2. Korona-viikko

Toinen viikko poikkeusolpoja takana. Rajoitukset kiristyvät, hämmennys alkaa muuttua kasvavaksi huoleksi. Silti rajoitteet kirvoittavat tunteita ja varsin rapsakoita mielipiteitä. Esimerkkinä tämä yleislääketieteen ja psykiatrian erikoislääkäri Jyrki Joensuun aivopieru. Viikoa etuajassa, sillä toimisi ihan mahtavana aprillipilana. Mutta tässä tuo turautus:

”Otetaan hoitohenkilöstöä sadan hengen ryhminä tartutettaviksi koronaan. Ryhmät kootaan niin, että yhden työpaikan henkilöstöön ei tule suurta vajausta. Tartutetut majoitetaan tyhjiksi jääneisiin lomakeskuksiin. He pystyvät siellä hoitamaan itseään ja toisiaan riittävästi. Heille järjestetään sopivaa täydennyskoulutusta aikansa kuluksi”.

En edes kommentoi……totean vain, että hätä ja hämmennys voivat ilmetä monella tavalla, ilmeisesti.

Monet ovat ajatelleet syvällisestikin tätä tilannetta ja ovat ottaneet siitä irti sen suoman hyödyn. Esimerkiksi peliriippuvaiset ovat hyvillään, kun rahapelikoneet on suljettu. Uraputkessa kiirivät työn viemät nauttivat mahdollisuudesta tehdä töitä ja olla samalla kotona perheen kesken. No, ei se ongelmatonta ole, mutta silti monille mieluinen ja kaivattu tilanne.

Etätyö on myös muutoksessa. Harjaanumme kuka meistä helpommin kuka kipuillen. Myös etätyön ja opintojen tekeminen muokkaantuvat ja kehittyvät. Kiitollinen olen isosti siitä, että näitä omia töitäni pystyn tekemään etänä. Ja siitä, että asiakkaat ovat niin joustavasti siirtyneet etäyhteyksiin.

Kotona olemisen haasteitakin on jo ehditty haistella. Koko ajan yhdessä oleminen tiivistää tunnelmaa ja koettelee hermoja. Omaisuusrikokset ovat vähentyneet, mutta perheväkivalta lisääntynyt. Jokaisen niskassa on kollektiivinen huoli & hätä koronasta, niin ei se muutoksiin sopeutumista ainakaan helpota. Toisaalta…..voi se hätä myös pidentää pinnaa. Somessa on moneen otteeseen tullut eteen tuo teksti, missä muistuetaan, että isovanhempamme selvisivät sodasta, mekin selviämme sohvalla pysymisestä!

Lopuksi katsaus ääripäihin. Yksi lamaantuu struktuurin katoamisesta ja joutuu pelkäämään apatiaan vajoamista. Toinen uupuu suorittaessaan ainakin samat, mieluiten enemmän, kuin somekaveri, joka on jo ensimmäisellä viikolla: Siivonnut komerot ja varastot, leiponut pakkasen täyteen, aloittanut uudet verkko-opinnot sen jälkeen kun vei loppuun entiset. Toisella viikolla on alkamassa remontti, oman yrityksen suunnittelu, sukkien neulominen ensi jouluksi ja morsiupuvun ompelu tyttären häihin tulevalle vuosikymmenelle. Niillä, jotka menivät kesämökille alkaa metsän raivaus, polttopuiden teko vuodelle 2023 ja marjastus & sienestys, ehtii ainakin ennen muita….ehkä =/

RAUHA!!!

Yksin eristyksissä

Toisille meille tämä erillisyys on kuin luonnerooli, mutta toisille ihan myrkkyä; fyysistä ja psyykkistä kipua. Nyt ei puhuta itse valitusta yksinäisyydestä, eikä myöskään poikkeustilanteen määräaikaisesta eristyneisyydestä, vaan pitkäkestoisesta, ei halutusta yksinäisyyden kokemuksesta. Poikkeusolojen korona- eristyneisyys liittyy tähän juttuun siinä mielessä, että nykytilanteen yksinäisyyden näytekokemuksen kautta voimme halutessamme ymmärtää paremmin yksinäisyydestä kärsiviä ihmisiä, kuten jutun lopussa todetaan.

