Blogi

Miksi kiinnostuin Asahista?

Psykofyysisen psykoterapian perusopintojen seminaaripäivät alkoivat aina Asahilla. Alkutuntuma oli itselläni hieman ihmettelevä, mutta ei torjuva. Olin tutustunut kehon hallintaan Pilateksen ja Centered Ridingin kautta, kuin myös virtaavaan liikkeeseen tanssilliseen voimistelun Flown kautta. Kaikissa näissä yhteyksissä kokemus tietoisesta keskittymisestä ja kehon kuuntelusta oli ollut miellyttävä. Oli kiinnostavaa huomata, että Asahia tehdessä virisi automaattisesti mielikuvia ja yhteyksiä etenkin ratsastamiseen. Toistojen lisääntyessä keskittyneisyyden kokemus lisääntyi ja aistimukset vahvistuivat. Alkoi tulla kokonaisvaltaista virtaavuuden tunnetta, joka piti sisällään kokemusta liikkeestä, mielestä ja näiden liimana hengittämisestä. Ulkona tehtynä rauhallisen liikkeen, ulkoilman ja luontokokemuksen yhdistelmä tuntui erityisen hyvältä. Aloin miettimään miksi liikkeet ovat sellaisia kuin ovat ja ohjauduin tutkailemaan Asahia hieman lisää. Menetelmä taipuu moneen yhteyteen, niin omaan työhöni kuin yleisesti kehon ja mielen hyvinvoinnin tukemiseen. Ajattelinkin, että voin omalta osaltani viedä tietoa Asahista eteenpäin nettisivujeni kautta. Kokeilemisen arvoinen juttu!

Asahi on kuin vastaisku nykypäivän terveyttä rapisuttaville ilmiöille: Istumatyölle, jonka kautta menetämme kosketusta vartalon pystylinjalle ja kehon kannattelulle. Kauneusihanteelle, jonka mukaan vedämme vatsan sisään ja työnnämme rinnan ulos, jolloin luonnollinen hengitys estyy. Länsimaiselle urheilukulttuurille, jonka suoritus ja kilpailuhenkisyys vahvistavat liikkeen automaatiota, eli vievät kauemmas hitaasta tietoisesta liikkeestä. Multitaskaamiselle, jolloin tietoisuus tästä hetkestä katoaa.

Tämän tekstin lähteenä on käytetty pääsäsäntöisesit Timo Klemolan kirjaa Asahi – tietoisen liikkeen taito (2014) ja Asahi-Akatemian nettisivuja

Klemolan kirja on vapaasti ladattavissa  TÄÄLTÄ. Kirjassa on avattu yksityiskohtaisesti jokainen perussarjan liike, liikkeen perustelu ja tarjottu  liikkeelle mielikuva.

Asahi-Health on Suomessa kehitetty liikuntamuoto, jossa kiteytyy asiantuntemus mm. kiinalaisesta terveysliikunnasta, kehotietoisuuden harjoittamisesta ja länsimaisesta lääketieteestä. Kehitystyö alkoi 2004 neljän itämaisia kamppailulajeja harrastaneen ja valmentaneen henkilön yhteistyönä. Asahi terveysliikuntana kohdentuu terveysongelmien ennaltaehkäisyyn ja jo syntyneiden ongelmien hoitamiseen. Asahin yksinkertaiset, mutta säännölliset harjoitukset vahvistavat ja kuntouttavat kehon tärkeitä rakenteita, opettavat kehon rentoa ja vaivatonta käyttöä arjen askareissa, opettavat keskittymään läsnä olevaan hetkeen ja tasapainottavat myös mieltä. Liikkeet on tehty sellaisiksi, että kuka tahansa pystyy niitä tekemä. Aiheesta lisää myös LUE Asahi Nordic ry:n sivuilta

Asahin kehittäjäryhmästä on sittemmin Timo Klemola jatkanut liikuntamuodon kehittämistä Syvä-Asahiin, jossa liikkeiden fyysisen harjoittamisen lisäksi korostuvat tietoinen mielen taitojen ja kehomieliyhteyden harjoittaminen. Henkiskehollisena menetelmänä Asahissa riittää harjoittelemista pitkälle, ellei loputtomiin. Klemola toteaa, että pisimmillään tavoitteena on, että mieli ohjaisi kehoa. Vaikka tämä ei ole täysin mahdollista, niin pyrkimys on kuitenkin sitä kohti. Asahissa liike on hidasta ja tietoista. Huomio suuntautuu kehon aistimuksiin. Tietoinen hidastaminen, huomion suuntaaminen ja pitäminen kohteessa ja mielen sisältöjen kuunteleminen ovat kaikki mielen taitoja, joita voidaan käyttää itsen tutkimisen välineinä.

Tässä tekstissä mielenkiinto on psykofyysisyydessä. Asahi alkaa  aina perusliikesarjasta, joka sisältää kaikki Asahin elementit. Edistymisen myötä liikesarjaa on mahdollista varioida, mutta silloinkaan ei suoriteta monimutkaisia liikkeitä, vaan ollaan päästy syvemmälle kehon sisäiseen aistimiseen ja kehomieliyhteyteen.   

Videolinkki Asahin perusliikesarjaan Timo Klemola ja toinen linkki samaan Asahin perusliikesarjaan Sirpa Tuominen

Alkuun liikkeitä on hyvä opetella pienemmissä osissa. Perusliikesarjassa on 12 liikettä jaettuna neljään eri osaan 1. rentous- ja keskilinjaosio, 2. niska-hartiaosio, 3. selkäosio ja 4. jalka- ja tasapaino-osio.  Osien välissä tehdään hengitystä tasaava liike, eli sarjassa on kaikkiaan 15 liikettä. Tarkoituksena on, että koko sarja tehdään lopulta yhtenä virtaavana liikkeenä, jossa katkoksia ei ole. Jatkuva, koko kehon yhdistävä virtaava liike tuottaa Asahille tyypillisen liikekokemuksen, jossa kehon liike, mieli ja hengitys yhdistyvät harmoniseksi koko kehoa ja mieltä tasapainottavaksi kokonaisuudeksi.

