Ystävyys

Muutaman vuoden takaisessa Ylen uutisartikkelissa Ystävyys on mieletön munkki – yksikin riittää, jos se on hyvä!  psykologi Tuija Matikka avaa mukavasti ystävyyden monimuotoisuutta.

Ensinnäkin monelle ystävän löytäminen aikuisena voi olla vaikeaa. Yksi syy voi olla se, että aikuisen lauma on jo täynnä, kun taas lapsena tilaa uusille ihmisille vielä löytyy. Laumalla tarkoitetaan kaikkia niitä ihmisiä, joihin ihminen on elämänsä aikana jollain tavoin kuulunut, esim. koululuokka, työyhteisö, harrasstusporukka. Ihmisen lauman koko on ka. 150 ihmistä, aika helpostihan tuo saattaa tulla täyteen.

Toiseksi, puoliso ei riitä ainoaksi ystäväksi, mikä ei ole puolison vika, vaan ihminen tarvitsee erilaisia ystäviä, joiden kanssa jakaa erilaisia asioista. Meillä on erilaisia rooleja, erilaisia kohtaamisia. Pitkäaikainen lapuudenystävä jakaa kanssamme erilaisia asioita, kuin se ystävä, jonka kanssa elämme tätä hetkeä. Puolison niskaan ei kannata ladata kaikkia yhtävyyden tarpeita ja odotuksia, vaikka meillä onkin sellainen romanttinen ajatus, että puoliso täyttää kaikki tarpeet. Voi käydä liian raskaaksi!

Kolmanneksi, ystävyys vaatii avoimuutta, johon ei aina pysty. Se perustuu luottamukseen ja on myös hyvin herkkä särkymään. Monesti ei edes huomaa, että ystävyys särkyy. Toinen vain vetäytyy ja lakkaa avautumasta. Toisaalta vaikka ei omistaisi yhtään pitkäaikaista sydänystävää, voi sattumalta tavata ihmisiä, joista tulee ystäviä hetkeksi.Voi olla ns. pistemäistä ystävyyttä. Esimerkkinä Matikka mainitsee vierustoverin kohtaamisen junamatkalla. Tuntuu, että voi puhua ihan mitä vaan, vaikka tietää että sille ystävyydelle ei ole jatkuvuutta…tai ehkä juuri siksi?

Hyvää ystävänpäivää kaikille, niin eläin- kuin ihmissystävillekin!