Maailman terveysjärjestö WHO on julkaissut uuden tautiluokitusjärjestelmän ICD-11:n (International Classification of Diseases) vuonna 2018. Sen käyttöönottoa on kaavailtu vuoteen 2220. Joidenkin arvioiden mukaan Suomessa luokitus otettaisiin käyttöön sitten, kun sote- uudistus on tehty ja toimii….eli milloin?
Joka tapauksessa ICD 11 -tautiluokituksessa pitkittyneestä surusta tulee ensi kertaa diagnosoitava sairaus. Eli pitkittyneessä surussa on mahdollisuus saada sairauslomaa, hoitoa ja ohjausta vertaistukuryhmiin. Nykykäytäntö sairastuttavan surun tunnistamisessa ja siihen reagoimisessa on vaihteleva:
Akuuttiin suruun liittyvät sairauslomakäytännöt ovat todellista sekamelskaa. Yksi saa lääkäriltä esimerkiksi masennusdiagnoosin ja palkallisen sairausloman. Toisen työnantaja antaa ainakin muutaman palkallisen vapaapäivän. Kolmas jää palkattomalle vapaalle.
Työeläkeyhtiö Varman ylilääkäri ja entinen Elinkeinoelämän keskusliiton ylilääkäri Jan Schugk sanoo, että sairauslomakäytännöt pitäisi yhtenäistää. Parasta olisi jos näin toimittaisiin valtakunnallisesti. Vähintään käytännöt pitäisi yhdistää työpaikkatasolla, jotta ihmiset edes samalla työpaikalla olisivat yhdenvertaisia.
Shugkin mukaan epäselvät sairauslomakäytännöt ovat lääkärille hankalia. Koska surulle ei ole diagnoosia, lääkäri joutuu valitsemaan jonkun muun diagnoosin, joka todistaa, että potilas on oikeutettu sairauslomaan.
Yhtä hankala tilanne on työnantajalle, jonka on päätettävä, miten surusta lamaantuneen ihmisen kanssa menetellään: saako työntekijä olla poissa töistä palkalla vai palkatta.
Pitkittyneessä surussa kyse on yleensä läheisen menetyksestä, mikä kovimmillaan lamaa henkilön kuukausiksi, jopa vuosiksi. Tukemisessa ja toipumisessa on erilaisia vaiheita, mutta yleisesti voidaan sanoa, että prosessi on pitkä. Pitkittyneessä surussa tarvitaan pitkää sairauslomaa.
Täältä pääset lukemaan Katjan tarinan: Surun hoito Suomessa ontuu – Lapsensa menettänyt Katja ”halusi vain kuolla”, lääkäri kirjoitti kolmen viikon sairausloman