Veikkauksen asiakaslehdessä oli artikkeli Yksinäisyyden anatomia. Jutussa on haastateltu  Turun yliopiston professori Niina Junttilaa, joka on tutkinut suomalaista yksinäisyyttä yli 20 vuoden ajan. Juttuun on ujutettu mainioita, havainnollistavia animaatioita kuvaamaan yksinäisyyden vaikutuksia esimerkiksi fysiologisella, emotionaalisella, sosiaalisella ja yhteiskunnallisella tasolla.

”Pandemia-ajan väliaikainen eristys voi olla monelle ikävää, mutta se on Junttilan mukaan kuitenkin aivan eri kokemus kuin vuosikausia sielua jäytävä yksinäisyys. Lyhytaikaisella yksinäisyydellä ei tutkimusten mukaan ole isoja terveysvaikutuksia, ja siitä palautuu nopeasti. ”Jos poikkeustilanteesta haluaa hakea jotain positiivista, niin ehkä tämä voisi poistaa yksinäisyyden stigmaa ja auttaa ymmärtämään, miten rankkaa se oikeasti on”, Junttila pohtii.

Toisaalta tutkijat näkevät, että koronakriisi voisi myös nostattaa solidaarisuutta ihmisten välillä: naapurit tarjoavat karanteeniin jääneille apua kaupassakäyntiin, perheet viettävät tiiviimmin aikaa yhdessä. ”Ehkä tämä voisi herättää meidät huomaamaan läheisten ihmissuhteiden, kavereiden ja ystävien arvon”, Junttila miettii. ”Ja toisaalta auttaa ihmisiä tunnistamaan omia lähiyhteisöjä: jos poikkeusolot linkittävät meidät vahvemmin toisiimme, naapurustoon ja perheeseen, se voi vahvistaa hyvinvointia ja vähentää irrallisuuden kokemusta.”

Häpeä

Nopea postaus aiheesta, mikä tulee usein vastaan terapiassa ja on monen ihmisen pahoinvoinnin moottorina. Häpeä. Tässä lähinnä linkkejä sekä aiheesta kirjoitettuja kirjoja.

Linkkejä:

Häpea – tunne tunteiden joukossa

Liiallinen häpeä on haitallista

Väärä häpeän tunne eristää muista ihmisistä – nujerra se näillä keinoin

Suhtaudumme omiin mokiimme paljon ankarammin kuin muiden. Hämmästyksestä ja ahdistuksesta kannattaa opetella eroon. Miten? Asiantuntija kertoo.

Häpeän tunne on aina haitallinen, mutta pientä hyvääkin voi siitä löytyä (bodcast)

Kirjoja:

Kujala Emilia (2020): Tunteella. Häpeä

Viljamaa Janne (2019): Hirveä häpeä – suomalainen häpeä ja kuinka siitä pääsee eroon

Aaltola Elisa (2019): Häpeä ja rakkaus

Reenkola Elina (2016): Nainen ja häpeä

Blomster Salme (2015): Musta, valkoinen häpeä

1. Korona-viikko

Eka viikko takana tätä erikoista aikaa. Viikko sitten tein oman päätöksen jäädä etätyöhön ja heti maanantai-iltana tuli Kelan linjaus kaiken lähikuntoutuksen kieltämisestä toukokuun loppuun saakka, ainakin. Nämä meidän hommat voi siirtää etäyhteyksiin, hyvä niin. Onhan se ollut osalle asiakkaista varsin kummalinen ja epämiellyttävä tilanne, mutta joustavasti ja rohkeasti heittäytyen ihmiset ovat siirtyneet virtuaaliterapiaan.

On se vaatinut kyllä ahkeraa informointia, ohjeiden kirjoittamista ja kannustamista ainakin kokeilemaan. Peruutuksia on onneksi tullut todella vähän ja jokunen uusikin on ehtinyt sopia etätutustumistapaamisesta. Niin, Kela joustavoitti säännöksiään, kuten edellisessä blogiekstissä mainittiin. Uudet terapiat voi aloittaa suoraan etänä ja ihan tavan puhelintakin saa käyttää.