Asahissa on viisi keskeistä psykofyysistä periaatetta, joiden tutkiminen ja opiskelu tekevät Asahista myös somaattisen menetelmän. Muita somaattisia menetelmiä ovat esimerkiksi Pilates ja Aleksander-tekniikka. Asahin psykofyysiset periaatteet ovat kytköksissä toisiinsa, jos yksi puuttuu, se estää muiden toteutumisen. Seuraavassa lyhyt kuvaus kaikista näistä Asahin psykofyysisistä periaatteista:

1. Kehon pystylinjaus

Pystylinja tarkoittaa kehon rakennuspalikoiden asettumista päällekkäin, jolloin keho on tasapainossa ja tukirakenne vahva.  Tässä asennossa pystymme kannattelemaan itse itsemme mahdollisimman vähällä lihastyöllä, koska pystylinja tuottaa kehoon rakenteellista voimaa. Pystyasennon hakeminen itsessään  kehittää tietoisuutta kehon rakenteesta. Tietous kehon pystysuorasta asennosta maahan ja painovoimaan nähden pyritään säilyttämään koko liikesarjan ajan. Rentoudella ja pystysuoruudella on suora suhde: mitä pystysuoremmassa kehomme on, sitä rennommin voimme seistä tai istua tai tehdä mitä tahansa. Jos kehomme on kallistunut johonkin suuntaan, joudumme jännittämään kehon vastakkaisella puolella olevia lihaksia pitääksemme kehomme pystyssä. Kehon hyvä pystylinjaus johtaa rentouteen ja sitä kautta koko kehon joustavaan liikkeeseen. Vähentyneen liikunnan ja istumatyön mukana olemme menettäneet kykyä kannatella itseämme. Asahissa kehon pystylinjausta harjoitellaan erilaisten keskilinjaharjoitusten avulla.

2. Koko kehon liike

 Asahin liikkeet liikuttavat koko kehoa jatkuvan avautuvan ja sulkeutuvan, pumppaavan liikkeen kautta. Tämä on yksi keskeinen Asahin periaate. Jatkuva liike auttaa ymmärtämään miten keho toimii kokonaisuutena yhdistäen liikkeen ja voimantuoton. Harjaantumaton keho käyttää pääasiassa käsivoimia, kun taas Asahissa opetellaan tapaa, jossa voima otetaan aina koko kehosta: jaloista, selästä/ keskivartalosta ja käsistä. Asahissa hengitysrytmi ja liike yhdistetään niin, että hengitys kannattelee liikettä. Jatkuva, joustava liike ei synny kuitenkaan pelkästään hengityksen kautta, vaan tuntumasta maan vetovoimaan, aistimukseen ilmasta ympärillämme sekä kehon sisäisistä aistimuksista.

3. Luonnollinen hengitys

Asahissa hengitysrytmi ja liike yhdistetään niin, että hengitys kannattelee liikettä. Yleensä sisäänhengitys kannattelee avautuvaa liikettä ja uloshengitys sulkeutuvaa liikettä.  Asahissa pyritään hengittämään luonnollisella tavalla, pyrkimyksenä on ikään kuin vapauttaa hengitys. Luonnollisessa hengityksessä käytämme pääasiassa pallealihasta, joka on ihmisen ensisijainen hengityslihas. Luonnollisessa sisäänhengityksessä pallea rentoutuu ja laskee, jolloin vatsan seutu leviää joka suuntaan. Jos hengitys on hieman syvempi, sitten kylkiluiden välilihakset ja vartalon yläosan lihakset tulevat mukaan hengitysliikkeeseen apulihaksilla. Asahissa hengitysrytmi ja liike pidetään rauhallisena, jolloin hengitys syvenee itsestään. Normaalissa pinnallisessa hengityksessä ihminen hengittää sisään ja ulos noin puoli litraa ilmaa. Asahin liikkeiden aikana hengitysrytmi syvenee niin, että hengitetty ilmamäärä moninkertaistuu.

4.Tietoinen liike

Tietoinen liike tarkoittaa liikkeen hidastamista niin, että on mahdollista tietoisesti ohjata liikettä sen liikeradan jokaisen pisteen läpi. Hitaus myös tekee mahdolliseksi liikkeen ja koko kehon aistimisen niin, että huomio voi kohdistua liikkeen synnyttämiin yksityiskohtaisiin kehon tuntemuksiin ja niiden vivahteisiin. Tavoitteena on, että sisäiset aistimukset ohjaisivat liikettä, ei peili, eikä ohjaaja. Asahissa toistojen tarkoitus ei siis ole liikkeen automatisoituminen, vaan pääsy kiinni liikkeen pienen pieniin vivahteisiin. Edistyneenä tavoitteena onkin, että mahdollisimman pitkälle mieli ohjaisi liikettä.

Asahi on osaltaan myös tietoisuustaito- ja keskittymisharjoitus. Hidastaminen on kehomielen harjoittamisen perusmenetelmä samalla tavoin, kuin esimerkiksi mindfulness- ja muissa tietoisuustaidoissa. Kun mieli on täynnä ajatuksia, emme näe emmekä kuule mitään, käsillä oleva hetki katoaa. Asahin tarkoituksena on palauttaa nykyhetki ikään kuin sille kuuluvalle paikalle. Se vaatii mielen hiljentämistä ja aistien avaamista niin ulkoiselle kuin sisäiselle ympäristölle. Vain avoimin aistein voimme kokea nykyhetken koko sen vahvuudessa. Kehotietoisuuden herkistäminen on tässä prosessissa avainasemassa. Kun olemme ”keskellä itseämme”, pystysuorassa, rentona, kehossamme, olemme läsnä siinä hetkessä, jota elämme. Tämä on yksi keskeinen Asahin harjoittamisen kokemus. Kun kuuntelemme hengitystämme tai yritämme olla tietoisia kehomme keskilinjan liikkeestä, kehomme liike ja tietoisuutemme yhtyvät. Kehon liikkeen tai hengityksen kuunteleminen tarjoaa mielelle luonnollisen keskittymiskohteen

5. Liikkeen laatu

Asahissa kiinnitetään erityistä huomiota liikkeen laatuun. Laadulla tarkoitetaan tässä sekä sitä, miltä liike näyttää ulospäin, että siihen liittyvää sisäistä kokemusta. Liikkeen laatuun liittyvät liikkeen virtaavuus, rentous, mielikuvien käyttö, liikkeen juurruttaminen maahan ja hyvä tasapaino. Liikettä ohjataan tietoisesti ja kehoa kuunnellaan jatkuvasti. Asahin liikkeet ovat pyöreitä, pehmeitä ja ulkoisesti kauniita. Liike ei koskaan pysähdy, virtaavuus saavutetaan ajatuksella, että seuraava liike alkaa jo hetki ennen kuin edellinen loppuu. Tämä virtaava liikkumisen tapa synnyttää täysin omanlaisensa liikekokemuksen, jossa liike voidaan kokea myös sisäisesti kauniina. Lopullisena tavoitteena on pyrkiä tekemään koko liikesarja ikään kuin se olisi vain yksi virtaava liike.

