Onko sinulla palautumisvaje?

Stressistä palautuminen on sekä unen että työpäivien aikana monilla aivan liian vähäistä. Sykeanalytiikkaa tekevän Firstbeatin mukaan loppuvuonna koetaan stressiä muuta vuotta enemmän. Lue lisää Ylen jutusta Sadantuhannen työntekijän mittaukset kertovat palautumisvajeesta – monien työpäivissä ei ole yhtäkään stressistä palauttavaa hetkeä

Palautumisvajeesta kertovat sydämen sykevälivaihtelun mittaukset, joita Firstbeatin mittalaitteilla on tehty vuosina 2017–2021. Nämä havainnot koskevat noin sataatuhatta henkilöä. Tuon viiden vuoden seurannan ja sadantuhannen henkilön mittaustulosten mukaan vain noin 40 prosenttia yöunista palautti kehoa riittävästi. Työpäivien aikana palautumista puolestaan tapahtui tarpeeksi vain noin 30 prosentissa mitatuista päivistä. Ei kovin hyvä tulos!

Kun tätä hetkeä ajatellaan, niin loppuvuosi ei tilastojen valossa näytä lupaavalta. Syksyn pimeys ei helpota palautumista, loppu vuotta kohden usein työkiireet tai opiskelupaineet lisääntyvät, edellisestä lomasta on vierähtänyt jo pitkä aika ja saattaa Joulukiireetkin painaa päälle. Asetelma on haastava, mutta juuri siitä syystä pienetkin tauotukset ja levon hetket ovat kullan arvoisia. Unta ei korjata hetkessä, mutta palauttavampaa unta kohden saa itseään autettua huokaisemalla päiväaikaan niin usein kuin mahdollista. Katso edellisestäblogitekstistä Ylikierrosten tasaamiseksi linkkivinkit parasympaattisen hermoston aktivoimiseen ja stressitason laskemiseen.

Monille Firstbeat – hyvinvointianalyysi on tuttu työterveyshuollon kautta. Kolmen vuorokauden seuranta sydämen sykevälivaihtelusta. Samaa seurantaa tekevät useat sykettä mittaavat äly- ja urheilukellot sekä älysormukset, joiden data ei liene ihan verrattavissa Fearsbeatiin, mutta väitän, että pääsääntöisesti riittävän suuntaa antavaa, jotta tietoa voidaan hyödyntää oman hyvinvoinnin tueksi. Kaikille itsensä mittaaminen ei sovi. Joillekin seuranta aiheuttaa ahdistusta ja toisille vahvistaa pakkomielteistä itsetarkkailua. Kokemukseni mukaan monille seuranta kuitenkin sopii.

Psykoterapiassa kuormituksen ja palautumisen seurantaa voi hyödyntää realismin vahvistamiseksi. Moni luulee, että ei kuuluisi olla näin väsynyt ”kun en mitään oikein teekkään”. Usein myös luullaan, että kyllä uni vamasti palauttaa, jos nukkuu pitkään, mutta aika ei ole tae. Stressaantunut elimistö ei välttämättä lepää unessakaan, kuten em. Firstbeat pitkäaikaisseurannan tulos karusti osoittaa. Joskus mittaus on terapiaprosessissa apuväline kehon tuntemusten realistiseen arviointiin. Jos henkilö on oppinut ajattelemaan, että jalkojen heikotus ja hengästyminen kuntosalilla ennakoivat paniikkikohtausta, niin älykello näyttää, että keho reagoi terveellä tavalla kuntoilijan kuormitukseen, eikä kyse ole uhkaavasta paniikista. Kun kellot tai sormukset alkavat vähitellen näyttämään palauttavampaa uniaikaa, niin se luo toivoa toipumisesta. Palautumisen prosessi kun on pitkä ja polveileva, niin on luonnollista että usko tilanteen korjaantumiseen meinaa välillä kadota.