Uskontoon liittyvät ajatukset ja synninteot ovat olleet aikoinaan yleisiä pakkoajatusten sisältöjä, ovat varmaan joissain kulttuureissa edelleen. Sittemmin homopelkous ja siihen liittyvät pakko-ajatukset, sitten pedofilia….Oireistot kulkevat ajassa. Kestoaiheita pakkoajatuksissa ovat olleet toisen ihmisen vahingoittaminen, seksuaaliset teot ja esimerkiksi korkealta hyppääminen.
Pakko-oireiselle häiriölle OCD:lle on tunnusomaista pakko-oireet, jotka jaetaan pakkotoimintoihin (kompulsiot) ja pakkoajatuksiin (obsessiot).
– Yleensä ensin tulee mieleen pakkoajatus, joka tuottaa ahdistusta. Se voi olla esimerkiksi ajatus siitä, että tekisi pahaa jollekulle, vaikka ei haluaisikaan tai että vahingoittaisi itseään, tai on likainen, täynnä bakteereja, kertoo psykiatrian dosentti Sami Leppämäki. Hänen mukaan on mahdollista, että häiriö on enemmän pakkoajatuspainotteinen, mutta tyypillistä on, että ihminen pyrkii neutraloimaan niitä toisilla ajatuksilla tai pakonomaisilla teoilla.
Häiriötä hoidetaan masennuslääkkeillä ja terapialla. Lääkehoidosta hyötyy noin puolet potilaista.
Hyviä tuloksia on saatu altistusterapiasta, jossa altistetaan pakkoajatuksia aiheuttavalle pelottavalle tilanteelle. Tärkeää on katkaista ahdistuksen kehä. Ihmisellä on usein se ajatus, että ahdistus pahenee eikä lopu ikinä, jos ei esimerkiksi pese käsiä jatkuvasti, mutta tosiasiassa ahdistus vähenee, ja ihminen huomaa, ettei mitään pahaa tapahtunutkaan.
Sama pätee ahdistaviin ajatuksiin. Jos ahdistavaa ajatusta yrittää työntää pois mielestä, ajatus vain voimistuu. Ajatusten kannattaa antaa vain tulla. Ne ovat vain ajatuksia, joille mieli antaa merkityksen. Näin on esimerkiksi väkivaltaisissa ajatuksissa.
Oikeasti ihminen, joka pelkää tekevänsä jotain väkivaltaista, tekee kaikkensa estääkseen sen.
Tässä artikkelissa on Jounin tarina. Jounilla on ollut 5-vuotiaasta asti väkivaltaisia pakkoajatuksia – yksi oivallus helpotti oireita