Avainsana: valo

Kevät

Posted on by Ulla Valtonen in blogi, Ullan blogi

Ihmisellä on valon ja vihreän tarve. Terminenkevät ei nyt huhtikuussa ole juurikaan edennyt ja vielä on odotettava vihreyttä luontoon. Sitä odotellessa pitää saada kotiin kukkia, viherkasveja, yrttejä. Helpottaa vähän. Tulppaanit vaihtuvat muihin kukkiin. Värimaailma muuttuu, silmää alkavat pehmeiden sävyjen sijaan miellyttää kaikki, mikä viittaa raikkaaseen, pastellitkin menevät.

Piti jo käydä kokeilemassa pääsisikö juoksemaan metsäpoluille. Nyt alkaa poluilta jää hellittää, mutta on siellä märkää, vielä on odotettava. No, en kokonaan malta olla poissa, pienimmätkin riittävän kuivat polkupätkät tuntuvat tarpeelliselta hyödyntää.

Entä sitten vapaa vesi! Jäitten lähtö on huimaa. Sitä jaksaa ihastella vuodesta toiseen. Huikeaa on sattua paikalle silloin, kun ”jääkellot soivat”. Kun viimeisiä vetelevä tummunut jääpeite murenee auringon lämmössä ja tuuli helisyttää jääpuikkoja. Ääni on hiljainen, mutta kantava. Helinä hentoudessaan kuvastaa auringon valtavaa voimaa.

Vappukin on jo ihan käsillä. Siitäkin huolimatta, että Vappusää on välillä räntää ja vihmovaa viimaa, niin Vappu edustaa minulle valon ja lämmön voittoa, sen on kevään juhla.

Tehkää pieniä suuria huomioita ympäristöstä, luonnosta ja ihmisistä. Niin, kyllä se kevät alkaa näkyä meissä ihmisissäkin. Katse kääntyy kohti aurinkoa, huulet kääntyvät hymyyn, saattaa jopa tulla vilkaistuksi vastaantulijaakin, hymyilisikö…kehtaako sitä?  Kyllä sitä kehtaa. Hei, torikahvilatkin aukeavat toinen toisensa perään!

Valoa kohti!

Posted on by Ulla Valtonen in blogi, Ullan blogi

Tätä tarvitaan, valoa. Onneksi sen määrä lisääntyy nyt vauhdilla. Vaikka näitä vuosia  on itsellä jo aika monta takana, niin silti joka kevättalvi jaksaa ihmetellä ja ihastella valon lisääntymistä. Ehkä se johtuu siitä, että valon tarve on olemassa ympäri vuoden, vaikka valon kaipuu ei olekaan ajatuksissa pinnalla syksyllä. Tuolloin tietoisuudessa on vahvasti realiteetti siitä, että pimeää aikaa kestää monta kuukautta ja oman ideologian mukaisesti sitä ei kannata itkeä, mitä ei ole. Vuoden pimeimpään aikaan otetaan ilo irti hämystä.

Vuoden vaihteen jälkeen sitten päästää itsensä ajattelemaan, että nyt mennään jo valoisuutta kohti ja sitten, kun aurinko alkaa näyttäytyä, tuntuu että ei voi missata hetkeäkään. Aurikoisilla hangilla ollessa tuntuu, että joka solu imee valoa. Bonuksena päälle vielä lämpö. Ei tuolla vielä hikoile, mutta se pienikin lämmön vivahde kasvoilla hellii ja rentouttaa. Niin, en tiedä, jos meillä ei olisi pimeää talvea, niin tuntuisiko aurinko näin hyvälle? Kontrastit vahvistavat kokemusta. Paljon on niitäkin ihmisiä, jotka hakeutuvat talveksi etelään ja tällä tavoin nauttivat valosta ympäri vuoden ja ovat erittäin tyytyväisiä.

Aurinko on maapallon lämmön, energian ja valon lähde. Tuota määritelmää voisi vaikka jatkaa niin, että auringon valo ja lämpö ovat ihmisen hyvinvoinnin edellytys.

Vuoden pimein päivä…..

Posted on by Ullamaija in blogi, Ullan blogi

SAMSUNG

….ON IHAN KOHTA OHITETTU! Tänään 21.12.2016 on talvipäivänseisaus. Pohjoisella pallonpuoliskolla yö on pisimmillään ja päivä lyhimmillään. Aurinko on Kauriin kääntöpiirillä ja samaan aikaan eteläisellä pallonpuoliskolla on kesäpäivänseisaus. Etelä-Suomessa joulukuussa pimeää aikaa on enimmillään yli 14 tuntia vuorokaudessa. Utsjoella aurinko ei nouse joulukuussa ollenkaan. Pohjoisessa vallitsee kaamos, Nuorgamissa aurinko ei nouse horisontin yläpuolella kahteen kuukauteen, Sodankylässä kaamos kestää enää neljä päivää. Tätä kirjoitaessani pimein päivä on jo lähestulkoon vietetty ja mitä sen jälkeen…..KOHTI VALOA!

Talvipäivänseisauksen jälkeen päivien valoisa aika alkaa pidentyä. Aluksi valo lisääntyy vain viisi minuuttia viikottain. Kevään edetessä päivän pidentyminen nopeutuu ja kevätpäiväntasauksen tienoilla 21.3. päivä pitenee Etelä-Suomessa jo 6 minuuttia vuorokaudessa.

Mikäli pimeys on uuvuttanut ja kuristanut kurkkua, on toiveikasta saada ajatella, että pimein aika vuodesta on nyt selätetty. On myös hienoa saadessaan huomata, että ”Hei tänä vuonna valon vähyys ei enää tuntunutkaan niin raskaalta, en oikeastaan edes huomannut. Hupsahti vain tuo syksy ja alkutalvi”, kuten eräs asiakkaani totesi.

Pimeys vaikuttaa meihin, mutta sen ei tarvitse sairastuttaa. Pimeä turvin ja hämärän hyssyssä voi antaa itselleen luvan tehdä vähän vähemmän. Esimerkiksi tänään aurinko nousi 09.31 ja  laski 14.47.Päivän pituus oli 5 h 16 min. Ei siinä jaksa olla yhtä aktiivinen, kuin kesällä, jolloinaurinko hädin tuskin piipahtaa taivaan rannan taa. Ei ehdi tehdä ihan samoja juttuja talvipävisin, eikä tarvitse. Pientä himmausta luvan kanssa- Luonto lepää, miksi et sinäkin lepäisi.

SAMSUNG