Kumpaa sutta sinä ruokit, hyvää vai pahaa ?
Vuosi 2016 on muutaman tunnin kuluttua eletty lopuun, inventaario paikallaan. Mitä jäi mieleen? Kai sitä jokainen jollain tavoin kuitenkin pohtii. Hyvää, huonoa, pettymyksiä, saavutuksia, ihan tavallista? Menisin sanomaan, että kaikkea tätä ihan jokaisen kohdalla. Mutta, miten itse sen näet? Tapahtuiko jotain, joka saa koko eletyn vuoden, 12 kuukautta, 365 päivää näyttämään ikävältä, jopa mustalta. Suuret surut tulevat monien kohdalle joskus ja on luonnollista murtua lohduttoman tuskan ja murheen alle niin, että se tuntuu peittoavan kaiken. En tarkoita nyt tällaisia suuria menetyksiä, vaikka niihinkin tietysti pätee se, että valoa on tunnelin päässä odottamassa, kunhan on aika katsoa eteen päin.
Tarkoitan nyt pettymyksiin painottuvaa näkökulmaa. Sen verran mollikansaa olemme me suomalaiset, että ei tarvitse pettymyksiä pinnistellä muistin sopukoista, kyllä ne paistattelevat tietoisuutemme huipulla. Mutta miten on hyvien asioiden laita? Voi joutua hakemalla hakemaan. Mikäli tuntuu siltä, ettei mitään hyvää ole elämässä eikä itsessä, niin sitä suuremmalla syyllä joutuin niitä etsimään! Tätä välillä harjoitellaan terapiassakin. Asiakkaasta voi tuntua, ettei pienen pientä hyvän murusta ole itsessä, ei menneessä elämässä, eikä liioin tulevassakaan. Ensin laajennetaan hyvän käsitettä, tarkastellaan toiveita ja odotuksia, muistellaan yksityiskohtaisesti mitä on tullut tehtyä tänään, kuluneella viikolla, viime kuussa ja niin vain alkaa löytyä hyvääkin. Joskus katsellaan valokuvia. Niitä aika usein otetaan hyvistä hetkistä. Muisti aktivoituu. Itsen tarkastelu alkaa sujua hieman kirkaampien lasien läpi ja kun alkaa nähdä onnistumisia itsessä alkaa positiivinen jaksamista tukeva puoli vahvistua ja tuottaa lisää hyvää. Se kasvaa, mitä ruokkii!
Miten sitten tulevaisuuden laita? Arvaako sitä hyvää odottaa, ettei vaan tulisi pettymyksiä? Kannattaako edes yrittää? No kannattaa. Se on monella tavalla antoisaa. Saa yllättävän paljon aikaan, sellaisiakin asioita, joita ei olisi koskaan uskonut tekevänsä. Kaikkihan ei aina onnistu, ei tietenkään, joten samalla saa oppia siitä, miten vastoinkäymisistä ja pettymyksistä selvitään. Ja muistakaa, kaikkea ei tarvitse tehdä, kaikea ei tarvitse haluta. Saa miettiä mitä ihan todella haluaa elämäänsä sisältyvän. Joskus se on enemmän ja joskus taas vähemmän. Onko aika kiriä vai himmata?
Sitten vielä se hyväksymisasia. Olipa tässä vuodessa 2016 sitten mitä tahansa asioita, voiko hyväksyä itsensä kanssa, että nän kävi, tämän kanssa voi elää? Jos on rankkoja tunteita, voi hyväksyä, että siltä nyt tuntuu, voi käydä tunteensa ja ajatuksena läpi jotta on valmis jatkamaan eteen päin. Jos jäi jotakin toivottua saavuttamatta, voi arvioida onko tavoite tavoittelemisen väärtti ja / tai mitä pitää tehdä toisin tai enemmän. Eli tarvitaan priorisointia, mihin haluan panostaa ensi vuonna?
Onko vuosi 2017 pullollaan uhkia vai mahdollisuuksia?
KUMPAA SUTTA RUOKIT?