Kiirettä on siis pitänyt tämän ensimmäisen viikon ajan. Kiireestä osa on juuri työn uudelleen järjestämistä. Siinä sivussa on ehtinyt ihmettelemään elämän muuttumista ja on pitänut koettaa sisäistää, mitä se minun kohdalla tarkoittaa. Tämä haastehan se on meillä kaikilla ja vaatii harjoittelua.

Mielenkiinnolla odotan miten ihmiset reagoivat näiden kevätkuukausien aikana. Nyt otetaan jo asia vakavasti, mutta ei sitten kuitenkaan ihan täysin vakavasti. Vakavan ja vastuullisen asennoitumisen kilpakumppaneitä ovat omat tavat ja tottumukset, turvalliset rutiinit. Kilpajuoksua joudutaan käymään myös itsemääräämisoikeuden kanssa. Itse kun ollaan totuttu omista menoistamme vastaamaan, niin ei ole helppo ottaa vastaan yleisluontoisia ohjeita ja suosituksia. Nyt ei vielä puhuta käskyistä ja kielloista, mutta voihan olla, että jatkossa puhutaan.

Onhan sitä hyvääkin jo huomatta, aika paljonkin, ensimmäisellä viikolla. Ollaan luovia ja etänä pystytään tekemään melkein ihmeitä. Kyllä monet ovat luopuneet henkilökohtaisista rutiineista ja mieltymyksiään yhteisen hyvän eteen. Saa nähdä miten tämä etenee…..

Huomenna kuitenkin alkaa tiiviin tuntein työviikko. Tarkoitus on pitää työpäivärutiinit entisen kaltaisina, kuten on neuvottukin. Verkot ovat kovilla, kun etätyöläisiä on paljon. Toivotaan, että internet toimii. Korvatkin ovat kovilla, kun ei ole tottumusta pitää kuulokkeita tunti tolkulla päässä, mutta siihen kyllä tässä varmasti ehtii tottua.

Terapiat etänä toukokuun loppuun saakka!

Etänä toukokuun loppuun!

Kela suosittaa etäkuntoutuspalvelujen käyttöönottoa niissä kuntoutuspalveluissa, joissa se on mahdollista. Ellei ole mahdollista, kuntoutus keskeytetään. Kelan yksiselitteinen linjaus tuli illalla 17.3.

Viimeisin Kelan ohjeistus (20.3.2020) on hieman moniselitteisempi, mutta Kelan suositus on edelleen etähyhteys, kuten myös valtioneuvoston linjaus lähikontaktien välttämisestä, joten työskentelen ehdottomasti toistaiseksi vain etäyhteydellä.

”Hallituksen esittämät toimenpiteet koronaviruksen leviämisen estämiseksi vaikuttavat kaikkiin Kelan kuntoutuspalveluihin.  Uusia, kasvokkain tapahtuvia läsnäkuntoutuspalveluja ei aloiteta ja jo käynnissä olevat läsnäkuntoutuspalvelut keskeytetään.  Tämä koskee sekä yksilö- että ryhmämuotoista kuntoutusta, kuntoutuspalveluihin liittyviä koti- ja verkostokäyntejä ja ammatilliseen kuntoutukseen liittyvää työpaikoilla toteutettavaa kuntoutusta. Ohje on voimassa 31.5.2020 saakka, jos ei toisin ilmoiteta”.

Kela on loistavalla tavalla joustavoittanut käytäntöjään, kuten alla todetaan:

”Kuntoutuspsykoterapian ja vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen yksilöpsykoterapia on mahdollista järjestää reaaliaikaisena etäkuntoutuksena. Jos tämä ei ole mahdollista, edellä mainitut terapiat voidaan järjestää poikkeuksellisesti myös puhelinyhteydellä. Palveluntuottajan täytyy tällöin kertoa asiakkaalle, että puhelinyhteyden tietosuoja ei ole yhtä vahva kuin etäteknologiaa käytettäessä. Kela ei korvaa puhelimen käytöstä aiheutuneita kuluja”. (Terapeutti soittaa puhelun).

