Hiljaisuus

Jos istuisit nyt hiljaa, mitä kuulisit? Jos sammuttaisit kaiken valon, mitä näkisit?
Olisiko ajatuksesi hiljaa ja sydämesi valaisisi? Vai jatkaisiko aivosi generaattorin voimalla ja sydämen liekki olisi sammunut?

Sinä ehkä nukahdat hiljaisuuteen, sinä ehkä rauhoitut hiljaisuudessa ja sinä ehkä kaipaan hiljaisuutta.

Minäkin haluaisian niitä kaikkia, mutta ei se onnistu, sillä aivoni ja ajatukseni eivät ole koskaan hiljaa.
Vaikka ympärilläni ei olisi äänen ääntä, kuulisen sen kaiken sisälläni.

Kuulen joka päivä kuinka mielessäni kaksintaistellaan. Kuulen aina, kun käyn nukkumaan, miten kaksi eri minua käsittelee päivän tapahtumia. Jossain vaiheessa väsyn heidän keskusteluun ja nukahdan, mutta aamulla se alkaa taas.

Ihmettelet, kun kotona ollessani minulla pitää olla joko televisio, musiikki tai podcast päällä. Ihmettelet, miksi lähden lenkille kuuulokkeet päässäja miksi se on katasfrofi, jos akku loppuu joko puhelimesta tai kuulokkeita. Ihmettelet miksi olen viime aikoina mennyt nukkumaan niin, että jätän poscastin tai muun videon pyörimään puhelimeen ja työnnän sen tyynyn alle.

Teen nämä kaikki saadakseni ajatukseni hiljentymään. Kaksintaistelun äänet vaimenemaan tai ehkä loppumaan, kun kumpikin osa minusta kuuntelee jonkun muun tekemää ääntä.

Mutta ei se kuitenkaan auta kuin hetken. Kaikki äänet lisää loppujen lopuksi vaan vettä jo yli äyräiden olevaan myllyyn.

Pystyn olemaan jo paikallani ja sillä tavoin pysähtymään.

Mutta kun pysähdyn, en voi pysähtyä täysin. En hiljaisuuteen. Sillä hiljaisuudessa kuulen sen kaiken, mitä olen halunnut paeta. Ja jos hiljenen ja annan kaiken tulla, en ole varma. En ole varma, nousenko enää koskaan, sillä en ole varma riittääkö mikään aika maailmassa kuulemaan ajatuksiani.

Mutta sitten kuitenkin, kun joskus sitä hiljenee ja antaa aivojensa kertoa miltä tuntuu, voi paremmmin sanoittaa ajatuksiaan muille.

Hiljensin elämäni yhdeksi hetkeksi, jotta huomaisin, miksi halusin täyttää sen äänellä. Halusin saada kaksintaistelun päässäni vaimenemaan edes hetkeksi. Halusin edes kerran olle kokonainen ja ehjä, enkä vain toistensa vastakohdat: vanha ja uusi minä. Halusin olla vain minä.

-Asiakkaan teksti-