Maailma on minusta niin kiinnostava paikka ja elämä niin hauskaa.”

2. Kun kaikki on surkeasti eikä mikään muu auta, istahda alas ja naura itsellesi.

”Se helpottaa aina.”

3. Valita vähemmän.

”Keskity siihen, mitä sinulla on. Älä siihen, mitä sinulta puuttuu.”

 4. Ole onnellinen elämästä. Yritä olla!

”Muista, että sinulla on vain yksi elämä. Ei ole nappulaa, jota painamalla elämä tulisi elettäväksi uudelleen.”

5. Pettymykset kuuluvat hyvään elämään.

”Harva asia on mennyt näiden sadan vuoden aikana juuri niin kuin suunnittelin, mutta miksi pitäisikään mennä? Ihan hyvä elämä tästä silti tuli.”

6. Mitä tahansa voi tapahtua ja mistä tahansa voi selvitä.

”Äitini kuoli yllättäen aivoverenvuotoon, kun olin 12-vuotias. Silloin olin varma, että maailma loppuu, mutta ei se loppunut. Elämä jatkui, ja vähitellen minä totuin. Ihmisellä on kyky sopeutua.”

7. Varaa aikaa ystäville, vaikka tuntuisi, ettei aikaa olisi.

”Kun olin lapsi, äiti opetti, että pienestä ei pidä riitaantua. Hänelle oli tärkeää, että tulin leikkitovereitteni kanssa toimeen.

Minulla on yhä paljon ystäviä, kännykkäni pirisee monta kertaa päivässä. Aikaahan puhelimessa jutteluun kuluu, mutta nautin siitä. Ystävät ovat arvokkaita.”

8. Ole rehellinen.

”Tuo oli äitini tärkein neuvo. Painoin sen aivoihini kultakirjaimin, ja siellä se on yhä. Täysi rehellisyys on joskus kauhean vaikeaa. Pyrin siihen silti.”

9. Älä yritä muuttaa puolisoasi.

”Puolisosta ei koskaan tule samanlaista kuin sinusta. Älä edes yritä muuttaa häntä, et kuitenkaan onnistu. Avioliitossa on kestettävä ristiriitoja ja hyväksyttävä toisen erilaisuus. Se on rakkautta.

Tapasin tulevan mieheni, luutnantti Martti Frickin, maaliskuussa 1943, kun hän ilmestyi Syvärin Puujoen aseman lipputoimistoon. Työskentelin siellä rautatievirkailijana ja tarjosin hänelle kupin korviketta. Neljän kuukauden kuluttua menimme naimisiin. Martti oli erittäin hyväntahtoinen, vaikka kova komentamaan. Hän oli minulle maailman paras mies.”

10. Sovi riita.

”Sellainen liitto olisi luonnoton, jossa ei ikinä riideltäisi. Totta kai meilläkin joskus riideltiin. Mutta sovimme aina.”

11. Uskalla yrittää mahdotonta.

”Eniten elämässäni olen nauttinut hankalista projekteista. Sellaisista, jotka ovat tuntuneet ensin mahdottomilta. Kun oikein vaikeassa asiassa onnistuu, tulee suuri ilo.”

12. Arvosta rauhaa. Älä pidä sitä itsestään selvänä.

”Olin lottana talvi- ja jatkosodassa. Kun rauha viimein tuli, meidän suomalaisten arvomaailma oli muuttunut täysin. Rahaa ei ollut, mutta kaikki oli hyvin. Me lapsiperheet autoimme toisiamme, pidimme toisistamme huolta. Meille riitti rauha, emme kaivanneet muuta. Ne olivat aikoja, joita välillä yhä kaipaan.”

0

Kevät
Posted on

Ihmisellä on valon ja vihreän tarve. Terminenkevät ei nyt huhtikuussa ole juurikaan edennyt ja vielä on odotettava vihreyttä luontoon. Sitä odotellessa pitää saada kotiin kukkia, viherkasveja, yrttejä. Helpottaa vähän. Tulppaanit vaihtuvat muihin kukkiin. Värimaailma muuttuu, silmää alkavat pehmeiden sävyjen sijaan miellyttää kaikki, mikä viittaa raikkaaseen, pastellitkin menevät.

Piti jo käydä kokeilemassa pääsisikö juoksemaan metsäpoluille. Nyt alkaa poluilta jää hellittää, mutta on siellä märkää, vielä on odotettava. No, en kokonaan malta olla poissa, pienimmätkin riittävän kuivat polkupätkät tuntuvat tarpeelliselta hyödyntää.

