Matkalla

matkalla

Kirjoitin ensimmäisessä blogitekstissäni muun muassa peloista ja haasteista. Puhuin tuolloin pelosta ”unohtaa elää” ja haasteesta ”haastaa itseni elämään päivittäin”. On ollut aika tuon kirjoitukseni jälkeen jolloin olen vain maannut sohvalla, tuijottanut apaattisena tyhjyyteen, kironnut kiloja, pelännyt kohdata ulkomaailmaa, sulkeutunut omaan maailmaani päästämättä ketään ajatuksiini saati tunteisiini. Ruoska on ruoskinut armotta ja elämä on lipunut ohi. Mutta sekin vaihe elämässä opetti, vaikkakin kovan kautta. Se matka oli mahdollisuus, mahdollisuus aloittaa uusi matka.

Matka alkaa jostain, päättyy johonkin ja se kestää aikansa. Matkalla ei välttämättä ole tarkoitusta, mutta sillä on yleensä jokin merkitys. Matkoja on monenlaisia ja jokaisella niillä on oma tarinansa. Kuvaan matkojani ja kerron tarinaani yleensä valokuvien kautta. Tämän matkan tarina on osa minun tarinaani.
Tällä matkalla sain toteuttaa itseäni ja sain elää osaa unelmaani.

Lähdin matkaan ystäväni kanssa, ex tempore meiningillä, heittäytyen, turhaa miettimättä saati suunnittelematta. Olimme paikassa, jossa en ollut aiemmin käynyt. Se paikka rauhoitti, hiljensi ja se mykisti. Se paikka inspiroi mieltä ja loi uutta. Kaukana tutuista ja totutuista ympyröistä ja rutiineista sain olla oma itseni, ilman velvoitteita, vaateita ja odotuksia. Minulla oli lupa olla minä, ihminen ilman psyykkistä sairautta, ihminen ilman diagnoosia.

Kirjoitin mielessäni tätä tarinaa tuolla kuvan maisemissa. Siellä olin osa elävää elämää, palanen jotakin suurta kokonaisuutta. Tallensin hetkiä muistiin ja muistikortille. Tartuin hetkiin ja tilaisuuksiin, en unohtanut elää vaan elin unelmaani. Olin kuin ihmemaassa, ihminen ihmisten joukossa. Kohtasin tuntemattomia, puhuin kieliä, valokuvasin ja toteutin sitä kautta itseäni. Olin oma, rento, elämän iloinen, onnellinen minä pitkästä aikaa. Silmäni kostuivat aika ajoin samalla kun hymy kapusi leveänä korviin.

Jos olisin ollut yksin, ei matka olisi ollut yhtä antoisa ja merkittävä, koska ihminen tarvitsee toisinaan toisen ihmisen, peilin, nähdäkseen asioita itsestään. Se peili vaikuttaa siihen millaisena maailman näkee, millaisena itsensä näkee ja millaisine mahdollisuuksineen näkee. Tällä kertaa minulla oli matkassa paras mahdollinen peili. Se peili on ja on ollut minulle tärkeä osa elämää läpi elämän. Se peili luo minuun uskoa ja toivoa. Se peili auttaa minua näkemään itseni arvokkaana ja riittävänä juuri sellaisena kuin olen. Se peili kertoi minulle, että minussa on sata varmasti voima mikä ei ole mihinkään kadonnut.

Ennen matkaa ja matkan jälkeenkin olen kamppaillut ajatuksen ”Mitä jos olisin pienempi ja hennompi, olisinko onnellisempi, olisinko tyytyväisempi itseeni?” kanssa.

Jaoin ajatukseni matkassa olleelle peilille ja hän vastasi minulle: ”Sinussa on hymy, joka on ollut taas silmissäkin, sinussa on nauru. Mitä loisteliaampaa ihmisessä voi olla kuin hymy, uskallus katsoa toista silmiin ja nauraa. Ja sinulla on ne. Jos olisit fyysisesti pienempi, ei se tuo mitään lisäarvoa sinuun ihmisenä. Sillä, mille näytät, ei ole merkitystä. Sillä on miten voit. Vain sillä on ystävä rakas väliä”.

Mietin noita sanoja todeten – Voiko enää täydellisempää vastausta olla?!

Mikä oli minun matkani tarkoitus ja merkitys? Oliko se muutos? Meissä jokaisessa elää muutos ja muutos lähtee meistä jokaisesta. Muutos vaatii uskallusta ja se vaatii rohkeutta. Se vaatii sitä, että uskoo ja luottaa itseensä ja siihen mitä tekee. Muutos on mahdollisuus haastaa ja ottaa vastaan haasteita. Se on mahdollisuus tarttua hetkiin ja tilaisuuksiin. Muutos on mahdollisuus toteuttaa unelmia ja asettaa uusia unelmia. Muutoksessa elää uuden toivon alku.

Onko minun muutokseni haastaa minut näkemään itsessäni kauneus joka on, nauru joka elää ja silmät jotka nauraa, uskallus joka ei pelkää? Onko minun muutokseni antaa itselleni mahdollisuus?

Palaan ajatuksissani kuvan maisemiin. Istun kalliolla, katson kaukaisuuteen ja suljen silmäni. Annan ajatusten tulla ja mennä. Se kaikki on siinä – minä ja minussa oleva voima, uskallus ja rohkeus. On vain tämä hetki ja tuulahdus tulevaa. On aika aloittaa uusi, uusi ainutlaatuinen matka ?

 

-Unikukka-