Lomalla pestään mattoja, mutta valitsin tuon kuvan, koska siinä tehdään kuitenkin aika arkista työtä. Muistutuksena siitä, että arki on alkamassa. Ihan ok, melkein oikeastaan aika kiva…..Onko niin, että lomaa ja rutiinitonta aikaa ei kannata minun kohdalla olla tolkuttoman montaa viikkoa putkeen, vai orientoinko itseäni tulevaan, olipa sitten edessä loma tai arki?
Tarkasteleepa asiaa lyhyen tai pitkän aikavälin vinkkelistä, niin tavoitteena on voida tässä hetkessä mahdollisimman hyvin ja olla mahdollisimman tyytyväinen käsillä olevaan. On kyse valinnoista, painotuksista, priorisoinnista, mutta tiivistetysti voi sanoa, että miksi haikailla sitä, mitä ei ole, tai mikä ei ole lähitulevaisuudessa näköpiirissä.
On lomassa kerassaan niin hyviä puolia, että niiden vuoksi voisi jatkaakin, vaikka vielä monta viikkoa, mutta on siinä myös vähemmän hyviä puolia. Unirytmi heittää häränpyllyä, ruokavalio heittää samalla vauhdilla, niin että vatsa alkaa olla melkoisessa mylläkässä, rahaa kuluu turhankin paljon, jne….Iloitaan siitä, että nämä asiat saadaan taas kuriin ja järjestykseen. Siitä innostuneena tuntuu ihan ok:lle tarttua arkisiin velvollisuuksiin, yhtä suurella innolla, millä niitä oli kolme viikkoa sitten heittämässä käsistään pois. Metkaa… toisin sanoen sopeutumiskykyä tämä kai on.
Ei sillä, ettenkö ajattelisi vähän pidemmällekin eteen päin, ajattelen kyllä ja uudet tuulet taitavat vähitellen puhallella. Joitain muutoksia olen jo tehnytkin, mutta suurimmat saavat vielä odottaa, tai tulla luonnollisella aikataulullaan. Olen tässä puolitoimijana ja puolisivustaseuraajana….metka tunne tämäkin.
Niin, loma on ollut hyvä ja aion napata siitä hyviä fiiliksiä mukaani loppuvuoteen. On tylsää aloittaa siivous heti kotiin palatessa, mutta on tosi, tosi mukava levittää puhtaille lattioille vasta pestyt matot. Ne jotka vielä tuoksuvat mäntysuovalle, järvivedelle ja auringolle.