Entä sitten vapaa vesi! Jäitten lähtö on huimaa. Sitä jaksaa ihastella vuodesta toiseen. Huikeaa on sattua paikalle silloin, kun ”jääkellot soivat”. Kun viimeisiä vetelevä tummunut jääpeite murenee auringon lämmössä ja tuuli helisyttää jääpuikkoja. Ääni on hiljainen, mutta kantava. Helinä hentoudessaan kuvastaa auringon valtavaa voimaa.

Vappukin on jo ihan käsillä. Siitäkin huolimatta, että Vappusää on välillä räntää ja vihmovaa viimaa, niin Vappu edustaa minulle valon ja lämmön voittoa, sen on kevään juhla.

Tehkää pieniä suuria huomioita ympäristöstä, luonnosta ja ihmisistä. Niin, kyllä se kevät alkaa näkyä meissä ihmisissäkin. Katse kääntyy kohti aurinkoa, huulet kääntyvät hymyyn, saattaa jopa tulla vilkaistuksi vastaantulijaakin, hymyilisikö…kehtaako sitä?  Kyllä sitä kehtaa. Hei, torikahvilatkin aukeavat toinen toisensa perään!

0

Luotu liikkumaan
Posted on

liikuntaa

Liikunta-asia on trendikäs näin vuoden aluksi. Tästä puhutaan taas joka mediassa, mutta VAROITUS VAROITUS! Mitä meille  tuutin täydeltä syötetään? Ei välttämättä tervettä, iloista ja rentoa suhtautumista liikuntaan.

Olipa terapia-asiakkaan ongelma mihin tahansa liittyvä, jopa alipainoisuuten, ajattelen, että liikkuminen on tarpeellinen ja arvokas kuntoutumisen elementti. Liikuntaan on löydettävä se sopiva suhde ja harjoiteltava hallittu käyttö. Suorittaminen ja pakonomaisuus siis narikkaan!

YLE:n Lanttulataamo-sarjassa esitettiin 7.12.2016 ohjelma nimeltään Liikunta poistaa mielenvaivoja, pääset kuuntelemaan sen tästä LINKISTÄ. Ohjelmassa liikuntaterapeutti ja liikunnanohjaaja Lauri Pyykönen toteaa:”Liikunta tuo iloa elämään ja siinä yhdistyvät keho, mieli ja vuorovaikutus ja jos jotain mitataan, niin omaa oloa. Esimerkiksi lenkin pituudella tai vauhdilla ei ole mitään väliä”. Psykoterapeutti, psykologi, ammattivalmentaja ja psyykkisen valmentamisen guru Satu Kaski puolestaan muistuttaa, että keho on luotu liikkumaan. ”Meillä yhdistetään liikunta liikaa hikiliikuntaan kun pitäisi puhua liikkeestä ja siitä, että olen kehossa itseni kanssa ja aistin sitä. Tämä auttaa myös myönteisen kehonkuvan luomisessa”. Viisaita puhuvat, molemmat. Ai niin, tulipa mieleen, että kaukana viime vuosituhannella tein mielenterveyshoitajaopintojen lopputyön liikunnan ja psykiatrisen hoitotyön yhdistämisestä. Aikaa on tuosta kulunut, mutta mielipidettäni en ole näistä asioista muuttanut.

Suomen mielenterveysseuran sivuilla on otsikolla Liikunta – kehon kuuleminen puhuttu vähän samoista asioista. Kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnin tukemisesta, omasta tavasta liikkua ja rentoudesta. Näistä palasista on mukava liikuntaharrastus tehty. Saa liikunnassa olla tavoitteitakin, koviakin tavoitteita. Ei ole mitään pahaa siinä, että ottaa välillä itsestään (kehosta ja mielestä) kaiken irti. Mutta, jos aina vetää liian rankasti tai jää tunne, ettei tehnyt kuitenkaan tarpeeksi, niin liikutaan tasolla, jossa varmasti tulee jossain vaiheessa vastaan loppuunpalaminen; kyllästyminen, rasitusvammat tai uupuminen. Mikäli liikunnasta halutaan pitkäkestoinen tuki kaikenpuoliselle hyvinvoinnille, niin liikkuminen vaatii kohtuullistamista ja riittävän rentouden opettelemista.

Monipuolisia, nautinnollisia liikuntahetkiä tähän uuteen vuoteen 2017!

portaat

Muistakaa käyttää portaita!