Blogissa hiljaista elämässä kiireistä

Välillä enemmän aikaa välillä  ei. Välillä enemmän intoa välillä ei, tai se into suuntatuu muualle. Elämässä on  erilaisia vaiheita ja se on sallittua. Vuodenaikojen vaikutuksesta aktiivisuuteen puhun usein ja mielellään. Se on yksi osoitus ihmisen ja luonnon yhteenkuulumisesta. Talven pimeydessä ei ihmisestä irtoa samaa aktiviteettiä kuin kesäajan valoisuudessa. Muutenkin, kuin vuodenaikojen mukaan on lupa olla erilailla ja keskittyä eri asioihin.  Kuunnella intuitiota ja inspiraatiota.

Minkä verran sitä voi toimia inspiraatiosta, pitäähän sitä hoitaa arkiaskareet ettei elämä keikahda ihan raiteiltaan? Hei, pakonomaisuus pois. Arki on mahdollista hoitaa riittävän hyivn monella tavalla, se ei edellytä aina pääpanostusta. Jos tarkasti mietitään, niin suurin osa meistä hoitaa joka tapauksessa valtavasti arkivelvollisuuksia, vaikka heittäytyisi esimerkiksi harrastuksien huumaan. Teemme paljon rutiinilla, ihan vaan toisella kädellä.

Mietin tätä blogin tarkoitusta. Pääpointtihan on ollut tuottaa tietoa psykoterapiaprosessissta ja mielenterveydenhäiriöistä sekä varsinkin niiden hoitamisesta. Toinen päätavoite on välittää vertaistuellista tekstiä, asiakkaiden ajatuksia heidän itsensä ilmaisemina.  Jos saisi toteutettua tekstin sijaan myös kuvia ja videoita. Aina ei ehdi kirjottaa ja aina ei irtoa tekstiä vaikka aikaa olisi. Kuvamateriaalia on yllin kyllin, jos sitä sen verran pytyisi joustavaan ajatteluun, että niistä jotakin julkaistavaa saisi aikaan =)

Lisäksi sisältö voisi olla ainakin välillä kesäisen kepeä ja rento….

Katsotaan mitä tulee!

Ilman lepoa ei pärjää
Posted on

Näin sunnuntaiaamun tunnelmissa on luontevaa miettiä lepoa. Työterveyspsykologit puhuvat levon merkityksestä Aamulehden artikkelissa Tulevaisuudessa pärjää se, joka osaa levätä – ei se joka tekee eniten.

Koetko, että ehdit palautua riittävästi työpäivien välissä? Jos nyökkäät, porskuta vain samaan malliin. Jos pudistat päätäsi tai et oikein tiedä, pysähdy miettimään, millaiset asiat lataavat akkujasi parhaiten.

Itsekin useamman vuoden kestäneen työntäyteisen ajan  jälkeen on ollut hyvä ja tarpeellista huomata, että lisääntynyt levon määrä tuntuu avaavan elämää. Lepo on kullekin erilaista, mutta tarkoitan tässä ihan yksinkertaisesti työstä vapautunutta aikaa. Aluksi tuntui parhaalta vain olla ja ihmetellä sitä, ettei ole koko ajan joku työjuttu alla. Pienen ihmettelyn jälkeen on alkanut tuntua siltä, että tässähän tekee mieli tehdä jotakin lisääntyneellä vapaa-ajalla. Ei kuitenkana niin, että koko ajan pitää jotakin tehdä. Sen olen opetellut, että päivittäin tulee istuttua ihan jouten vaikka sohvalla telkkaria tuijotellen.

