Ruokajuttuja, tietoisesti

Ruoka on niin mukava asia, että siitä on kiva kirjoittaakin usein.  Ruoasta kun ei pääse eroon, tai sen suuntainen yritys ei ainakaan kannata, vaikka se olisi ongelma….niin kannattaa tehdä kuta kuinkin kaikkensa, että syömisen kanssa olisi osimmoilleen sinut.

Monenlaisia ohjeita on syömiselle annettu. Syö sitä, älä tätä, jne. Nyt ei puhuta tällaisista ohjeista. Kukin syököön mitä parhaammaksi katsoo. Mutta kun syö, niin syö, eikä touhua muuta.

Tiedostava syöminen ( mindful eating) ahmimisen, hampsimisen, napsimisen, hötkyilyn ja häröilyn tilalle. Katsoopa tätä asiaa joko ravitsemuksellisesta tai psykologisesta näkökulmasta, niin tarpeeseen tulee. Pysähtyminen ruoan ääreen yleensä rajoittaa syödyn ruoan määrää, tehostaa ravinnon imeytymistä, antaa suuremman makuelämyksen ja tarjoaa loistavan pysähtymistauon kaiken muun tekemisestä. Voi siinä samalla rauhassa keskustellakin, jos sattuu pitämään seurassa syömisestä.

 

Mindful Eating pähkinänkuoressa

  • Ymmärrä miksi syöt
  • Pyri syömään kehon tarpeita kuunnellen
  • Tunnista nälkä ja kylläisyys
  • Keskity ruokailuhetkeen. Koe ruoan maku kaikilla aisteilla. Tunne maut, tuoksut sekä nauti ruoasta myös visuaalisesti
  • Syö laadukasta ruokaa, ja tunne sen hyvät energisoivat vaikutukset kehossasi
  • Tiedosta, vaikuttaako syömiseen tietty tunnetila, ympäristö tai fyysinen kokemus
  • Luo ruokaan entistä terveellisempi ja nautinnollisempi suhde
  • Rauhoita ruokailuhetki ja irtaudu sen ajaksi arjen pyörityksestä

Suomen suosituimmalla (näin sivuilla todetaan, eivätkä varmaan ole väärässä) treenisivustolla Tikis-parempi olla on teksti: Mindful eating – löydä ruokailun nautinto. Asiaa kirjoittavat ja vielä neuvovat kuinka harjoitella tietoiseksi ruokailijaksi.

”Tiedostavaksi ruokailijaksi voi harjoitella. Ensimmäinen askel kannattaa ottaa rauhoittumalla ruokailutilanteeseen. Kännykät ja muu elektroniikka kannattaa jättää toiseen huoneeseen lataukseen. Myös muut virikkeet, kuten lehdet ja silmiin pistävät mainoslehtiset on suositeltavaa siirtää sivuun. Ruokailu alkaa kauniiden astioiden valinnasta ja ruoan esille asettelusta – silmillä syöminen on osa nautintoa. Ennen ateriointia ruokaa kannattaa nuuskia, ja herkistää näin myös makuaisteja.

Syödessä huomio kiinnitetään kaikkiin ruoan ominaisuuksiin. Tavoitteena on tunnistaa monia eri makuja, ja tunnustella suussa ruoan sisältämiä erilaisia koostumuksia. Ajatusleikkinä voi kokeilla istuvansa viiden tähden ravintolassa, vaikka todellisuudessa ruoka olisikin hyvin arkista.”

Tuohoin voisi vielä lisätä, että sitten kun ajatus lähtee sinkoilemaan ties minne menneisiin tai tuleviin, niin keskity hetkinen hengityksen kuunteluun ja palauta sitten huomiosi ruokailuun, kaikin aistein.

Kokeilemaan. Ja jos ei viel ihan mee, niin ei tarkoita, että olisit epäonnistuja tai harjoitus olisi ihan pa…..  Vaan, sinä tarvitset harjoitusta rauhoittumisessa ja keskittymisessä. Missäpä yhteydessä se olisi mukavampaa kuin syödessä. Sanotaanhan se jo otsikossakin. Ruokailu on nautinto.

