Hamstraus

Duodecimin Terveyskirjastossa määritellään Keräilypakko seuraavasti: ”Pakonomaisella keräilyllä tai keräilypakolla tarkoitetaan pakottavaa tarvetta kerätä erilaisia tavaroita ja kyvyttömyyttä heittää niitä pois. Sen seurauksena koti on tupaten täynnä keräilyn kohteena olevia esineitä joskus siinä määrin, että huoneissa tai varastoissa voidaan juuri ja juuri liikkua tavarapaljouden keskellä. Monet suhtautuvat keräämiinsä esineisiin hyvin omistavasti eivätkä salli muiden lainaavan niitä tai koskevan mihinkään. Tällaisen keräilijän kodissa olevan kaoottisen epäjärjestyksen seurauksena keräilijä eristäytyy sosiaalisesti. Pakonomainen keräily voi olla pakko-oireisen häiriön muoto, mutta monilla siitä kärsivillä ei ole lainkaan muita pakko-oireiselle häiriölle ominaisia oireita”.

Syytä ja yleisyyttä ei tunneta. Vaiva on hävetty ja visusti vaiettu. Se voi alkaa missä isässä tahansa, usein jonkin trauman tai vaikean elämäntilanteen yhteydessä. Pakonomainen keräily altistaa monille ongelmille ja vaaroille. Epähygieeniset olosuhteet ja huoneiden ahtaus lisäävät sairastumisen, onnettomuuksien ja tulipalojen riskiä. Pakonomaisen keräilijän on vaikea pitää kotonaan järjestystä ja suoriutua arjen tehtävistä. Usein seurauksena ovat sosiaalinen eristäytyminen ja suhteiden katkeaminen sukulaisiin, lapsiin ja ystäviin.

Kokemuksellisesti niin hamstraaja kuin hänen läheisensä ovat keinottomia ongelman edessä. Hamstraaja ei tunnusta ongelmaa, eikä ota vastaan auttamisyrityksiä.

Pakonomaisen keräilijän sukulaisen tai läheisen kannattaa ottaa yhteyttä lääkäriin, psykiatriin, sosiaalitoimistoon tai A-klinikkaan. Joskus sukulaisen tai tuttavan on ongelman vakavuuden vuoksi pakko ottaa yhteyttä poliisiin tai paloturvallisuudesta tai eläinten suojelusta vastaaviin viranomaisiin.

Jos pakonomainen keräilijä saadaan näkemään ongelmansa, hän voi suurestikin hyötyä asiantuntevasta hoidosta. Hoitotulokset vaihtelevat paljon, ja onnistunut hoito on vaativaa ja usein varsin pitkäaikaista. Lääkehoidossa käytetään ensi sijassa serotoninergisiä masennuslääkkeitä, jotka voivat lievittää pakonomaista käytöstä samaan tapaan kuin muissa pakko-oireisissa häiriöissä.

Psykoterapiassa sovelletaan ensi sijassa kognitiivista psykoterapiaa. Terapiassa tutkitaan ajatuksia ja tunteita, jotka ovat pakonomaisen keräilyn taustalla sekä autetaan keräilijää vähitellen luopumaan osasta esineitä, pitämään kotonaan parempaa järjestystä ja opetetaan erilaisia keinoja rentoutua.

Huoletonta keräämistä vai pakonomaista hamstraamista? Himohamstraaja usein sokeutuu ongelmalleen, sanoo asiantuntija. Nämä ovat hälytysmerkit.

Mikä on hamstraushäiriö?

Hamstraus määriteltiin sairaudeksi: Tällaista on elämä tavaratulvan keskellä.

Unien näkeminen….

…… kiehtoo ja hämmentää, todetaan Uniliiton lehdessä Uniuutiset 4/2019 sivulta 4 löytyvässä artikkelissa, jossa on haastateltu psykologi ja psykoterapeutti Soili Kajastetta. Alla muutamia katkelmia artikkelista, lue koko juttu yllä olevasta linkistä.

Näemme unia paljon enemmän kuin muistamme. On arveltu, että näemme unia jopa yli kolmasosan siitä ajasta, jonka nukumme. Eniten unia nähdään REM-vaiheessa, mutta myös muut univaiheet sisältävät unennäköä. REM-vaiheen unet ovat merkityksellisimpiä ja pitkiä, kun taas muissa univaiheissa unet ovat lyhyempiä, päivän tapahtumiin liittyviä unia

Unennäön tarkoituksena pidetään nykytietämyksen mukaan kokemusten ja tunteiden sopeuttamista. Aivokuvantamiskokeissa pystytään seuraaman nukkuvan ihmisen aivotoimintaa. Niissä on havaittu, että REM-unen aikana aivojen tunteita käsittelevä limbinen järjestelmä toimii hyvin aktiivisesti, jopa aktiivisemmin kuin valvetilassa. Toisaalta etuotsalohkon rationaalista ajattelua hallitseva järjestelmä on nukkumisen aikana ”pois päältä”, eli tietoinen kontrolli puuttuu. Tästä johtuvat unen usein mielivaltaisilta tuntuvat kytkennät. Etenkin stressaavien asioiden käsittely saa joskus
todella oudon tuntuisia muotoja.

Unien kummallisuuksiin ei kannatakaan juuttua liikaa; niistä voi ottaa irti sen, mikä tuntuu tärkeältä ja luontevalta, ja muu saa unohtua. Sama uni voi toistua ja eri versioissaan kehittyä niin, että mieltä vaivaava ongelma ratkeaa. Tällainen ongelmanratkaisu tukee tunne-elämämme hyvinvointia.
Joskus taas uni kehittyy painajaiseksi, eli silloin mieltä vaivaavaa pulmaa ei ole kyetty ratkaisemaan.

”Jos näet toistuvaa, hyvin ahdistavaa painajaista, kannattaa tietysti miettiä, mitä uni haluaa sinulle kertoa. Toistuva uni on eräänlainen signaali, hälytysmerkki, että johonkin asiaan pitäisi nyt kiinnittää huomiota”, Soili Kajaste sanoo. Traumaattisia kokemuksia toistavat unet tulevat jo iltayöstä, kun taas muut unet ovat runsaimmillaan aamuyöstä. Unet voivat olla hyvin pelottavia, sillä niissä traumaa käydään läpi yhä uudelleen. ”Jos unien sisällön pystyy ottamaan vastaan, käsittelemään mielessään ja puhumaan toisten kanssa, se auttaa työstämään traumaa. Pikku hiljaa trauma lievenee ja sen merkitys alkaa kadota. Kun kauheatkin asiat pystyy jollain tasolla ottamaan vastaan, psyyke alkaa parantua, toteaa Kajaste..