Artikkelissa todetaan, että eri ihmiset tarvitsevat eri määrän ja erilaista lepoa. Tärkeintä palautumisen kannalta on kuitenkin uni, sitä ei voi korvata millään muulla.  Kun uni on kunnossa, niin lisäksi pasiivista oleskelua, aktiivista rentouttamista, mielenkiintoista puuhailua, liikuntaa eri muodoissaan…

Työelämä on alati kuormittavampaa, mitä vähemmän työssä voi kokea hallinnan ja riittävyyden tunteita, sitä korkeammalle stressihormonitasoit nousevat. Työterveyspsykologin mukaan helposti huolestuvat ja ahdistuvat hyötyvät eniten tietoisen rentoutumisen ja rauhoittumisen opettelemisesta. Helposti stressaantuvat hyötyvät taas erityisesti liikunnasta. Stressihormonit laskevat ja mielihyvähormonit nousevat. Rauhalliset ja persoonaltaan joustavat tyypit lepäävät muita enemmän jo luonnostaan.

Niin, ne syy-seuraussuhteet… kun muistaa levätä ja ottaa rennommin, niin ei ylikuormitukaan toistuvasti.

Opettele kuuntelemaan itseäsi – ja toimi myös sen mukaisesti!

Luotu liikkumaan
Posted on

liikuntaa

Liikunta-asia on trendikäs näin vuoden aluksi. Tästä puhutaan taas joka mediassa, mutta VAROITUS VAROITUS! Mitä meille  tuutin täydeltä syötetään? Ei välttämättä tervettä, iloista ja rentoa suhtautumista liikuntaan.

Olipa terapia-asiakkaan ongelma mihin tahansa liittyvä, jopa alipainoisuuten, ajattelen, että liikkuminen on tarpeellinen ja arvokas kuntoutumisen elementti. Liikuntaan on löydettävä se sopiva suhde ja harjoiteltava hallittu käyttö. Suorittaminen ja pakonomaisuus siis narikkaan!

YLE:n Lanttulataamo-sarjassa esitettiin 7.12.2016 ohjelma nimeltään Liikunta poistaa mielenvaivoja, pääset kuuntelemaan sen tästä LINKISTÄ. Ohjelmassa liikuntaterapeutti ja liikunnanohjaaja Lauri Pyykönen toteaa:”Liikunta tuo iloa elämään ja siinä yhdistyvät keho, mieli ja vuorovaikutus ja jos jotain mitataan, niin omaa oloa. Esimerkiksi lenkin pituudella tai vauhdilla ei ole mitään väliä”. Psykoterapeutti, psykologi, ammattivalmentaja ja psyykkisen valmentamisen guru Satu Kaski puolestaan muistuttaa, että keho on luotu liikkumaan. ”Meillä yhdistetään liikunta liikaa hikiliikuntaan kun pitäisi puhua liikkeestä ja siitä, että olen kehossa itseni kanssa ja aistin sitä. Tämä auttaa myös myönteisen kehonkuvan luomisessa”. Viisaita puhuvat, molemmat. Ai niin, tulipa mieleen, että kaukana viime vuosituhannella tein mielenterveyshoitajaopintojen lopputyön liikunnan ja psykiatrisen hoitotyön yhdistämisestä. Aikaa on tuosta kulunut, mutta mielipidettäni en ole näistä asioista muuttanut.

Suomen mielenterveysseuran sivuilla on otsikolla Liikunta – kehon kuuleminen puhuttu vähän samoista asioista. Kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnin tukemisesta, omasta tavasta liikkua ja rentoudesta. Näistä palasista on mukava liikuntaharrastus tehty. Saa liikunnassa olla tavoitteitakin, koviakin tavoitteita. Ei ole mitään pahaa siinä, että ottaa välillä itsestään (kehosta ja mielestä) kaiken irti. Mutta, jos aina vetää liian rankasti tai jää tunne, ettei tehnyt kuitenkaan tarpeeksi, niin liikutaan tasolla, jossa varmasti tulee jossain vaiheessa vastaan loppuunpalaminen; kyllästyminen, rasitusvammat tai uupuminen. Mikäli liikunnasta halutaan pitkäkestoinen tuki kaikenpuoliselle hyvinvoinnille, niin liikkuminen vaatii kohtuullistamista ja riittävän rentouden opettelemista.

Monipuolisia, nautinnollisia liikuntahetkiä tähän uuteen vuoteen 2017!

portaat

Muistakaa käyttää portaita!