Mitä psykoterapia on?

Aika-ajoin pyrin nostamaan tänne tekstiä siitä miten psykoterapiaan hakeudutaan, miten voi arvioida sitä, onko psykoterapia oma juttu ja onko elämäntilanne siihen sopiva. On tarpeen pysähtyä myös perusasian äärelle, siihen mitä psykoterapia on. Siihen on vähän hankala vastata, kun mieli luisuu heti psykoterapiatyön moninaisuuteen. Mitä psykoterapia konkreettisesti tarkoittaa yksilön kohdalla. Mutta, tässä kouluttajapsykoterapeutti Maaret Kallion kirjoittama erittäin hyvä yleiskuvaus:

”Psy­ko­te­ra­pian yti­mes­sä on vuo­ro­vai­ku­tus­suh­de ja yh­teis­työ, jon­ka avul­la ih­mi­nen saa tun­teen toi­vos­ta ja mah­dol­li­suu­des­ta vai­kut­taa omiin ko­ke­muk­siin­sa ja ih­mis­suh­tei­siin­sa. Tar­koi­tuk­se­na ei ole, et­tä psy­ko­te­ra­pias­sa tu­lee jok­si­kin muuk­si tai sel­lai­sek­si kuin pi­täi­si ol­la, vaan et­tä sii­nä voi tul­la enem­män omak­si it­sek­seen. Aiem­pia ko­ke­muk­sia ei voi kor­ja­ta tai muut­taa, mut­ta tur­val­li­sen yh­teis­työn avul­la voi­daan saa­da uu­den­lais­ta ym­mär­rys­tä oi­rei­luun tai käyt­täy­ty­mi­seen ja löy­tää sie­det­tä­väm­pi suh­de ny­kyi­seen krii­siin tai aiem­min koet­tui­hin vai­keuk­siin. 

Psy­ko­te­ra­peut­ti on apu­na it­se­tun­te­muk­sen ja -ha­vain­noin­nin li­sään­ty­mi­ses­sä – mi­tä sel­lais­ta voin op­pia sie­tä­mään, mi­tä en ai­kai­sem­min voi­nut sie­tää? Mi­tä sel­lais­ta voin aja­tel­la, mi­tä en ai­kai­sem­min voi­nut aja­tel­la? Mi­tä tai­to­ja voin op­pia nyt, vaik­ka ke­hi­tyk­se­ni var­rel­la sii­hen ei ol­lut mah­dol­li­suut­ta? Mi­ten ase­tun omiin lä­hei­siin ih­mis­suh­tei­sii­ni koh­taa­vas­ti, kun mi­nut koh­da­taan?

Mer­kit­tä­vä osa psy­ko­te­ra­peu­tin am­mat­ti­tai­dos­ta tu­lee hä­nen it­se­tun­te­muk­sen­sa ja työn laa­dun val­von­nan kaut­ta. Psy­ko­te­ra­peu­tit opet­te­le­vat omis­sa pit­kään kou­lu­tuk­seen kuu­lu­vis­sa psy­ko­te­ra­piois­saan tun­nis­ta­maan omia reak­tio­ta­po­jaan, mal­le­jaan ih­mis­suh­teis­ta, tun­tei­taan, ja ar­vot­ta­mis­taan. Jat­ku­va työ­noh­jaus ko­ke­neem­man, vai­tio­lo­vel­vol­li­sen, kou­lu­te­tun se­nio­rin kans­sa tar­joaa psy­ko­te­ra­peu­til­le ul­ko­puo­li­sen nä­ke­myk­sen omas­ta toi­min­nas­ta, so­keis­ta pis­teis­tä ja te­ra­piap­ro­ses­sin ete­ne­mi­ses­tä.

Psy­ko­te­ra­pia­suh­teen yh­teis­työ­laa­tuun kuu­luu se, et­tä te­ra­peut­ti ja asia­kas tar­kas­te­le­vat yh­des­sä ko­ke­mus­ta psy­ko­te­ra­pias­sa ole­mi­ses­ta. Psy­ko­te­ra­peu­tin am­mat­tie­tiik­kaa on tun­nis­taa vuo­ro­vai­ku­tus­suh­teen epä­ta­sa­pai­no ja oma val­ta-ase­man­sa, ja aut­taa asia­kas­ta tar­kas­te­le­maan ko­ke­mus­taan il­man pai­nos­tus­ta tai nor­mi­tus­ta. Ny­kyai­kai­seen psy­ko­te­ra­piaan kuu­luu asia­kas­läh­töi­syys, ase­tet­tu­jen ta­voit­tei­den saa­vut­ta­mi­sen tar­kas­te­lu ja ym­mär­rys sii­tä, et­tä mo­lem­mat vuo­ro­vai­ku­tus­kump­pa­nit vai­kut­ta­vat toi­siin­sa.” -Maaret Kallio

Yle Areenan Tiedeykkösen podcastissa -Mitä psykoterapiassa tapahtuu- on haastateltavana kliinisen psykologian ja psykoterapian emeritusprofessori Jarl Wahström Jyväskylän yliopistosta. Toimittaja on Pirjo Koskinen. Voit kunnella haasatattelun TÄÄLTÄ.