”Miellän itseni kolmessa osassa”
Posted on

 

Tehy-lehden artikkelissa ”Miellän itseni kolmessa osassa” – dissosiaatiossa traumat kapseloituvat  psykiatri, terapeutti ja kirjailija Anssi Leikola, sekä kolme traumatisoitunutta henkilöä kertovat traumamuistoista ja dissosiaatiosta.

”Trauma on vaurio, joka syntyy ihmisessä ylivoimaisen vaikean tapahtuman seurauksena. Jotta ihminen selviytyisi elämässä eteenpäin, traumamuistot kapseloituvat erilleen muusta persoonallisuudesta. Dissosiaatio on se kuilu tai muuri, joka syntyy kapseloitujen muistojen ja muun persoonallisuuden välille.

Pohjimmiltaan rakenteellisessa dissosiaatiossa on kyse siitä, että ihmisen persoonallisuus jakautuu traumatisoitumisen seurauksena vähintään kahteen osaan. Osa persoonallisuudesta juuttuu menneisyyteen ja toinen osa persoonallisuutta pyrkii jatkamaan elämää kuin mitään ei olisi tapahtunut.Tapahtumat jäävät irralliseksi omasta elämäntarinasta, koska ihminen ei pysty realisoimaan tiettyjen tapahtumien merkitystä elämälleen. Totuus ikään kuin katkeaa.

TRAUMAMUISTO on välillä sammuneena. Kun jokin ärsyke laukaisee sen, traumamuisto voi pulpahtaa pintaan erilaisina oireina: sietämättöminä tunnetiloina, takautumina, aistivääristyminä sekä kokemuksena, että oma itse tai ympäristö on vieras. Moni kokee elävänsä kuin elokuvassa tai unessa tai toimivansa kuin robotti.

Oireet voivat olla myös puhtaasti fyysisiä kuten kipua, tunnottomuutta ja lihasheikkouksia tai -nykäyksiä. Oireet vaihtelevat ja niistä voi olla vaikeaa saada otetta. Joskus ihmistä ei edes uskota, kun hän kertoo oireistaan,” Leikola toteaa.

Artikkelin kolme kokijaa ovat kaikki joutuneet lapsuudessaan seksuaalisen hyväksikäytön kohteiksi, mutta on syytä muistaa, että ihmiset traumatisoituvat hyivn erilaisista syistä. Joskus jopa syistä, jotka jonkun toisen mielestä eivät ylitä hänen näkemystään traumasta. Traumakokemusta ei pidä yleistää, eikä vähätellä.

Psykiatrisessa hoitotyössä ja psykoterapiassa kohdataan paljon asiakkaita, joilla on jonkinlainen traumatausta. Kohdataan myös paljon asiakkaita, joiden traumaa ei ole tunnistettu ja jotka ovat saaneet väärän diagnoosin. Tällaiset henkilöt ovat saattaneet ajautua entistä suuremman hämmennyksen valtaan, koska väärä hoito ei auta. Tällainen kokemus luonnollisesti vahvistaa myös käsitystä siitä, että omille ongelmille ei voida tehdä mitään. Usein on myös niin, että traumaan ei päästä kiinni, kuin pidemmän tutkimisen / arvioimisen jälkeen. Eli on joka tapauksessa hyvä, että henkilö on tullut hoidon piiriin, vaikka ytimeen pääsy viivästyisikin. Trauman hoito itsessään on pitkä matka, mutta kuten kyseisen artikkelin kokijatkin kertova, matka joka kannattaa kulkea.

 

 

Traumat
Posted on

tie

Vuosittain satatuhatta suomalaista kokee trauman. ”Aika paljon jää piiloon  uutisoi Yle 27.12.2016. Artikkelissa on haastateltu terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen erikoistutkijaa Henna Haravuorta.

Haravuoren mukaan isoa osaa trauman kokeneista ei tunnisteta ollenkaan.  ”Aika paljon jää piiloon. Meillä ei ole välttämättä itsestään selvää, kun ihmiset ovat vammautuneita ja he saavat fyysistä hoitoa, että muistetaan psyykkinen seuraaminen. Esimerkiksi moni lähisuhdeväkivallan uhri kärsii seuraukset itse kertomatta traumasta kenellekään”.

Tietoisuus on Haravuoren mukaan lisääntynyt, mutta ihmiset eivät tule palveluiden piiriin tai jos tulevat, tapahtuma nousee esille vasta hoidon aikana. Parempi näin, kuin ei ollenkaan, mutta toki tässäkin yhteydessä turha hoitoon pääsyn viivästyminen pitkittää kärsimystä ja hidastaa toipumista.

Kaikki trauman kokeneet evät  tarvitse ammattilaisen apua, mutta kaikki trauman kokeneet tarvtsevat turvallisen läheisen jonka / joiden seurassa lähdetään vetäytymisen sijaan tavoittelemaan mahdollisimman normaalia arkea.  Eristäytyminen on pahasta.  Mikäli on kyse traumamperäisestä stressihäiriöstä (PTSD) on ammattiapu suotavaa.