Lopuksi vielä Klemolan kirjasta yleiset harjoitusohjeet, joista kirjoittaja toteaa: ”Tässä Asahin yleiset liikeperiaatteet kiteytettyinä kymmeneen harjoitusohjeeseen, joita voit heti alkaa oman ymmärryksesi mukaan soveltaa”.

Yleiset harjoitusohjeet

1. Etsi kehon hyvä pystylinjaus ja pyri säilyttämään se koko harjoituksen ajan.

2. Vajoa perusasennossa hieman alas taivuttaen polviasi ja anna samalla selän ojentua. Varo, että et nojaa taakse.

3. Etsi heti ensimmäisestä liikkeestä lähtien koko kehon liikettä. Jokaisessa liikkeessä koko keho ojentuu ja taas hieman vajoaa. Kutsumme tätä kehon ”avautumiseksi” ja”sulkeutumiseksi”. Aktivoi siis jalat ja selkä heti, kun lähdet liikkeelle. Tämän periaatteen noudattaminen opettaa koko kehon liikkeen ydintaidon.

4. Anna aluksi hengityksen tulla ja mennä niin kuin se itse haluaa. Älä pakota hengitystä, vaan anna hengityksen hiljalleen harjoituksen edetessä yhdistyä liikkeeseen. Tämä voi vaatia jonkin verran harjoitusta. Hiljalleen opit, miten hengitys alkaa kantaa liikettä, ei päinvastoin.

5. Aisti, miltä liike tuntuu kehossasi. Liiku aina omien liikelaajuuksiesi puitteissa. Älä koskaan pakota liikettä.

6. Ohjaa liikettä hitaasti ja tietoisesti liikeradan jokaisen pisteen läpi. Tämä on tietoisen liikkeen perusperiaate. Sarjan ensimmäisen osion käsien rennoissa ja nopeissa heilautuksissa tämä periaate ei ole voimassa. Tee kaikki muut liikkeet hyvin hitaasti kehoasi aistien.

7. Etsi jokaisessa liikkeessä rentoa suoritustapaa. Pyri tunnistamaan ja pudottamaan pois kehon jännitystiloja.

8. Ohjeissa mainittujen mielikuvien avulla voit syventää liikekokemustasi. Edistyessäsi voit kehitellä myös omia mielikuviasi.

9. Keskity tekemääsi liikkeeseen ja tule tietoiseksi, miten mielesi vaeltaa helposti pois käsillä olevasta hetkestä muistoihin ja suunnitelmiin. Kun tulet tietoiseksi tästä, suuntaa aina huomiosi uudelleen ja uudelleen liikkeeseen ja sen yksityiskohtiin.

10. Kun liikkeet alkavat sujua, pyri tekemään koko liikesarja yhtenä virtaavana liikkeenä.

Arkielämän sovelluskohteena psykofyysisyydestä haluan vähän pohtia ratsastusta. Niin fyysistä kuin se onkin, niin ratsastus on pitkälti mentaalista toimintaa. Ratsastuksessa yhdistyvät monet keho-mieli yhteydessä esiin tulevat seikat, jotka ovatkin melko suuren mielenkiinnon kohteena lajin harrastajien parissa. Asahia tehdessäni tunsin heti yhteyden ratsastukseen ja jäin pohtimaan yhteyttä Centered Riding menetelmään, jossa on yhteyksiä Pilatekseen ja Aleksander-tekniikkaan sekä tietoiseen hengittämiseen. Tässä tekstissä en tarkastele Pilatesta, koska omat kokemukseni menetelmästä ovat muualta, kuin ratsastusharrastuksen yhteydestä hankittuja. Täytyy kuitenkin mainita, että esimerkiksi Equestrian pilates on ratsastajille suunniteltu valmennuskokonaisuus, joka yhdistää kehonhallinnan, hengityksen ja kehon linjaukset monipuolisten pilatesharjoitusten avulla.

Ensin ratsastajan ja hevosen välisestä psykofyysisestä yhteydestä. On varmasti päivänselvää, että hevosen kanssa pitää päästä yhteistyöhön, muuten ei ison eläimen kanssa toimiminen onnistu. Tunteet vaikuttavat vuorovaikutukseen hevosen kanssa. Tästä aiheesta löytyy kirja Tunnetaitoja Hevosihmisille (Alongi, Mannila, Airaksinen 2021). 

Keho vastaa jatkuvasti siihen mitä havainnoimme, tunnemme ja ajattelemme. Keho järjestäytyy (esimerkiksi jännittyy, hakeutuu asentoon, tuottaa eleen, ilmeen) automaattisesti, suurelta osin emme sitä siis itse tiedosta. Hevonen tunnistaa kehon viesteistämme heti kohdatessamme missä mielentilassa olemme. Myös hevosen keho järjestäytyy kulloisenkin tilanteen ja siihen liittyvien tunteiden vaikutuksesta. Tämä ratsukon molemmissa osapuolissa tapahtuva järjestäytyminen ohjaa vuorovaikutusta esim. pelästyessä ja tätä järjestäytymistä voidaan käyttää vaikuttamisen välineenä esimerkiksi vastavuoroisesti rentoutumisessa. 

Ihminen voi auttaa hevosta rentoutumaan, mutta lähdetään siitä perustilanteesta, että hevosen läheisyys koetaan yleisesti rauhoittavaksi ja hevosella onkin ominaisuuksia, jotka tehokkaasti rauhoittavat ihmistä. Rauhoittava vaikutus liittyy hevosen sydämen koherenssiin ja sähkömagneettiseen kenttään. Amerikkalainen Hearth Math Instituutti on tutkinut parinkymmenen vuoden ajan ihmisen sydämen toiminnan yhteyttä muihin elintoimintoihin, ajatuksiin ja tunteisiin. Tutkijat ovat havainneet sydämen sähkömagneettisen kentän, johon vaikuttavat ajatusten laatu ja tunteet. Kentän vaihtelut taas vaikuttavat aivojen toimintaan ja ihmisen fysiologiaan.  Tämä kenttä on ihmisen vahvin sähkömagneettinen kenttä ja ulottuu n. kahden metrin alueelle ihmisen ympärillä vaikuttaen toisiin ihmisiin ja eläimiin.  Toinen rauhoittumiseen liittyvä tekijä on sydämen sykevälivaihtelu. Sykevälivaihtelun määrä lisääntyy palautumisen ja rentoutumisen yhteydessä, vähenee stressin ja kuormituksen yhteydessä.  Terve sykevälivaihtelu ohjaa muutakin elimistöä, kuten verenpainetta ja aivojen sähköistä toimintaa tahdistumaan samaan, terveyttä ja hyvinvointia tukevaan rytmiin. Tätä sykevälivaihtelun vaikutusta kehoon kutsutaan sydämen koherenssiksi (Tunnetaitoja hevosihmisille 2021).