”Myös kuntoutuspsykoterapian pari- ja perheterapiaa sekä nuoren kuntoutuspsykoterapiaan liittyviä vanhempien ohjauskäyntejä voidaan poikkeuksellisesti toteuttaa etäterapiana”. 

”Terapiat voivat alkaa poikkeuksellisesti suoraan etäkuntoutuksena ilman terapian alkuvaiheen kasvokkaisia tapaamisia terapeutin kanssa”.

Eli, psykoterapioita pystytään keskeytymättä jatkamaan. Uutuuden kynnyksen yli astuminen vaatii vähän heittäytymistä, mutta asiakkaani sanoja lainaten. ”Voit sanoa muillekin, että kannattaa kokeilla etänä, tämähän toimii hyvin, vaikka ennakkoon epäilin.” Tästä linkistä pääset lukemaan Kelan tiedotteen:Kaikki läsnäkuntoutuspalvelut keskeytetään (17.3.2020)

Psykoterapiaistunto tuskin on itsessään riskialtteinta toimintaa, mutta tällä rajotteella osaltaan vähennetään kaikkia kohtaamisia, joita terapiakäynnille lähteminen aiheuttaa. Lue lisää täältä siitä, miksi kaikkia kohtaamisia on syytä rajoittaa: Miksi emme saa tavata toisiamme

Korona ja psykoterapiaprosessi

Korona on nyt kaikkialla ja aiheena myös vastaanottokäynneillä. Puhutaan huolesta, kuin myös harmistuksesta. Toisia pelottaa oma tilanne, suurinta osaa se, että sairastuttaisi läheisiään. Toisia taas harmittaa, jopa pelottaa viruksen aiheuttamat taloudelliset vaikutukset. Joitain taas ärsyttää tilanteeseen liittyvä hysteerisyys. Tosin hysteriointi oletus on vähentynyt päivä päivältä. kuulostaa siltä, että asian vakavuuteen ollaan todella herätty.

Psykoterapiaprosessille nykytilanne asettaa siinä määrin haasteita, että jossain kohtaa lähitulevaisuudessa varmasti jokaisella on vaihe, jolloin ei voi tulla vastaanotolle paikan päälle. Itsehän reagoin virustilanteeseen niin, että varotoimena siirryn tekemään työtäni pelkästään etänä kahden viikon ajaksi (16.-27.3.), minkä jälkeen varotoimen tarpeellisuus arvioidaan uudellen. (Jälkihuomio: Niinhän siinä kävi, että tuli useampi kuukausi, jotka tein kokonaan etänä ja sittemmin ”hybridinä” vaihdellen etä- ja lähitapaamisia. Nyt huhtikuussa 2021 voin todeta, että suurin osa asiakkaistani on edelleenkin etänä ja uskonkin etäilyn jäävän va). Eli nyt valitettavasti kaikki asiakkaani ovat siinä tilanteessa, että haastan heitä kokeilemaan etäyhteyttä. Monien kanssa tätä on toteutettu aiemminkin ja muutama terapiakontakti on koko ajan etänä toteutettava.

Realismia on varautua siihen, että lähikontaktissa tapahtuvat tapaamiset joudutaan pitämään tauolla huomattavasti pidemmän aikaa, kuin mitä tuo kaksi viikkoa. Terapiaprosessin jatkuvuus ja intensiivisyys tulisi pyrkiä kuitenkin turvaamaan.

Jälkihuomautus: Niinhän siinä kävi, että tein useamman kuukauden pelkästään etänä, sittemmin ”hybridinä” vaihdellen etä- ja lähitapaamisia. Nyt huhtikuussa 2021 enemmistö asiakkaistani on etänä ja uskon että etäily jää jatkossa vaihtoehtoiseksi tavaksi käydä psykoterapiassa.

Onneksi etäyhteys mahdollisuus on olemassa. Tosin Kela linjaa niin, että yksilöpsykoterapiaa voi tehdä videopuhelun kautta, mutta pari- ja perheterapiaa ei. Tätä en täysin ymmärrä, pidetäänhän videoteitse erilaisia ryhmätapaamisia ja kokouksia vaikka kuinka paljon. Mielestäni näissä nykyisissä poikkeusolosuhteissa olisi aika antaa mahdollisuus myös muille kuin yksilöterapioille.