Hakusessa kohtuus, kokonaisvaltaisuus, pitkäjänteisyys ja normaalijärki …

rrrr

… uups…. vierasta, tylsää, ehkä pelottavaakin.?  Eihän näillä periaatteilla tule  nopeasti mahtavia tuloksia. Markkinavoimien näkökulmasta täysin kannattamatonta.  Osta pikavalmennus, lisäravinteet, ravinto-ohjeet ja ruoan korvikkeet… osta, osta, osta! Kohtuus ja pitkäjänteisyys eivät ole muodissa ja näitä tavoitellessa joutuu vastustamaan joka puolella vellovia pikahoukutuksia. Dietit, liäsravinteet, kuntokuurit, kaikki määräaikaisia ja määräkohteisia

Liikunta-alan moniosaaja Jarno Härkönen totesi tässä eräänä aamuna Ylen Aamu TV:ssä, että ” lepo on paras lisäravinne, sitten vettä ja normaaliruokaa sopivasti”, nämä asiat on ensin oltava kunnossa, sitten vasta kannattaa miettiä tarvitseeko liikunnan kyytipojaksi erikoistuotteita, palautusjuomia, ym. Ravitsemusasiantuntija Patrik Borg on jo vuosia kouluttanut laittamaan ensin kohdalleen ruokailun perusasiat: monipuolista ruokaa, riittävästi ja tasaisin väliajoin. Kun nämä asiat on korjattu, katsotaan liittyykö syömiseen ongelmia. Mikäli, niin  paneudutan niihin syvällisesti…mutta siis nuo perusasiat ensin kuntoon. Ei kai alkoholiongelmaakaan voida korjata ilman, että asiakas on motivoitunut pysymään selvinpäin!

Ohjeistuksia tarvitaan. On hyvä liikkua kolmesti viikossa reippaasti, mutta se ei riitä, jos muun ajan elämästä kököttää tietokoneella. Tämän päivän 70-vee ihmiset ovat meihin verrattuna käyttäneet kehoaan niiiiiiin paljon enemmän elämänsä aikana, ettemme taida  yltää samaan millään aktiivitreeniohjelmilla, mikäli liikkumisemme keskittyy vain noihin treenihetkiin.

Mikäpä avuksi? Esimekiksi työmatkalla enenmmän jalkaa toisen eteen tai fillari alle. Hissit pannaan ja portaikkoon. Istuttavan ruohonleikkurin tilalle työnneltävä malli ja kaupan päälle hyvä määrä askeleita.  Ruumiillisen työn puutteen paikkaamiseen löytyy monia keinoja. Nyt joku sanoo, ettei ole aikaa, kun kone tekee nopeammin ja auto vie nopsasti. On ne tehokkaita, mutta sitten se toinen ”yllätystieto”:Luomme itse kiireemme ja itse voimme siihen myös vaikuttaa!

Laihdutuksesta luopuminen

Patrik Borg kirjoittaa Pöperöproffa blogissaan Laihduttamisen aloittamisesta – ja jos ei aloittaisikaan laihtumiseen liittyvistä ”systeemeistä” seuraavaa:

– jos systeemi kieltää sinulta jonkin syömisen mitä haluat syödä niin systeemi on todennäköisesti huono
– jos joku systeemi saa sinut stressaamaan tai jopa ahdistumaan enemmän syömisestä niin se on huono
– jos joku systeemi saa sinut himoamaan herkkuja tai ruokaa niin se on huono
– jos joku systeemi laukaisee sinulla enemmän ahmimisia niin se on huono
– jos systeemi ”pakottaa” sinua johonkin mitä et haluaisi tehdä niin se lienee huono
– jos systeemi kehottaa tekemään juuri kuten he sanovat se lienee huono. Hyvä systeemi antaa raamit, joiden sisällä asioita voi tehdä monella tavalla ja etsiä itselle sopivan
– jos systeemi puhuu nopeista tuloksista niin se todennäköisesti ei puhu pysyvistä tuloksista. Valmistaudu laihtumaan jatkossa uudelleen
– jos jokin systeemi luo syömiseesi tunnelman, jossa alat kokemaan syyllisyyttä syömisestä tai liikkumattomuudesta niin se on todennäköisesti huono
– jos systeemissä ei syödä ruokaa niin voi olla vaikea oppia syömään fiksua ruokaa fiksulla otteella
– jos systeemi ei puhu jaksamisesta, unesta, stressistä osana painonhallintaa niin se on lienee huono
– jos systeemi sanoo että sinun pitää tsempata ja ne tsemppaajat on niitä onnistujia niin se lienee huono

Voisiko psyykkisen ja fyysisen terveyden kohentamisessa olla kyse sittenkin aivan pienistä teoista – sellaisista, jotka tarjoavat välittömän onnistumisen tunteen ja vaikuttavat pikku hiljaa myös pysyvämpiin muutoksiin?

Tutustu vaikkapa tähän:  Pieni Päätös Päivässä kannustaa tekemään asioita, jotka saavat juuri sinut voimaan hieman paremmin!