Lisää aiheesta linkistä Heart Coherence

Hevosella sydämen sähkömagneettinenkenttä on viisi kertaa suurempi kuin ihmisellä. Ajatelkaa sitä kenttää tallissa, jossa on kymmenen hevosta. Ei ihme, että iltaheinien rouskutusta kuunnellessa tuntuu ihmeellisen rauhalliselta, melkein harmoniselta. Magneettivaikutuksen lisäksi hevosen sydämen rytmi ja sykevälivaihtelu ovat laadultaan sellaisia, että ne vaikuttavat ihmiseen rauhoittavasti. Näillä avuilla hevonen tarjoilee ympärilleen rauhaa ja ei ole ihme, että hevoset ovat suosittuja myös terapia- ja työnohjauskäytössä.

HARJOITUS – Pyöröhengitysharjoitus hevosen kanssa

HARJOITUS – Hengityshetki: Kun ratsastat käyntiä 12. min äänite Katarina Alongin Podcastista Hevonen, Opettajani

Hevonen n.400 – 1000kg painavana kaverina tuottaa helposti monenlaisia tunnerektioita ihmisessä. Voidaan sanoa, että kaikki tuntuu suuresti, niin hyvät kuin vaikeatkin tunteet. Hevonen kun ei kovin paljoa ymmärrä puheesta, niin kommunikointivälineeksi jää keho ja pyrkimys synkronoitua yhteen. Ratsusta ja ratsastajasta muodostuu ratsukko, joka on (toivottavasti) jatkuvassa vuorovaikutussuhteessa toisiinsa. Käytännön elämässä vuorovaikutukseen tulee katkoksia, mutta mitä nopeammin ihminen ne havaitsee ja pystyy korjaamaan, esimerkiksi hengittämällä pitkään ulos ja rentouttamalla käsiä, niin sitä sujuvammin päästään taas jatkamaan yhteisymmärryksessä.

Ratsastaessa täytyy pystyä olemaan voimakkaan pakoeläimen kannattelemana, mikä pohjautuu luottamukseen ja hevosen reaktioiden ymmärtämiseen. Hevosen reaktioiden oikea tulkinta auttaa ratsastajaa ajattelemaan vähemmän katastrofaalisesti ja säilyttämään riittävän rauhallisen tunnetilan, mikä välittyy hevoseen esimeriksi lihasten rentouden kautta. Jos ja kun rentous pääsee ratsastajalta välillä unohtumaan, itsestä johtuen tai vaikka hevosen pelästyessä, niin omat tunteet tunnistamalla ja kehoa kuuntelemalla sen pystyy huomaamaan ja tekemään ne keholliset uudelleen järjestäytymiset, jotka pohjustavat ratsastajan palautumista sopivaan vireystilaan. Sopivaa vireystilaa voidaan kuvata myös sietoikkunaksi, jonka sisällä ajatus toimii joustavasti, aistit normaalisti, tunteet ovat hallinnassa ja henkilö on tietoinen kehostaan ja toiminnastaan.

Seuraavaksi lyhyt vertailu Centered Ridingin ja Aleksader-tekniikan yhteneväisyyksistä Asahiin ratsastus kontekstissa.  Asahista löydät tarinaa edellisestä julkaisusta, jonne pääset TÄSTÄ.

CENTERED RIDING (myöhemmin CR) rakentuu neljästä kulmakivestä (4 basics) ja perustuksesta (grounding)

Pehmeä katse (soft eyes) avartaa näkökenttää, lisää tietoisuutta omasta ja hevosen kehosta, vähentää jännitystä sekä tekee eteenpäin liikkumisen helpommaksi ja vapautuneemmaksi.

Oikea hengittäminen (proper breathing) vähentää kehon jännityksiä, helpottaa kehon painopisteen laskemista alemmas ja sallii hevosen tulla rauhalliseksi ja vastaanottavaisemmaksi samalla, kun se helpottaa ratsastajan  jaksamista

Keskittäminen (centering) johtaa kehon kontrolliin alavartalon energiakeskuksen avulla. Tämä tekee istunnasta vakaan ja tukevan. Keskittäminen laukaisee kehon energiavirtoja estävää jännittyneisyyttä ja valmistelee ratsastajaa seuraavaan liikkeeseen tai harjoitukseen.

Rakennuspalikat (building blocks) suoristavat kehoa ja tasapainottavat sen vakaaksi sekä yhteneväksi hevosen massakeskipisteen kanssa. Tämän seurauksena hevonen voi liikkua joustavasti ja miellyttävästi.

Perustukset (grounding) ovat pohja, jonka varassa neljä kulmakiveä lepäävät. Perustukset yhdistävät ratsastajan vakaasti maahan ja auttavat saamaan tukea, energiaa ja voimaa.

Lissä aiheesta Centered Riding Finland ry.

ALEXANDER-TEKNIIKASSA on ensisijaisesti kyse automaattisiksi kaavoittuneiden itsen käyttötapojen tiedostamisesta ja poisoppimisesta sekä uuden, tietoisen ja tasapainoisen itsen käytön uudelleenoppimisesta. Alexander – tekniikan opettajien yhdistyksen Finstat ry:n sivuilla todetaan, että tämän tekniikan avulla voidaan oppia luontevia asentoja, hengittämään tehokkaammin ja käyttämään sopivasti voimaa. Lisäksi tunnistamaan kehon ylimääräisiä jännitystiloja ja muuttamaan niitä. Alexander-tekniikassa on tavoitteena selkiyttää oputtuja toimintamalleja, poistaa luontevan toiminnan esteitä ja löytää parhaan sopeutumiskyvyn toimimaan tässä hetkessä.

