ADT (attention deficit trait) on tarkkaavaisuushäiriön kaltainen käytösmalli, jonka näkyvin tunnusmerkki on itsensä keskeyttäminen. ADT ei ole neurologinen häiriötila kuten ADHD, vaan opittu toimintatapa. ADT-oireinen ei kykene syventymään käsillä olevaan tehtävään, sillä mieleen virtaa työstettävän asian sijaan epäolennaisuuksia. Tila ei synny hetkessä, vaan vaatii pitkällistä kuormitustilaa. Näin todetaan Hesarin esseessä ”Yksi asia kerrallaan”. Jutussa on siteerattu aivotutkija MInna Huotilaista.
Aivotutkija Huotilaisen ohje aivojen rauhoittamiseen on hidas tekeminen. Ylikuumentuneen viilentää se, ettei tee mitään. Ei säntäile mihinkään, ei reagoi kaikkeen. Huotilainen jatkaa: Jokainen pystyy säätelemään toimintaansa, kun automaattiohjaus katkaistaan ja toiminnot tehdään tietoisesti. Aivot muokkautuvat sen mukaan, minkälaisia päätöksiä teemme joka päivä.
Automaattiohjauksen katkaiseminen ei ole helppoa, mutta se ei tarkoita, etteikö se olisi mahdollista. Vaikeus tulee tunnepuolelta, ahdistaa, kun ei toteuta sisäisiä sääntöjään. Ahdistaa, vaikka järjen tasolla tietää, että sääntö on peräisin menneiltä ajoilta ja on epäsopiva tähän aikaan. Ahdistaa vaikka teitäisi, että säännöt eivät tue omia näkemyksiä eivätkä ehkä arvojakaan. Kenen arvoja toteutat?
Tietoiseksi tuleminen on kuitenkin avain muutokseen ja on tarkoituksenmukaista tulla tietoiseksi myös ikävistä tunteista. Vallaolevat väsymys, levottomuus, kireys ja keskittymiskyvyttömyys eivät ole mukavia nekään, joten pysähtyminen vaikeuksine kaikkineen on reitti pidemmällä jänteellä helpottavaan muutokseen. Tämän todistavat kaikki, jotka ovat lähteneet kokeilemaan ja sittemmin säännöllisesti harjoittelemaan.