”Hevosten vahvuutena on asioiden näkyväksi tekeminen, herkkyys, välitön, totuudellinen palaute sekä selkeät signaalit. Hevosten kanssa käsiteltävät asiat muuttuvat sanoista eletyiksi kokemuksiksi ja teoiksi, mikä syventää oivaltamista ja oppimista. He työskentelevät asiakaspalvelussa aina tarpeen mukaan”.
Näin todetaan SoulTeam Oy:n sivuilla. SoulTeam Oy tarjoaa yrityksille ja työyhteisöille hevosavusteista valmennusta ja työnohjausta. SoulTeam on yhtä kuin Esa Korhonen Dimitroff, joka on kehittänyt kehittänyt EKD Hevostaidon, sekä Henriikka Maikku, joka tekee väitöskirjaa hevosavusteisen työn vaikuttavuudesta.
EKD hevostaitovalmennuksen perustavana tarkoituksena on auttaa ihmisiä tavoittamaan nollatila, josta parantava vuorovaikutus hevosten kanssa alkaa. Tutustu lähemmin vaikka täältä SoulTeamin blogista: Hevostaito on sopuisaa keskustelua ihmisen ja hevosen välillä. (SoulTeamissa koulutetaan ihmisten lisäksi myös hevosia.)
Hevoset ovat työnohjauksen lisäksi myös loistavia terapeutteja, sen tietää jokainen, joka on hevosten kanssa toiminut. Varmasti tätä hevosen antia voisi kuitenkin hyödyntää paljon enemmän ihan tavallisessakin hevosharrastamisessa. Otetaan kaikki irti ajatuksella…. en tarkoita, että hevonen valjastettaisiin 100%:sti toteuttamaan ihmisen välittömä tarpeita, vaan sitä, että hevosta havaittaisiin, aistittaisiin, seurattaisiin ja kohdattaisiin ajan kanssa ja rauhassa. Hevoenen ei ole urheiluväline, eikä pelkkä näyttelyesine, ei egon jatke, eikä suorittamisen ja kontrollin kohde. Hevonen on herkästi asitiva elollinen, joka pystyy antamaan kokemuksia ja herättämään tunteita enemmän, voimakkammin ja herkemmin kuin ihminen.
Meillä on paljon opittavaa, mutta meillä on myös paljon annettavaa. Hevonen on vastavuoroisuuteen reagoiva laumaeläin, joka on valmis kommunikoimaan, jopa halukkaasti, jos teemme sen mahdolliseksi. Aina ei vuorovaikutus lähde automaattisesti, kuten ei ihmistenkään kesken, mutta se ei tarkoita, etteikö yhteys voisi syntyä. Haasteena voi olla epävarmuutta, epäluottamusta, arkuutta, pelkoa, suorituspaineita….jommalla kummalla,,,,kummallakohan enemmän?
Lopuksi ihan tällaisen tavallisen harrastajan silmin. Kyllä on mukava oppia pala palalta jotakin pientä lisää ratsastustaitoon, mutta kyllä kaikkein hienointa on yhteyden tunne itse ratsuun. Se hetki kun poni ilmaisee olevansa tyytyväinen, rentoutuu ratsastettaessa, päristelee vapain ohjin tauotellessa, hörisee kun tulet talliin, venyttelee huulet väpättäen kun rapsutat….HUIPPUA =)