Alexander-tekniikasta voi lukea lisää esimerkiksi linkeistä Alexander-asema-Tietoinen ja Aladin & Alexander

Alexander-tekniikka tavoite on lisätä psykofyysistä itsetuntemusta, sekä kehon ja mielen kokonaisuuden hyvää hallitsemista. Verrattaessa näitä kolmea menetelmää käsitykseni mukaan Aleksander-tekniikka pohjaa vahvimmin fysiikkaan korostaen kehon rakennetta ja parasta mahdollista toimintatapaa. Psykofyysisen itsetuntemuksen vahvistaminen on ohjattu oppimisen tueksi, tekniikka käytetään paljon esimekrkiksi laulamisen harjoitelussa. Asahi perustuu pystylinjaan, ”palikoiden” päällekkäisyyteen ja tasapainoon, korostaa hengityksen liikettä kannattelevaa vaikutusta ja virtaavuutta, sekä koko kehon jatkuvaa, joustavaa liikettä johon mieli pystyy harjoittelun kautta harmonisoitumaan. CR:ssa puhutaan myös ”rakennuspalikoista” mahdollistamassa kehon kannattelua ja tasapainoa. CR:ssa luonnollisesti ratsastajan kehon optimaalinen käyttö on suorassa yhteydessä siihen, miten hevonen pystyy liikkumaan. Hevosen joustava, rento liike taas vaikuttaa siihen, millaista on olla hevosen selässä, voiko olla rennosti, pystyykö liikkeeseen mukautumaan. Ratsastajan ja hevosen tasapaino rakentuu yhteistyöstä, jossa on kehollisesti paljon liikkuvia osia, sekä kaksi mieltä, jotka vaikuttavat yhteiseen tapahtumaan omilla tavoillaan.

 CR:n keskittämisen miellän melko lailla samaksi kuin maadoittumisen, jolla tarkoitetaan vankkaa tiedostamista ja kokemista tässä ja nyt olemisesta, sekä tietoisuutta maan vetovoimasta.  Painopiste lasketaan alas ja huomio kohdennetaan kehon ja alustan kontaktiin. Hevosen selässä kun istutaan, niin ns. perstuntuma, virallisemmin istuinluut,  on keskeisessä roolissa, samoin tuntuma jalustimia vasten, kuin myös tietysti tuntuma ohjaksista kuolaimiin ja sitä kautta hevosen suuhun. Kaikkiin näihin tuntumiin liittyy jatkuva kehojen vuorovaikutus hevosen ja ratsastajan välillä, ratsastajan tasapaino, kehon kannattelu, nivelten liikkuminen ja lihasjänteyden tila. Nämä elementit huomioidaan kaikissa kolmessa pohdinnan alla olevassa menetelmässä. Tässä mietin myös Asahin jatkuvaa, joustavaa liikettä. Ratsastajan asento ja ryhti tulisi olla jämäkkä, mutta ei lukittu. Kehon asento sellainen, että nivelet liikkuvat, esimerkiksi kädet kannettuna niin, että ranne joustaa. Lisäksi Asahissa ja CR:ssä puhutaan pehmeästä, tai avoimesta katseesta, jossa ei naulita katsetta mihinkään, annetaan näkökentän olla mahdollisimman laaja. Ymmärrän pehmeän katseen näköaistimuksen lisäksi myös rentouden tilana, jossa hengitys ja mieli kulkevat vapaasti, kognitiot toimivat joustavasti, keho on jäntevästi hereillä. Lisäksi CR:ssä ja Asahissa tietoinen ja keskittynyt hengittäminen on koko ajan läsnä. CR:ssä hengittämistä käytetään myös merkkinä hevoselle. Pitkä ulospuhallus rentouttaa ratsastajan kehoa, hellittää lihasjänteyttä, laskee painopistettä alas ja jarruttaa hevosta.

Alexander-tekniikassa puhutaan kehon, ensisijaisesti pään ja selkärangan järjestäytymisestä käyttäen termiä ”primary control” eli ensisijainen hallinta, perusohjaus. Lisäksi puhutaan toimintamaleista, jotka ovat yhteydessä ajatteluun ja mielen toimintaan. Kehon järjestäytymisen tapa aktivoituu heti, tiedostamatta, kun  vain ajatteleekin tiettyä toimintaa. CR:ssä käytetään paljon mielikuvia, joiden kautta pyritään vaikuttamaan kehon järjestäytymiseen.  Ratsastuksessa saatetaan ohjata ajattelemaan laukkaamista ennen ensimmäistäkään konkreettista laukka-apua, merkkiä, josta hevonen ymmärtää mitä häneltä pyydetään. Tuntuu kuin hevonen lukisi ajatuksemme, mutta hevonen lukee ratsastajan kehon pikkuruiset vihjeet siitä, mitä tämä tulee hetken kuluttua tekemään, koska kehomme on jo ehtinyt järjestäytyä tulevaa toimintaa varten.  Alexander tekniikan keskeisiä teesejä  ja CR:n oppeja on lopettaa sellainen toiminta, joka ei ole tarkoituksenmukaista. Kun ei tee vääriä asioita, niin oikeat pääsevät tapahtumaan. Tämän rinnastan Asahin ajatukseen siitä, että pyritään käyttämään vain niitä lihaksia mitä tarvitaan ja voimaa vain sen verran kuin asennon ylläpitämiseen tai liikkeen suorittamiseen tarvitaan.  

Pienenä yhteenvetona lopuksi voi todeta, että Asahin, Alexander-tekniikan ja Centered Ridingin menetelmin on mahdollista lisätä kehotietoisuutta, tunnistaa kehon ja mielen välisiä yhteyksiä soveltaen niitä sekä yksilötasolla että vuorovaikutustilanteissa. Lisäksi kaikilla kolmella menetelmällä on mahdollisuus parantaa stressin hallintaa ja lisätä rentoutta. Alexander-tekniikkaa on alkujaan käytetty näyttelijöiden ja laulajien keskuudessa, sittemmin laajeten erilaisiin yhteyksiin. Centered Riding on räätälöity nimensä mukaisesti ratsastukseen. Asahi on ikään kuin sateenvarjo, jonka alle nuo molemmat menetelmät mahtuvat painottaen kumpikin tarkoitukseensa sopivalla tavalla Asahin osa-alueita ja keho-mieliyhteyttä.

