Kaikenlaisia persoonallisuuksia tarvitaan, myös työpaikoilla, mutta onko se käytännössä näin? Eikö työn haussa korosteta ekstroverttiutta? Kaivelin blogiasrkistostani vuoden 2016 syyskussa kirjottamani lyhyen tekstin Introvertti, jossa kuvataan tuota rekrytoinnissa vallalla olevaa ekstroversio suosintaa….ja olen edelleen samaa mieltä.
Oikotien työpaikat sivustolla terveyspsykologian apulaisprofessori Taina Hintsa puhuu aiheesta artikkelissa Erilaiset persoonat kuuluvat elämään – ja siten myös työelämään. Vaikka omaa persoonaa ei voi eikä tarvitse muuttaa, erilaisten ominaisuuksien ja ihmisten kanssa voi oppia elämään.
Hintsa aloittaa piirteisyyksien kuvailulla.
Introverttia voi kuvailla näin:
– tutkailee mielellään omia ajatuksiaan
– saa voimaa/energiaa sisältäpäin
– viihtyy itsekseen
– nauttii läheisten ystävien seurasta
– vähä-ärsykkeinen ympäristö on ok
Ekstrovertti on taas ulospäinsuuntautunut, haluaa jakaa ajatuksiaan ja kokemuksiaan muiden kanssa ja saa energiaa toisista ihmisistä. Hän:
– nauttii seurasta, innostunut porukassa, on puhelias
– tylsistyy yksin ollessaan tai vähä-ärsykkeisessä ympäristössä
– kokee sosiaalisissa tilanteissa runsaammin positiivisia tunteita kuin introverti
Olen ehdottomasti samaa mieltä siitä, että erilaisia persoonallisuuksia tarvitaan työpaikoilla ja parhaimmillaan erilaiset tyypit ovat rikkaus työyhteisössä, sekä voimavara toiminnassa. Keskeistä on, onko eri persoonallisuuksia pystytty hyödyntämään optimaalisella tavalla? Introvertiti ja ekstrovertiti molemmat osaavat paljon samoja asioita, heillä on myös samoja taitoja, mutta miten heidän on mahdollista tuoda osaamistaan esille? Omaa sietokykyä voi ja jossain määrin kannattaakin kasvattaa, mutta rajansa kaikella. Todennäköisesti ekstrovertti henkilö ei kukoista eristyksissä, eikä introvertti loista viihdytysjoukoissa. Hintsan haastattelussa on hyviä käytännön vinkkejä sekä ulospäin että sisäänpäin suuntautuneille.
Muutkin kuin minä näyttävät olevan sitä mieltä, että ekstrovertit ovat automaattisesti niitä joita töihin halutaan. Näin voi päätellä niistä ohjeista, joita introverttien ymmärtämiseksi ja työssä hyödyntömiseksi on runsaastikin julkaistu. Vai tarvitaanko näitä rohkaisemaan meitä introvertteja? Hyviä ohjeita joka tapauksessa =) Duunitorilla on listattu 4 asiaa joiden avulla on helpompi ymmärtää introverttia kollegaa Samalla sivustolla annetaan introverteille 5 ohjetta, kuinka he menestyvät paremmin työnhaussa joskin minä olisin varovainen tuon vitos kohdan kanssa, koska kaikki eivät todellakaan sovellu kaikkiin tlöihin, eikä tarvisekaan.
Sitten ääneen professori Liisa Keltikangas-Järvinen, joka muistuttaa Yle:n Akuutissa ettei ihmisiä saa arvioida pelkästään temperamenttipiirteiden valossa Ekstrovertti ei aina ole itsevarma selviytyjä eikä introvertti epäsosiaalinen älykkö
Ihminen on sen verran moniulotteinen olento, että lähemmin tutustumatta ei kannata tehdä päätelmiä siitä millainen kaveri tai työkaveri on kyseessä. Mutta täytyy sanoa, että Keltikangas -Järvisen kommentti työpaikan struktuurista ja tenperamenttipiirteisiin liittyvisstä ongelmista kyllä kuulostaa kovalle ja sallittakoon mielipiteeni, vanhanaikaiselle. Keltikangas-Järvisen mukaan temperamentin merkitys on sitä suurempi, mitä strukturoimattomammassa, vapaammassa tilanteessa me kohtaamme. Kun me strukturoimme tiukasti – tähän aikaan tulette töihin, tämä kokous, nämä asiat hoidetaan, silloin me emme anna tilaa temperamentille. Ihmiset toimivat juuri näin riippumatta siitä, kuinka erilaisia he ovat.
Okkei, okkei, ihminen ei ole temperamenttinsa vanki, eikä sen taakse saa (liiaksi) mennä….mutta, eikä jo eletä sellaisessa maailmassa, että omaa luontaista piirteisyyttä saisi kuulla….ainakin välillä….ehkä….jookos?