Pakko-oire

pihalle

Kaikilla ihmisillä on joskus pakonomaisia ajatuksia ja toimintoja. Monilla on pysyviäkin pikkurituaaleja, mutta ne eivät muodostu kohtuuttomiksi, niihin ei liity voimakasta ahdistuneisuutta, eikä niistä ole haittaa arkielämälle. Pakko-oireista ja pakko-oireisesta häiriöstä puhuaan silloin, kun pakko hallitsee ja kapeuttaa elämää.

Pakko-oireinen häiriö on suhteellisen yleinen, psykiatrisista diagnooseista neljänneksi yleisin. Silti jokainen pakko-oireiden takia psykoterapiaan hakeutuva kokee, että tällaista hävettävää vaivaa ei ole kenelläkään muulla. Henkilö on hyvin tietoinen ajatuskulkujensa ja rituaaliensa kummallisuudesta. Järjellä sen ymmärtää, mutta ei saa haltuun. Pakko-oireet saavat elinvoimansa tunteista, ahdistuneisuudesta. Oireista ei juurikaan puhuta ja pakko-toiminnot pyritään pitämään salassa. Tämä johtaa pahimmillaan eristäytymiseen. Hoitamattomana pakko-oireinen häiriö voi olla invalidisoiva ja aiheuttaa työkyvyn menetyksen. Hoito perustuu usein SSRI-lääkityksen ja psykoterapian yhdistelmään. Psykoedukaatio lisää tietoa,vähentää häpeää ja tukee asiakkaan toimintakykyä.

Oireistosta

Pakkoajatukset ovat toistuvia, mieleen tunkevia, epämiellyttäviä tai ahdistavia ajatuksia tai mielikuvia, jotka eivät ole luonteeltaan vain liiallista arkista huolehtimista. Pakkoajatuksista kärsivä yrittää eri tavoin torjua näitä ajatuksia, olla välittämättä niistä tai neutraloida niitä toisilla ajatuksilla, mutta ei koe siinä onnistuvansa. Tavallisia pakko-ajatuksia ovat mm. pelko tautien tarttumisesta kätellessä tai esineitä koskettaessa, itsepintainen pelko sairastumisesta, tarve pitää esineet tietyssä järjestyksessä ja seksuaaliset tai aggressiiviset pakkoajatukset.

Pakkoajatukset tuottavat voimakasta ahdistusta, jota pyritään lievittämään pakkotoiminnoilla. Pakkotoiminnot ovat toistuvaa ulkoista käyttäytymistä tai mielessä toteutettavaa toimintaa. Tavallisia pakkotoimintoja ovat käsien peseminen, esineiden järjestely, kerääminen, lukitsemisen tarkastaminen, laskeminen ja sanojen toisteleminen. Joskus pakkotoiminnoilla pyritään estämään jonkin pelottavan tapahtuman toteutuminen.

Aikuisten pakko-oireisesta häiriöstä voit lukea lisää täältä Duodecimin sivulta ja Terve.fi sivustolta.

Laukaisijana ehkä stressi

”Pakko-oireiden syyt ovat edelleen epäselvät, mutta niistä on viime vuosina muodostunut jonkinlainen kokonaiskäsitys toteaa professori Hannu Koponen Hyvä Terveys lehden artikkelissa. Kyseessä on pääosin biologinen sairaus, jonka puhkeamiseen ei voi suuresti vaikuttaa, mutta stressaava tai traumatisoiva tapahtuma voi laukaista piilevän sairauden. Aikaisemmin uskottiin, että tietynlainen kasvatus tai kulttuuri vaikuttaisivat sairauden puhkeamiseen, etenkin kun havaittiin, että muslimimaissa on enemmän uskontoon liittyviä pakko-oireita kuin länsimaissa. Epäilykset hälvenivät kun oivallettiin, että muslimienkin uskonnolliset pakko-oireet keskittyivät hygieniarituaalien ympärille.”

Kognitiivisessa käyttäytymisterapiassa altistus ja rituaalin ehkäisy on havaittu hyvin tehokkaaksi hoitomuodoksi pakko-oireiden hoidossa. Siinä lähdetään yhteistyössä terapeutin kanssa tarkastelemaan oireiden esiintymistä ja asteittain lähestymään ahdistusta herättäviä tilanteita ja ajatuksia ja sietämään ahdistusta ja epävarmuutta. Tämä tapahtuu sekä antamalla potilaalle häiriöön liittyvää tietoa, että toteuttamalla varsinainen hoito siten, että potilas on kaiken aikaa perillä siitä, mitä ja miten tehdään, jotta hän pystyy myöhemmin itse käyttämään hänelle toimiviksi osoittautuneita keinoja. Kognitiivinen työskentely kohdistetaan virheellisiin ajatuskulkuihin ja uskomuksiin.