Käytä kiukkuasi

Tuulikello kirjoitti  1.3.2015

kayta-kiukkuasi

Janne Viljamaa – Käytä kiukkuasi – aggression hyötykäyttö

  • ”Käytä kiukkuasi – aggression hyötykäyttö – kirjassa etsitään oikeaa tapaa puolustautua, saavuttaa tavoitteensa ja elää luovaa elämää alistumatta ja alistamatta.”
  • ”Kirjan keskeinen ajatus on, että ilman oikein ajoitettua aggressiota ja sisua asiat eivät etene.”
  • ”Aggressio on tunne ja taipumus – eri asia kuin väkivalta. Väkivalta on alistamista aggression avulla.”

Pohdintaa…

Olen kasvanut ympäristössä, jossa minua on vähätelty, mitätöity, alistettu, käytetty hyväksi ja jossa olen kokenut väkivaltaa. Minulta on lapsena riistetty lapselle kuuluva turvallinen kasvuympäristö ja viety pohja ponnistaa turvalliseen ja niin sanottuun normaaliin nuoruuteen ja aikuisuuteen.

 

Olen ihminen jolle on ollut ominaista kääntää aggressio itseeni. Ei mihinkään hyötykäyttöön vaan itseäni vahingoittavalla tavalla. Olen satuttanut ja vahingoittanut itseäni mm. ottamalla lääkkeitä yliannostuksen, viiltelemällä ja hakkaamalla nyrkkiä seinään. Noihin tilanteisiin ei vain ole ollut muita keinoja toimia ja ne ovat niissä tilanteissa olleet ainoita riittävän vahvoja juttuja nujertaa paha olo ja ikävät tuntemukset.

 

Tämä kirja on avannut silmäni ja auttanut minua ymmärtämään ennen kaikkea itseäni. Kirjan lukemisen myötä olen oppinut ymmärtämään miksi olen toiminut niin kuin olen toiminut – Miksi viha ja myös muut käsittelemättömät ikävät tuntemukset ovat kääntyneet aiemmin lähes poikkeuksetta itseäni vastaan. Kirja on antanut motivaatiota opetella uusia toimintamalleja koska se ei ole myöhäistä milloinkaan. Tosin se ei ole helppoa eikä tapahdu hetkessä.

 

Kirja on antanut uskoa siihen, että kun on kerran toiminut toisin, niin sanotulla rakentavalla tavalla (esim. purkanut vihaa ensin kuntopyörällä polkemiseen, musiikkiin ja sitten kirjoittamiseen), on se alku muutokselle ja muutos on aina mahdollista. Se ei tosin tapahdu ilman konkreettisia tekoja ja ajatusmaailman kääntämistä pois aiemmin opitusta tuhoavasta toimintamallista. Mielestäni kirja antaa uskoa ja toivoa siihen, että oli ongelma mikä tahansa on muutos mahdollista. Yksi tärkeä tekijä on kuitenkin oma halu muutokseen.

 

Kirjaa lukiessa tein harjoituksia, joissa ilmaisin selkeästi itseäni Minä muodossa. Tein harjoituksia joissa kirjoitin vihaan liittyviä tuntemuksia paperille niin kauan, että ne olivat siinä. Tein harjoituksia joissa käytin luovuuttani aggression purkamiseen. Sovelsin myös kirjassa olevia harjoituksia omiin, jo aiemmin opittuihin hyviin keinoihin.

 

Kirjaa lukiessa tein havaintoja, että jos haluat tulla kuulluksi, nähdyksi, arvostetuksi on sinun aika arvostaa itseäsi. Kun alat arvostamaan itseäsi ja puhutella itseäsi lempeästi, alkaa pikkuhiljaa ajatusmaailmassasi tapahtua muutoksia positiiviseen suuntaan ja alat myös toimia konkreettisesti ajatustesi ohjaamalla tavalla. Teet esim. itsenäisiä päätöksiä ja valintoja jotka tukevat hyvinvointiasi, tuovat sinulle hyvää oloa ja saavat sinut hymyilemään. Tulet siis itsearvostuksen myötä tietoiseksi itsestäsi.

 

Aggressio on hyväksyttävä tunne siinä missä suru tai rakkauskin. Käsittelemättömällä ja tukahdetulla aggressiolla voi saada paljon tuhoa aikaan, mutta kun sitä käsittelee rakentavalla tavalla ja sen ottaa hyötykäyttöön, on se voimauttavaa ja sillä voi saada paljon hyvää aikaan.

 

Kirjassa paneudutaan mielestäni riittävän monipuolisesti aggressioon – mitä aggressio on, aina siihen miten voit fiksusti käyttää aggressiota. Kirjan lopussa puhutaan minäpystyvyyden rakentavista ajatuksista,

joista mieleeni jäivät seuraavat: ”Teen ladun vaikka umpihankeen” ja ”Yksi hävitty ottelu ei ratkaise seuraavaa.”

 

Kaikkinensa hemmetin hyvä kirja, joka kannattaa lukea ajatuksella, poimia pala sieltä, pala täältä, ottaa niin sanotusti omansa