Terve.fi sivustolla on hyvä juttu, jossa joogaopettaja ja neurologian fysioterapeutti Malla Rautaparta  kertoo hengityksen merkityksestä ja siitä miten hengittäminen vaikuttaa meihin fysiologisella ja psykologisella tasolla. Hengitä ja löydä tyyneys! Tietoinen hengitys suojelee meitä ahdistukselta ja stressiltä

Poimin tähän joitain Rautaparran kommentteja ja loppuun jutussa olleent kaksi Rautaparran harjoitusta Suosittelen lukemaan koko artikkelin yllä olevasta linkistä.

Hitaat uloshengitykset aktivoivat parasympaattista hermostoa, joka liittyy lepoon ja rentoutumiseen. Nopeat uloshengitykset taas aktivoivat sympaattista hermostoa, jota kutsutaan myös elimistön stressivaihteeksi.

Hengitys on lihastyötä, ja hengityslihakset vahvistuvat harjoittelun myötä. ”Harjoittelemalla ikään kuin löydämme isommat keuhkot. Niinpä hengitys on oiva työkalu silloin, kun alamme tuntea paniikkia, ahdistusta jännitystä tai uupumusta.

Lisäksi hengitys todella liikuttaa meitä sisältäpäin. Se hieroo rytmisesti sisäelimiämme ja pitää selkänikamat koko ajan hienovireisessä liikkeessä. Se pitää myös kehon nesteet taukoamatta liikkeessä.

Hengityksen hidastumisen puolestaan on todettu laskevan verenpainetta ja hidastavan sykettä sekä terveillä ihmisillä että sydänsairailla. Hengitysharjoittelu kohentaa sydämen vajaatoiminnasta kärsivien oloa muutenkin, sillä hapetus paranee ja hengästyminen vähenee.

Hyvä hengitys varjelee meitä stressinyliotteelta ja suojelee sydäntämme.

Hengitystä voi käyttää työkaluna silloin, kun haluaa suunnata huomion tunteisiin. Tunteet ovat fyysisiä, ne tuntuvat aina jossakin kohtaa kehossamme. ”Kun seuraamme hengitystä kehon sisälle, voimme löytää tunteiden aiheuttamia jännityksiä. Tutustumalla niihin voimme loiventaa niitä vähitellen.”

Herjoitus 1:

Seuraa liikettä

Asetu mukavaan asentoon ja jättäydy seuraamaan hengitystäsi. Tunnustele hengityksen liikettä aluksi käsillä. Missä liike on suurin: vatsan kohdalla, kyljissä vai solisluiden alapuolella?

Siirrä huomio sieraimiin. Aisti ilman virtaus: tuntuuko virtaus yhtä helpolta molemmissa sieraimissa vai onko siinä eroa?

Seuraa hengitystä syvemmälle sisäänpäin. Ota ilma vastaan ja kutsu sitä peremmälle. Missä päin kehon sisällä hengitysliike tuntuu selkeimmin? Jos vatsan kohdalla, voitko aistia liikkeen eri suuntiin, alas lantionpohjaa tai lonkkaniveliä kohti, sivuille tai selän suuntaan? Jos rintakehässä, tuntuuko liike kyljissä tai rintalastan suuntaan. Voiko liikkeen tuntea selän puolella?

Huomioi, onko hengitys äänetöntä vai äänekästä. Jos äänekästä, voiko se muuttua hiljaisemmaksi?

Jatka kuulostelua noin kymmenen minuutin ajan.

Harjoitus 2:

X-hengitys

Asetu selinmakuulle X-kirjaimen muotoiseen asentoon. Siirrä jalat reilusti erilleen ja ojenna käsivarret yläviistoon. Jos hartiaseutu jännittyy tai alaselän notko jää epämukavaksi, käytä tyynyjä.

Kiintopisteinä ovat kämmenet ja jalkapohjat. Herättele niitä avaavilla liikkeillä. Ojenna uloshengityksellä sormet haralleen ja anna kämmenten avautua. Tunne molemmat jalkapohjat. Työnnä uloshengityksellä kantapäät poispäin, harota varpaita ja levitä jalkapohjia. Päästä kämmenet ja jalkapohjat sitten pehmeiksi.

Kuvittele oikea jalkapohja niin huokoiseksi, että voit hengittää sen läpi sisään ja ulos. Ota sisäänhengitys vastaan jalkapohjan kautta ja anna sen virrata ylös lonkkaniveleen, vartalon poikki vasempaan kainaloon ja vasemman käsivarren sisällä sormenpäihin saakka. Uloshengitys kulkee samaa reittiä takaisin. Jatka muutaman minuutin ajan.

Tee sama harjoitus vasemmasta jalkapohjasta oikean käden sormenpäihin, ja samaa reittiä takaisin. Jatka muutaman minuutin ajan.

Perusohje vagushermon aktivointiin on pitkitetty uloshengitys ja tauko:

• Huokaise helpotuksesta ja pidennä uloshengitystä.
• Huomaa uloshengityksen jälkeinen pieni tauko.
• Kuulostele olotilaasi. Lempeästi ja ilman arvostelua.
• Hellitä kasvojen pieniä lihaksia.
• Anna sisäänhengityksen tapahtua kuin itsestään.

Ylen artikkeliin Tärkein aivohermosi saattaa olla avain mielesi ja kehosi terveyteen on upotettu psykologi ja kouluttaja psykoterapeutti Minna Martinin lyhyitä nauhoitteita vagushermon aktivointiharjoituksista – KOKEILE – Artikkelissa on myös kerrottu vagushermon laajoista yhteyksistä ja vaikutuksista.

….eli jos stressi pitkittyy ja pitkittyy, eikä hermosto enää palaudu.

Stressissä on kolme tasoa: Hyvällä stressillä tarkoitetaan tarkoituksenmukaista, sopeutumista edistävää toimintaa vaativissa tilanteissa, jotka päättyvät hyvin. Siedettävä stressi vaatii ponnisteluja, jotta tilanteesta päästään toivottuun lopputulokseen ja normaali kehon tasapainotila palautuu. Haitallista stressiä syntyy silloin, kun stressinsäätelymahdollisuudet ovat kehityshistorian, yksilöllisten ominaisuuksien tai selviytymiskeinojen osalta puutteellisia.

Lyhytkestoinen, akuutti stressi on siis normaali sopeutumisreaktio elimistön ja hermoston kohtaamiin erilaisiin haasteisiin. Stressireaktio vaikuttaa laajalti kehollisessa systeemissä.