Traumaperäistä oireilua on lyhytkestoisesti isolla osalla trauman kokeneella, mutta noin kolmasosalla kehittyy traumaperäinen stressihäiriö.  Terveys 2000 -tutkimuksessa elämänaikainen esiintyvyys oli noin yksi prosentti nuorilla aikuisilla.Traumaperäinen stressihäiriö kehittyy, kun tavallinen toipuminen ei onnistu. Fyysiset reaktiot jäävät päälle, kun ihminen kokee trauman. Oireita ovat muun muassa välttely, ylivireys sekä tapahtuman mieleen tunkeutuminen, kuten painajaiset. Kullakin on yksilöllinen kokoelma eri oireita, ja oireet aiheuttavat kärsimystä ja toimintakyvyn laskua. Haravuoren mukaan naiset ovat herkempiä traumaattiselle stressihäiriölle. Samalla naiset ja miehet myös altistuvat erilaisille traumaattisille kokemuksille. ”Miehet ajavat pöpelikköön ja joutuvat tappeluihin. Naiset joutuvat seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi”.

Traumaperäinen stressihäiriö myös paranee huomattavalla osalla. ”Usein näyttää siltä, että yksi kolmasosa jää kroonisesti oireilevaksi, jos hoito ei tavoita. Tämä riippuu siitä, mitä on tapahtunut”, toteaa Haravuori. On hyvä tiedostaa, että joskus oireet tulevat esiin viiveellä traumakokemuksen jälkeen. Tapahtuma saattaa tulla jossakin muussa elämäntilanteessa erilaisista syistä, myös hyvssä ja toivotuissa elämänmuutoksissa.

Traumaperäinen stressihäiriö (Traumaterapiakeskus)

Traumaperäinen stressihäiriö (PTSD) sisältää seuraavat osatekijät:

1) traumatisoiva tapahtuma
2) tapahtuman tunkeutuva uudelleenkokeminen ja uudelleenkuvittelu (esim. takaumat, toistuvat ajatukset ja unet)
3) tapahtumasta muistuttavien paikkojen, ihmisten, keskustelujen ja muiden tekijöiden jatkuva välttely ja yleinen psykologinen turtuminen, lisäksi voi esiintyä ulkopuolisuuden tunteita, mielenkiinnon vähentymistä arkisiin toimintoihin ja tunne tulevaisuuden lyhentymisestä
4) jatkuvia ylivireysoireita, kuten keskittymisvaikeuksia, unihäiriöitä, ärtyisyyttä, kiukkua, vahvoja säpsähtämisreaktioita ja toimintakyvyn huononemista

Komplisoituneen traumaperäisen stressihäiriön oireet (Traumaterapiakeskus)

I  Tunne- ja impulssisäätelyn muuttuminen

A. Tunnesäätelytie3
B. Vihan säätely
C. Itsetuhoisuus
D. Itsetuhoajatukset
E. Vaikeus seksuaalisuhteen säätelyssä
F. Korostunut riskinotto

II Huomio- ja keskittymiskyvyn muutokset

A. Amnesia
B. Tilapäiset dissosiaatioepisodit ja depersonalisaatio

III Muutokset minäkäsityksessätie2

A. Tehottomuus
B. Pysyvä vahingoittuminen
C. Syyllisyys ja vastuu
D. Häpeä
E. Kukaan ei voi ymmärtää
F. Vähättely

IV Muutokset rikoksentekijän havaitsemisessa

A. Vääristyneiden uskomusten omaksuminen
B. Rikoksentekijän ihannointi
C. Rikoksentekijän vahingoittamisen ajatteleminen

V Muutokset suhteissa toisiin

A. Kyvyttömyys luottaa
B. Reviktimisaatio
C. Todistajana toimiminen

VI Somatisointi

A. Ruuansulatusjärjestelmä
B. Krooninen kipu
C. Sydän- ja keuhko-oireita
D. Konversio-oireet
E. Seksuaaliset oireet

VII Merkitysjärjestelmien muutokset

A. Epätoivo ja toivottomuus
B. Aikaisempien uskomusten menetys

Post-traumaterapia (Traumaterapiakeskus)
Jos on kyse II-tyypin traumasta ja henkilö kärsii traumaperäisestä stressihäiriöstä, kompleksisesta traumaperäisestä stressihäiriöstä tai dissosiaatiohäiriöstä, hoitona on traumapsykoterapia, joka on tavallisimmin pitkäkestoinen hoito. Hoidossa integroidaan erilaisia hoitomuotoja ja traumaterapiatekniikoita voidaan käyttää osana psykoterapiaa. Hoito voidaan jakaa neljään vaiheeseen:

1. Aloitusvaihe
Aloitusvaiheen tärkeä tehtävä on luoda turvallisuuden tunne sekä terapian ulkopuolella että terapiasuhteessa ja terapiatilanteessa. Asiakkaan täytyy tuntea, että edes jotenkin kykenee hallitsemaan sisäistä maailmaansa. Etsitään resursseja ja vahvistetaan niitä. Aikaa tähän voi kulua 5-10 istuntoa tai joskus jopa 2-3 vuotta.

2. Traumatyöskentely
Trauma kohdataan uudelleen, jolloin huomio kiinnitetään turvalliseen muistamiseen. Autetaan asiakasta rekonstruoimaan traumamateriaali siten, että siitä voidaan keskustella ja se voidaan liittää uudelleen persoonallisuuteen. Apuna voidaan käyttää traumaterapiatekniikoita.

3. Voimavaraistamisen vaihe
Henkilön omat selviytymiskeinot ja voimavarat saadaan käyttöön, luodaan uusi uskomusjärjestelmä sekä kehitetään sosiaalisia taitoja ja emotionaalista läheisyyttä. Uhrista tulee selviytyjä.

4. Arviointi, integrointi ja lopetus
Suunnataan tulevaisuuteen. Sisäinen kypsyminen ja spirituaalisuuden herääminen. Terapiaprosessi päätetään.

toivo