Ole luonnossa ja lumoudu

Elä pidempään ja stressittömämmin, nuku paremmin, koe parempaa mielialaa ja vähempää ahdistusta, keskity intensiivisemmin……

Stressitaso ja verenpaine laskevat luonnossa. Lisäksi luonnossa oleskelu pidentää elinikää. Nimenomaan se, että luontoon mennään viikoittain tai päivittäin. Ei vain silloin kun on hyvä sää ja hyvä fiilis ja ehkä lomaakin. 

Tutkimuksen mukaan ulos kannat­taa lähteä, vaikka ei tekisi mieli, toteaa
eko- ja ympäristöpsykologi Kirsi Salonen. Kun ulkoi­lusta tekee joka­päiväisen tavan, huonoon­kin säähän tottuu. Jo lyhyt ulkoilu päivittäin lisää innostumista, iloisuutta ja valppautta esimerkiksi työpäivän aikana. Vastaavasti ahdistus, ärtymys ja hermostuneisuus vähenevät.

 

Lisää aiheesta Hesarin jutussa Luonnossa oleskelu pidentää elinikää, mutta vain jos ulkoilee tarpeeksi usein, ei vain hyvällä säällä, sanoo ekopsykologi.

Siis luonnossa oleminen ja siitä lumoutuminen kannattaa. ”Olen miettinyt mielipaikkojen ja ihmisen psyykkisen toiminnan yhteyksiä jo 1980-luvulta lähtien, kertoo psykologian professori Kalevi Korpela. Ymmärrys luonnon suuresta merkityksestä ihmiselle tuli oikeastaan sivutuotteena, kun lähdin miettimään ihmisten stressin ja tunteiden säätelyä ja niitä keinoja, mitä me käytämme palautuaksemme pettymyksestä tai surusta”.

 

Kyselytutkimuksissa on havaittu, että ihmiset ovat tyytyväisempiä elämäänsä, jos he asuvat lähellä viher- tai rannikkoaluetta. Maailmanlaajuisissa mielipaikkakyselyissä vain 10–15 % ihmisistä sanoo mielipaikakseen kaupunkiympäristön. Mitä kauempana viheralue on, sitä enemmän esiintyy sairastavuutta, Korpela kertoo. Yksi nyrkkisääntö on, että viheralueen tulisi sijaita 300–500 metrin etäisyydellä asuinpaikasta.

Luonnon huomioiminen ja hyödyntäminen on suhteessa ihmisen luontosuhteeseen, jota Korpelan mukaan voidaan pitää ikään kuin persoonallisuuden piirteenä. Perinteisesti me suomalaiset kai voimme sanoa aika suvereenisti, että meillä kaikilla on lapsuudessa suhteellisen hyvin kehittynyt luontosuhde.  Hivenen huolestuttaa, että tämä suhde on heikkenemmässä. Kyllä Suomessa metsiä ja järviä riittää, mutta tuntuu liian usein, että ne jäävät huomiotta ja siten hyödyntämättä.

 

Psykoterapiassa niin luonto kokonaisuutenaan, kuin ulkoilukin on esillä. Sitä pyritään hyvödyntämään monin tavoin.  Meillä Suomessa on puhdas ilma, jonka pienikin siemailu tekee hyvää. Kuta kuinkin neljä vuodenaikaa, jotka antavat monipuoliset luontokokemukset. Lunnossa on kauneutta, voimaa, rauhaa, luovuutta, elämän ihmettä. Nämä nyt äkkiseltään lähinnä näköaistin kautta koettuna. Kun otetaan muut aistit käyttöön, niin anti moninkertaistuu. Pitämällä silmät auki vaikka ihan vaan arkisella työmatkalla, on mahdollisuus nähdä monenlaista kaunista. Sellaista, jonka eteen on hyvä hetkeksi pysähtyä tai ainain säilöä kokemus muistiin, jotta siihen voi palata myöhemmin. Niin ja otammehan me paljon valokuvia, muustakin kuin itsestämme.

Luntosuhteensa hyvin tunnistavalle ihmiselle luonnon puuttuminen on katastrofi. Sitä ei välttämättä ymmärrä, ennen kuin kadottaa mahdollisuuden mennä metsään, käydä veden äärellä, olla raikkaassa ilmassa. Korvaavia kokemuksia voi ja kannattaa hakea monin tavoin, mutta ei autenttisuuteen pääse  kuvin tai äänitiedostoin, pakko myöntää.

 

Luontoa hoitokeinonan on käytetty iät ajat. Välillä tämäkin viisaus on päässyt vaipumaan unholaan. Ei aikoinaan esimerkiski mielisairaaloita rakennettu metsän keskelle ja järven rannalle ihan vaan huvikseen. No, nyt nämäkin laitokset tuodaan keskelle kaupunkia osaksi ”hyvinvointikeskusta”. Tuota, tuota….ehkä sieltä tehdään usein luontoretkiä jonnekin kauemmas….ehkä….pelkäänpä että ei kuitenkaan tehdä.

 

Joka tapauksessa luontoa kuitenkin hyodynnetään hoitokeinona nykyisinkin. Luonnossa oleskelun parantava vaikutus masennus- ja aihdistusoireistolle on kiistaton. Nykysin myös tiedetään, että esimerkiksi ADHD- henkilön keskittymiskyky on parempi luonnossa oleskelun jälkeen. Luontoympäristöillä on siis sekä keskittymiskykyä parantava vaikutus että fysiologinen stressiä alentava vaikutus. Näiden kahden kanssa tapahtuu vielä samaan aikaan mielialan parantumista.

Korpela jatkaa vielä, että luonnossa liikkuminen ei vaadi tahdonalaista keskittymistä, vaan se mekanismi lepää. Tämä on vahvasti vaikuttava tekijä. Lumoutumisen lisäksi on mitattu masennusdiagnoosin saaneiden ihmisten kielteisten asioiden vatvomista ja pyörimistä mielessä. Tämä vähenee luontokävelyn aikana. Aivotutkimuksissa on todettu aivan selkeä muutos luontokävelyn jälkeen niillä aivoalueilla, jotka ovat aktiivisia tässä vatvomisessa.

Tästä aiheesta lisää jutussa Hoida mieltäsi, lumoudu luonnosta