Elimistön stressireaktio sisältää monia yhdessä mukautuvia ja samanaikaisia sydän- ja verenkiertoelimistön, hengityselinten, lihaksiston, aineenvaihdunnan, immuunijärjestelmän sekä hermoston fysiologisia toimintoja. Stressijärjestelmän toiminnan ensimmäinen vaihe on sympaattisen hermoston osan (sympatho-adrenal medullary system, SAM axis) synapsivälitteinen aktivoituminen. Tämä elimistön nopea reaktio lisää tarkkaavuutta ja toimintavalmiutta, toisin sanoen mahdollisuutta arvioida, onko tilanne uhkaava. Stressin toinen vaihe on hormonivälitteisen hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaisakselin (HPA-akseli) aktivoituminen. HPA-akseli on tärkeä osa neuroendokriinistä järjestelmää, joka kontrolloi pitkäkestoisia stressireaktioita. HPA-akseli osallistuu akuutin ja kroonisen fysiologisen sekä psykologisen stressin säätelyyn . Kun tilanne on ratkennut, järjestelmä palautuu normaalitilaan.

Ellei enää palaudukaan, lue täältä Duodecimin artikkelista lisää Stressi, allostaattinen kuormitus ja terveysriskit

Oletko ylivirittynyt, jäikö stressipäälle? Testaa pikaisesti täältä oletko ylivireessä ja katso muutama helppo ja lyhyt keino, joilla voit rauhoitella hermostoasi.

Kiristeletkö leukaperia tai narskuttelet hampaitasi? Katso täältä miten voit rentouttaa jännittyneitä purentalihaksia.

Onko koko keho jännitystilassa? Täällä ohje kireän takalinjan pehmentämiseen.

Kaksi vuotta sitten tein tänne lyhyen infon MBB-menetelmästä, eli Mind – Body Bridging, mielen ja kehon yhdistämiseen tähtäävästä työskentelystä. Täältä pääset tuohon tekstiin, jossa myös Mieli ry:n sivuilla oleva harjoitus. Palaan nyt aiheeseen ja huomasinkin, että menetelmä on ollut paljon esillä eri viitekehyksissä, eikä varmaan vähiten siksi, että tässä otetaan selkeästi huomioon ihmisen kehollisuus ja siten psykofyysinen kokonaisuus, sekä ajatusten voimakas vaikuttavuus.

Mind-Body Bridging on uudenlainen viitekehys itseymmärrykseen ja levollisen läsnäolon lisäämiseen, oman stressitilan tunnistamiseen ja säätelyyn sekä sisäsyntyisen resilienssin (joustavuuden) vahvistamiseen.

Menetelmä yhdistää onnistuneesti eri terapiasuuntien elementtejä, psykoedukaatiota ja mielikehotietoisuutta. Se edustaa uutta ajatusmallia myös mieli-keho -lääketieteessä. Menetelmän on kehittänyt amerikkalainen psykiatri ja psykoanalyytikko Stanley H. Block yhteistyökumppaneineen. MBB:ssä luodaan etäisyyttä niihin psykobiologisiin mekanismeihin, jotka tuottavat epätarkoituksenmukaista ajattelua ja siihen liittyvän mielikehotilan.

Terapeuttisena interventiona MBB on osoittautunut tehokkaaksi laajassa kirjossa oireita. Sitä käytetään apuohjelmana erilaisissa hoidoissa, joissa autetaan ihmisiä toipumaan esim. stressi- ja ahdistusperäisistä oireista, addiktioista, post-traumaattisesta stressioireyhtymästä (PTSD), univaikeuksista ja vaikeudesta tunteiden säätelyssä ( esim. lähisuhdeväkivalta).

MBB:n ihmiskäsityksen mukaan me emme ole viallisia. Mikä sitten estää meitä elämästä ja toimimasta optimaalisesti, keho ja mieli tasapainossa?

MBB-käsitteitä (Suomen MBB-yhdistyksen sivuilta)

Ainoa asia, joka estää meitä elämästä parhaalla mahdollisella tavalla on ylivirittynyt mielikehotila, jota kutsutaan identiteettisysteemiksi. Identiteettisysteemi (IS) on se mielen osa, joka yrittää määritellä sen “kuka minä olen”. Ylivirittyneen IS:n myötä tietoisuus kaventuu, yhteys mielen ja kehon välillä häiriintyy ja yhteys ympäristöön ja nykyhetkeen katkeaa. Kehoon varastoituu jännitystä ja kireyttä. Me samaistumme omiin kehää kiertäviin ajatuksiimme, ongelmiimme ja kehotuntemuksiimme. MIelessämme pyörii itsellemme kehittämiä tarinoita ja selityksiä, jotka vievät huomion pois nykyhetkestä.

Yliaktiivista IS:ää voi MBB -työkalujen avulla oppia säätelemään, jolloin siitä tulee pikemminkin kompassi tai ystävä. Kun IS on levossa, sitä kutsutaan “luonnolliseksi toiminnaksi”. Luonnollisen toiminnanohjauksen tilassa saamme yhteyden omiin voimavaroihimme, toisiin ihmisiin ja vallitsevaan hetkeen. Mieli on kirkas, ajatukset selkeitä, keho rentoutunut ja olemme valmiimpia kohtaamaan tässä hetkessä eteen tulevat tilanteet levollisena

Ylivirittynyt Identiteettisysteemi voidaan kuvata masentajan ja korjaajan kierteenä. Masentaja on kielteisen minäpuheen varasto, joka toistaa viestiä viallisuudesta, huonoudesta, riittämättömyydestä, ylikuormittuneisuudesta ja toivottomuudesta. Korjaaja tuo esiin jatkuvasti tarpeen tehdä itsestä ja maailmasta parempi. Siihen liittyy hätäisyyden ja kiireen tuntu ja pakottava tarve saada asioita tapahtumaan. Korjaaja esittää vaatimuksia, sääntöjä, siitä, millaisen minun ja maailman pitäisi olla. Masentajan ja korjaajan noidankehä ylläpitää myyttiä viallisuudestamme.

Lue lisää MBB:n työvälineistä

Ohje Kartta-harjoitukseen ja muuta materiaalia.

• ADT tulee sanoista attention deficit trait ja sillä tarkoitetaan vapaasti suomennettuna itseaiheutettua keskittymishäiriötä.
• ADT:stä kärsivillä ihmisillä on heikko keskittymiskyky, joka muistuttaa tarkkaavuushäiriöisen keskittymiskykyä. ADT ei kuitenkaan ole neurologinen häiriötila kuten esimerkiksi ADHD.
• Jos ADT:stä kärsivä ihminen on rauhallisessa tilassa, hän keskeyttää pian itse itsensä tarttumalla esim. kännykkään.
• ADT ei synny hetkessä, vaan vaatii pitkäaikaista kuormittumista ja sähellystä.