Takaisin tälle omalle kentälle, eli yksilöpsykoterapiaan. Kaikille istunnon toteuttaminen etänä ei sovi, tai tällainen oletus ainakin on. Kokeilematta en kuitenkaan tyrmäisi vaihtoehtoa. Elektroniikka on harvoin esteenä, nykyiset etäyhteyssysteemit ovat yksinkertaisia käyttää ja ikään kuin toimitetaan asiakkaalle palveluntuottajan toimesta. Käytännössä lähettämällä linkki, josta pääsee osallistumaan suojattuun videopuheluun. Eli tarvitaan verkkoyhteys ja laittena voi toimia tietokone, tabletti tai puhelin.

Itselläni on käytössä terveydenhuollon palveluille rakennettu sovellust Doxy.me, joka aktivoituu asiakkaalle lähettämäni linkin kautta. Yhteyden käyttöönotossa tulee antaa lupa kameran ja mikrofonin käyttöön, tee tämä hyvissä ajoin ennen istunnon alkamista. Videotapaamiseen tullaan kirjautumalla omalla etunimellä Ullmaijan ”odotushuoneeseen”. Kirjautumisen jälkeen oman laitteen kamera aktivoituu, mutta videoyhteys ei avaudu, ennen kuin poimin asiakkaan tuosta virtuaalisesta ”odotushuoneesta”.

Käyttämäni etäyhteyslinkki on Kelan hyväksymiä. Kela on jo usean vuoden ajan mahdollistanut yksilöpsykoterapian tekemisen etäyhteydellä, mikä totta tosiaan osoittautuu tarpeelliseksi erityisesti tänä päivänä. Koronapandemian myötä Kela on hyväksynyt kuntoutuspsykoterapioissa myös tavallisen puhelun käytön.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että etäkontaktia kannattaa hyödyntää monissa muissakin tilanteissa. Itse olen käyttänyt videopuhelua silloin, kun asiakas on muuttanut toisella paikkakunnalle tilapäisesti tai pysyvästikin. Esimerkiksi voinnin kohentuessa on tullut mahdolliseksi lähteä opiskelemaan, jolloin lähes kaikki elämässä muuttu, mutta tuttu terapiakontakti voi jatkua. Tai, työelämä heittelee ympäri Suomea, joskus kauemmaksikin. Aikaero voi tuottaa haastetta, toistaiseksi ei ole mennyt yötöiksi 😉

Mitä tulee kasvokkain tapaamisen ja etätapaamisen vertailemiseen, niin usein kuulee epäiltävän katsekontaktin heikkenemistä. Oma kokemukseni on, että se saatta jopa vahvistua. Joillekin juuri se on vaikeaa, että terapeutti katsoa napottaa jatkuvati kameraan, eli suoraan silmiin, mutta siitä voidaan sopia, että ei tarvitse kummankaan jatkuvasti silmillä toistaan naulita. Toisille on kokemuksellisesti tärkeää päästä terapiahuoneeseen, pois omista ympyröistä, joissa ei välttämättä olekaan riittävän rauhallista mahdollisuutta keskittyä hetki vain omiin asioihin. Toisille taas on rennompaa olla omassa kotona, tutulla sohvalla, kissa kainalossa. Nykyisin on myös usein se tilanne, että oman paikkakunnan terapeutit ovat varattuja pitkäksi aikaa eteen päin, jolloin terapian aloittaminen voisi ehkä aikaistua vähän laajemmalla palveluntuottajahaulla. Omalla paikkakunalla voi myös olla niin paljon tässä mielessä haitallisia verkostoja, esimeriksi terveydenhuollon ammattihenkilöillä, että terapia on tarpeen toteuttaa jossain muualla. Kela edellyttää että kaksi tapaamista tulee toteutua kasvokkain vastaanotolla, jatkon voi tehdä etänä. Omakustanne terapioissa tätä rajoitetta ei ole.

Kelan uusin ohjeistus löytyy täältä: Koronaviruksen vaikutus asiakkaiden kuntoutuspalveluihin