Ulkonäkökompleksi

Ulkonäkökompleksista voi tulla elämää suurempi – ”On vaikea olla ihmissuhteissa” uutisoi Yle 13.2.2017.

Mistä on kyse?

  • Erikoispsykologi Nina Pyykkösen mukaan ulkonäkökompleksit ovat länsimaisessa kulttuurissa äärimmäisen yleisiä.
  • Kaikki kompleksit eivät ole haitallisia: esimerkiksi murrosikään tai raskauteen voi liittyä ulkonäön kanssa kipulua, kun keho muuttuu.
  • Ulkonäkökompleksi voi kasvaa vakavaksi ongelmaksi, jos sen taustalla olevia sisäisiä asioita ei tunnisteta tai osata käsitellä.

Aihe tuntuu olevan koko ajan vain ajankohtaisempi ja koskettaa niin miehiä kuin naisia, eikä ikäkään välttämättä ole enää suojana.

Ihminen on tänä päivänä paljon esillä. Itsestä viestitään monin  tavoin ja kuva kertoo enemmän kuin ne tuhat sanaa. Ei sitä minun nuoruudessani… mutta, niin eipä olisi uskonut minkä suosion itsen kuvaaminen saavuttaa. Vedoksia ei pidetä piilossa, päinvastoin, aikaslailla kaikki on julkista. Siinä on paljon hyvää, mutta huonona vaikutuksena tämä ulkonäkökeskeisyys.

Kauneus on edelleen  katsojan silmässä ja monenlainen on kaunista, mutta ”jos mieli on koko ajan kiinnittynyt siihen miltä näyttää, on vaikea olla ihmissuhteissa”, todetaan Ylen artikkelissa. Ulkonäkökompleksissa ei painita kauneusongelman kanssa, vaan henkilökohtaisen fiksoitumisen kanssa. Esimerkiksi nenä tai leuka voivat olla omasta mielestä vääränlaiset ja muuta ei sitten itsestä näekään. Toiset eivät huomaa mitään erikoista.

Pitäisikö sanoakin niin, että kauneus on katsojan silmässä ja ulkonkökompleksi omassa silmässä?

Ulkonäöstä on tullut niin tärkeää, että se liitetään herkästi elämässä onnistumiseen ja onnellisuuteen. Mitä enemmän tähän uskoo, sen vahvemmaksi näkemys muodostuu. Lopulta visio kapeutuu niin, että uskomme todella kaiken olevan kiinni ulkonäöstä. Emmekä ole kovinkaan tietoisia, että meille on näin käynyt. Psykologi Pyykkönen toteaa, että ”pyrkimys parantaa elämäänsä ulkonäön kautta on usein tiedostamaton ja siksi haastava korjata”. Sinällään ulkonäkökompleksi on looginen ja ymmärrettävä. Se on päällepäin näkyvä ilmaisumuoto jollekin sellaiselle, joka on syvästi mielen sisäistä, asialle, joka on ristiriitainen, keskeneräinen tai pelottava. Lohduton totuus kuitenkin on, että ”yritys ratkaista sisäisiä ongelmia ulkonäköä parantamalla on tuomittu epäonnistumaan.”

Psykoterapiatyössä pyritään ensin ulkonäkökompleksin ja siihen liittyvien vääristymien tunnistamiseen. Tällaiset näkemykset ovat niin voimakkaita, että niiden kyseenalaistaminen vaatii usein pitkän ja sinnikkään työskentelyn. Kyseenlaiastamisen jälkeen päästään vaihtoehtojen ja muiden näkökulmien tarkasteluun. Siitä edetään kokeilujen kautta varsinaiseen muutostyöskentelyyn. Tällekin vaiheelle tarvitaan runsaastiaikaa, jotta henkilö pystyy työskentelemään muutoksen vastustuksen kanssa, sekä ehtii totutella uudenlaiseen ajatukseen itsestä, sekä elämästä yleensä. Muutoksen mahdollistaa itsetutemuksen ja itsehyväksynnän lisääntyminen. Tähän kehityskulkuun päästyä uusi itsen kokeminen ja arvostus alkavat poikia tulosta ja irrottautuminen vääristyneistä onnellisuustavoitteista mahdollistuu.

Pyykönen toteaa artikkelissa osuvasti: ”Ihmismielen tiedostamaton alue on hirveän nokkela siinä, että se löytää ulkoisia syitä asioille, jotka todellisuudessa ovat mielen sisäisiä. Mutta sitten kun alkaa oivaltaa todellisen perustan, alkaa eheytyminen.”