NELJÄ NEUVOA RAUHOITTUMISEEN (aivotutkija MInna Huotilainen)

1. Päätä, koska älylaite saa keskeyttää

Poista puhelimesi asetuksista kaikki hälytysäänet ja valitse itse, milloin luet viestit ja ilmoitukset. Joka kerta, kun tartut puhelimeen vain tavan vuoksi, keskeytät itsesi. Se on tarpeetonta.

Älylaitteiden värikäs näyttö vetää huomiota puoleensa ja aktivoi aivojen palkkiojärjestelmää. Kokeilisitko vaihteulun vuoksi mustavalkoista näyttöä? Tai heittäydy oikein hurjaksi ja katkaise puhelimesta virta ennen nukkumaanmenoa!

2. Muista aivojen perushuolto

Tämä neuvo on kuultu moneen kertaan ja tuskin kenellekään on epäselvää, miten oikeanlainen uni, liikunta ja ravinto vaikuttavat hyvinvointiimme. Siitä huolimatta laiminlyömme näitä keskittymiskykyämme ja muistiamme tukevia toimintoja.

Luo itsellesi rutiineja, jotka liittyvät edellämainittuihin. Aivot muovautuvat läpi elämämme ja riittävillä toistoilla teot muuttuvat tavoiksi. Mene ajoissa nukkumaan ja osta terveellistä ruokaa. Tai hanki vaikka koira! Silloin iltalenkille on pakko lähteä.

3. Tee hitaita hommia

Nykyinen elämänrytmimme suosii nopeutta ja näennäistä tehokkuutta, vaikka oikeasti olisimme tehokkaampia tehtyämme välillä jotain hidasta ja palauttavaa.

Tiskaaminen, pienoismallien rakentelu, puutarhanhoito tai vaikka koiran kanssa lenkkeily (ilman kännykkää) auttavat aivojamme rentoutumaan. Kesken työpäivänkin voi piipahtaa ulkona kävelylenkillä.

– Hidasta hommaa tehdessä mieli rauhoittuu, koska keho rauhoittuu, muistuttaa Huotilainen.

4. Kuuntele, mitä puhut

Sillä on merkitystä, minkälaista kieltä käytät. Jos puhut jatkuvasti kiireestä, saat mielesi uskomaan, että jatkuvasti todella on kiire. Tämän lisäksi tartutat kiireen ja paniikin tuntua myös ympäristöösi.

Ala tietoisesti puhua siitä, miten sinulla on aikaa kaikkeen tarvittavaan. Kerro ääneen itsellesi ja muille, että sinulla on hyvä keskittymiskyky. Sanat ”minä olen” vaikuttavat meihin vahvasti, joten valitse taiten miten määrittelet itseäsi.

Helksingin Sanomissa 23.12.2020 julkaistussa jutussa ”Muista hengittää” suomalaistaustainen onnellisuustutkija, psykologian tohtori ja Standsfordin yliopiston tutkimusjohtaja Emma Seppälä toteaa, että luutuneet käsitykset hyvästä elämästä todennäköisesti romuttavat onnellisuutemme.

Onnellisuus on verrannollinen kulttuuriin.  Pohjois-Euroopassa sitä on totuttu selittämään protestanttisella etiikalla, jonka mukaan olemme mitattavissa sen kautta, mitä teemme. MUTTA, jatkuva suorittaminen saa ajatukset vaeltelemaan ja vaikeuttaa hetkessä elämistä. Se vie meitä kauemmas onnellisuudesta. Kun olemme läsnä nykyhetkessä eli ajattelemme sitä, mitä parhaillaan teemme, olemme tutkimusten mukaan onnellisimmillamme riippumatta siitä, tuoko tekeminen iloa vai ei. 

Onnellisuus vaatii myös tietoista kiitollisuutta. Tutkimukset ovat osoittaneet, että vaikka päivässä tapahtuu kolme kertaa enemmän myönteisiä kuin kielteisiä asioita, aivot kääntävät huomion helpommin ikäviin sattumuksiin. Tästä on kyse niin sanotussa negatiivisessa vinoumassa. Sillekin on syynsä evoluutiossa, sillä esi-isät ja -äidit pysyivät helpommin etäällä saalistajista, kun he muistivat aiemmat vaaralliset kohtaamiset.

Seppälä kertoo:”Tämän takia minunkin pitää tietoisesti miettiä päivittäin asioita, joista voin olla kiitollinen ja onnellinen. Ne voivat olla niinkin pieniltä tuntuvia asioita kuin oma sänky ja seuraava ateria, josta ei tarvitse kantaa huolta. Tai sitten jotain suurempaa, kuten perheeni.”

Kiitollisuudenlisäksi toinen yksinkertainen keino vaikuttaa onnellisuuteen on keskittyä hengittämiseen. Seppälä on työssään todistanut, kuinka hengitysharjoitukset auttavat jopa Yhdysvaltain sotaveteraaneja, jotka ovat kärsineet ahdistuksesta, masennuksesta ja unettomuudesta vuosikausien ajan.

”Kun ihminen on todella ahdistunut, peloissaan tai vihainen, on selvää, etteivät rationaaliset ja loogiset neuvot auta”, Seppälä korostaa. ”Kun iso tunne ottaa vallan eikä sitä voi puhua pois, kannustankin keskittymään hengittämiseen. Tällöin parasympaattinen hermosto aktivoituu ja olo helpottuu.”

Eri hengitystavat yhdistyvät eri tunnetiloihin. Seppälän ja kollegoiden tutkimukset ovat osoittaneet, että hengityksellä voi vaikuttaa suoraan tunteisiinsa. Hidas hengitys aktivoi vagus- eli kiertäjähermon, joka on yhteydessä sydämeen, keuhkoihin ja ruoansulatusjärjestelmään, jolloin taistele tai pakene -reaktio rauhoittuu.

Jos pääset Hesarin juttuihin, niin suosittelen lukemaan koko artikkelin. Lisäksi alla linkit

Onnellisuusprofessori Markku Ojasen haastatteluun Yle Areenalla ja

Ylen uutisartikkeliin On hankala nauttia elämästä, jos koko ajan pitää miettiä, miten olisi onnellisempi, sanoo filosofi Frank Martela – ”Meidän kulttuurista on tullut liian onni-keskeistä”