Omien aivojensa vankina

On monta asiaa joita tulisi hoitaa. Pitäisi soittaa hammaslääkäriin, kirjoitella hakemuksia, lukea tärkeät sähköpostit, tarkistaa riittääkö rahat laskuihin… Tämänkaltaisten vastuiden ajattelukin tuottaa voimakasta ahdistusta, joten on helppo siirtää huomionsa muualle. Voi katsoa elokuvia, pelata tietokoneella tai vaikka tiskata, kunhan ei tarvitse tehdä epämiellyttäviä asioita.

Ahdistuneisuushäiriö ja masennus tekevät tästä ikävän kierteen – sitä välttelee niiden asioiden tekemistä jotka ahdistavat, ja niiden välttely tuottaa lisää ahdistusta. Kaikki tulee jätettyä viime tinkaan, ja kun viimein jotain tekee, niin ei se ollutkaan vaikeaa. Tästä huolimatta sama kierre jatkuu, ja tuntee syyllisyyttä ja häpeää, kun ei saa itseään hoitamaan asioita ajallaan kuten muut.

Jotkut lääkitykset poistavat ahdistuksen, mutta samalla myös muita tunteita. Vaikka en tuntisi ahdistusta, jätän silti tärkeät asiat tekemättä. En tiedä tarkoittaako se, että olen luonnostaan laiska tai en omaa itsekuria, vai että olen jo ottanut vastuiden välttelyn syvästi juurtuneeksi tavaksi. Haluaisin olla parempi ihminen joka saisi asiat hoidettua ajallaan ja loppuun asti, mutta mieleni pistää todella kovasti hanttiin.

Liikunta tuo minulle paljon toivoa. Pitkän urheilusuorituksen aikana keho tuottaa endorfiineja ja sitä tuntee kaiken olevan hyvin. Ajattelen että nyt parannan tapani sekä hoidan kaiken keskeneräisen, mutta kotona suihkussa tuo tunne jo hiipuu. Se kuitenkin auttaa tiedostamaan, että tuo ajattelutapa ja mieliala on minussa itsessäni olemassa. Nyt tarvitsee vain pyrkiä saavuttamaan se arjessa.

 

-Vitkuttelija